Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kasvatatte lapsenne terveeseen itsetuntoon?
29.01.2021 |
Lapsen kehuminen on hienoa..onko aoina, jos kehuminen ei ole ihan rehellistä? Esim. lasta yritetetään rohkaista joustamalla vähän totuudesta. Mä uskon, että toisen rakastaminen ja hyväksyminen on perusta ja kehuja tietysti silloin, kun se on totta. Mutta onko oikein kehua tuikitavallista lasta niin, että kuvittelee kykenevänsä kaikeen? Tukitavallisen näköisen lasta, että on maailman kaunein? Voisi vaippapa sanoa, että olet ihana tyttö äidin mielestä.
Lapseen myös valitettavasti kohdiostetaan usein omat romuttuneet toiveet ehkäpä vahingossakin.
Varsinkin äitien ja tyttöjen uhde voi olla semmoista, että tyttö laitetaan toteuttamaan äitinsä toiveita.
Itse olen kasvanut väärän kehumisen ilmapiirissä ja olen tarvinnut apua pman lapseni kasvattamiseen itsetunnoltaan terveeksi tytöksi rehellisesti.
Kommentit (59)
Näkemällä lapsen, huomioimalla hänet, olemalla läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus! Näitä tulee pohdittua viikottain. Olisipa joku oppikirja! Rakkaus on kyllä tärkeää. Ansioton rakkaus. P.S. En ole uskovainen, silti armon käsite kolahtaa.
armo=ansioton rakkaus meidän osaksemme
Eikä vanhemman tarvitse tähän pyrkiäkseen olla Jeesus!
Vierailija kirjoitti:
Äitien tapa mollata itseään ja painoaan ja jatkuvat laihdutuskuurit kyllä vaikuttavat ainakin tyttölapseen. Viestihän on selvä..hoikkana olet parempi.
Mä kävelen kotosalla usein alasti ja huomaan teinityttärenikin tekevän samoin.
Ollaan sinut itsemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuessa kannattaa keskittyä kehumaan tekemistä ja onnistumisia, ei niinkään lahjoja, osaamista tai ulkonäköä. Näin oppii sen aatteen että ahkeralla työllä pääsee jo pitkälle. Samoin kannattaa kehua hyvää käytöstä.
Ikinä ei saisi haukkua omaa ulkonäköään, kertyneitä kiloja tms. Tästä siirtyy herkästi huono kehuonkuva lapsellekin. Samoin kannattaa lopettaa kokonaan negatiiviset kommentit ja juoruilu muista. Rumaa ja turhaa. Näinkin luodaan mielikuvaa siitä että lahjoilla tai ulkonäöllä olisi elämässä iso merkitys, vaikkei se lapseen kohdistu, luo se niitä negatiivisia raameja lapsenkin maailmankuvaan.
Juoruilevien äitien lapsilla on muita huonompi itsetunto.
Nämä lapset tietävät, että äiti haukkuu ihmisiä ja syyt ovat hyvin häilyviä. Miten onnistun itse ihmisenä?, lapsi pelkää.
Äidin juoruilu on lapsille hyvin vahingollista ja opettaa heille suvaitsemattomuutta ja vihamielisyyttä.
Tunnen yhden lapsen, jonka äiti on SUPERjuoruilija. Tämä tyttö ei osaa olla normaalissa vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa: hän esim. kyselee KOKO ajan ”onko tämä parempi kuin tämä?”, esim, lelu, nimi, kaveri, ruoka... Eli hänelle kommunikaatio on vertailua ja haukkumista. Tosi joustamaton pomottaja.
En anna oman lapseni olla tämän tytön seurassa!
Lasun paikka?
Jos lasun voisi tehdä superjuoruilevista äideistä, lastensuojelu kaatuisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksella kerron, että lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta vauvaiästä alkaen.
Jo silloin huomaa, kuinka vauvakin tykkää, kun huomioi vaikkapa konttaamisen.
Näin kun jatkaa aikuisikään saakka pienetkin saavutukset huomioiden, lapsesta kasvaa yritteliäs itseensä luottava aikuinen.
Itse olen edelleen lapsiani kannustanut ja iloinnut saavutuksista heidän ollessa aikuisia.
Valitettavasti se ei ole pelkästään vanhemmista ja kasvatuksesta kiinni. Kavereiden hyväksyntä on ihan äärimmäisen tärkeää, ja esimerkiksi koulukiusaaminen murskaa todella helposti itsetunnon, ja vaikuttaa aikuisuuteen saakka, vaikka vanhemmat tekisivät mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella kerron, että lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta vauvaiästä alkaen.
Jo silloin huomaa, kuinka vauvakin tykkää, kun huomioi vaikkapa konttaamisen.Näin kun jatkaa aikuisikään saakka pienetkin saavutukset huomioiden, lapsesta kasvaa yritteliäs itseensä luottava aikuinen.
Itse olen edelleen lapsiani kannustanut ja iloinnut saavutuksista heidän ollessa aikuisia.
Näin lapsi oppii, että vain suoritukset ja onnistumiset ovat tärkeitä. Vain niiden kautta saa vanhempansa ihailun.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että en tiedä. Meillä on kaksi lasta joista toisella on upea itsetunto. On tyytyväinen itseensä, tietää mitä osaa ja mitä ei osaa. Ei ole ylimielinen, mutta osaa arvostaa itseään. Ei pelkää epäonnistumia, vaan tietää, että niitä tulee kaikille. Haluaa rakentavaa kritiikkiä kehittyäkseen.
Toisen lapsemme itsetunnossa olisi parantamisen varaa. Ei tunnista mitä osaa ja mitä ei. Ei usko edes todistusarvosanoja. Ei omasta mielestään oikeasti ole hyvä koulussa, vaan numerot ovat vaan vahingossa tupsahtaneet hänelle. Ei osaa arvostaa itseään ja ei osaa ottaa vastaan kritiikkiä. Ei halua mokata. Ehkä pientä parannusta on lähivuosina näkynyt.
Samalla tyylillä on molemmat kasvatettu. Hyvää mallia on yritetty näyttää. Koen, että itselläni ja lastenn isällä on vahva itsetunto. On kehuttu rehellisesti ja autettu hankalissa asioissa. Näytämme ja kerromme rakkautemme ja ihailumme ilman vaatimuksia tai suorituksia.
Ollaan kehuttu ulkonäöstäkin rehellisesti. Minusta olisi hassua unohtaa koko ulkonäkö ja painottaa vaikka pelkkää suoriutumista jossain.
Vanhemmat ovat samat, kasvatustyyli on sama. Mikä heidän on erilaista keskenään, esim luonteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten ongelma tulee aina olemaan pakkoruotsi, sillä suomalainen aina tulee olemaan ruotsalaisten alapuolella. Siihen ei keskustelijoiden kasvatuskeinot pysty millään vaikuttamaan, niin kauan kuin meillä on pakkoruotsi ja kaksikielisyys osoittamassa meidän heikkouttamme satojen vuosien ajalta.
Meiltä on viety oikeus olla ylpeitä suomalaisuudesta ja omasta kulttuurista, siksi meillä on myös paljon alkoholismia ja itsemurhia.
Meidän pitäisi saada olla ylpeitä itsestämme ja historiastamme myös kansana. Olisi aika kirjoittaa uusiksi esimerkiksi varhainen viikinkiaikainen historiamme linnavuorineen. Historia on kansan muisti, ja muisti on valikoiva. Jos sieltä on valikoitu vain häviämisen ja huonouden tunteet, se johtaa huonoon itsetuntoon. Pitäisi kertoa historiaa myös positiivisessa hengessä, esim kansana joka on osannut elää luonnossa ja luonnosta, ja osaa edelleen. Esim intiaanien kulttuuri ei ole sidottu kaupunkien rakentamiseen, mutta on silti hieno ja kunnioitettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo riitä. Kohut vaietaan kuoliaaksi lehdistössä ja politiikassa. RKP on Suomen vaikutusvaltaisin puolue vaikka on pieni, koska sillä on rajattomat varat käytössään. RKP;n takana olevat säätiöt jakavat vaalirahaa muiden puolueiden ehdokkaille ja ostavat pakkoruotsin kannatuksen suomenkielisiltä politikoilta, paitsi yhdessä puolueessa. Persut on ainoa puolue joka vastustaa pakkoruotsia puolueena.
Persut eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla. Eikä pidäkään. Persut ovat suomalaisten puolella.
Kansanedustajilla on yhteinen puolueesta riippumaton intressi kahmia vaikutusvaltaa ja etuja itselleen.
Kansanedustajilla on yhteinen puolueesta riippumaton intressi säilyttää asemansa eliitissä ja pysyä eduskunnassa. Siksi he toimivat eduskunnassa puoluerajojen yli yhteistyössä kansaa vastaan.Puolueiden väliset erot ovat jo vuosikymmenien aikana vakiintuneet, eikä puolueilla ole oikeaa halua suureen muutokseen, joka voisi rapauttaa kansalaisten luottamusta tai puolueiden tasapainoa. Persujen menestys vaaleissa on aiheuttanut kaikille muille puolueille ongelmia. Koska Persut ovat käyneet kaikkien muiden puolueiden reviirillä, ja siksi loukanneet vanhojen puolueiden vakiintuneita käytäntöjä ja sopimuksia. Muut puolueet ovat saneet persuista yhteisen vastustajan, jota vastaan käydään yhteistuumin yli puoluerajojen niin vasemmistossa kuin Kokoomuksessakin.
Siksi Persut uutena puolueena saa rajua häirintää, vähättelyä ja väärää informaatiota vanhoilta puolueilta, mikä näkyy myös lehdistössä ja mediassa.
Puolueiden intressi on oman aseman säilyttäminen ja yhteisymmärryksessä muiden puolueiden kanssa, omien etujen vaaliminen, mieluiten niin että kansa luulee puolueiden olevan hyvinkin erimielisiä toisten puolueiden kanssa. Todellisuudessa puolueet punovat keskenään juonia, jotta voivat säilyttää asemansa mahdollisimman suuren oman hyödyn kera. Puolueiden keskinäiset erimielisyydet ovat vain silmänlumetta, joilla saadaan vaikutelma halusta asioiden muuttamiseksi.
Mikään ei kuitenkaan muutu vuosikymmennissäkään, koska puolueet ovat tyytyväisiä asemaansa näin. Oikeaa muutosta haluavat vaiennetaan hiljaisksi.
Persut ovat horjuttaneet vanhojen puolueiden tasapainoa ja siksi ovat kaikkien puolueiden hampaissa.
Persut ovat yksin muiden puolueiden puristuksissa eivätkä siksikään pääse muiden puolueiden kanssa jaolle, jossa jaetaan sulle-mulle periaatteella etuisuuksia kansan selkänahasta.Siksi Persut ovat ainoa kansan etua ajava puolue, joka ei veljeile muiden puolueiden kanssa kansaa vastaan.
Siksi Persut.
Voi olla, että persuäänestäjät ovatkin näin.
Valitettavasti olen töissä poliitikkojen kanssa, ja persuiksi kääntyneet poliitikot ovat myös poliitikkoja. He myös ajavat niitä asioita, joilla saavat ääniä, eivät niitä, jotka olisivat yhteiseksi hyväksi. He myös tekevät sopimuksia. He myös vallassa ollessaan ovat vallan huumaamia, ja painostavat virkamiestä ajaakseen omia henkilökohtaisia etujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen kommentti onkin mielenkiintoinen. Äidilläni oli tuttu, joka kertoi, että hän on samalla tyylillä lapsensa kasvattanut.
Toinen tyttö, jonka minä myös tiedän , on ihana ja kiva, kaikki tykkää ja vieläpä viehättävä. (en minäkään siitä pidä, että ulkonäkö pitää kokonaan ulkoistaa asiasta), toinen tyttö on tarvinnut mielenterveysapua. Häntä en tunne, joten en tiedä esim. käytöksestä ja habituksesta mitään.
Mutta kertokaapa, 2 tai useaamman lapsen vanhemmat, rakastatteko lapsianne yhtä paljon? Vai onko joku kuitenkin lempilapsi. Lapsihan lukee herkästi kaikkea ilmapiiriä, asennetta yms.
Itse olen ollut lempilapsi, josta muut kateellisia, ihan ymmrrettävästi.
Voin kyllä rehellisesti sanoa että rakastan kaikkia neljää lasta yhtä paljon. Tulen kyllä toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen tosi sopeutuva luonne enkä lainkaan ehdoton eli tämäkin varmasti on syynä ettei ole lempilasta.
Luulen että kaikki nuo luulevat olevansa niitä lempilapsia.
Kaikkien eteen olen tehnyt kaikkeni että saavat hyvän itsetunnon ja hyvän elämän.
Lapset on minulle kaikki kaikessa.
Tunnistan heidän vahvuudet ja kehun heitä niistä.
Jokainen lapsi oppii selvästi eri tavalla asioita.
Yhdellä on vaikeuksia koulussa. Hän pitää itseään huonona koulussa.
Hänelle olen sanonut että kaikki eivät opi kuuntelemalla ja jotkut tarvitsevat enemmän tunnetta siihen mukaan ja toistoja. Mutta että kaikki oppivat, tavalla tai toisella. Ei ole siis huonoja oppilaita vaan on väärä tyyli opettaa juuri kyseistä lasta.
Kehun myös kaikkien ulkonäköä. Ihan siitä syystä että pojat ovat oikeasti komeita ja tyttö kaunis.
Kehun myös harrastustaidoista. Tyttö on lahjakas tanssija ja piirtäjä ja kehun häntä siitä. Laulu ei selvästikään kuulu vahvuuksiin niin siitä en ole tainnut sen kummemmin mainita. Jos kysyisi onko hyvä niin vastaisin varmaan että joo ihan ok mutta treenausta vielä vaatii.
Pojat on hyviä pallopeleissä ja nuorin poika kaikenlaisessa rakentelussa. Noista kehun.
Äitini joskus sanoi tytölleni että ei hän nyt niin kaunis ole tms ja sanoi ettei pidä ylpistyä. Vastasin että minun lastani ei kasvateta negatiivisen kautta kuten minut.
Minulla oli joskus todella huono itsetunto enkä uskonut olevani missään hyvä. Tuota vielä ruokittiin.
Se vei minut huonoihin suhteisiin ja hain muutenkin jatkuvasti muiden hyväksyntää.
En halua omilleni samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella kerron, että lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta vauvaiästä alkaen.
Jo silloin huomaa, kuinka vauvakin tykkää, kun huomioi vaikkapa konttaamisen.Näin kun jatkaa aikuisikään saakka pienetkin saavutukset huomioiden, lapsesta kasvaa yritteliäs itseensä luottava aikuinen.
Itse olen edelleen lapsiani kannustanut ja iloinnut saavutuksista heidän ollessa aikuisia.Näin lapsi oppii, että vain suoritukset ja onnistumiset ovat tärkeitä. Vain niiden kautta saa vanhempansa ihailun.
Höpö höpö, ei kai nyt sentään.
Kyllä varmasti näin opetetaan oppaissa, mutta kyllä käytäntö on näyttänyt aivan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rehellisesti, rakkaudella ja myötätunnolla.
Psykologiassa tiedetään, että kaikista tärkein asia on, että sinä itse itseäsi varten työskentelet oman itsetuntosi kanssa, kohtelet itseäsi hyvin, et anna muiden kohdella itseäsi huonosti ja tavoittelet haluamiasi asioita. Lapsi matkii ja tekee aikuisena samoin, ja se on hänelle vahvin mahdollinen itsetunnon lähde ja toimintamalli.
Hyvä avaus.
Tärkeintä on minusta, että lapsi oppii että voi itse vaikuttaa asioihin. Mihin panostat, sitä niität.
Huonot suoritukset kyllä huomaa itsekin, niitä ei tarvitse minusta huomioida edes. Elämä ei kuitenkaan saa olla suorituskeskeistä, vaan nauttimisen ja leikin tulis olla pääasia.
Seuralla on valtava vaikutus, ja omien rajojen puolustamisen oppimisella. Että itseä tulisi kohdella hyvin ja itse myös muita. Jos sovintoa ei löydy ja epäreiluus jatkuu aina vaan, on parempi vaihtaa kaveria.
Opettajalla on iso vaikutus myös.
Meillä muutettiin, ja lapsi pääsi toiseen kouluun.
Uusi nuori opettaja on todella kannustava ja huomioi lapset yksilöinä. Läksyä tulee paljon vähemmän.
Nykyään menee innoissaan kouluun, suorastaan itkee jos vaikka sairastaa eikä pääse. On alkanut oma-aloitteisesti lukemaan kokeisiin, jaksaa nyt kun läksyt eivät vie kaikkea aivoenergiaa. Ennen tuli läksyä yhteensä 4-5 sivua eri aineita, nyt aina alle sivu.
Luojalle kiitos nykyisestä opesta.!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin, omana itsenään jokainen on hyvä ja riittävä, ei tarvitse olla paras missään, hyvä voi silti olla monessakin asiassa, lasta pitää auttaa tunnistamaan omat vahvuudet.
Myös samaa mieltä. Minusta on väärin kasvattaa pienelläkin epätotuudella. Olen nähnyt kuinka tavallisen näköiselle pullealle tytölle on sanottu, että hän on maailman kaunein tyttö...tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta tapa väärä.
Lapset imee asennetta, kodin ilmapiiriä ja herkäst huomaavat, kun sanat eivät vastaa totuutta. Vasta aikuiset ymmärtävät, että joskus pieni epätotuus voi olla paikallaan.
Tietenkin se pullea tyttö on äitinsä mielestä maailman kaunein. Tajuaa sen varmasti aika pian itsekin ettei sitä muiden mielestä ole. Aivan ihana että äiti kehuu ja rakastaa
Mutta kun äidin sanat lapselle pitäisi olla kaikessa totuudenmukaiset. Ei niin, että lapsi tajuaa myöhemmin. Voisi sanoa, että olet ihana tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus! Näitä tulee pohdittua viikottain. Olisipa joku oppikirja! Rakkaus on kyllä tärkeää. Ansioton rakkaus. P.S. En ole uskovainen, silti armon käsite kolahtaa.
Nimenomaan, armollisuus toisia kohtaa, muita ihmisiä ja omia lapsia kohtaan ´tarttuu` . MInä olen kyllä uskovainen, mutta armollisia ja hyväntahtoisia ihmisiä on muuallakin. (eikä aina uskovissakaan). MInustakin hyvä aloitus, kun vanhempi kuitenkin on vajavainen ja tekee virheitä. Minusta tässä ketjussa on hyviä asioita mietittaväksi.
Alue: Aihe vapaa
Lasun paikka?