Miten kasvatatte lapsenne terveeseen itsetuntoon?

Äitien tapa mollata itseään ja painoaan ja jatkuvat laihdutuskuurit kyllä vaikuttavat ainakin tyttölapseen. Viestihän on selvä..hoikkana olet parempi.

Huomion ja ajan antaminen lapselle saa hänelle tunteen että hän on arvokas. Epäonnistua saa eikä tarvitse ole aina hyvä. Jos onnistuu, siitä saa iloita. Vanhempi itse voi myöntää virheensä ja mokansa ettei lapselle tule kuvaa siitä että vain täydellinen kelpaa.

Minulla oli isä joka vaati kauheasti koulumenestystä jne. Koin että olin vain hänen marionettinsa, tytär jota voi kehua. Äitini taas kyseli aitoja kiinnostuksen kohteitani, vaikka pieniä ja arkisiakin ja näki tunne-elämän tarpeeni. Hän tuki itsetuntoani arkirakkaudella, ei olemalla mikään tiikeriäiti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin pitkään, miksi oma itsetuntoni on ollut lapsesta asti huono, vaikka kotona on oltu kannustavia ja kehuttu kun on aihetta. Joskus sitten tajusin, että äitini monesti arvosteli ja syyllisti itseään kuulleni. Luulen, että tällä on ollut joku vaikutus, vaikka se ei kaikkea selittäisikään. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelee itseään lapsen nähden. Toisaalta ehkä ihmiset vain ovat pohjimmiltaan erilaisia ja ympäristökin muokkaa.

Juuri näin! Tästähän oli vähän aikaa sitten Hesarissa jonkin psykologin (?) haastattelu, jossa hän sanoi, että paras tapa tukea lapsen itsetuntoa on kohdella omaa itseään arvostavasti eikä koskaan valittaa lapsen kuullen esim. painostaan tai muutoin ulkonäöstään.

Ärsyttää muuten, kun anoppini, joka on ollut nuorena aivan superhyvännäköinen ja on vielä lähemmäs 70-vuotiaanakin varsin vetävä, aloittaa vierailunsa meillä katsomalla aina peiliin, haromalla hiuksiaan ja sanomalla: ”Ai kun minä olen taas ihan kauhean näköinen!” Ja sitten tulee jotain valitusta siitä, miten hän on taas lihonut ja että hän ei kyllä nyt syö yhtään mitään.

Olemme miehen kanssa sanoneet hänelle monesti, että älä hauku itseäsi lapsen kuullen, kun emme halua, että lapsi ottaa mallia sellaisesta käytöksestä. Anoppi sanoo ymmärtävänsä, mutta sitten kuitenkin aina unohtaa ja ”lipsauttaa” jotain itsekriittistä 😡

Ei tuo riitä. Kohut vaietaan kuoliaaksi lehdistössä ja politiikassa. RKP on Suomen vaikutusvaltaisin puolue vaikka on pieni, koska sillä on rajattomat varat käytössään. RKP;n takana olevat säätiöt jakavat vaalirahaa muiden puolueiden ehdokkaille ja ostavat pakkoruotsin kannatuksen suomenkielisiltä politikoilta, paitsi yhdessä puolueessa. Persut on ainoa puolue joka vastustaa pakkoruotsia puolueena.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten ongelma tulee aina olemaan pakkoruotsi, sillä suomalainen aina tulee olemaan ruotsalaisten alapuolella. Siihen ei keskustelijoiden kasvatuskeinot pysty millään vaikuttamaan, niin kauan kuin meillä on pakkoruotsi ja kaksikielisyys osoittamassa meidän heikkouttamme satojen vuosien ajalta.

Meiltä on viety oikeus olla ylpeitä suomalaisuudesta ja omasta kulttuurista, siksi meillä on myös paljon alkoholismia ja itsemurhia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto tulee sillä paremmin kun ei moiti lastaan. Ei ota lapsen heikkouksia esille.

Kehumisessa lapsen itsetunto kohoaa parhaiten jos vanhempi on aidosti aina ylpeä lapsen tekemisestä, vaikka lapsi itse tietäisi että eipä tuo hääppöinen suoritus ollut.

Kauhea neuvo. Lapsi pitäisi opettaa luulemaan, että hän ei koskaan tee virheitä ja ole huono. Kun se lapsi kuitenkin niitä virheitä sitten tekee, on se maailmanloppu omassa mielessä ja näitä virheitä pitää peitellä.

Itse opetan että minä mokaan, sinä mokaat ja muutkin mokaa. Näin käy ja se on ok. Voin olla virheideni ja epäräydellisyyksieni kanssa tyytyväinen itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo riitä. Kohut vaietaan kuoliaaksi lehdistössä ja politiikassa. RKP on Suomen vaikutusvaltaisin puolue vaikka on pieni, koska sillä on rajattomat varat käytössään. RKP;n takana olevat säätiöt jakavat vaalirahaa muiden puolueiden ehdokkaille ja ostavat pakkoruotsin kannatuksen suomenkielisiltä politikoilta, paitsi yhdessä puolueessa. Persut on ainoa puolue joka vastustaa pakkoruotsia puolueena.

Persut eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla. Eikä pidäkään. Persut ovat suomalaisten puolella.

Kansanedustajilla on yhteinen puolueesta riippumaton intressi kahmia vaikutusvaltaa ja etuja itselleen.

Kansanedustajilla on yhteinen puolueesta riippumaton intressi säilyttää asemansa eliitissä ja pysyä eduskunnassa. Siksi he toimivat eduskunnassa puoluerajojen yli yhteistyössä kansaa vastaan.

Puolueiden väliset erot ovat jo vuosikymmenien aikana vakiintuneet, eikä puolueilla ole oikeaa halua suureen muutokseen, joka voisi rapauttaa kansalaisten luottamusta tai puolueiden tasapainoa. Persujen menestys vaaleissa on aiheuttanut kaikille muille puolueille ongelmia. Koska Persut ovat käyneet kaikkien muiden puolueiden reviirillä, ja siksi loukanneet vanhojen puolueiden vakiintuneita käytäntöjä ja sopimuksia. Muut puolueet ovat saneet persuista yhteisen vastustajan, jota vastaan käydään yhteistuumin yli puoluerajojen niin vasemmistossa kuin Kokoomuksessakin.

Siksi Persut uutena puolueena saa rajua häirintää, vähättelyä ja väärää informaatiota vanhoilta puolueilta, mikä näkyy myös lehdistössä ja mediassa.

Puolueiden intressi on oman aseman säilyttäminen ja yhteisymmärryksessä muiden puolueiden kanssa, omien etujen vaaliminen, mieluiten niin että kansa luulee puolueiden olevan hyvinkin erimielisiä toisten puolueiden kanssa. Todellisuudessa puolueet punovat keskenään juonia, jotta voivat säilyttää asemansa mahdollisimman suuren oman hyödyn kera. Puolueiden keskinäiset erimielisyydet ovat vain silmänlumetta, joilla saadaan vaikutelma halusta asioiden muuttamiseksi.

Mikään ei kuitenkaan muutu vuosikymmennissäkään, koska puolueet ovat tyytyväisiä asemaansa näin. Oikeaa muutosta haluavat vaiennetaan hiljaisksi.

Persut ovat horjuttaneet vanhojen puolueiden tasapainoa ja siksi ovat kaikkien puolueiden hampaissa.

Persut ovat yksin muiden puolueiden puristuksissa eivätkä siksikään pääse muiden puolueiden kanssa jaolle, jossa jaetaan sulle-mulle periaatteella etuisuuksia kansan selkänahasta.

Siksi Persut ovat ainoa kansan etua ajava puolue, joka ei veljeile muiden puolueiden kanssa kansaa vastaan.

Siksi Persut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just näin, omana itsenään jokainen on hyvä ja riittävä, ei tarvitse olla paras missään, hyvä voi silti olla monessakin asiassa, lasta pitää auttaa tunnistamaan omat vahvuudet.

Myös samaa mieltä. Minusta on väärin kasvattaa pienelläkin epätotuudella. Olen nähnyt kuinka tavallisen näköiselle pullealle tytölle on sanottu, että hän on maailman kaunein tyttö...tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta tapa väärä.

Lapset imee asennetta, kodin ilmapiiriä ja herkäst huomaavat, kun sanat eivät vastaa totuutta. Vasta aikuiset ymmärtävät, että joskus pieni epätotuus voi olla paikallaan.

Tietenkin se pullea tyttö on äitinsä mielestä maailman kaunein. Tajuaa sen varmasti aika pian itsekin ettei sitä muiden mielestä ole. Aivan ihana että äiti kehuu ja rakastaa

Lapsi syntyi erilaisena kuin muut. Päätin, että tälle pienelle luodaan hyvä itsetunto, että pärjää maailmassa. Kyllä hän on pärjännytkin ja kavereita on paljon.

Lasta kehuttiin aina onnistumisista. Ei mitenkään ylenpalttisesti vaan kannustettiin siinä, missä hän onnistui. Ikinä ei hänen erilaisuuttaan otettu esiin vaan aina hän oli/on kuten muutkin lapset ja sisaruksensa.

Tämä nyt poikkesi aloituksesta siinä mielessä, että kysyttiin yleensäkin lasten kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Temperamentin ja tilanteen mukaan. Sisarukset ovat luonteiltaan täysin påinvastaiset.

Niinpä, luonne ja tempperamentti; lapset erilaisia. MInusta tuo heikkouksien poisjättäminen kuulostaa hyvältä. Jos lapsi kuulee paljon negatiivista..uskoo niihin.

Arka lapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen kuin vankempi yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi syntyi erilaisena kuin muut. Päätin, että tälle pienelle luodaan hyvä itsetunto, että pärjää maailmassa. Kyllä hän on pärjännytkin ja kavereita on paljon.

Lasta kehuttiin aina onnistumisista. Ei mitenkään ylenpalttisesti vaan kannustettiin siinä, missä hän onnistui. Ikinä ei hänen erilaisuuttaan otettu esiin vaan aina hän oli/on kuten muutkin lapset ja sisaruksensa.

Tämä nyt poikkesi aloituksesta siinä mielessä, että kysyttiin yleensäkin lasten kasvatuksesta.

Ihana juttu. Itsekin tiedän yhden Down-perheen, jossa erityislapsi on yksi muiden joukossa omana itsenään. Ja näin ulkopuolisesta on ihana nähdä, kuinka hänen sisarukset hyväksyy myös muun erilaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Äitien tapa mollata itseään ja painoaan ja jatkuvat laihdutuskuurit kyllä vaikuttavat ainakin tyttölapseen. Viestihän on selvä..hoikkana olet parempi.

Lihavat äidit kasvattavat kehopositiivsia lapsia. MInua eräs kehopositiivinen silmäili uimahallissa niin myrkyllisesti, että opin karttamaan lihavia naisia. Pyydän anteeksi niiltä, jotka eivät toki näin käyttäydy.

Otsikon kysymykseen: vaikea vastata. Sain ensimmäisen tytön nuorena, ero tuli lapsen isästä. Vaikeudet seurasivat yksinhuoltajana. Olin epävarma, nuori, etsin epätoivoisesti uutta rakkautta ja ehkä tyttö jäi vähemmälle huomiolle. MIessuhteita useita, kunnes monta vuotta myöhemmin löysin hyvän kumppanin ja olemme yhdessä edelleen monen vuoden jälkeen. Saimme yhteisen lapsen, tyttö hänin.

MIelenkiintoinen seikka on se, että näyttäisi siltä, että vanhemmalla tytöllä parempi itsetunto kuin toisella, joka on kasvanut vakaammassa perheessä ja jolla hyvä isä alusta lähtien. Toki mieheni on myös ollut hyvä isä ekalle lapselleni, mutta tyttö muistaa myös ajan, kun asuimme ja elimme kaksin.

MInä en yksin oikein osannut kasvattaa, toki rakastin lastani niinkuin toistakin samalla tavalla. Tytöt on kyllä erilaiset, nuorempi on introvertti ja sekin ehkä antaa vaikuuksen heimommasta itsetunnosta. Vaan onko näin, kukapa tietää. Kuitenkaan kumpikaan ei ole lempilapsi, molempia rakastan yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Temperamentin ja tilanteen mukaan. Sisarukset ovat luonteiltaan täysin påinvastaiset.

Niinpä, luonne ja tempperamentti; lapset erilaisia. MInusta tuo heikkouksien poisjättäminen kuulostaa hyvältä. Jos lapsi kuulee paljon negatiivista..uskoo niihin.

Arka lapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen kuin vankempi yksilö.

Miksi ei saisi uskoa negatiivisiin puoliin itsessään? Kyllähän ne ovat olemassa, eivätkä katoa kieltämällä ne. Ihan varmasti terve itsetunto ei kasva pelkillä kehuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just näin, omana itsenään jokainen on hyvä ja riittävä, ei tarvitse olla paras missään, hyvä voi silti olla monessakin asiassa, lasta pitää auttaa tunnistamaan omat vahvuudet.

Myös samaa mieltä. Minusta on väärin kasvattaa pienelläkin epätotuudella. Olen nähnyt kuinka tavallisen näköiselle pullealle tytölle on sanottu, että hän on maailman kaunein tyttö...tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta tapa väärä.

Lapset imee asennetta, kodin ilmapiiriä ja herkäst huomaavat, kun sanat eivät vastaa totuutta. Vasta aikuiset ymmärtävät, että joskus pieni epätotuus voi olla paikallaan.

Tietenkin se pullea tyttö on äitinsä mielestä maailman kaunein. Tajuaa sen varmasti aika pian itsekin ettei sitä muiden mielestä ole. Aivan ihana että äiti kehuu ja rakastaa

Ihana äiti kehuu lastaan TOTUUDENMUKAISESTI.

Tältä pohjalta aihetta lähestyn:

1) aina realistinen palaute, josta on hyötyä itsetuntemuksen kehittymisessä

2) kehujen ja kritiikin suhde ei huonompi kuin 3:1 (ihminen muistaa kuulemansa negatiiviset asiat positiivisia paremmin)

3) jos mahdollista, kiedo kritiikki helposti pureskeltavaan pakettiin kahden positiivisen huomion väliin

4) muistuta, että rakastat lasta juuri sellaisena kuin hän on (osoita sama myös teoilla ja läsnäololla)

Vierailija kirjoitti:

Kehuessa kannattaa keskittyä kehumaan tekemistä ja onnistumisia, ei niinkään lahjoja, osaamista tai ulkonäköä. Näin oppii sen aatteen että ahkeralla työllä pääsee jo pitkälle. Samoin kannattaa kehua hyvää käytöstä.

Ikinä ei saisi haukkua omaa ulkonäköään, kertyneitä kiloja tms. Tästä siirtyy herkästi huono kehuonkuva lapsellekin. Samoin kannattaa lopettaa kokonaan negatiiviset kommentit ja juoruilu muista. Rumaa ja turhaa. Näinkin luodaan mielikuvaa siitä että lahjoilla tai ulkonäöllä olisi elämässä iso merkitys, vaikkei se lapseen kohdistu, luo se niitä negatiivisia raameja lapsenkin maailmankuvaan.

Juoruilevien äitien lapsilla on muita huonompi itsetunto.

Nämä lapset tietävät, että äiti haukkuu ihmisiä ja syyt ovat hyvin häilyviä. Miten onnistun itse ihmisenä?, lapsi pelkää.

Äidin juoruilu on lapsille hyvin vahingollista ja opettaa heille suvaitsemattomuutta ja vihamielisyyttä.

Rakkaudella.

Olen itse hyvänä esimerkkinä. Pidän huoli itsestäni henkisesti ja fyysisesti. Asetan rajat huonolle käytökselle. En suostu kenenkään kynnysmatoksi. Kohtelen muita ihmisiä ystävällisesti. Ja autan lähimmäisiäni. Puen ajatukseni ja tunteeni sanoiksi. Elän tervettä elämää. Kaikilla lapsillani on hyvä itsetunto. He kohtelevat muita hyvin. Ja ovat rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehuessa kannattaa keskittyä kehumaan tekemistä ja onnistumisia, ei niinkään lahjoja, osaamista tai ulkonäköä. Näin oppii sen aatteen että ahkeralla työllä pääsee jo pitkälle. Samoin kannattaa kehua hyvää käytöstä.

Ikinä ei saisi haukkua omaa ulkonäköään, kertyneitä kiloja tms. Tästä siirtyy herkästi huono kehuonkuva lapsellekin. Samoin kannattaa lopettaa kokonaan negatiiviset kommentit ja juoruilu muista. Rumaa ja turhaa. Näinkin luodaan mielikuvaa siitä että lahjoilla tai ulkonäöllä olisi elämässä iso merkitys, vaikkei se lapseen kohdistu, luo se niitä negatiivisia raameja lapsenkin maailmankuvaan.

Juoruilevien äitien lapsilla on muita huonompi itsetunto.

Nämä lapset tietävät, että äiti haukkuu ihmisiä ja syyt ovat hyvin häilyviä. Miten onnistun itse ihmisenä?, lapsi pelkää.

Äidin juoruilu on lapsille hyvin vahingollista ja opettaa heille suvaitsemattomuutta ja vihamielisyyttä.

Tunnen yhden lapsen, jonka äiti on SUPERjuoruilija. Tämä tyttö ei osaa olla normaalissa vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa: hän esim. kyselee KOKO ajan ”onko tämä parempi kuin tämä?”, esim, lelu, nimi, kaveri, ruoka... Eli hänelle kommunikaatio on vertailua ja haukkumista. Tosi joustamaton pomottaja.

En anna oman lapseni olla tämän tytön seurassa!