Mitähän tämän kuolleen 19-vuotiaan omaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekoilin huumeiden kanssa, voi voi sentään.

Samaan aikaan Seiska jne. kertovat huumeparonien ökyelämästä ja eduskunnassa keskustellaan siitä, miksi emme laillistaisi huumeita, kun ei niistä kovin isoa haittaa tunnu olevan.

Kannattaa aina tehdä niin kuin itsestä kivalta tuntuu ja pyytää jälkikäteen anteeksi, sillähän näistä selvitään.

Suurin osa huumeisiin liittyvistä väkivaltarikoksista tapahtuu juuri huumekaupan yhteydessä. Jos huumeita saisi vaikka apteekista niin ainakin osa rikollisuudesta katoaisi.

Tai jos huumeita myisivät edelleen vain Late Johanssonin kaltaiset bodatut pistooligangsterit niin olisi voinut käydä vähän toisinpäin kun kulmahousu otti moran esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Mä en nyt ymmärrä aloittajaa. Jos joku "Psyko" kadulla surmaisi jonkun mun rakkaan läheisen, vaikkapa "Matin", niin minä surin sitä että olen menettänyt Matin. Siinä se, surisin, surisin rakkaan ihmisen menettämistä. Eipä siinä mitään muuta olisi. Surutyö saattaisi kestää vaikka kuinka kauan, mutta se olisi vain ja ainostaan surua, ja se liittyisi vain ja ainoastaan Mattiin.

Eli en nyt ymmärrä mistä ihmeen anteeksiantamisesta sinä ap puhut. Pitäisikö mun pohtia jotain anteeksiantamista? Mitä ihmeen anteeksiantamista? Siis pitäisikö mun pohtia että annanko anteeksi sille Psykolle? Täh?

Miksi minun tarvitsisi ajatella sitä psykoa ollenkaan? Miksi minulla muka olisi häneen liittyen mitään ajatuksia tai tunteita? Toki, onhan maailmalla paljon kaikenmaailman Psykoja, tietysti heistä tulee ilmoittaa poliisille, tietysti poliisin tulee pidättää heidät ja pistää vankilaan jotta he eivät voi tehdä lisää pahaa. Mutta se on poliisin työ. En minä ole poliisi, miksi minä ajattelisin psykoja ollenkaan?

Ja miksi minä menisin sinne oikeudenkäyntiin katselemaan sitä Psykoa ja kuuntelemaan mitä sanottavaa hänellä on? Miksi ihmeessä minä haluaisin katsella ja kuunnella jotain sellaista? Miksi minä menisin oikeustalolle?

Poliisi/vartijat/lakimiehet/tuomarit jne menevät oikeustalolle sen Psykon takia. Se ei mitenkään liity minuun, eihän minulle ole minkäänlaista suhdetta siihen Psykoon.

Minä menen hautajaisiin Matin takia. Se liittyy minuun, minun suruuni siitä kun menetin Matin, häneenhän minulla oli suhde.

No syytätkö itseäsi siitä että Matista tuli huumekauppias jo teini-iässä?

Matti olisi elossa jos ei olisi ryhtynyt huumerikolliseksi.

Syyttäisinkö itseäni? Tjaa. En ole kertaakaan elämäni aikana syyttänyt itseäni tai ketään muutakaan mistään. Miksi minä koskaan syyttäisin ketään?

Oikeudessa syytetään. Siellä on siis lakimies joka on syyttäjä, hän syyttää sitä rikollista. Siis lakimiehen työ on syyttää. Minä en ole lakimies.

Onko tämän huumekauppiaan etnisyydestä tietoa?

Tuleeko joku sukujen välinen kostonkierre?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Mä en nyt ymmärrä aloittajaa. Jos joku "Psyko" kadulla surmaisi jonkun mun rakkaan läheisen, vaikkapa "Matin", niin minä surin sitä että olen menettänyt Matin. Siinä se, surisin, surisin rakkaan ihmisen menettämistä. Eipä siinä mitään muuta olisi. Surutyö saattaisi kestää vaikka kuinka kauan, mutta se olisi vain ja ainostaan surua, ja se liittyisi vain ja ainoastaan Mattiin.

Eli en nyt ymmärrä mistä ihmeen anteeksiantamisesta sinä ap puhut. Pitäisikö mun pohtia jotain anteeksiantamista? Mitä ihmeen anteeksiantamista? Siis pitäisikö mun pohtia että annanko anteeksi sille Psykolle? Täh?

Miksi minun tarvitsisi ajatella sitä psykoa ollenkaan? Miksi minulla muka olisi häneen liittyen mitään ajatuksia tai tunteita? Toki, onhan maailmalla paljon kaikenmaailman Psykoja, tietysti heistä tulee ilmoittaa poliisille, tietysti poliisin tulee pidättää heidät ja pistää vankilaan jotta he eivät voi tehdä lisää pahaa. Mutta se on poliisin työ. En minä ole poliisi, miksi minä ajattelisin psykoja ollenkaan?

Ja miksi minä menisin sinne oikeudenkäyntiin katselemaan sitä Psykoa ja kuuntelemaan mitä sanottavaa hänellä on? Miksi ihmeessä minä haluaisin katsella ja kuunnella jotain sellaista? Miksi minä menisin oikeustalolle?

Poliisi/vartijat/lakimiehet/tuomarit jne menevät oikeustalolle sen Psykon takia. Se ei mitenkään liity minuun, eihän minulle ole minkäänlaista suhdetta siihen Psykoon.

Minä menen hautajaisiin Matin takia. Se liittyy minuun, minun suruuni siitä kun menetin Matin, häneenhän minulla oli suhde.

No syytätkö itseäsi siitä että Matista tuli huumekauppias jo teini-iässä?

Matti olisi elossa jos ei olisi ryhtynyt huumerikolliseksi.

Syyttäisinkö itseäni? Tjaa. En ole kertaakaan elämäni aikana syyttänyt itseäni tai ketään muutakaan mistään. Miksi minä koskaan syyttäisin ketään?

Oikeudessa syytetään. Siellä on siis lakimies joka on syyttäjä, hän syyttää sitä rikollista. Siis lakimiehen työ on syyttää. Minä en ole lakimies.

Toivottavasti sulla ei ole lapsia. Kun et kykene syyttämään lasta mistään vaikka näkisit tämän kiusanneen muita tai vaikka kiduttaneen pihalla siiliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Mä en nyt ymmärrä aloittajaa. Jos joku "Psyko" kadulla surmaisi jonkun mun rakkaan läheisen, vaikkapa "Matin", niin minä surin sitä että olen menettänyt Matin. Siinä se, surisin, surisin rakkaan ihmisen menettämistä. Eipä siinä mitään muuta olisi. Surutyö saattaisi kestää vaikka kuinka kauan, mutta se olisi vain ja ainostaan surua, ja se liittyisi vain ja ainoastaan Mattiin.

Eli en nyt ymmärrä mistä ihmeen anteeksiantamisesta sinä ap puhut. Pitäisikö mun pohtia jotain anteeksiantamista? Mitä ihmeen anteeksiantamista? Siis pitäisikö mun pohtia että annanko anteeksi sille Psykolle? Täh?

Miksi minun tarvitsisi ajatella sitä psykoa ollenkaan? Miksi minulla muka olisi häneen liittyen mitään ajatuksia tai tunteita? Toki, onhan maailmalla paljon kaikenmaailman Psykoja, tietysti heistä tulee ilmoittaa poliisille, tietysti poliisin tulee pidättää heidät ja pistää vankilaan jotta he eivät voi tehdä lisää pahaa. Mutta se on poliisin työ. En minä ole poliisi, miksi minä ajattelisin psykoja ollenkaan?

Ja miksi minä menisin sinne oikeudenkäyntiin katselemaan sitä Psykoa ja kuuntelemaan mitä sanottavaa hänellä on? Miksi ihmeessä minä haluaisin katsella ja kuunnella jotain sellaista? Miksi minä menisin oikeustalolle?

Poliisi/vartijat/lakimiehet/tuomarit jne menevät oikeustalolle sen Psykon takia. Se ei mitenkään liity minuun, eihän minulle ole minkäänlaista suhdetta siihen Psykoon.

Minä menen hautajaisiin Matin takia. Se liittyy minuun, minun suruuni siitä kun menetin Matin, häneenhän minulla oli suhde.

No syytätkö itseäsi siitä että Matista tuli huumekauppias jo teini-iässä?

Matti olisi elossa jos ei olisi ryhtynyt huumerikolliseksi.

Syyttäisinkö itseäni? Tjaa. En ole kertaakaan elämäni aikana syyttänyt itseäni tai ketään muutakaan mistään. Miksi minä koskaan syyttäisin ketään?

Oikeudessa syytetään. Siellä on siis lakimies joka on syyttäjä, hän syyttää sitä rikollista. Siis lakimiehen työ on syyttää. Minä en ole lakimies.

Toivottavasti sulla ei ole lapsia. Kun et kykene syyttämään lasta mistään vaikka näkisit tämän kiusanneen muita tai vaikka kiduttaneen pihalla siiliä.

NÄKISI että lapsi tekee jotain noin kamalaa? Siihenkö asti on vuosikaudet silmät ollut kiinni? Ennen kuin lapsi alkaa tehdä jotain noin kamalaa niin hän on jo pitkään ollut pahasti sairas.

Lapset pitäisi varmaan pitää terveinä, eikä päästää sairastumaan. Ei pitäisi reagoida vasta sitten kun heidän pitkittyneet sairautensa alkavat oireilla.

Ja kun se oire eli siilin kiduttaminen näkyy niin eipä siinäkään vaiheessa hyödytä mitään keskittyä siihen oireeseen. Kuka hullu pelkkiä oireita pohtisi? Tietysti se kiduttaminen lopetetaan ja estetään, eli oireiden aiheuttamat haittavaikutukset minimoidaan, mutta se on siinä se pienin ja helpoin vaihe. Sen jälkeen alkaakin erittäin pitkä hoitoprosessi vakavasti sairaan lapsen parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä vanhempia syyttää ihan mistä vaan. Kamalimmistakin kodeista tulee ihan normaaleja ihmisiä, ja joskus normaaleita kodeista jotain aivan muuta. Kyllä viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään.

Olen samaa mieltä.

Itse näen kurjissa oloissa olevan lapsen näkevän ja tuntevan kauheuksien vaikutuksen. Ja täten voi oppia olemaan kunnon ihminen.

Pumpulissa elänytpäs ei opi tuntemaan erilaisia tuntemuksia ja täten jää tunne puoli kylmäksi. Ei ymmärrä oikeaa ja väärää.

Niin, kun ne vanhemmat ei oo opettaneet oikeaa ja väärää, ei ole opettanut kunnioittamaan elämää, ei ole opettaneet tunnetaitoja, ei ole viettäneet aikaa lapsen kanssa, eivät ole kuunnelleet ja kunnioittaneet lasta, ovat olleet näennäisesti hyviä vanhempia, mutta todellisuudessa kasvatus (tai kasvattamattomuus) pilannut lapsen täysin.

Eihän tällä edes ollut vanhempia huoltajina vaan mummo.

Liekö useamman polven huumeongelmia.

Luultavasti. Mutta kuten sanottu, jotain pielessä kotioloissa, ja pahasti. Ei normaali lapsi tee tuollaista.

Samat ihmiset jotka tuomitsevat tämän teon, seuraavat aivan toisella asenteella erään liikemiehen elämää, siis hänen jonka portfoliossa huumeet nyt vaan sattuvat olemaan. En osaa sanoa kumman teko on moraalisesti tuomittavampi, aikalailla samalla viivalla.