Mitähän tämän kuolleen 19-vuotiaan omaiset

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä vanhempia syyttää ihan mistä vaan. Kamalimmistakin kodeista tulee ihan normaaleja ihmisiä, ja joskus normaaleita kodeista jotain aivan muuta. Kyllä viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään.

Olen samaa mieltä.

Itse näen kurjissa oloissa olevan lapsen näkevän ja tuntevan kauheuksien vaikutuksen. Ja täten voi oppia olemaan kunnon ihminen.

Pumpulissa elänytpäs ei opi tuntemaan erilaisia tuntemuksia ja täten jää tunne puoli kylmäksi. Ei ymmärrä oikeaa ja väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti joku edes miettii voivansa antaa anteeksi tuollaisen??? On asioita jotka on anteeksiantamattomia, ja tämä on mitä suurimmissa määrin sellainen! Jos uhri olisi ollut minun ainoa lapseni, loppuelämäni tarkoitus olisi kostaa mahdollisimman julmasti ja pirullisesti. Se mitä itselleni siitä seuraisi ei enää merkitsisi mitään.

Kyllä anteeksianto on mahdollista, vaikka siihen voi mennä aikaa. Katkeruus ei kannata, se tuhoaa ainoastaan sun oman sisimmän.

Jumala antoi oman poikansa Jeesuksen tähän maailmaan, kärsimään ja tapettavaksi ristille, että sinäkin, voisit saada omat syntisi anteeksi. Ja syntiä me olemme jokainen tehneet, vaikka emme olisi murhanneet toista ihmistä.

Jeesus on valmis antamaan sullekin anteeksi, jos vain tahdot saada anteeksi.

Mutta siinä on miettimistä, että itse Taivaan Jumala antoi oman poikansa meidän ihmisten tähden ruoskittavaksi, pilkattavaksi, kärsimään suuria tuskia. Ja Jeesus todella kärsi, Hänen päällään oli jokaisen ihmisen synnit, vaikka Hän itse oli täysin synnitön. Meistä ei kukaan voisi kantaa toisen syntejä, tai mennä ristille kuolemaan muitten ihmisten takia.

Sinäkin olet syntiä tehnyt. Ja anteeksianto on mahdollista näinkin hirveässä asiassa, kun joku on murhannut oman rakkaasi, mutta Jeesus tekee sen anteeksiannon mahdolliseksi, jos vain Hänen puoleensa kääntyy. Omissa voimin se voi ollakin mahdotonta, usein tälläinen ihminen vain katkeroituu ja loppuelämä on pilalla.

Olen ite kokenut kovia asioita elämän aikana, tänäpäivänä voin sanoa, että olen ne kaikki anteeksiantanut, koska Jeesus on parantanut mut niistä haavoista. Hän on rakastanut minut terveeksi. Ja Jeesuksen tähden haluan antaa anteeksi, olenhan minäkin saanut omat tekoni anteeksi Häneltä.

No haloo? Kuuntele nyt itseäsi! Tule jo maan pinnalle ja mieti miltä tuntuu vanhemmista joiden lapsi on tapettu!!!! Jeesus tai Jumala ei millään tavalla tee tehtyä tekemättömäksi! Ei vaikka miten päin väännät! Lapsi on kuollut, julmasti tapettu, ja sinä olisit vaan silittelemässä tappajan päätä kun ”aina on uusi mahdollisuus” ja ”kaiken voi saada anteeksi”. No ei voi! Liirum laarum puheet ei muuta tapahtunutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä vanhempia syyttää ihan mistä vaan. Kamalimmistakin kodeista tulee ihan normaaleja ihmisiä, ja joskus normaaleita kodeista jotain aivan muuta. Kyllä viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään.

Olen samaa mieltä.

Itse näen kurjissa oloissa olevan lapsen näkevän ja tuntevan kauheuksien vaikutuksen. Ja täten voi oppia olemaan kunnon ihminen.

Pumpulissa elänytpäs ei opi tuntemaan erilaisia tuntemuksia ja täten jää tunne puoli kylmäksi. Ei ymmärrä oikeaa ja väärää.

Niin, kun ne vanhemmat ei oo opettaneet oikeaa ja väärää, ei ole opettanut kunnioittamaan elämää, ei ole opettaneet tunnetaitoja, ei ole viettäneet aikaa lapsen kanssa, eivät ole kuunnelleet ja kunnioittaneet lasta, ovat olleet näennäisesti hyviä vanhempia, mutta todellisuudessa kasvatus (tai kasvattamattomuus) pilannut lapsen täysin.

Siis oliko tämä 19 v huumekauppias ja nuoremmat ostajia, jotka päättivätkin ryöstää? Vai mikä se tausta oli?

Tuskin kukaan anteeksipyytäjä tuollaisessa tilanteessa odottaa saavansa anteeksi. Eikä tarvitse antaa anteeksi. Silti on parempi lausua ääneen se anteeksipyyntö ja osoittaa katumusta kuin jättää tekemättä niin.

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko tämä 19 v huumekauppias ja nuoremmat ostajia, jotka päättivätkin ryöstää? Vai mikä se tausta oli?

Jep.

"He olivat päättäneet ryöstää huumemyyjän ja matkustaneet Helsingin keskustasta bussilla Vallilan alueelle, jossa huumemyyjä oli tarkoitus tavata kello yhdeltä yöllä."

Jos Tytti Tuppuraiselta kysytään, riittää kun pyytää anteeksi. Kaikki hyvin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä vanhempia syyttää ihan mistä vaan. Kamalimmistakin kodeista tulee ihan normaaleja ihmisiä, ja joskus normaaleita kodeista jotain aivan muuta. Kyllä viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään.

Olen samaa mieltä.

Itse näen kurjissa oloissa olevan lapsen näkevän ja tuntevan kauheuksien vaikutuksen. Ja täten voi oppia olemaan kunnon ihminen.

Pumpulissa elänytpäs ei opi tuntemaan erilaisia tuntemuksia ja täten jää tunne puoli kylmäksi. Ei ymmärrä oikeaa ja väärää.

Niin, kun ne vanhemmat ei oo opettaneet oikeaa ja väärää, ei ole opettanut kunnioittamaan elämää, ei ole opettaneet tunnetaitoja, ei ole viettäneet aikaa lapsen kanssa, eivät ole kuunnelleet ja kunnioittaneet lasta, ovat olleet näennäisesti hyviä vanhempia, mutta todellisuudessa kasvatus (tai kasvattamattomuus) pilannut lapsen täysin.

Eihän tällä edes ollut vanhempia huoltajina vaan mummo.

Liekö useamman polven huumeongelmia.

Sekoilin huumeiden kanssa, voi voi sentään.

Samaan aikaan Seiska jne. kertovat huumeparonien ökyelämästä ja eduskunnassa keskustellaan siitä, miksi emme laillistaisi huumeita, kun ei niistä kovin isoa haittaa tunnu olevan.

Kannattaa aina tehdä niin kuin itsestä kivalta tuntuu ja pyytää jälkikäteen anteeksi, sillähän näistä selvitään.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää niinkin päin, että oma poikanne on tappanut toisen? Miten sitten suhtaudutte poikaanne?

Poika, josta ette olisi uskonut että kykenee sellaiseen.

Kuolisin siihen tuskaan, enkä voisi käsittää, että lapsestani olisi kasvanut tappaja. Miksei se koskaan ollut voinut ottaa vastaan äitinsä ja isänsä ohjeita ja neuvoja. Ihmettelisin, mitä häneltä muka puuttui, että tarvitsi sellaiseen lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä vanhempia syyttää ihan mistä vaan. Kamalimmistakin kodeista tulee ihan normaaleja ihmisiä, ja joskus normaaleita kodeista jotain aivan muuta. Kyllä viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään.

Olen samaa mieltä.

Itse näen kurjissa oloissa olevan lapsen näkevän ja tuntevan kauheuksien vaikutuksen. Ja täten voi oppia olemaan kunnon ihminen.

Pumpulissa elänytpäs ei opi tuntemaan erilaisia tuntemuksia ja täten jää tunne puoli kylmäksi. Ei ymmärrä oikeaa ja väärää.

Niin, kun ne vanhemmat ei oo opettaneet oikeaa ja väärää, ei ole opettanut kunnioittamaan elämää, ei ole opettaneet tunnetaitoja, ei ole viettäneet aikaa lapsen kanssa, eivät ole kuunnelleet ja kunnioittaneet lasta, ovat olleet näennäisesti hyviä vanhempia, mutta todellisuudessa kasvatus (tai kasvattamattomuus) pilannut lapsen täysin.

Mielestäni tunnepuolen taitoja ei opita puhumalla vaan ne opitaan käytännössä.

Tietysti niistä puhuakin pitää, mutta viesti ei puhumalla mene aina perille ja kokemus on ainoa keino oppia tunne-elämästä.

Muistan itse omasta nuoruudestani itse aina heijastavani toisten kokemuksia itseeni. Siten on tullut opittua ihmisiksi. Hyvä ja turvallinen tapa oppia tunne-elämän taitoja.

Eihän tuo pääsyytetty saanut edes mitään rangaistusta. Anteeksipyyntö lähinnä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kuollutta takaisin tuo, mutta edes asettaa moraalisesti asiat oikeaan järjestykseen.

Poika on tehnyt väärin, hän joutuu kärsimään tuomion, joutui katsomaan silmiin omaisia ja tunnustamaan virheensä ja pyytämään heiltä anteeksi tekoa jota ei voi mitenkään hyvittää. Lisäksi hän joutui myös kuulemaan kuinka isoäitinsä joutui pyytämään anteeksi hänen tekoaan.

Kyllä tuollainen on monelle aikuisellekin todella vaikeaa.

Tulevaisuus sitten näyttää ottaako poika opikseen vai ei.

Ja jatkaa samaa, kun anteeksipyyntö riittää? Miten tuollainen t appaja tai m urhasja muka kykenee aidosti mitäön pyytämään anteeksi. Koskelan juipit ei ainakaan mitään todellista katumusta ole osoittanut, kun keinona välttää pahin mahdollinen tuomio. Se AK on ennenkin päässyt kuin koira veräjästä pelkästää itkuisilla silmillä ja sanalla anteeksi ja tähän on tultu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti joku edes miettii voivansa antaa anteeksi tuollaisen??? On asioita jotka on anteeksiantamattomia, ja tämä on mitä suurimmissa määrin sellainen! Jos uhri olisi ollut minun ainoa lapseni, loppuelämäni tarkoitus olisi kostaa mahdollisimman julmasti ja pirullisesti. Se mitä itselleni siitä seuraisi ei enää merkitsisi mitään.

Kyllä anteeksianto on mahdollista, vaikka siihen voi mennä aikaa. Katkeruus ei kannata, se tuhoaa ainoastaan sun oman sisimmän.

Jumala antoi oman poikansa Jeesuksen tähän maailmaan, kärsimään ja tapettavaksi ristille, että sinäkin, voisit saada omat syntisi anteeksi. Ja syntiä me olemme jokainen tehneet, vaikka emme olisi murhanneet toista ihmistä.

Jeesus on valmis antamaan sullekin anteeksi, jos vain tahdot saada anteeksi.

Mutta siinä on miettimistä, että itse Taivaan Jumala antoi oman poikansa meidän ihmisten tähden ruoskittavaksi, pilkattavaksi, kärsimään suuria tuskia. Ja Jeesus todella kärsi, Hänen päällään oli jokaisen ihmisen synnit, vaikka Hän itse oli täysin synnitön. Meistä ei kukaan voisi kantaa toisen syntejä, tai mennä ristille kuolemaan muitten ihmisten takia.

Sinäkin olet syntiä tehnyt. Ja anteeksianto on mahdollista näinkin hirveässä asiassa, kun joku on murhannut oman rakkaasi, mutta Jeesus tekee sen anteeksiannon mahdolliseksi, jos vain Hänen puoleensa kääntyy. Omissa voimin se voi ollakin mahdotonta, usein tälläinen ihminen vain katkeroituu ja loppuelämä on pilalla.

Olen ite kokenut kovia asioita elämän aikana, tänäpäivänä voin sanoa, että olen ne kaikki anteeksiantanut, koska Jeesus on parantanut mut niistä haavoista. Hän on rakastanut minut terveeksi. Ja Jeesuksen tähden haluan antaa anteeksi, olenhan minäkin saanut omat tekoni anteeksi Häneltä.

No haloo? Kuuntele nyt itseäsi! Tule jo maan pinnalle ja mieti miltä tuntuu vanhemmista joiden lapsi on tapettu!!!! Jeesus tai Jumala ei millään tavalla tee tehtyä tekemättömäksi! Ei vaikka miten päin väännät! Lapsi on kuollut, julmasti tapettu, ja sinä olisit vaan silittelemässä tappajan päätä kun ”aina on uusi mahdollisuus” ja ”kaiken voi saada anteeksi”. No ei voi! Liirum laarum puheet ei muuta tapahtunutta.

Et nyt ihan ymmärrä. Anteeksianto ei tarkoita sitä, että silitellään tappajan päätä, vaan hänetkin saa jättää Jeesuksen käsiin. Itse ei tarvi kostaa tappajalle.

Kyllä Jumalan tuomio kohtaa jokaista synnintekijää, murhaajaa, joka ei parannusta tee teoistaan.

Tuomio on iankaikkinen kadotus näille ihmisille, myös heille, jotka eivät anna anteeksi.

Tietyssä vähemmistössä rikokset tuovat vain mainetta ja kunniaa. Lähes jokainen miespuolinen istuu elämänsä aikana jossain vaiheessa vankilassa. Nyt selvisi vielä ilman rangaistusta joten mitäpä tuosta. 

Luulin että tappoi normaalin ihmisen mutta kun huumekauppias kyseessä niin yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Sekoilin huumeiden kanssa, voi voi sentään.

Samaan aikaan Seiska jne. kertovat huumeparonien ökyelämästä ja eduskunnassa keskustellaan siitä, miksi emme laillistaisi huumeita, kun ei niistä kovin isoa haittaa tunnu olevan.

Kannattaa aina tehdä niin kuin itsestä kivalta tuntuu ja pyytää jälkikäteen anteeksi, sillähän näistä selvitään.

Suurin osa huumeisiin liittyvistä väkivaltarikoksista tapahtuu juuri huumekaupan yhteydessä. Jos huumeita saisi vaikka apteekista niin ainakin osa rikollisuudesta katoaisi.

Ensin syyttäisin kyllä itseäni, että olen kasvattanut pojastani huumekauppiaan. Sen jälkeen alkaisin vasta osoitella sormellani muita...

Täh? Mä en nyt ymmärrä aloittajaa. Jos joku "Psyko" kadulla surmaisi jonkun mun rakkaan läheisen, vaikkapa "Matin", niin minä surin sitä että olen menettänyt Matin. Siinä se, surisin, surisin rakkaan ihmisen menettämistä. Eipä siinä mitään muuta olisi. Surutyö saattaisi kestää vaikka kuinka kauan, mutta se olisi vain ja ainostaan surua, ja se liittyisi vain ja ainoastaan Mattiin.

Eli en nyt ymmärrä mistä ihmeen anteeksiantamisesta sinä ap puhut. Pitäisikö mun pohtia jotain anteeksiantamista? Mitä ihmeen anteeksiantamista? Siis pitäisikö mun pohtia että annanko anteeksi sille Psykolle? Täh?

Miksi minun tarvitsisi ajatella sitä psykoa ollenkaan? Miksi minulla muka olisi häneen liittyen mitään ajatuksia tai tunteita? Toki, onhan maailmalla paljon kaikenmaailman Psykoja, tietysti heistä tulee ilmoittaa poliisille, tietysti poliisin tulee pidättää heidät ja pistää vankilaan jotta he eivät voi tehdä lisää pahaa. Mutta se on poliisin työ. En minä ole poliisi, miksi minä ajattelisin psykoja ollenkaan?

Ja miksi minä menisin sinne oikeudenkäyntiin katselemaan sitä Psykoa ja kuuntelemaan mitä sanottavaa hänellä on? Miksi ihmeessä minä haluaisin katsella ja kuunnella jotain sellaista? Miksi minä menisin oikeustalolle?

Poliisi/vartijat/lakimiehet/tuomarit jne menevät oikeustalolle sen Psykon takia. Se ei mitenkään liity minuun, eihän minulle ole minkäänlaista suhdetta siihen Psykoon.

Minä menen hautajaisiin Matin takia. Se liittyy minuun, minun suruuni siitä kun menetin Matin, häneenhän minulla oli suhde.

Vierailija kirjoitti:

Täh? Mä en nyt ymmärrä aloittajaa. Jos joku "Psyko" kadulla surmaisi jonkun mun rakkaan läheisen, vaikkapa "Matin", niin minä surin sitä että olen menettänyt Matin. Siinä se, surisin, surisin rakkaan ihmisen menettämistä. Eipä siinä mitään muuta olisi. Surutyö saattaisi kestää vaikka kuinka kauan, mutta se olisi vain ja ainostaan surua, ja se liittyisi vain ja ainoastaan Mattiin.

Eli en nyt ymmärrä mistä ihmeen anteeksiantamisesta sinä ap puhut. Pitäisikö mun pohtia jotain anteeksiantamista? Mitä ihmeen anteeksiantamista? Siis pitäisikö mun pohtia että annanko anteeksi sille Psykolle? Täh?

Miksi minun tarvitsisi ajatella sitä psykoa ollenkaan? Miksi minulla muka olisi häneen liittyen mitään ajatuksia tai tunteita? Toki, onhan maailmalla paljon kaikenmaailman Psykoja, tietysti heistä tulee ilmoittaa poliisille, tietysti poliisin tulee pidättää heidät ja pistää vankilaan jotta he eivät voi tehdä lisää pahaa. Mutta se on poliisin työ. En minä ole poliisi, miksi minä ajattelisin psykoja ollenkaan?

Ja miksi minä menisin sinne oikeudenkäyntiin katselemaan sitä Psykoa ja kuuntelemaan mitä sanottavaa hänellä on? Miksi ihmeessä minä haluaisin katsella ja kuunnella jotain sellaista? Miksi minä menisin oikeustalolle?

Poliisi/vartijat/lakimiehet/tuomarit jne menevät oikeustalolle sen Psykon takia. Se ei mitenkään liity minuun, eihän minulle ole minkäänlaista suhdetta siihen Psykoon.

Minä menen hautajaisiin Matin takia. Se liittyy minuun, minun suruuni siitä kun menetin Matin, häneenhän minulla oli suhde.

No syytätkö itseäsi siitä että Matista tuli huumekauppias jo teini-iässä?

Matti olisi elossa jos ei olisi ryhtynyt huumerikolliseksi.