Lue keskustelun säännöt.
Miten pitäisi toimia, kun vanhat traumat ovat alkaneet tulla mieleen?
29.01.2021 |
Ajatukset syövyttävät mielen ja tekevät olon alkakuloiseksi ja surulliseksi. Miten näistä ajatuksista pääsisi eroon? Vai eikö pääse? Miten ne kannattaisi käsitellä?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia, ja sitten se, että vaikuttaa niihin omiin ajatuksiin.
Jos tulee huonoja ajatuksia, niin valitsee tietoisesti olla miettimättä niitä.
Itseäni myös lohduttanut se, ettää ymmärtää, ettei menneelle voi mitään. Niinpä siihen ei kannata kuluttaa niin paljon energiaa
Yritä asettua itsesi ulkopuolelle tilannetta tarkkailemaan kuin olisit videopelihahmo. Joskus ihmiset vahingoittavat toisiaan tahattomasti. Joskus tahallaan. Jos joku vahingoitti sua tahallaan, se on zaskapää. Ei ole sun ongelma että joku haluaa elää elämänsä kuspäänä ja on huono vanhempi tai puoliso tai mitä nyt vaan. Ei ollut sun syytä.
Ja seuraavan kerran kun tämä tilanne pulpahtaa sun mieleen, ajattelet "olen käsitellyt tämän jo, ei ole mun ongelma enää", ja siirryt ajattelemaan ihan muita. Tämä vaatii vähän harjoitusta. Laita aivojen arkistoon joku erittäin kiva ajatus ja heti jos meinaat alkaa vielä velloa siinä traumassa vaihdat tähän kivaan ajatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Terapia, ja sitten se, että vaikuttaa niihin omiin ajatuksiin.
Jos tulee huonoja ajatuksia, niin valitsee tietoisesti olla miettimättä niitä.
Itseäni myös lohduttanut se, ettää ymmärtää, ettei menneelle voi mitään. Niinpä siihen ei kannata kuluttaa niin paljon energiaa
Juuri ajatusten tukahduttaminen on kaikista haitallisin muoto. Parempi ok hyväksyä ajatukset ja vaikka kirjoittaa ne ylös ja kertoa niistä jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia oli ainoa asia, josta mulle on ollut apua
Vierailija kirjoitti:
Yritä asettua itsesi ulkopuolelle tilannetta tarkkailemaan kuin olisit videopelihahmo. Joskus ihmiset vahingoittavat toisiaan tahattomasti. Joskus tahallaan. Jos joku vahingoitti sua tahallaan, se on zaskapää. Ei ole sun ongelma että joku haluaa elää elämänsä kuspäänä ja on huono vanhempi tai puoliso tai mitä nyt vaan. Ei ollut sun syytä.
Ja seuraavan kerran kun tämä tilanne pulpahtaa sun mieleen, ajattelet "olen käsitellyt tämän jo, ei ole mun ongelma enää", ja siirryt ajattelemaan ihan muita. Tämä vaatii vähän harjoitusta. Laita aivojen arkistoon joku erittäin kiva ajatus ja heti jos meinaat alkaa vielä velloa siinä traumassa vaihdat tähän kivaan ajatukseen.
Aika vaarallinen ehdotus, jos ihmisellä on trauman takia dissosiatiivisia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi terapia auttaa vain, jos on traumatisoitunut ns. oikein. Sen sijaan jos on traumatisoitunut esimerkiksi hoidossa tapahtuneesta väkivallasta, on vaikeampaa löytää terapeuttia, joka ottaa todesta.
Huomaa, että täällä antaa sellaiset ihmiset neuvoja, joilla ei ole minkäänlaista asiantuntemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä alan jo pikkuhiljaa tottumaan että samat traumat jostain viime vuosituhannelta pyörii mielessä aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin. Jokaikinen päivä.
Se että traumat tulee esiin on merkki siitä että ne olisi hyvä käsitellä. Ainahan ne on taustalla kaivertamassa kunnes ne saa myötätuntoa ja tulee kohdatuksi mutta oireilu tapahtuu salakavalasti, fyysisesti, tiedostamattomasti, purkautuen muita kanavia pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama ja en pääse kelan terapiaan koska en ole masentunut. Pitäisi olla masennus-dg. Nyt kun ei ole, ja vaikka kärsin väkivaltalpsuudesta, en saa terapiaa.
Lainaa lääkäri, psykoterapeutti Susanna Purra: kadotettu yhteys.
Tuo kirja on auttanut valtavasti.
Lyhyt tiivistys: kurjat tunteet, suru ja pelko ja hätä, pitää kehollisesti tuntea ja antaa niiden tulla. Tukahduttaminen on pahasta, ja siksi harjoitellaan sitä että annetaan tunteen tulla, ja keho poistaa tunteen sitten itse.
Myös tärinäterapia TRE (halpoja työväenopiston kursseja isoissa kaupungeissä) auttaa, siinä tehdään vähän samaa kuin mitä tuo kirja opastaa.
Kannattaa kirjoittaa tai vaikka sanella puhelimeen. Myös auttavaan puhelimeen voi soittaa, jos haluaa purkaa ulkopuoliselle, eikä ole varaa terapiaan.
Voit kirjoittaa myös kirjeitä ihmisille, jotka liittyvät traumoihisi. Kirjeitä ei tarvitse lähettää, jos et halua.
On tärkeä alku tiedostaa, että on traumoja, jotka vaikuttavat nykyhetkeen. Lapsuudessa opittuja ajatusmalleja on hidasta ja vaikeaa muuttaa, takapakkeja tulee ja voimat menee. Mutta työ on sen arvoista.
Kirjallisuus auttaa myös, ja sitä on tarjolla paljon nykyään. Moniin hyviin opuksiin on kirjastoissa pitkät jonot, mutta kannattaa varata. Vaikea heittää tähän nyt mitään tiettyä kirjaa, koska et kerro tarkemmin ongelmistasi.
Kaikki tieto helpottaa paranemista. Kannattaa lukea esim. Mielenterveystalon sivuja. Toipuminen on pitkä prosessi, mutta välillä pienikin muutos voi olla ratkaiseva ja eteenpäin työntävä.
Toivottavasti sinulla on myös läheisiä, joille puhua. Voimia, olet oikealla tiellä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiat on ihan p-skaa noin pääsääntöisesti. Se mitä ihminen tarvitsee on tuuria. :( Tuuria siten että tapaa oikeat ihmiset joiden kanssa synkkaa ja saa oikeita oivalluksia omaan elämään.
Tänne vaan kerrot kauheista kokemuksistasi mutta filteröi niin että sinua ei tunnisteta. Kyllä auttaa kun kaikki täällä pyörittelevät aihetta, monelta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kirjoittaa tai vaikka sanella puhelimeen. Myös auttavaan puhelimeen voi soittaa, jos haluaa purkaa ulkopuoliselle, eikä ole varaa terapiaan.
Voit kirjoittaa myös kirjeitä ihmisille, jotka liittyvät traumoihisi. Kirjeitä ei tarvitse lähettää, jos et halua.
On tärkeä alku tiedostaa, että on traumoja, jotka vaikuttavat nykyhetkeen. Lapsuudessa opittuja ajatusmalleja on hidasta ja vaikeaa muuttaa, takapakkeja tulee ja voimat menee. Mutta työ on sen arvoista.
Kirjallisuus auttaa myös, ja sitä on tarjolla paljon nykyään. Moniin hyviin opuksiin on kirjastoissa pitkät jonot, mutta kannattaa varata. Vaikea heittää tähän nyt mitään tiettyä kirjaa, koska et kerro tarkemmin ongelmistasi.
Kaikki tieto helpottaa paranemista. Kannattaa lukea esim. Mielenterveystalon sivuja. Toipuminen on pitkä prosessi, mutta välillä pienikin muutos voi olla ratkaiseva ja eteenpäin työntävä.
Toivottavasti sinulla on myös läheisiä, joille puhua. Voimia, olet oikealla tiellä <3
Paras on kirjoittaa paperille, ja tuikata tuleen.
Vierailija kirjoitti:
Terapiat on ihan p-skaa noin pääsääntöisesti. Se mitä ihminen tarvitsee on tuuria. :( Tuuria siten että tapaa oikeat ihmiset joiden kanssa synkkaa ja saa oikeita oivalluksia omaan elämään.
Mulla on sitten kahdesti elämässä ollut hyvä tuuri, koska kumpikin terapeutti oli todella hyvä ja osasi lukea minua ihmisenä niin, että osasi nopeasti reagoida juttuihini tavoilla, joista oli todella paljon hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiat on ihan p-skaa noin pääsääntöisesti. Se mitä ihminen tarvitsee on tuuria. :( Tuuria siten että tapaa oikeat ihmiset joiden kanssa synkkaa ja saa oikeita oivalluksia omaan elämään.
Mulla on sitten kahdesti elämässä ollut hyvä tuuri, koska kumpikin terapeutti oli todella hyvä ja osasi lukea minua ihmisenä niin, että osasi nopeasti reagoida juttuihini tavoilla, joista oli todella paljon hyötyä.
Sitten sinulla oli tuuria ja peukut siitä. 5-6 terapeuttia oli mulla eikä siitä nyt mainittavampaa hyötyä ollut. Minulla oli huono tuuri. He heijasti omia ongelmiaan minuun ja koin sen vähän vaivaannuttavaksi kun itse olin aika kiltti ja yritin keskustella.
Vai olenko oikeasti jotenkin kaheli eikä kellään muulla ole sitä kokemusta että terapeutti tarvitsisi apua melkein enemmän kuin itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiat on ihan p-skaa noin pääsääntöisesti. Se mitä ihminen tarvitsee on tuuria. :( Tuuria siten että tapaa oikeat ihmiset joiden kanssa synkkaa ja saa oikeita oivalluksia omaan elämään.
Mulla on sitten kahdesti elämässä ollut hyvä tuuri, koska kumpikin terapeutti oli todella hyvä ja osasi lukea minua ihmisenä niin, että osasi nopeasti reagoida juttuihini tavoilla, joista oli todella paljon hyötyä.
Sitten sinulla oli tuuria ja peukut siitä. 5-6 terapeuttia oli mulla eikä siitä nyt mainittavampaa hyötyä ollut. Minulla oli huono tuuri. He heijasti omia ongelmiaan minuun ja koin sen vähän vaivaannuttavaksi kun itse olin aika kiltti ja yritin keskustella.
Vai olenko oikeasti jotenkin kaheli eikä kellään muulla ole sitä kokemusta että terapeutti tarvitsisi apua melkein enemmän kuin itse?
No siis kyllähän mä kävin monella terapeutilla etukäteen ns. kokeilukäynnillä ja moni karsiutui pois, ennen kuin sopiva löytyi. Mutta löytyi kumminkin, kahdesti. Ns. laatutaso kyllä vaihteli hurjan paljon.
Menemällä terapiaan.