Ovatko vanhempasi joutuneet kamalaan riitaan perinnönjaosta sisarustensa kanssa?

Silloin tulevat mieleen kaikki vanhat kaunat, vaikka olisivat peräisin varhaislapsuudesta. Olen kuullut niin järkyttäviä juttuja pesäriidoista, että en olisi ikinä kuvitellut mielestäni suht. järkevien ihmisten kykenevän tuollaiseen! Yhdessäkin pesänjaossa tapeltiin jopa keittiön kauhoista!

...hoitamaan asiat asianajajan avulla. Eihän se paljoa maksa per nenä että saa selvyyden asioihin eikä tarvitse riidellä. Ihmiset luulevat yleensä enemmän kuin tietävät perintöasioissa.



nm osakkaana riitaisessa pesässä, johon tulee lopultakin tolkku

osan kanssa totaalisesti, asiaa puitiin asianajajan kautta. Tuosta ajasta on onneksi jo kohta 20 vuotta, mutta muuten onnellinen lapsuus sai pienen varjon näistä riidoista, vaikka meitä lapsia yritettiinkin suojella niiltä. Osan kanssa välit palautuneet pikkuhiljaa ja osan kanssa ei. Isän puoleisesta suvusta kysymys, sisaruksia yli 10.

Kun meidän mummi (äidinäiti) kuoli, niin eikös äitini ja toinen enoni riitautuneet vanhimman enoni kanssa. Tästä on jo yli 10 vuotta aikaa ja en edes enää muista, mistä tavarasta heille tuli kina. Vanhin enoni kuitenkin halusi jonkun kalliin taulun tms. ja koska hän ei sitä saanut, hän laittoi välit poikki kokonaan. Jos hän tulee joihinkin sukujuhliin, hän ei puhu kenellekkään mitään (tai sisaruksilleni, äidilleni, enolleni, hänen vaimolleen ja lapsilleen, muille kyllä puhuu).

Siskoni laittoi välit poikki tuossa kolmisen vuotta sitten, kun meidän isä kuoli. Perintöasioista tietenkin.

Luulen, että varmaan siksi mun mummo jakoi omaisuutensa jo eläessään, että oli nähnyt miten riitaa syntyi muutamasta killingistä (mummo oli aikaisemmin luopunut lastensa hyväksi muutamasta perinnöstä, koska hänellä ei ollut lisäomaisuudelle mitään käyttöä ja haluttiin säästää yhdet perintöverot).

Molempien vanhempien omaisuus on jaettu jo ennen kuolemaa. Talot olleet lapsien ennen kuolemaa jne... kaikki on ollut selvää, ei mitään mistä tapella.

Toisella puolella perinnönjako sujui ihan kokonaan ilman ongelmia. Kaikki asiat olivat koko ajan avoimesti kaikkien nähtävissä ja kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita siitä, että homma tulee hoidetuksi mahdollisimman reilusti kaikkia kohtaan.



Toisella puolella eräs sisaruksista otti tehtäväkseen pimittää tietoa omaisuudesta, kiristää osalta sisaruksia allekirjoituksia valtakirjoihin yms. Perintöasioista ei pystytty keskustelemaan ollenkaan, vaikka perintömaita ja -kiinteistöjä oli ihan kunnon rahan arvosta. Huuto tuli heti, ja jos asiasta koetettiin puhua, se meni syyttelyksi ja nimittelyksi ja uhitteluksi yms. Tuli ilmi, että tuo yksi sisarus oli jo ennen vanhempiensa kuolemaa myynyt osaa omaisuutta omaan pussiinsa, ja muuta sellaista. Ulkopuolisten ammattilaisten kera asiaa oli sitten pakko alkaa selvittää.

Ja nyt sitten miehen puolellakin ollaan riidoissa. Tuntuu että tuo on sellainen asia joka rikkoo suvun välit jossain määrin joka perheessä. Joku aina rohmuaa, vetää välistä, pelaa omien lapsien pussiin jne. Kannattais varmaankin sopia asiat jo ennen kuolemaa hyvin.

Juuri kuulin että sellainenkin on olemassa näitä tapauksia varten.

Miehen isän sisarukset eivät yhtä kitkattomasti saaneet perintö jaettua mutta välit eivät menneet kenelläkään. Eli suht riidattomasti meni.

Sillä puolella oli aina sisarusten kesken ollut oikein liioiteltu tasapuolisuutta. Muistan, kuinka joskus mietittiin, että onpas se nyt tarkkaa, kun mummu oli aina oikein pitänyt kirjaa siitä, kuinka paljon oli lapsiinsa käyttänyt rahaa, niin että jos yksi sai kalliin takin, ja toinen osti halvemman, niin sitten halvemman ostanut sai jotain muutakin. Ja kun lapset olivat aikuisia, niin jos hän auttoi yhtä jotenkin, piti aina muillekin hyvittää jotenkin, ettei vaan sisarukset olisi epätasa-arvoisia. Se tuntui silloin hassulta, että jos mummu oli yhdessä paikassa lapsenvahtina, niin lähetti sitten raha-apua muille, mutta taisi olla hyvä politiikka. Sisaruksille ei tosiaan tullut mitään erimielisyyttä jaossa, vaan automaattisesti meni niin, että jos yksi saa asian A, niin sitten muille heti jotakin saman arvoista, jne.



Stressaava kuolemantapaus ja oman vanhemman menetys kuitenkin nostaa aina pintaan niitä vanhoja (vaikka kuinka pieniä) kaunoja ja negatiivisia tunteita ja ihmiset reagoi suruissaan joskus kummallisesti pikkuasioihinkin. Surun keskellä ja tunnemyrskyssä ei ole suhteellisuudentajua. Monet purkaa tätä perinnöstä riidelläkseen (ei kai kukaan muuten vaikka kehittäisi riitaa jostakin mummon vanhasta puukapustasta), toiset muilla tavoin.



Nämä sisarukset, jotka eivät riidelleet perinnöstä mun suvussani, ajautuivat ihan kummalliseen kinasteluun mummun hautakivestä...



9

Erityisesti isän kotona meni kyllä huutamiseksi tavaroiden jako. Tappelijana eivät olleet nämä sisarukset vaan heidän puolisonsa eli äitini, setäni vaimo ja tätini mies. Nämä kolme " ulkopuolista" kiljuivat toisilleen samalla, kun sisarukset sopivat asioista suljetun oven takana. Lähinnä kai äitini ja setäni vaimo kertoivat tätini miehelle, kuinka paljon tätini sai eläessään ja turha enää norkoilla...:) Olipa meillä lapsilla kivaa, kun istuttiin ulkona ja kuunneltiin kauhuissamme sitä huutoa. No, välit ei menneet poikki tuosta onneksi.

tarvitaankin tässä maassa....

viilenneet.