Lue keskustelun säännöt.
Mitkä kasvatustavat ovat sellaisia mitä ihmettelette?
29.01.2021 |
Asia mitä minä ihmettelen suuresti lasten kasvatuksessa on kielto/käsky ettei tuntemattomille puhuta.
Ymmärrän kyllä, että lapset ovat usein pahaa-aavistamattomia hyväuskoisia ja että "tuntemattomille ei puhuta" on tarkoitus suojella lapsia, tuo kielto/käsky ei vain toimi.
Fakta on, että tutustuminen vaatii puhumista minkä lisäksi ihmiset myös asioivat toisilleen tuntemattomien kanssa.
Joten sen sijaan, että "tuntemattomille ei puhuta" pitäisi ohjeistaa niin, että
"Jos et tunne henkilöä tarpeeksi hyvin, älä kerro sille mitään henkilökohtaista (missä asut jne) ja, jos tulee tunne, että tämä henkilö vaikuttaa epäluotettavalta, älä myöskään luota siihen"
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Lasten totaalikädettömyys ihmetyttää kerta toisensa jälkeen.
Mitään ei tahdota opettaa eteenpäin jälkipolvelle, sitten nää samat pallerot on ihan helisemässä aikuisiällä, kun pitää isi soittaa hätiin vaihtamaan renkaat, kytkemään pesukone, ja proppaamaan hylly seinään.
Äiti pyydetään apuun lyhentämään verhot, paikkaamaan nojatuoli, ja pesemään ikkunat.
Vein yhelle rouvan ystävälle meidän vanhan astiapesukoneen pois uuden tieltä.
29 vuotias nainen.
Kysyin paikan päällä " laitanko kiinni samalla?"" joo laita vaan kiitti "
" okei, tuotko sun työkalut niin laitan kii "
Haki kaapista kahvikupin, missä oli ristipäämeisseli, pikkuvasara, ja ruosteinen bilteman työmaapuukko.
Jäi laittamatta, annoin helpot ohjeet miten kiinnitetään, ja nyt 7kk myöhemmin se kone on vieläkin kiinnittämättä.
Naisen porukat asuu maakunnassa n. 500 km stadista, eikä kukaan sen ystävistä osaa laittaa sitä kiinni...
No ei minun äitinikään ikinä kytkenyt astianpesukonetta tai vaihtanut itse autonrengasta tai propannut hyllyä seinään.
Isä kävi kiinnittämässä taulut äidin kodin seinään, kun vanhempani olivat jo eronneet, ja remonttimies kytki astianpesukoneen. Auton renkaiden vaihtajaa en enää muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Curling-vanhemmuus: Annetaan lapselle kaikki mitä se haluaa, annetaan periksi joka asiassa. Tarkoituksena tehdä lapsen elämästä mahdollisimman helppoa. Käy juuri päinvastoin. Vanhempien tehtävä on juuri tuottaa niitä pettymyksiä ja laittaa rajat.
Joo mutta joku sadistivanhempi voi tuonkin ymmärtää väärin. "Olen hyvä vanhempi, kun tuotan lapselleni pettymyksiä, ähä ähä. Eipäs nyt mennäkään tänään sinne huvipuistoon, vaikka eilen lupasin, koska harjasit hampaasi niin huonosti tänä aamuna."
Ja naurut päälle, kun lapsi itkee.
Ihmettelen sellaista, että vanhempi on kaikessa lapsen tekemisissä mukana. Minulla on yh-kaveri, jonka koko elämä menee lasten ehdoilla vaikka lapset ovat jo esiteinejä. Loma-ajat ovat hänelle valtavan raskaita, kun joka päivä alusta loppuun pitää suunnitella ja keksiä lapsille tekemistä ja olla kaikessa mukana. Hän ei myöskään voi tehdä viikonlopun yövuoroja, koska hän ei voi nukkua päivällä kun pitää vahtia lapsia. En ymmärrä. Oma äitini teki yövuoroja jatkuvasti ja käski meidän lasten vain leikkiä hiljempaa kun nukkui päivisin. Olimme paljon nuorempiakin.
Kaverini myös kysyy lasten mielipidettä kaikkeen. Lopetti seurustelusuhteen kun lapset eivät tykänneet uudesta kumppanista. Tuntuu kauhealta että joku antaa lapsille vastuun noin isoista päätöksistä. Miltä lapsista vähän myöhemmin tuntuu, jos tajuavat että he joutuivat päättämään vanhemman suhteesta ja vanhempi on saattanut menettää vaikkapa elämänsä rakkauden heidän lapsentasolla tehdyn valinnan vuoksi?
Tosiaan se että "lapsi ei halua" nähdään jotenkin itsestään selvänä syynä että jotakin ei sitten voi tehdä/lapsen ei tarvi tehdä. Ja vielä jonain sellaisena syynä että sille ei sitten voi mitään ...
Ja todellakin, tällälailla kasvatetulla lapsella on helposti vaikeuksia monessa esim päiväkodissa/koulussa/harrastuksissa..
Samoilla lapsilla usein vaikea käsittää miksi jotain ei saa/saa tehdä.
Tottakai lapsen mielipiteitä pitää huomioida, mutta pitää erottaa ne , missä se oikeasti voi olla se mikä määrittää mitä tehdään ja missä ei .
Vierailija kirjoitti:
Se, jos kahvipöydässä vanhempi sanelee tiukasti kuinka monta pullaa ja keksiä lapsi saa ottaa. Miten lapsen oma säätely kehittyy herkkujen suhteen, jos joku muu aina sanelee määrän? Ymmärtäisin tuon, jos lapsi olisi jokin poikkeuksellinen ahmatti, joka ei osaisi lopettaa ollenkaan, mutta eiköhän sellainen ole aika harvinaista. Aikuiset istuu ja mättää suut ja mahat täyteen ja vahtii samalla mitä kasvava lapsi syö, niin se tuntuu erikoiselta.
Meillä on yksi tällainen harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annetaan kaikki periksi.
Ei rajoja ja sääntöjä.
Kysytään 2v "Saako äiti jutella tädin kanssa" Tuon ikäiselle sanotaan, "iti juttelee nyt tädin kanssa, odotat hetken".
Ei opeteta oikeaa ja väärää. Ihan jo pienille. Sitten kun on oppinut väärät tavat, yritetään korjata. Huh.
Ei käytöstapoja!
Tuliko yllätyksenä, että harrastuksia ei ole "pakko" olla ollenkaan. Parempi ei yhtään harrastusta kuin, että tyyliin "kyllä koska muillakin on harrastuksia."
Curling-vanhemmuus: Annetaan lapselle kaikki mitä se haluaa, annetaan periksi joka asiassa. Tarkoituksena tehdä lapsen elämästä mahdollisimman helppoa. Käy juuri päinvastoin. Vanhempien tehtävä on juuri tuottaa niitä pettymyksiä ja laittaa rajat.