Mitkä kasvatustavat ovat sellaisia mitä ihmettelette?

"Jos et tunne henkilöä tarpeeksi hyvin, älä kerro sille mitään henkilökohtaista (missä asut jne) ja, jos tulee tunne, että tämä henkilö vaikuttaa epäluotettavalta, älä myöskään luota siihen"

Ehkä vähän huono neuvo tai ohje, sillä eihän lapsi osaa arvioida onko ihminen epäluotettava vai luotettava. Tällaisen arvioiminenhan menee aikuisiltakin usein täysin pieleen (esim. monilla epäluotettavilla henkilöillä ei ole mitään vaikeuksia löytää seurustelukumppaneita ja monet toistavat näitä virheitä seurustelukumppanista toiseen).

Toisaalta lapsen eksyessä esimerkiksi kauppakeskuksessa tuntemattomaan luottaminen lienee paras tai ainakin nopein tapa löytää vanhemmat.

Ja toisaalta osaako lapsi arvioida, milloin hän tuntee jonkun tarpeeksi hyvin? Yksinkertaisempi ohje on usein parempi, jos lapsi on vielä kovin nuori. Iän karttuessa voi luottaa enemmän lapsen omaan harkintaan ja lisätä tuollaisia "jos ei tarpeeksi hyvin" ja "vaikuttaa epäluotettavalta" tyylisiä elementtejä.

Se että heti kun lapsi osaa puhua ja kävellä, hänelle lykätään vastuu kaikesta: tee itse iltapala/aamulla, käy itse suihkussa, mene yksin ulos, jää yksin kotiin, pese itse hampaat ja rasvaa itse ihottumasi KUN OLET JO NIIN ISO. Vanhempi sanoo suoraan ettei jaksa olla lapsen kanssa kun on väsynyt ja ihminen vain.

Lapsia kohdellaan siis täysin välinpitämättömästi ja sitten hämmästellään kun oireilee tätä eri tavoin ja sitten on taas niin kovin raskasta ja väsyttää! Saapa nähdä millainen lapsesta tällä tyylillä kasvaa

Tunteiden sanoitus. Lapselle yritetään sanella mitä tunteita hän kokee, ja sitten kuvitellaan, että se ratkaisee kaikki kurinpito-ongelmat.

Plus miinus nolla

"Vieläkin parempaan tsemppaaminen" lapsen onnistumisia vähättelemällä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että valehdella joulupukki lahjoja kilteille lapsille, mutta ei kuitenkaan noudateta sitä.

Myönnän, että olen lapseton, mutta jos minulla olisi lapsia, minä myös pitäisin tästä kiinni, koska säännöt ilman noudattmista ovat turhanpäistä sanahelinää

Kukaan lapsi ei sitten ikinä saisi lahjoja, koska eivät pysty olemaan koko vuotta kilttejä. Aika harva edes kokonaista päivää :D Omille lapsille ei olla missään vaiheessa uskoteltu, että joulupukki toisi lahjat, se on minusta valehtelua.

Se, jos kahvipöydässä vanhempi sanelee tiukasti kuinka monta pullaa ja keksiä lapsi saa ottaa. Miten lapsen oma säätely kehittyy herkkujen suhteen, jos joku muu aina sanelee määrän? Ymmärtäisin tuon, jos lapsi olisi jokin poikkeuksellinen ahmatti, joka ei osaisi lopettaa ollenkaan, mutta eiköhän sellainen ole aika harvinaista. Aikuiset istuu ja mättää suut ja mahat täyteen ja vahtii samalla mitä kasvava lapsi syö, niin se tuntuu erikoiselta.

Ylenpalttinen lapsentahtisuus. Jossain asioissa ok, mutta se, ettei tehdä mitään, mitä lapsi ei halua, on outoa. Esim. annetaan lapsen nukkua "perhepedissä" niin kauan kuin haluaa. Sitten ihmetellään kun se eskarilainen edelleen nukkuu äidin ja isän välissä...

Lasten totaalikädettömyys ihmetyttää kerta toisensa jälkeen.

Mitään ei tahdota opettaa eteenpäin jälkipolvelle, sitten nää samat pallerot on ihan helisemässä aikuisiällä, kun pitää isi soittaa hätiin vaihtamaan renkaat, kytkemään pesukone, ja proppaamaan hylly seinään.

Äiti pyydetään apuun lyhentämään verhot, paikkaamaan nojatuoli, ja pesemään ikkunat.

Vein yhelle rouvan ystävälle meidän vanhan astiapesukoneen pois uuden tieltä.

29 vuotias nainen.

Kysyin paikan päällä " laitanko kiinni samalla?"

" joo laita vaan kiitti "

" okei, tuotko sun työkalut niin laitan kii "

Haki kaapista kahvikupin, missä oli ristipäämeisseli, pikkuvasara, ja ruosteinen bilteman työmaapuukko.

Jäi laittamatta, annoin helpot ohjeet miten kiinnitetään, ja nyt 7kk myöhemmin se kone on vieläkin kiinnittämättä.

Naisen porukat asuu maakunnassa n. 500 km stadista, eikä kukaan sen ystävistä osaa laittaa sitä kiinni...

Hiukan kyllä ihmetyttää omien vanhempien harjoittama vähättely, huutaminen ja suoranainen henkinen väkivalta. Isä myös härnäsi ja ärsytti minua tahallaan. Minusta kasvoi hyvin arka, epävarma ja masennukseen taipuvainen ihmisraunio. 

- Lapsen vastuuttaminen aikuisten tunteista, kun tarkoitus on saada lapsi käyttäytymään. "Äitiä itkettää kun teet noin" jne. tästä on varmaan kirjoitettu kirjojakin, miksi tämä on katastrofaalinen idea.

- Huonon käytöksen opettaminen reagoimalla siihen paniikinomaisesti. Esim. lapsi saa mitä vain periksi, kun alkaa kiljua. Näitä on paljon, joissa käytännössä tarhaikäinen pyörittää koko huushollia jossa kaksi aikuista palvelijaa.

- Pakkoruokinta. Kaikkea saa kyllä opettaa maistelemaan, mutta jos lapsi kerta toisensa jälkeen vihaa sitä veripalttua tai limaista soosia, niin voitko lakata tuputtamasta sitä? Lapsilla on myös kasvupyrähdyksiä, ja ihan oikeaa energiantarpeen aaltoilua. Suurin osa niistä nirsoilee jossain vaiheessa tai syö vähemmän kuin viime kuussa. Siitä ei yleensä tarvi huolestua, jollei vaikuta painoon tai toimintaan muuten.

- Pakolla minkään vääntäminen kiukuttelevan lapsen kanssa. Joo se lapsi kiukuttelee eikä halua pukea, niin ne kaikki tekee. Tämä on vähän kuin pinttyneen lian pyyhintä: saattaa tuntua hyvältä idealta painaa apinan raivolla putkiaivoisesti tavoitetta kohti, mutta järkevää olisi jättää asia hetkeksi lillumaan ja tehdä jotain muuta. Siis viedä ne lapsen ajatukset ihan muualle, kunnes se unohtaa, että edes kiukutti. Oikeat aiheelliset tuntemukset on erikseen ja ne pitää käsitellä, mutta turhanpäiväinen kiukuttelu hoituu ihan näin.

Kaverivanhemmuus. Kaikesta neuvotteleminen.

Fanaattisuus, miltei missä tahansa asiassa.

Joissain tapauksissa myös loputon puheella ohjaaminen (ja en nyt puhu erityistarpeisista lapsista).

Kaikki jyrkät ääripäät. Aika usein se johtaa siihen, että kun lapselle tulee ikää tarpeeksi, hän heittäytyy siihen toiseen ääripäähän, koska kaikki kielletty tuntuu houkuttelevalta.

Ihmettelen hyvin paljon vanhempia, joille kännykkä ja some ovat tärkeämpiä kuin omat lapset. Ymmärrän, että vanhemmatkin kaipaavat omaa aikaa, mutta jotkut tuntuvat räpläävän kännykkäänsä aamusta iltaan. Tuntuu, etteivät he enää edes katso omia lapsiaan silmiin vaan katse pysyy kännykän ruudussa silloinkin, kun vastaavat lapsen kysymykseen hajamielisesti.

Monikin juttu ihmetyttää.

1. Se, että lapselta KYSELLÄÄN liikaa. Mentäiskö ulos, tulisitko syömään, mikä näistä turvaistuimista ostettaisiin.

2. Että EI KIELLETÄ lasta. Jumankekka se on sitten iso paukku, kun lapselle eka kertaa koulussa joku aikuinen sanoo ei.

3. Että lapsen koulunkäyntiin herää kiinnostus ysiluokan syksyllä, kun tajutaan, ettei Nicopetruskan keskiarvo riitä lukioon. Silloin on jo ns kakka housussa.

Nää nyt päällimmäisenä.

En ihmettele juuri mitään, koska ihmiset on muutenkin niin kummallisia. Moni ei osaa edes liikennesääntöjä, ja lasten kasvattaminen on kuitenkin vielä hienovaraisempaa hommaa.

Sadismia ihmettelen, menee yli ymmärryksen. Miten pystyyn satuttamaan omaa lastaan tahallisesti? Luonnon- ja järjenvastaista. Kaipa näitäkin on sitten kaltoinkohdeltu lapsena. Mutta silti...

No nämä kasvatusteltat ilmanvaihdoilla niin aina kuin kuulen ja näen sellaisesta niin ihmettelen miksi niillä kasvatetaan hamppua mutta ei chiliä. Uskon ainakin tämän negatiivin vaikuttavan myös sperman laatuun.

Tässä vanha mutta hyvä esimerkkivideo, missä kasvatus on mennyt päin ********. Ei eläimiä saa kohdella noin. Pikkulapsi ei tietenkään välttämättä ymmärrä tekojaan, mutta vanhempien olisi pitänyt opettaa ettei tuo ole oikein, eikä vain hirnua taustalla.

On tosi paljon perheitä joissa ei saa puhua mistään ikävistä asioista. Eikä mielellään missään muistakaan, isketään padi kouraan ja sanotaan että ole hiljaa.