Rehellisesti: mitä ajattelit koronaviruksesta vuosi sitten?
Tässä vaiheessa viime vuotta Lombardian tilanne ei ollut vielä levinnyt käsiin.
Palstan huippuepidemiologit ja -virologit tietenkin osasivat varautua pahimpaan, mutta nyt on kyse meistä tavallisista kuolevaisista.
Mitä ajatuksia koronavirus herätti vuosi sitten?
Kommentit (64)
Ajattelin, että paljon melua tyhjästä. Tuskin tulee Suomeen asti. Niin vain olin väärässä.
Maaliskuun alussa ajattelin että hemmetti tästä tulee yhtä pitkä vitsaus kuin Espanjan taudista 1918-1920, mutta ei kuolleisuudeltaan kuitenkaan yhtä fataali.
Ajattelin että okei, Kiinassa kuollut muutama tyyppi, niitä on siellä helvetisti joten mitä meuhkaatte.
En todellakaan uskonut, että se vie näin paljon ihmisiä hautaan, sitä että se jatkuu näin pitkään. Kaikki on tullut yllätyksenä, ehkä.
Naureskelin meemeille, joissa kiellettiin koskettamasta kasvoja.
Voi sitä viattomuuden aikaa.
Kauhistelin sitä miten koko kaupunki voidaan sulkea, ja kuinka nopeasti se leviää. Surin työkaverin puolesta, jonka Kiinan matka oli kenties peruuntumassa. Vähänpä tajusin. Ei mennyt kuukautta, kun oma työkaveri oli omaehtoisessa karanteenissä, tai työnantajan toiveesta etätöissä.
Ajattelin aivan samaa kuin ajattelen nytkin. Kuvittelin, että Suomeen tullessa olisi kiinnostus jo laantunut ja se otettaisiin vastaan kuten muutkin virukset muistutellen käsihygieniasta ja muista, mutta vedettiinkin överiksi muiden esimerkistä.
Olin ihan pirun huolissani ja ällistynyt kuinka sitä täällä vähäteltiin. Pessimistinä arvasin kuinka käy.
Kauhistelin Kiinan tilannetta, etäopetusta, ihmisten sulkemista koteihinsa jne.
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuun alussa ajattelin että hemmetti tästä tulee yhtä pitkä vitsaus kuin Espanjan taudista 1918-1920, mutta ei kuolleisuudeltaan kuitenkaan yhtä fataali.
Tuota 'fataali' sanaa käytetään silloin, kun joku on kuollut johonkin. Se ei oikein käy tähän tai muihinkaan viruksiin.
Muistan että pelotti todella paljon, olin tosi ahdistunut ja mietin töistä pois jäämistä. Olisin vaan halunnut olla kotona.
Seurasin tilastoja tosi tarkkaan ja pesin käsiä ahkerasti. Lapset eivät saaneet liikkua missään eikä meille saanut tulla.
Luin kaikki uutiset koronasta ja seurasin tilannetta tarkkaan.
Kaiken vapaa-ajan olimme kotona.
Tilanne nyt:
Ei vois vähempää kiinostaa koronavirus, maskia käytän, mutta sitäkin vain sen vuoksi että se on ns. normia.
Riskiryhmään kuuluvia sukulaisia en tapaa koska en halua heidän sairastuvan mutta itse olen sillä kannalla että tulee jos tulee.
Käymme normaalisti kaupassa, lapset saa nähdä kavereitaan ja mekin tapaamme silloin tällöin omia ystäviämme, käymme ravintolassa syömässä yms.
Samaa kuin nyt. Normaali kausiflunssa.
Olin aidosti pelokas koska kiinalais turisteja on joka paikassa ja he käyttäytyvät todella moukkamaisesti. Ajattelin että älkää nyt päästäkö niitä matkustamaan!
Mutta päästettiinhän ne ja tulos on tämä.
Nyt olen todella väsynyt koko virukseen. Se on tuulimyllyjä vastaan taistelua.
Itketti! Tiesin mitä tapahtuu. Vieläkin on itkuntuhruiset silmät.
Aloitin jo maaliskuussa käyttämään maskia, mutta pidän virusta edelleen suureksi osaksi huuhaana.
Joidenkin tietojen mukaan se keskittyy Suomessa asuviin kehitysmaalaisiin, jotka ovat puolestaan keskittyneet Etelä-Suomeen. Kuitenkin vanhukset pohjoisessa ovat olleet sisällä kohta toista vuotta eivätkä sitä ennen välittäneet vanhentuneen ruuan syömisestä, homeesta, pölypunkeista, influenssoista, alkueläimistä, punkeista ja muusta, mutta nyt tämän yhden viruksen takia ollaan kuin vankilassa.
En muista.
Virus konkretisoitui vasta kun aloitin etätyön maaliskuussa.
Päälimmäisenä jäi mieleen outo kevät, työskentelin etänä, mies etänä, lapset etäkoulussa, ei harrastuksia, ruokakaupassa kävimme kerran viikossa, retkeiltiin paljon. Ei käyty shoppailemassa kauppakeskuksissa, lapset ei kutsuneet kavereitaan sisälle.
Nyt elän normaalia elämää, työskentelen toimistossa ja etänä vuototellen, lapset koulussa, lasten yksi harrastus pyörii ja käyn yksityisellä salilla, kaupassa käyn normaalisti, en käytä julkisia.
Minulle sopii rajoitusten kiristys esim etäkoulu hybridimallissa, kauppojen rajoitukset, harrastukset kiinni, enemmän etätöitä. Työn luonteen takia en voi olla koko ajan etänä.
Kyllä itse oletin, että olisimme suurin osa vainaita kesään mennessä.
Nauroin useasti puolisolle, joka kauhisteli koronaa ja sanoi, että se tulee kohta tännekin. Naureskelin, että ei se nyt tänne tule, kaikenlaisia sarseja siellä Kiinassa on ennenkin ollut ja sinne ovat jääneet. Kyllä olen saanut kotona kuulla jälkikäteen asenteestani.
Ihan uskomatonta, että edelleen löytyy vähättelijöitä. Vaarallisia kanssaihmisilleen. Tuon tyypin ihmiset eivät usko vaikka olisi rutto liikkeellä, vaan sulkevat silmänsä ja korvansa. Onko sitten tyhmyyttä vai pelkoa?
Ajattelin, että jää Kiinaan, kuten sars ja mers ja lähdin Kanarialle.