Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et kerro itsestäsi mitään töissä?
28.01.2021 |
Meillä on töissä 8 hengen työryhmä. Yksi ei kerro elämästään yhtään mitään. Ei tippaakaan. Esim. yhtäkkiä oli sukunimi vaihtunut sähköpostiin. Pikkusen ihmetytti, kun ei edes sanonut, että nimi vaihtuu.
Jos itse et kerro elämästäsi mitään, miksi niin teet? Tuntuu oudolta.
Kommentit (69)
Minä en kerro itsestäni mitään, vaikka muuten olen aika suulas ja sosiaalinen.
Minua itseäni ei yhtään kiinnosta muiden lasten harrastukset tms. Siksi olen itse kertomatta omista jutuistani, jotta omalla käytökselläni voisin ohjata keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks oon työtön. :D En kestäs päivääkää semmosta sairasta tivaamista ja uteluu. Ja eikös joittekki kysymysten kysely oo laitonta? :o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua kiinnostaa toisten elämä?
Se on normaalia smalltalkia. Pistää silmään ja korvaan kun joku ei kerro mitään. Ihan joka ikinen työkaveri tätä yhtä lukuunottamatta on esim. kertonut missä kaupungissa asuu, missä on opiskellut ja missä ollut viimeksi töissä. Suuri osa kertoo myös onko perhettä tai asuuko yksin ja lemmikitkin moni mainitsee. Tämä yksi ei sano mitään. Joululoman jälkeen yksi kertoo lukeneensa kirjaa, toinen katsoneensa telkkaa ja yksi ei mitään.
Ap
Ehkä hänellä on murheita. Tosin, joidenkin ihmisten seura vetää kyllä muutenkin hiljaiseksi...
En halua kertoa omista asioista kuin hyvin valikoidusti ja pinnallisesti. Työkaverit on työkavereita, jotka unohtaisin saman tien jos vaihtaisin työpaikkaa. En halua myöskään antaa työpaikan juorukelloille jutun aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en halua antaa teille mitään tietoa jotta voisitte juorua minusta selkäni takana.
Jos ovat juorutakseen, niin kyllä ne sinusta juoruamista keksivät. Varsinkin, kun oot niin outo ja ylimielinen, ettet mitään itsestäsi puhua pukahda... Sehän se vasta juoruja herättääkin!
"Onkohan se lesbo? Tai trans? Jotain salattavaa sillä on, kun ei lähde meidän kanssa saunailtaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro kaikki yksityiskohdat elämästäsi sekä menneisyydestä, että tästä hetkestä.
Seuraamus on valitettavasti ainakin pikku kaupungeissa/kylissä, että kaikki tietää yksityiselämäsi ja pahin mahdollinen on se, että niille sun jutuille tapahtuu kuin rikkinäisessä puhelimessa. Asia ei ole sinnepäinkään miten se oikeasti on.
En ole muutenkaan ihminen, että välittäisi edes parhaan kaverini kaikkea tietävän.
Mutta ai niin, mä onkin suomalainen ja mehän ollaan kylmiä. Oisko siitä kyse?
Muuta Intiaan niin saat myötätuntoa pohdintaasi.
Minua ei kiinnosta pätkän vertaa, mitä joku on opiskellut. Se saattaa kiinnostaa, missä on ollut viimeksi töissä, koska edellisen työn suhteista ja asiakkuuksista voi olla hyötyä nykyisessä työssä(mme). Lemmikeistä en jaksaisi kuulla mitään, mutta aina niistä kahvihuoneessa puhutaan. Ne samat ihmiset tuovat lemmikkinsä jopa TÖIHIN haisemaan ja aiheuttamaan astmaatikoille oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni ei kuulu työkavereilleni pätkääkään - siksi.
Miksi ihmiset olettavat, että joku haluaa edes kuunnella toisen asioita? Ei kaikki halua kuulla.
Itse olen ollut tällaisen avoimen ihmisen työpari ja varmasti työajasta meni tunti hänen juttuja kuunnellessa.
Ja jos itse olisin puhunut sen tunnin niin päivästä olis mennyt yhteensä 4 H työaikaa.
Ja olihan se jotenkin kamalaa kuunnella niitä juoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kertoa. Ystävät on erikseen, työkaverit on vaan työkavereita. Saatan kyllä keskustella kahvihuoneessa jostain ihan arkisesta kuten uudesta kahvinkeittimestä mutta mistään sen henkilökohtaisemmasta en kerro.
Vierailija kirjoitti:
En halua kertoa omista asioista kuin hyvin valikoidusti ja pinnallisesti. Työkaverit on työkavereita, jotka unohtaisin saman tien jos vaihtaisin työpaikkaa. En halua myöskään antaa työpaikan juorukelloille jutun aiheita.
Samaa mieltä. Mutta ne älykääpiöt luulevat, että salaat jotain kun et kerro asioitasi ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kerro mitään, mutta vastaan kyllä, jos kysytään.
Harva kysyy.
Vaihtuneisiin sukunimiin, jos on joku omaa sidosryhmää, heitän chattiviestin "Oi, sulla on nimi muuttunut, lienee syytä onnitella? <3" tms.
Ei olee mitään elämääää, ei ainkaan muista. Pelkkää tuskaaa, ahdistusta, alkoholiia, masennnusta kaiiikkea pelkkkää negatiiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään puhu henkilökohtaisista asioista vaikka muuten tykkään jutella paljon. Jotain yleistä voin kertoa. Avioerosta kerroin, kun työkaveri ihmetteli kerran ettei mieheni enää soita minulle. Joo me erottiin jo 1,5 vuotta sitten.
Olen alalla jolla on pakko olla hillitty ja kohtelias jatkuvasti ollakseen uskottava. En usko että työyhteisössä suhtauduttaisiin hyvällä jos kertoisin jostain villeistä vapaa-ajan reiveistä tai yhden yön jutuista.
Olen nuorena ja hyväuskoisena tehnyt sen virheen, että olen kertonut kysyttäessä. Seurauksena mm. muka-hyväntahtoista kuittailua sinkkuudestani, ei-pyydettyjä vinkkejä siihen, miten kannattaa pukeutua jotta miehet kiinnostuu ja röyhkeimmät tyrkyttivät kortsujakin suoraan. Päällepäin ihan asiallinen ja sukupuolijakaumaltaan tasainen työyhteisö, ei siis mikään setämiesten tyttökalenterihelvetti.
Tiesivät siis minusta muitakin asioita - no totta kai, kun ne itse kerroin - mutta jostain syystä ottivat tuon seurustelemattomuuden hampaisiinsa. Minulla on mielikuva, että monissa työyhteisöissä otetaan mielellään siviilisäädyltään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan muista poikkeava yhteiseksi hupinumeroksi. Sivistyneemmissä paikoissa ei tietenkään ja sellaisiakin onneksi on.
Mutta tämän kokemuksen vuoksi suuni pysyy nykyään varsin tiukasti kiinni. Joku yksittäinen, ajan saatossa läheisemmäksi tullut ja luotettavaksi havaitsemani työkaveri on asia erikseen. Heidän kanssaan tulee joskus jatkettua yhteydenpitoa senkin jälkeen, jos jompi kumpi on lähtenyt muihin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Ei olee mitään elämääää, ei ainkaan muista. Pelkkää tuskaaa, ahdistusta, alkoholiia, masennnusta kaiiikkea pelkkkää negatiiivista.
Muttta jos tuosta haluaa löytää positiivisen puolen niin ei ole olllut halua lähteä koskaaan pinnalllisiin hömpötyksiin mukaan vaaan rikkaus tulee enemmän uteliaisuudesta ja pyrkimyksestää järjen käytttöön.
Kummasti tähän ketjuun on löytynyt mykkiä ihmisiä. Oikeasti tuollaista pidättyvyyttä pidetään todella kummallisena ja varmasti aiheuttaa enemmän juoruja kuin se, että kertoisi asuvansa Keravalla ja viimeksi ollut hilavitkutinmyyjänä Teboililla.
Olen kyseisen henkilön kanssa useassa eri Teams-tiimissä. On suorastaan huvittavaa kuunnella, kun hänen tultuaan töihin tiiminjohtajat aina sanovat, että Terhi onkin nyt tullut uutena mukaan, voit esitellä itsesi aluksi kaikille. Ja sitten tämä esittelee "Olen Terhi + painostava hiljaisuus". Muut kun kertovat ihan luontevasti koulutuksensa, työpisteensä sijainnin, työaikansa yms. Moni saattaa tässäkin kertoa aiemmin olleen töissä siellä ja täällä ja harrastavansa lenkkeilyä koiransa kanssa.
Ap
Ai hemmetti että mykät työkaverit on väsyttäviä.
Olen alalla, jossa työilmapiirin on oltava hyvä/leppoisa/iloinen/turvallinen asiakkaiden vuoksi.
On ihan kauheaa jos työkaveriksi sattuu jurottaja. Se vaikuttaa ihan kaikkiin.
Alue: Aihe vapaa
Se on normaalia smalltalkia. Pistää silmään ja korvaan kun joku ei kerro mitään. Ihan joka ikinen työkaveri tätä yhtä lukuunottamatta on esim. kertonut missä kaupungissa asuu, missä on opiskellut ja missä ollut viimeksi töissä. Suuri osa kertoo myös onko perhettä tai asuuko yksin ja lemmikitkin moni mainitsee. Tämä yksi ei sano mitään. Joululoman jälkeen yksi kertoo lukeneensa kirjaa, toinen katsoneensa telkkaa ja yksi ei mitään.
Ap