Miksi et kerro itsestäsi mitään töissä?
Meillä on töissä 8 hengen työryhmä. Yksi ei kerro elämästään yhtään mitään. Ei tippaakaan. Esim. yhtäkkiä oli sukunimi vaihtunut sähköpostiin. Pikkusen ihmetytti, kun ei edes sanonut, että nimi vaihtuu.
Jos itse et kerro elämästäsi mitään, miksi niin teet? Tuntuu oudolta.
Kommentit (69)
Koska en halua antaa teille mitään tietoa jotta voisitte juorua minusta selkäni takana.
Koska käyn töissä rahan, en työyhteisöön kuulumisen, takia.
Tosiasiassa HALUAISIN voida olla tuppisuu, mutta toki kerron itsestäni tarkkaan harkittuja asioita "muka-spontaanisti", koska se hyödyttää minua ammatillisesti enkä joudu silmätikuksi outolintuna. Mutta se sosiaalisuus on pelkkä maski ja teatteria.
Mitäs siellä töissä oikein tehdäänkään?
Pidetään kabareeta työyhteisölle, vai? Kuulostaa ihan kunnan hommilta ilman työnjohtoa.
Mistä aiheista haluaisitte sitten kuulla? Mt-ongelmista? Yksinäisyydestä? Toivottomuudesta? Rahaongelmista?
Olen töissä tehdäkseni töitä. Olen kyllä kohtelias ja juttelen niitä näitä kahvitauoilla yms. mutta ei minua kiinnostaa jakaa yksityiselämäni asioita.
Ei kuulu sulle pätkääkään stnn kyylä. Keskity vaan omiin asiohis. Siellä työssä ollaan takomassa rahaa, ei jakamassa omaelämäkertaa juoruämmille.
EIi ole mitäään elämää. Mun isän veli ja mun kummisetä oli samanlaiinen. Laivaston kävi rukissa, diplomi insinööri, yliopistossa ja vttllä oli töissä. Ihan suoritttaja. Mun isä aina sanoi etttä se ei siksi puhu kun se on ydinvoimalassa töissä ja sillä on niin paljon salaista tietoa.
Mulla on tällainen työkaveri ja meillä on yhteinen työhuone. Kunnioitan häntä valtavasti ammattilaisena ja meillä on samanlaiset näkemykset työstämme, vaikkemme mikään tiimi olekaan. En ymmärrä miksi hänen pitäisi jaaritella minulle mitään henkilökohtaisesta elämästään. Ei kuulu minulle, eikä vaikuta työntekoon millään tavalla.
Tosin, olisi ollut kiva tietää aiemmin, että meillä on samanlainen musiikkimaku. Meni reilu kolme vuotta hiljaisuudessa, nyt kuuntelemme töiden lomassa hyvää musaa.
Olen pelkkä määräaikainen. Kierrän yksiköstä toiseen ja tunnen olevani ulkopuolinen joka paikassa. Muut puhuvat hyvinkin yksityisistä asioista ja ovat työskennelleet yhdessä 20 vuotta. Tuntuu vaikealta avautua elämästään, kun ei kuulu yhteisöön.
10 vuotta sijaisena
En vain halua jakaa yksityisasioitani työkavereille.Ovat työkavereita,eivät ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Koska en halua antaa teille mitään tietoa jotta voisitte juorua minusta selkäni takana.
Jos ovat juorutakseen, niin kyllä ne sinusta juoruamista keksivät. Varsinkin, kun oot niin outo ja ylimielinen, ettet mitään itsestäsi puhua pukahda... Sehän se vasta juoruja herättääkin!
Sinä juoruat kaiken mitä irti saat. Sinulla ei ole yhtään juttua kerrottavaksi, jos kukaan ei kertoisi sinulle mitään. Juttusi on muiden asioiden juoruamisia.
Kannattaa kertoa baari-illoista ja entisen työpaikan tyhmistä juttuja töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en halua antaa teille mitään tietoa jotta voisitte juorua minusta selkäni takana.
Jos ovat juorutakseen, niin kyllä ne sinusta juoruamista keksivät. Varsinkin, kun oot niin outo ja ylimielinen, ettet mitään itsestäsi puhua pukahda... Sehän se vasta juoruja herättääkin!
Juuri näin. Teillä juoruämmillä jutut on vaan muista ihmisistä. Omaa elämää ei ole.
Eri
Syitä on monia? Itse kasvanut pienehköllä paikkakunnalla ja siihen kasvanut jo lapsena ettei perheen asioista puhuta liikaa.
Koska "naistyöyhteisöt" on perseestä. Töihin mennään tekemään töitä, eikä puhumaan paskaa.
Onneksi olen yrittäjä.
No mua ei kiinnosta muiden elämät, niin oletus on, ettei niitäkään mun.