Ihmiset jotka elävät silmät kiinni - eivät siis välitä, vaikka ympärillä menee huonosti

Me annamme rahaa, aikaa, käytännön arkeen työvölineitä. Heräämme aikaisin töihin, käymme terapiassa setvimässä omia ongelmiamme, toimimme tukiperheenä, maksamme kehitysmaissa olevien lasten kouluja yms. Annanme hyväntekeväisyyteen osuuden tuloistamme.

Minä luulen, että teen pitkälti oman osuuteni. Mitä sinä teet?

Se joka täällä meuhkaa, että lahjoita omaisuutesi pois niin tiedoksi hänelle:

Kaikilla on omat vaikeudet ja älä lisää omaa taakkaasi toisille. Oletan, että köyhyyttäsi mesoat tästä aiheesta.

Suomalaiset ovat epäempaattisia tutkimusten mukaan. Sen sijaan että he auttavat, he nauttivat kun toiset kärsivät siis.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on muutakin kuin rahan tuoma hyvinvointi. Tuo toki turvaa, mutta en ole koskaan tuntenut kateutta rikkaita kohtaan. Jokaisella on omat elämänsä, jos jollain on hienot pelit ja vehkeet, matkoja, en koe että se olisi minulta pois. He ovat sen itse pystyneet rahoillaan hankkimaan ja heidän elämänsä, mitä sitten? En tarvitse paljon, hyvä oloni on kiinni ihan muista asioista.

Olen samaa mieltä. Olen ollut köyhä (mm. tilillä alle 20€ ja vuokra piti maksaa kuun alussa ja ensimmäinen palkka tuli kuun lopussa) ja hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Raha auttaa vain taloudellisiin huoliin, ei muihin. Onnellisuus tulee ihan muusta.

On myös sanonta: Elämässä ehtii joko tienaamaan tai kuluttamaan rahaa, molempiin ei riitä aikaa. Moni hyvätuloinen tekee töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin omalla ajallaan ja muutenkin elää pitkälti työn ehdoilla. Nähty ja koettu.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat epäempaattisia tutkimusten mukaan. Sen sijaan että he auttavat, he nauttivat kun toiset kärsivät siis.

Ei hyvita auttaa toisia rahallisesti, kun ne rahat menee joko viinaan tai johonkin muuhun tyhmään ideaan.

Mä oon tehnyt kerran aloituksen omat valinnat ovat kiinni pärjäämisestä ja osa komentoijista olivat aivan tyhmiä ajatusmaailmoistaan. Tyhmää on vaikea auttaa.

Köyhäkin voi pärjätä, kunhan osaa suhteuttaa rahojensa menon.

Vierailija kirjoitti:

Niin se omaisuusko tässä on se mittari kenellä menee hyvin, ketä riistetään ja ketä satutetaan? Se mersuko sinut saisi hymyilemään?

Teille (henkisesti) köyhillekin tiedoksi että elämässä on muutakin kuin rahaa.

Raha mahdollistaa sen muun elämässä.

Jos ei ole rahaa, ei ole mitään

Jokainen päättää miten OMAT rahansa käyttää ja jokainen työssäkäyvä maksaa veroja. Veroja menee myös rahallisesti kärsiville ihmisille.

Suomalainen yhteiskunta toimii hyvin rahallisesti verrattuna moniin muihin maihin. Täällä ketään ei jätetä yksin, kunhan vaan sitä apua osaa hakea. Myös tämä rikkailta rahojen riistäminenkin aiheuttaa närää (jotka rehellisesti ovat hankkineet rahansa). Lähes kaikilla ihmisillä on jonkinlaista itkemistä rahojen suhteen (Toisilla ei ole rahaa ja toisilta riistetään rahaa).

Jokainen saa elää niin kuin haluaa. Toivon silti, ettei hyväosaisetkaan  tavallaan sulkisi silmiään ja ajattelisi jokaisella menevän hyvin ja tavallaan niin, että jokainen suomalainen on se hyväosainen ja ei sen takia saisi koskaan valittaa. Todellisuudessa Suomessakin tuloerot kasvavat ja moni kokee paljon  yksinäisyyttä, köyhyyttä ja muuta epävarmuutta esimerkiksi tuloistaan ja toimeentulostaan. Väitän, että tämä korona-aika on lisännyt juuri heikommassa asemassa olevien kärsimystä entisestään. Sellainen jolla on varallisuutta on kuitenkin paremmassa asemassa parentamaan elämäänsä ja mahdollisuuksia on enemmän.  Itse olen syrjäytynyt työtön nuori, vaikka yritänkin tällä hetkellä opiskella. Kaikki aiheeseen liittyvä koskettaa vaan paljon ja eräskin dokumentti jonka katsoin. Kaikilla ei vaan ole ketään. Jotkut ovat täysin yksin. Tosin yksinäisyyskään ei katso varallisuutta, mutta mieluummin olisin yksinäinen ja rikas kuin yksinäinen ja köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa elää niin kuin haluaa. Toivon silti, ettei hyväosaisetkaan  tavallaan sulkisi silmiään ja ajattelisi jokaisella menevän hyvin ja tavallaan niin, että jokainen suomalainen on se hyväosainen ja ei sen takia saisi koskaan valittaa. Todellisuudessa Suomessakin tuloerot kasvavat ja moni kokee paljon  yksinäisyyttä, köyhyyttä ja muuta epävarmuutta esimerkiksi tuloistaan ja toimeentulostaan. Väitän, että tämä korona-aika on lisännyt juuri heikommassa asemassa olevien kärsimystä entisestään. Sellainen jolla on varallisuutta on kuitenkin paremmassa asemassa parentamaan elämäänsä ja mahdollisuuksia on enemmän.  Itse olen syrjäytynyt työtön nuori, vaikka yritänkin tällä hetkellä opiskella. Kaikki aiheeseen liittyvä koskettaa vaan paljon ja eräskin dokumentti jonka katsoin. Kaikilla ei vaan ole ketään. Jotkut ovat täysin yksin. Tosin yksinäisyyskään ei katso varallisuutta, mutta mieluummin olisin yksinäinen ja rikas kuin yksinäinen ja köyhä.

Kommentissasi on ajatusta ja ideaa, mutta rikkaiden lahjoitukset eivät auta asiaan pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö heidän lopettaa elely ja nautiskelu huono-osaisten takia?

No voisivat antaa omistaan niille, jotka ovat syntyneet toisenlaisiin olosuhteisiin.

Et taatusti itsekään antaisi, jos olisit heidän asemasssa.

Jos olisin heidän asemassaan, kyllä todellakin antaisin omastani. Ja koska olisin paremmassa asemassa, niin silloin olisi enemmän valtaakin tehdä tälle epätasa-arvoisuudelle jotakin. Luontoni ei vain kestäisi sitä, että toiset elävät huonommassa asemassa ja kärsivät täällä enemmän.

- Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa elää niin kuin haluaa. Toivon silti, ettei hyväosaisetkaan  tavallaan sulkisi silmiään ja ajattelisi jokaisella menevän hyvin ja tavallaan niin, että jokainen suomalainen on se hyväosainen ja ei sen takia saisi koskaan valittaa. Todellisuudessa Suomessakin tuloerot kasvavat ja moni kokee paljon  yksinäisyyttä, köyhyyttä ja muuta epävarmuutta esimerkiksi tuloistaan ja toimeentulostaan. Väitän, että tämä korona-aika on lisännyt juuri heikommassa asemassa olevien kärsimystä entisestään. Sellainen jolla on varallisuutta on kuitenkin paremmassa asemassa parentamaan elämäänsä ja mahdollisuuksia on enemmän.  Itse olen syrjäytynyt työtön nuori, vaikka yritänkin tällä hetkellä opiskella. Kaikki aiheeseen liittyvä koskettaa vaan paljon ja eräskin dokumentti jonka katsoin. Kaikilla ei vaan ole ketään. Jotkut ovat täysin yksin. Tosin yksinäisyyskään ei katso varallisuutta, mutta mieluummin olisin yksinäinen ja rikas kuin yksinäinen ja köyhä.

Kommentissasi on ajatusta ja ideaa, mutta rikkaiden lahjoitukset eivät auta asiaan pidemmän päälle.

Ei tietenkään lahjoitukset pidemmän päälle auta. Vaan varallisuuden tasaisempi jakautuminen maapallolla ja eriarvoistamisesta luopuminen.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa elää niin kuin haluaa. Toivon silti, ettei hyväosaisetkaan  tavallaan sulkisi silmiään ja ajattelisi jokaisella menevän hyvin ja tavallaan niin, että jokainen suomalainen on se hyväosainen ja ei sen takia saisi koskaan valittaa. Todellisuudessa Suomessakin tuloerot kasvavat ja moni kokee paljon  yksinäisyyttä, köyhyyttä ja muuta epävarmuutta esimerkiksi tuloistaan ja toimeentulostaan. Väitän, että tämä korona-aika on lisännyt juuri heikommassa asemassa olevien kärsimystä entisestään. Sellainen jolla on varallisuutta on kuitenkin paremmassa asemassa parentamaan elämäänsä ja mahdollisuuksia on enemmän.  Itse olen syrjäytynyt työtön nuori, vaikka yritänkin tällä hetkellä opiskella. Kaikki aiheeseen liittyvä koskettaa vaan paljon ja eräskin dokumentti jonka katsoin. Kaikilla ei vaan ole ketään. Jotkut ovat täysin yksin. Tosin yksinäisyyskään ei katso varallisuutta, mutta mieluummin olisin yksinäinen ja rikas kuin yksinäinen ja köyhä.

Eivät kaikki taloudellisesti hyväosaiset unohda niitä, joilla menee huonommin. Moni on itsekin ollut jossain vaiheessa heikommassa taloudellisessa tilanteessa ja/tai kokenut muita vastoinkäymisiä. Koska kuitenkin jokaisella on omassa elämässään ja lähipiirissä hyvinkin ikäviä asioita, harva kykenee näitä asioita jatkuvasti miettimään. Minä en ainakaan, päinvastoin, yritän olla ajattelematta liikaa, sillä näen muutenkin maailman ja ihmisen elämän pääosin hyvin karuna ja lohduttomana.

On tavallaan myös vaikea auttaa muita. Kyllä, lahjoitan ja olen lahjoittanut vähempiosaisille sekä Suomessa, asuinmaassani (hyvinvointivaltio Euroopassa) ja kehittyviin maihin sekä luonnonsuojeluun. Olen parhaani mukaan panostanut tähän varsinkin nyt korona-aikana ja yrittänyt huomata apua tarvitsevat tahot – mukaanluettuna asuinpaikkani koronasta kärsivät yritykset ym. Vaikka olen taloudellisesti hyväosainen, en ole rikas ja on pakko myös säästää pahan päivän varalle ja eläkettä varten, joten summat eivät ole mullistavia. Aikaani en juurikaan kykene lahjoittamaan, olen liian erakkoluonteinen.

Tuntuu, etteivät lahjoitukseni auta oikeasti (en aio kuitenkaan lopettaa, sillä jotkut ehkä saavat apua). Ongelmat tuntuvat olevan niin rakenteellisia (halpatyöt, pätkätyöt, epävarmuus, liian vähän työpaikkoja, ihmisen syyllistäminen vastoinkäymisistä), ettei pelkkä lahjoittaminen varsinaisesti muuta mitään.

Olen ollut köyhä ja muutenkin onneton opiskeluaikana. Tuntenut itseni ja ponnisteluni surkeiksi poliitikkojen kilvan haukkuessa mediassa opiskelijoita. Nyt näen, että he olivat väärässä: jokainen on arvokas omana itsenään.