Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Normaalipainoisen laihduttaminen on aivan uskomattoman vaikeaa
28.01.2021 |
En tiedä enää mitä teen. En vaan kykene laihtumaan mitenkään. Olen kokeillut pätkäpaastoilua, en pysty nukkumaan nälän takia vaan uni supistuu molemmista päistä ja olo hirveän nuutunut. Enkä pysty keskittymään jos koko ajan nälkä. Olen kokeillut herkkujen poistamista, silloin syöminen menee pakkomielteiseksi ja sorrun jopa ahmimiseen mitä en muutoin tee ollenkaan. En pysty vähähiilihydraattiseen, silloin koko ajan todella uupunut ja nuutunut olo, en myöskään jaksa liikkua silloin ollenkaan ja liikunta on kuitenkin itselleni yksi ehdottomasti tärkeimmistä mielihyvän lähteistä.
Olen myös yrittänyt hyväksyä ulkonäköni, mutta se on erittäin vaikeaa kun rasva kerääntyy vääriin paikkoihin, varsinkin kasvoni ovat todella pyöreät ja en ole muutenkaan mikään kaunotar. Kasvojen vuoksi näytän suorastaan ylipainoiselta. Tänään aamupainon perusteella BMI järkyttävät 23.80. En pysty deittailemaan ulkonäköni vuoksi normaalisti, tämä häiritsee seksielämää jne. Ollessani painoindeksissä BMI 21 olen pystynyt olemaan vielä tyytyväinen ulkonäkööni ja kehosuhde oli rento. Ei ole myöskään varaa mihinkään rasvaimuun tai kauneuskirurgiaan, kasvojeni pyöreyttä varmaan pystyttäisiin vähentämään kirurgin veitsellä. Ulkonäköini aiheuttaa jopa itsetuhoisia ajatuksia, joten minun on pakko löytää keino joten voin laihtua.
Joten muut normaalipainossa laihduttaneet, kertokaa mikä teillä toimi ja mikä ei toiminut.
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu, että normaalipainossa pitää laihtua, kyse ei ole liiasta painosta vaan siitä, että olet tyytymätön kehonkoostumukseesi. Eli olennaista ei ole olla miinuskaloreilla vaan olla samassa painossa pienemmällä rasvaprosentilla. Syöt siis samaan tapaan mutta liikut enemmän. Ei kannata sitä puntaria tuijottaa niin paljon.
No joo, mutta ei.
Näin 160-senttisenä olen painanut joskus 62 kiloa, joskus 52 kiloa. Vaikka olin päälle 60kg periaatteessa normaalipainossa, näytin kyllä pulskalta ja siihen olisi saanut hommata huolella lihasta, että olisi ollut hyvä, ei-pulska kehonkoostumus. Minulle ei kasva hyvin lihas, joten aika mahdotonta se olisi ollut.
52-kiloisenakaan en näytä laihalta vaan aika tyypillisen normaalipainoiselta. Eli kaikki on aika yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalipainoisenakin rasva voi kertyä vääriin paikkoihin. Rasvaimu on ainoa keino poistaa nämä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tämä sanonta että paino asettuu johonkin? Eikä putoa siitä?
Onko tosiaan mahdollista, että painoa on mahdotonta pudottaa tietystä normaalipainosta? Että keho ei "anna" painon pudota?
Osaako joku vastata tähän?
Jos vietät jossain Selviytyjissä 1,5 kk niin paino varmasti putoaa. Kun palaat arkeen, paino pyrkii nousemaan takaisin siihen entiseen jonka kroppa kokee tavoitteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Springy kirjoitti:
Laihduttaminen on pelkkää matikkaa. Kuhan syöt vähemmän kaloreita kun kulutat päivässä, niin laihdut. Ei sun tarvi kiduttaa itteäsi sillä ettet syö herkkuja, kuhan osaat laskea ne mukaan. Mulle autto tosi hyvin voluumisyönti, eli söin vähäkalorisia mutta isoja ruokia, esim tosi paljon vihanneksia ja muita kasviksia. En ikinä ollut nälissäni.
Mee vaan TDEE calculator:iin ja laske paljonko kulutat päivässä ja syö vähemmän kuin se määrä, niin laihdut. Ei tarvi tehdä mitään ihmekuureja tai dieettejä jotka ovat täyttä humpuukia, laske vaan ni numerot kyllä kertoo paljonko laihdut.
Mulle TDEE-laskimet näyttää energiankulutuksen olevan n. 1700kcal päivässä. Syön selvästi vähemmän, alle 1500, enkä silti laihdu.
Laskurit on vain arvioita, ei sen kummempia, eli syöt enemmän kuin kulutat jos et laihdu
Toki saatat syödä enemmän kuin itse arvioit ja lasket
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainoisenakin rasva voi kertyä vääriin paikkoihin. Rasvaimu on ainoa keino poistaa nämä.
Jep. Mietin oikeasti kasvojen rasvaimua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Springy kirjoitti:
Laihduttaminen on pelkkää matikkaa. Kuhan syöt vähemmän kaloreita kun kulutat päivässä, niin laihdut. Ei sun tarvi kiduttaa itteäsi sillä ettet syö herkkuja, kuhan osaat laskea ne mukaan. Mulle autto tosi hyvin voluumisyönti, eli söin vähäkalorisia mutta isoja ruokia, esim tosi paljon vihanneksia ja muita kasviksia. En ikinä ollut nälissäni.
Mee vaan TDEE calculator:iin ja laske paljonko kulutat päivässä ja syö vähemmän kuin se määrä, niin laihdut. Ei tarvi tehdä mitään ihmekuureja tai dieettejä jotka ovat täyttä humpuukia, laske vaan ni numerot kyllä kertoo paljonko laihdut.
Mulle TDEE-laskimet näyttää energiankulutuksen olevan n. 1700kcal päivässä. Syön selvästi vähemmän, alle 1500, enkä silti laihdu.
Laskurit on vain arvioita, ei sen kummempia, eli syöt enemmän kuin kulutat jos et laihdu
Toki saatat syödä enemmän kuin itse arvioit ja lasket
Niin, pointti oli vain se, ettei välttämättä kannata kauheasti niihin luottaa.
Olen varma, etten syö ainakaan yli 1500 kalorin säännöllisesti, koska silloin alkaisin jo lihoa. Yhdessä vaiheessa laskin kaiken, nykyään tiedän jo suurinpiirtein paljonko voin syödä ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu, että normaalipainossa pitää laihtua, kyse ei ole liiasta painosta vaan siitä, että olet tyytymätön kehonkoostumukseesi. Eli olennaista ei ole olla miinuskaloreilla vaan olla samassa painossa pienemmällä rasvaprosentilla. Syöt siis samaan tapaan mutta liikut enemmän. Ei kannata sitä puntaria tuijottaa niin paljon.
No joo, mutta ei.
Näin 160-senttisenä olen painanut joskus 62 kiloa, joskus 52 kiloa. Vaikka olin päälle 60kg periaatteessa normaalipainossa, näytin kyllä pulskalta ja siihen olisi saanut hommata huolella lihasta, että olisi ollut hyvä, ei-pulska kehonkoostumus. Minulle ei kasva hyvin lihas, joten aika mahdotonta se olisi ollut.52-kiloisenakaan en näytä laihalta vaan aika tyypillisen normaalipainoiselta. Eli kaikki on aika yksilöllistä.
Totta. Samanpituisena ja 52 kiloisena olin hyvin hyvin laiha, posket lommolla, solisluut törröllään ja hyvin hentosen näköinen. Vaatteet roikkui kuin henkarissa. Nyt olen 62 kiloa ja näytän normaalilta, en pyöreältä lainkaan. Lihaksia on, vatsalihaksetkin näkyy siinä missä raskaudet ei ole venyttäneet nahkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän aloittajaa. Olen itse tavallaan pienikokoinen mutta, sitten minulla on hieman ylimääräistä väärissä kohdissa ja näen itseni vastenmielisen näköisenä. Aiemmin olin pieni ja siro. Nyt vain pienehkö. Koska ns. ylimääräistä painoa ei ole ns. painon pudotus on infernaalisen vaikeaa. Siihen ei auta muu, kuin todella vähät syömiset. Se tarkoittaa myös sitä, että energiat on alhaalla. Mutta, jos haluat välttämättä painoa pudottaa, niin ohjeeni sinulle on, syö terveellistä ruokaa missä on vähän kaloreita ja runsaasti ravintoarvoja. Eli kasviksia ja kanaa/kalaa pääasiassa. Tarvitset myös jonkinverran hyviä rasvoja joten pähkinöitä, oliiviöljyä, siemeniä yms...Syö myös kaurapuuroa marjojen kanssa aamupalaksi. Tällaista. Mutta yritä pitää 700 miinuskaloria/vrk. Sitten ehkä näkyy tuloksia. Jos jaksat näin pari viikkoa niin laihdut jo reilun kilon verran rasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulossa on järkyttävä pettymys kun BMI 23 laihduttaa BMI 18 ja tajuaa, että syy sinkkuteen ei ollutkaan niissä muutamissa "ylikiloissa" vaan ikävässä negatiivisessa luonteessa.
BMI 26 - näkymätön.
BMI 23 - omiin aloitteisiini suhtaudutaan suurimmaksi osaksi myönteisesti.
BMI 20 - miehet pysäyttelevät kadulla ja joukkoliikennevälineissä, että anteeksi mutta huomasin sinut ja näytät tosi kivalta, voitaisko käydä vaikka kahvilla.
Että omalla kohdallani voin sanoa että ero on aivan järisyttävä, laihana olen kaunotar. Luonne on sama aurinkoinen ja sosiaalinen koko ajan, mutta sepä ei ensivaikutelmassa ketään kiinnosta ;).
Olen täällä palstalla lukenut usein näitä, että joku random tulee yllättäen pyytämään treffeille - tosi jännä ilmiö, etten ole koskaan kenenkään tutun kuullut kertovan moisesta, en edes niiden, jotka ovat todella hyvännäköisiä? Olen itse aina ollut hoikka, ja käsittääkseni ihan hyvännäköinen, mutta ei tuollaista silti tapahdu. En myöskään ole ikinä nähnyt tällaista tapahtuvan tuntemattomille joukkoliikenteessä tai kadulla.
Eliva vauva-palstalla on joko poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja vetovoimaisia ihmisiä, tai sitten minä tunnen poikkeuksellisen tylsännäköistä porukkaa enkä ikinä osu paikalle, kun joku yllättävä treffikutsu tulisi vaikka jollekin tuntemattomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulossa on järkyttävä pettymys kun BMI 23 laihduttaa BMI 18 ja tajuaa, että syy sinkkuteen ei ollutkaan niissä muutamissa "ylikiloissa" vaan ikävässä negatiivisessa luonteessa.
BMI 26 - näkymätön.
BMI 23 - omiin aloitteisiini suhtaudutaan suurimmaksi osaksi myönteisesti.
BMI 20 - miehet pysäyttelevät kadulla ja joukkoliikennevälineissä, että anteeksi mutta huomasin sinut ja näytät tosi kivalta, voitaisko käydä vaikka kahvilla.
Että omalla kohdallani voin sanoa että ero on aivan järisyttävä, laihana olen kaunotar. Luonne on sama aurinkoinen ja sosiaalinen koko ajan, mutta sepä ei ensivaikutelmassa ketään kiinnosta ;).
Olen täällä palstalla lukenut usein näitä, että joku random tulee yllättäen pyytämään treffeille - tosi jännä ilmiö, etten ole koskaan kenenkään tutun kuullut kertovan moisesta, en edes niiden, jotka ovat todella hyvännäköisiä? Olen itse aina ollut hoikka, ja käsittääkseni ihan hyvännäköinen, mutta ei tuollaista silti tapahdu. En myöskään ole ikinä nähnyt tällaista tapahtuvan tuntemattomille joukkoliikenteessä tai kadulla.
Eliva vauva-palstalla on joko poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja vetovoimaisia ihmisiä, tai sitten minä tunnen poikkeuksellisen tylsännäköistä porukkaa enkä ikinä osu paikalle, kun joku yllättävä treffikutsu tulisi vaikka jollekin tuntemattomalle.
No olen tuon lainaamasi kirjoittanut, sattumalta osui vastauksesi silmään vaikka en edes muistanut tätä ketjua enää. Niin, en osaa selittää tuota ilmiötä, ei se päivittäistä ole. Asun ulkomailla mutta paikallinen kulttuuri on yhtä juroa kuin Suomessakin... Mutta tosiaan pyöreämpänä saan olla sataprosenttisesti rauhassa, en saa katseita, en hymyjä enkä varsinkaan treffikutsuja.
Laihana taas sitä tapahtuu yleensä kesällä mutta muutenkin. Viimeksi kävelin kadulla talvivaatteissa, kun n. 15 vuotta itseäni nuorempi mies pysäytti minut sanoen juurikin, että anteeksi kun häiritsen mutta huomasin sinut. No, parikymppiset ei kiinnosta MILF-fantasioineen, eli kiitin kohteliaasti ja jatkoin matkaa.
Muuten esim. viime kesänä istuin rantakahvilassa ja ihan vieras mies tuli samaan pöytään koska halusi jutella. Ratikassa, vaatekaupassa, ostarilla on käynyt näin myös. Mitä laihempi olen, sitä useammin näin tapahtuu. Itse en katsele ihmisiä enkä ota katsekontaktia tuntemattomiin eli en usko olemuksellani mitenkään houkuttelevan tällaista huomiota. Ainut muuttunut tekijä on se paino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulossa on järkyttävä pettymys kun BMI 23 laihduttaa BMI 18 ja tajuaa, että syy sinkkuteen ei ollutkaan niissä muutamissa "ylikiloissa" vaan ikävässä negatiivisessa luonteessa.
BMI 26 - näkymätön.
BMI 23 - omiin aloitteisiini suhtaudutaan suurimmaksi osaksi myönteisesti.
BMI 20 - miehet pysäyttelevät kadulla ja joukkoliikennevälineissä, että anteeksi mutta huomasin sinut ja näytät tosi kivalta, voitaisko käydä vaikka kahvilla.
Että omalla kohdallani voin sanoa että ero on aivan järisyttävä, laihana olen kaunotar. Luonne on sama aurinkoinen ja sosiaalinen koko ajan, mutta sepä ei ensivaikutelmassa ketään kiinnosta ;).
Olen täällä palstalla lukenut usein näitä, että joku random tulee yllättäen pyytämään treffeille - tosi jännä ilmiö, etten ole koskaan kenenkään tutun kuullut kertovan moisesta, en edes niiden, jotka ovat todella hyvännäköisiä? Olen itse aina ollut hoikka, ja käsittääkseni ihan hyvännäköinen, mutta ei tuollaista silti tapahdu. En myöskään ole ikinä nähnyt tällaista tapahtuvan tuntemattomille joukkoliikenteessä tai kadulla.
Eliva vauva-palstalla on joko poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja vetovoimaisia ihmisiä, tai sitten minä tunnen poikkeuksellisen tylsännäköistä porukkaa enkä ikinä osu paikalle, kun joku yllättävä treffikutsu tulisi vaikka jollekin tuntemattomalle.
No olen tuon lainaamasi kirjoittanut, sattumalta osui vastauksesi silmään vaikka en edes muistanut tätä ketjua enää. Niin, en osaa selittää tuota ilmiötä, ei se päivittäistä ole. Asun ulkomailla mutta paikallinen kulttuuri on yhtä juroa kuin Suomessakin... Mutta tosiaan pyöreämpänä saan olla sataprosenttisesti rauhassa, en saa katseita, en hymyjä enkä varsinkaan treffikutsuja.
Laihana taas sitä tapahtuu yleensä kesällä mutta muutenkin. Viimeksi kävelin kadulla talvivaatteissa, kun n. 15 vuotta itseäni nuorempi mies pysäytti minut sanoen juurikin, että anteeksi kun häiritsen mutta huomasin sinut. No, parikymppiset ei kiinnosta MILF-fantasioineen, eli kiitin kohteliaasti ja jatkoin matkaa.
Muuten esim. viime kesänä istuin rantakahvilassa ja ihan vieras mies tuli samaan pöytään koska halusi jutella. Ratikassa, vaatekaupassa, ostarilla on käynyt näin myös. Mitä laihempi olen, sitä useammin näin tapahtuu. Itse en katsele ihmisiä enkä ota katsekontaktia tuntemattomiin eli en usko olemuksellani mitenkään houkuttelevan tällaista huomiota. Ainut muuttunut tekijä on se paino.
No ei se sitten ihmetytä, jos kokemuksesi on ulkomailta. Mietinkin oman tekstini kirjoitettuani, että olisi pitänyt kirjoittaa jotenkin, että ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin se, että pysäytellään tuntemattomia ja pyydetään jonnekin. Jossain ulkomailla voikin olla toisenlaiset tavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kiva työkaveri jolla anorexia. Hällä myös nämä pyöreät kasvot. Meillä muilla ei ole ongelmia nähdä kuinka laiha on, itse hän näkee vaan nämä pyöreät kasvot peilistä.
Hammas tippunut, iho täynnä untuvaista karvaa. Ihana ihminen kaikilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulossa on järkyttävä pettymys kun BMI 23 laihduttaa BMI 18 ja tajuaa, että syy sinkkuteen ei ollutkaan niissä muutamissa "ylikiloissa" vaan ikävässä negatiivisessa luonteessa.
BMI 26 - näkymätön.
BMI 23 - omiin aloitteisiini suhtaudutaan suurimmaksi osaksi myönteisesti.
BMI 20 - miehet pysäyttelevät kadulla ja joukkoliikennevälineissä, että anteeksi mutta huomasin sinut ja näytät tosi kivalta, voitaisko käydä vaikka kahvilla.
Että omalla kohdallani voin sanoa että ero on aivan järisyttävä, laihana olen kaunotar. Luonne on sama aurinkoinen ja sosiaalinen koko ajan, mutta sepä ei ensivaikutelmassa ketään kiinnosta ;).
Olen täällä palstalla lukenut usein näitä, että joku random tulee yllättäen pyytämään treffeille - tosi jännä ilmiö, etten ole koskaan kenenkään tutun kuullut kertovan moisesta, en edes niiden, jotka ovat todella hyvännäköisiä? Olen itse aina ollut hoikka, ja käsittääkseni ihan hyvännäköinen, mutta ei tuollaista silti tapahdu. En myöskään ole ikinä nähnyt tällaista tapahtuvan tuntemattomille joukkoliikenteessä tai kadulla.
Eliva vauva-palstalla on joko poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja vetovoimaisia ihmisiä, tai sitten minä tunnen poikkeuksellisen tylsännäköistä porukkaa enkä ikinä osu paikalle, kun joku yllättävä treffikutsu tulisi vaikka jollekin tuntemattomalle.
No olen tuon lainaamasi kirjoittanut, sattumalta osui vastauksesi silmään vaikka en edes muistanut tätä ketjua enää. Niin, en osaa selittää tuota ilmiötä, ei se päivittäistä ole. Asun ulkomailla mutta paikallinen kulttuuri on yhtä juroa kuin Suomessakin... Mutta tosiaan pyöreämpänä saan olla sataprosenttisesti rauhassa, en saa katseita, en hymyjä enkä varsinkaan treffikutsuja.
Laihana taas sitä tapahtuu yleensä kesällä mutta muutenkin. Viimeksi kävelin kadulla talvivaatteissa, kun n. 15 vuotta itseäni nuorempi mies pysäytti minut sanoen juurikin, että anteeksi kun häiritsen mutta huomasin sinut. No, parikymppiset ei kiinnosta MILF-fantasioineen, eli kiitin kohteliaasti ja jatkoin matkaa.
Muuten esim. viime kesänä istuin rantakahvilassa ja ihan vieras mies tuli samaan pöytään koska halusi jutella. Ratikassa, vaatekaupassa, ostarilla on käynyt näin myös. Mitä laihempi olen, sitä useammin näin tapahtuu. Itse en katsele ihmisiä enkä ota katsekontaktia tuntemattomiin eli en usko olemuksellani mitenkään houkuttelevan tällaista huomiota. Ainut muuttunut tekijä on se paino.
No ei se sitten ihmetytä, jos kokemuksesi on ulkomailta. Mietinkin oman tekstini kirjoitettuani, että olisi pitänyt kirjoittaa jotenkin, että ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin se, että pysäytellään tuntemattomia ja pyydetään jonnekin. Jossain ulkomailla voikin olla toisenlaiset tavat.
Kirjoitin ehkä epäselvästi - asun siis juuri nyt ulkomailla. Mutta samaa oli myös Suomessa. Lisäksi tämä maa on erittäin kylmä kulttuuriltaan, täällä ei normaalisti ole hyväksyttävää esim hymyillä tuntemattomille. Erittäin ilotonta ja masentunutta kansaa, kuten Suomessakin :D. Ihan viimeisimmät kokemukset siis ovat täältä, mutta kulttuuri ei niitä selitä. Edelleenkin, se on se paino. Eräs kaverini on aivan langanlaiha ja kasvoista kaunis. Hän ei saa rauhaa Suomessakaan, viikottain joku lähestyy. Toki hän on ihan oikeasti upea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kiva työkaveri jolla anorexia. Hällä myös nämä pyöreät kasvot. Meillä muilla ei ole ongelmia nähdä kuinka laiha on, itse hän näkee vaan nämä pyöreät kasvot peilistä.
Hammas tippunut, iho täynnä untuvaista karvaa. Ihana ihminen kaikilla tavoin.
Toi pudotus hällä alko normaalipainosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulossa on järkyttävä pettymys kun BMI 23 laihduttaa BMI 18 ja tajuaa, että syy sinkkuteen ei ollutkaan niissä muutamissa "ylikiloissa" vaan ikävässä negatiivisessa luonteessa.
BMI 26 - näkymätön.
BMI 23 - omiin aloitteisiini suhtaudutaan suurimmaksi osaksi myönteisesti.
BMI 20 - miehet pysäyttelevät kadulla ja joukkoliikennevälineissä, että anteeksi mutta huomasin sinut ja näytät tosi kivalta, voitaisko käydä vaikka kahvilla.
Että omalla kohdallani voin sanoa että ero on aivan järisyttävä, laihana olen kaunotar. Luonne on sama aurinkoinen ja sosiaalinen koko ajan, mutta sepä ei ensivaikutelmassa ketään kiinnosta ;).
Olen täällä palstalla lukenut usein näitä, että joku random tulee yllättäen pyytämään treffeille - tosi jännä ilmiö, etten ole koskaan kenenkään tutun kuullut kertovan moisesta, en edes niiden, jotka ovat todella hyvännäköisiä? Olen itse aina ollut hoikka, ja käsittääkseni ihan hyvännäköinen, mutta ei tuollaista silti tapahdu. En myöskään ole ikinä nähnyt tällaista tapahtuvan tuntemattomille joukkoliikenteessä tai kadulla.
Eliva vauva-palstalla on joko poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja vetovoimaisia ihmisiä, tai sitten minä tunnen poikkeuksellisen tylsännäköistä porukkaa enkä ikinä osu paikalle, kun joku yllättävä treffikutsu tulisi vaikka jollekin tuntemattomalle.
Mulle on itseasiassa käynyt noin 2x kun olin 34-35 vuotias:) En ollut kaunotar mutta sellainen hymyilevä siro ja hyvin pukeutunut nainen.
Ensimmäisellä kerralla olin kaverini kanssa Tallinnassa laivalla. Jonotimme jo poistumista Helsingin päässä kun nuorempi komea mies toi mulle lasiruusun. Kaverinsa naureskelivat että oli koko päivän suojellut tuota ruusua kaupungillakin eikä ollut edes yhtä olutta suostunut juomaan, halusi olla selvinpäin kun tuo kukan minulle. Oli nähnyt minut edellisenä iltana laivalla ja ihastunut mutta kadotti sitten näkyvistään. Harmi kun asuimme 300 km päässä toisistamme joten viestittely jäi muutamaan puheluun.
Toisella kertaa huomasin ruokakaupassa kun nuorempi mies kurkki hyllyjen välissä, tuli samalle sipulitiskille ja katseli vaivihkaa ja samoin viereisellä kassalla. Lähdin kävelemään kotiin ja mies perässä. Olin aivan paniikissa, mikälie hullu mua seurasi. En uskaltanut mennä suoraan kotiin vaan kiersin toisen talon kautta. Lopulta kaveri huusi: Pysähdy, en mä ole mikään sekopää. Eikö sulle ole koskaan tullut tunnetta että sun on pakko saada tutustua toiseen ihmiseen?
No ei ollut tullut, mutta mies oli todella vilpitön ja söötti ja aloimme lopulta tapailla. Suhteemme kesti vuoden j
Näistä on nyt yli 25 vuotta mutta kivaltahan nuo muistot edelleenkin tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, miten ihmeessä painoni on voinut nousta viikossa 2kg, kun olen ryhtynyt laihduttamaan?
Siis miten tämä voi olla mahdollista? Olen jättänyt pois karkit,leipomisen,vaalean leivän, lisännyt veden juontia n. 2litraan/ pvä, mutta paino näyttää vain nousevan?!?
Olen n. 165cm pitkä, viikon alussa paino oli n.70kg, mutta painoni nyt 71.5kg eli bmi on ihan liian suuri!
Olen syönyt esim. seuraavasti:Aamupala maitokahvi ja maitorahkan sekaan lisätyt maito,kaurahiutaleet,pähkinärouhe,hunaja annoskoko n.1,5-2,5dl
Lounas: vaihdellen erilaisia salaatteja ilman kastiketta, esim. feta tai tonnikalasalaattia tai kasvispihvit luonnonjugurttiin tehdyllä tzatzikilla ja juuresraastetta tai kaalikeittoa +ruisleipää edamjuustolla 1-2 palaa-
Välipala: sama kuin aamupala, mutta pienempi määrä tai hedelmä tai raastetta raejuustolla tai salaattia - päivällinen kaalikeittoa + 1-2 palaa ruisleipää edamjuustolla
Iltapala: Aamupalarahkan loput tai pari juustoleipää kasviksilla/ keitetty kanamuna ja iltatee.
Teen kevyttä toimistotyötä enkä harrasta kuntoliikuntaa, ainoastaan hyötyliikun.
Kertokaa, mitä teen väärin, on hankala laskea kaloreita joka ruoka- aineesta erikseen, kun ei omista grammavaakaa. Pitääkö minun turvautua nutrilett- kuuriin,kuten jku toinenkn täällä on tehnyt? Laskureiden mukaan energian tarve päivittäin on n. 1700kcal.
Auttakaa minut laihtumisen alkuun!!!!
Sun energiantarve (siis ihan perusenergiankulutus) luultavasti on paljon vähemmän kuin mitä oot laskureilla saanut. Veikkaan että on jotain 1400-1500 kcal. Lisäksi, laskin pyöreästi että noissa sun päivän syömisissä on toi 1700 kcal suurinpiirtein. Joten ei ihme jos oot lihonut. Laihtuakseen olisi hyvä saada n. -500 kcal vaje päivään. Tarkoittaa että syöt vähemmän ja liikut jonkin verran. Esim. syöt 1200 kcal ja sitten liikuntaa se 300 kcal niin saat päivään -500 kcal.
Vähennä tota leivänsyöntiä ja ota tilalle kaurapuuro. Leipäsiivussa on keskimäärin 80 kcal ja juustosiivussa 70 kcal. Siitä tulee jo 150 kcal ja kaksi leipää juustolla on jo 300 kcal! Ei laihduttajan ruokaa, ainakaan lisukkeena. Tässä sulle mun vinkit. Ja vielä, yhden rasvakilon polttamiseen sun pitää kuluttaa 9 000 kcal. Joten, laskeppa siitä kuinka monta päivää menee edes yhden vaivaisen kilon (rasvaa) pudottamiseen, kun sinulla on päivässä -500 kcal.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulossa on järkyttävä pettymys kun BMI 23 laihduttaa BMI 18 ja tajuaa, että syy sinkkuteen ei ollutkaan niissä muutamissa "ylikiloissa" vaan ikävässä negatiivisessa luonteessa.
BMI 26 - näkymätön.
BMI 23 - omiin aloitteisiini suhtaudutaan suurimmaksi osaksi myönteisesti.
BMI 20 - miehet pysäyttelevät kadulla ja joukkoliikennevälineissä, että anteeksi mutta huomasin sinut ja näytät tosi kivalta, voitaisko käydä vaikka kahvilla.
Että omalla kohdallani voin sanoa että ero on aivan järisyttävä, laihana olen kaunotar. Luonne on sama aurinkoinen ja sosiaalinen koko ajan, mutta sepä ei ensivaikutelmassa ketään kiinnosta ;).
Olen täällä palstalla lukenut usein näitä, että joku random tulee yllättäen pyytämään treffeille - tosi jännä ilmiö, etten ole koskaan kenenkään tutun kuullut kertovan moisesta, en edes niiden, jotka ovat todella hyvännäköisiä? Olen itse aina ollut hoikka, ja käsittääkseni ihan hyvännäköinen, mutta ei tuollaista silti tapahdu. En myöskään ole ikinä nähnyt tällaista tapahtuvan tuntemattomille joukkoliikenteessä tai kadulla.
Eliva vauva-palstalla on joko poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja vetovoimaisia ihmisiä, tai sitten minä tunnen poikkeuksellisen tylsännäköistä porukkaa enkä ikinä osu paikalle, kun joku yllättävä treffikutsu tulisi vaikka jollekin tuntemattomalle.
Mulle on itseasiassa käynyt noin 2x kun olin 34-35 vuotias:) En ollut kaunotar mutta sellainen hymyilevä siro ja hyvin pukeutunut nainen.
Ensimmäisellä kerralla olin kaverini kanssa Tallinnassa laivalla. Jonotimme jo poistumista Helsingin päässä kun nuorempi komea mies toi mulle lasiruusun. Kaverinsa naureskelivat että oli koko päivän suojellut tuota ruusua kaupungillakin eikä ollut edes yhtä olutta suostunut juomaan, halusi olla selvinpäin kun tuo kukan minulle. Oli nähnyt minut edellisenä iltana laivalla ja ihastunut mutta kadotti sitten näkyvistään. Harmi kun asuimme 300 km päässä toisistamme joten viestittely jäi muutamaan puheluun.
Toisella kertaa huomasin ruokakaupassa kun nuorempi mies kurkki hyllyjen välissä, tuli samalle sipulitiskille ja katseli vaivihkaa ja samoin viereisellä kassalla. Lähdin kävelemään kotiin ja mies perässä. Olin aivan paniikissa, mikälie hullu mua seurasi. En uskaltanut mennä suoraan kotiin vaan kiersin toisen talon kautta. Lopulta kaveri huusi: Pysähdy, en mä ole mikään sekopää. Eikö sulle ole koskaan tullut tunnetta että sun on pakko saada tutustua toiseen ihmiseen?
No ei ollut tullut, mutta mies oli todella vilpitön ja söötti ja aloimme lopulta tapailla. Suhteemme kesti vuoden j
Näistä on nyt yli 25 vuotta mutta kivaltahan nuo muistot edelleenkin tuntuu
Ihana!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, miten ihmeessä painoni on voinut nousta viikossa 2kg, kun olen ryhtynyt laihduttamaan?
Siis miten tämä voi olla mahdollista? Olen jättänyt pois karkit,leipomisen,vaalean leivän, lisännyt veden juontia n. 2litraan/ pvä, mutta paino näyttää vain nousevan?!?
Olen n. 165cm pitkä, viikon alussa paino oli n.70kg, mutta painoni nyt 71.5kg eli bmi on ihan liian suuri!
Olen syönyt esim. seuraavasti:Aamupala maitokahvi ja maitorahkan sekaan lisätyt maito,kaurahiutaleet,pähkinärouhe,hunaja annoskoko n.1,5-2,5dl
Lounas: vaihdellen erilaisia salaatteja ilman kastiketta, esim. feta tai tonnikalasalaattia tai kasvispihvit luonnonjugurttiin tehdyllä tzatzikilla ja juuresraastetta tai kaalikeittoa +ruisleipää edamjuustolla 1-2 palaa-
Välipala: sama kuin aamupala, mutta pienempi määrä tai hedelmä tai raastetta raejuustolla tai salaattia - päivällinen kaalikeittoa + 1-2 palaa ruisleipää edamjuustolla
Iltapala: Aamupalarahkan loput tai pari juustoleipää kasviksilla/ keitetty kanamuna ja iltatee.
Teen kevyttä toimistotyötä enkä harrasta kuntoliikuntaa, ainoastaan hyötyliikun.
Kertokaa, mitä teen väärin, on hankala laskea kaloreita joka ruoka- aineesta erikseen, kun ei omista grammavaakaa. Pitääkö minun turvautua nutrilett- kuuriin,kuten jku toinenkn täällä on tehnyt? Laskureiden mukaan energian tarve päivittäin on n. 1700kcal.
Auttakaa minut laihtumisen alkuun!!!!Sun energiantarve (siis ihan perusenergiankulutus) luultavasti on paljon vähemmän kuin mitä oot laskureilla saanut. Veikkaan että on jotain 1400-1500 kcal. Lisäksi, laskin pyöreästi että noissa sun päivän syömisissä on toi 1700 kcal suurinpiirtein. Joten ei ihme jos oot lihonut. Laihtuakseen olisi hyvä saada n. -500 kcal vaje päivään. Tarkoittaa että syöt vähemmän ja liikut jonkin verran. Esim. syöt 1200 kcal ja sitten liikuntaa se 300 kcal niin saat päivään -500 kcal.
Vähennä tota leivänsyöntiä ja ota tilalle kaurapuuro. Leipäsiivussa on keskimäärin 80 kcal ja juustosiivussa 70 kcal. Siitä tulee jo 150 kcal ja kaksi leipää juustolla on jo 300 kcal! Ei laihduttajan ruokaa, ainakaan lisukkeena. Tässä sulle mun vinkit. Ja vielä, yhden rasvakilon polttamiseen sun pitää kuluttaa 9 000 kcal. Joten, laskeppa siitä kuinka monta päivää menee edes yhden vaivaisen kilon (rasvaa) pudottamiseen, kun sinulla on päivässä -500 kcal.
Kilo ylimääräistä=7000kcal. Ohis korjaa.
Minä olen onnistunut pudottamaan painoa normaalipainon sisällä, mutta ei se helposti ole pudonnut. Olen 170 pitkä, ja ennen pudottamista painoin 68 kg. Muutamien kuukausien aikana olen laihtunut 62 kiloon. Eli 6 kilon tiputus. Tämä onnistui siten että vähensin paljon herkkuja, erityisesti viikonlopulta. Ennen saatoin vetää perjantai-iltana puoli pussia sipsejä ja purkin dippiä, pussillisen irtokarkkeja jne. Nyt en ole mässäillyt viikonloppunakaan. Liikuntaa olen lisännyt hieman, mutta kyllä kaiken a ja o on syöminen.
Alue: Aihe vapaa
Mulle TDEE-laskimet näyttää energiankulutuksen olevan n. 1700kcal päivässä. Syön selvästi vähemmän, alle 1500, enkä silti laihdu.