Millä lailla ne teidän lapset muka kärsii koronatilanteesta

Lapsi panostanut vuosia paljon joukkuelajiin jossa pelaa SM-tasolla. Joukkueella mahdollisuus SM-mitaliin.

Oli ajatus että nyt pelataan ne viimeiset kaudet ja sitten lopetetaan ja höntsäillään että jää aikaa opiskelulle lukion jälkeen.

Mutta eihän se niin mennyt. Viime keväänä pelit jäivät kesken kun oli juuri päästy play-offeihin eikä sarjaa pelattu koskaan loppuun. Nyt päästiin pelaamaan taas syksy ja kaikki näytti hyvältä. Sitten sarja lyötiin taas kiinni marraskuun lopussa. Ja nykyisen tilanteen takia on todella epävarmaa että päästäänkö tänäkään vuonna pelaamaan kautta loppuun. Tuskin.

Siinä siis meni lapsen koko lapsuuden harrastuksen kaksi tärkeintä vuotta ja kaikki ne siitä saatavat onnistumisen kokemukset vessasta alas. 

Ja sanon vielä että ymmärrän täysin että uhrauksia pitää tehdä koronan takia ja että pelien keskeytys on varmaan ollut perusteltua. Mutta silti harmittaa ihan vietävästi lapsen puolesta enkä ihmettele että on masentunut tilanteesta. Kyllä se on tuollaisen nuoren ihmisen näkövinkkelistä ihan todella suuri asia. 

Tuntuu, että eniten ovat uhranneet lukio- ja ammattikouluikäiset. Heillä ei ole koulua, ei harrastuksia. Ei siis sosiaalisiakontakteja joita tuossa iässä tarvitaan kasvuu, perheestä irtaantumiseen. Yksi tärkeä kehitysvaihe. No kannamme tästä viljaa muutaman vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että eniten ovat uhranneet lukio- ja ammattikouluikäiset. Heillä ei ole koulua, ei harrastuksia. Ei siis sosiaalisiakontakteja joita tuossa iässä tarvitaan kasvuu, perheestä irtaantumiseen. Yksi tärkeä kehitysvaihe. No kannamme tästä viljaa muutaman vuoden päästä.

Sama kokemus meillä. Yläasteella kiusattu ja yksinäinen poikamme sai vihdoin lukiossa pienen mutta tiiviin kaveripiirin. Nyt tämä hyvä on aika lailla valunut viemäristä alas eikä joku viestittely voi millään korvata sitä mitä kasvokkainen tapaaminen antaisi. Nyt pitäisi elää sitä nuoruutta ja tavata ihmisiä mutta päivät kuluvat vanhempien kanssa sohvalla istuessa.

Vierailija kirjoitti:

"Lomamatka peruuntui viime kesältä, samoin varmaan tulevalta kesältä.." voi vide, jos se elämä on kiinni jostain lomamatkasta. Meillä on mennyt nyt pari vuotta lapsen syöpäsairauden kanssa eristyksineen kaikkineen, ei ole paljoa ollut aikaa tuumailla lomamatkojen kanssa, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, jos tuo lapsi jää henkiin. Muutama hetki ollut, että olen alkanut suunnitella hautajaisia. Mutta joo, pienet ovat murheet teillä, jos tosiaan se elämä on ollut siitä matkasta kyse.

Sinulla ei mitään lasta ole, olet se yksiössä kökkivä palstahäirikkö. Hae apua!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi panostanut vuosia paljon joukkuelajiin jossa pelaa SM-tasolla. Joukkueella mahdollisuus SM-mitaliin.

Oli ajatus että nyt pelataan ne viimeiset kaudet ja sitten lopetetaan ja höntsäillään että jää aikaa opiskelulle lukion jälkeen.

Mutta eihän se niin mennyt. Viime keväänä pelit jäivät kesken kun oli juuri päästy play-offeihin eikä sarjaa pelattu koskaan loppuun. Nyt päästiin pelaamaan taas syksy ja kaikki näytti hyvältä. Sitten sarja lyötiin taas kiinni marraskuun lopussa. Ja nykyisen tilanteen takia on todella epävarmaa että päästäänkö tänäkään vuonna pelaamaan kautta loppuun. Tuskin.

Siinä siis meni lapsen koko lapsuuden harrastuksen kaksi tärkeintä vuotta ja kaikki ne siitä saatavat onnistumisen kokemukset vessasta alas. 

Ja sanon vielä että ymmärrän täysin että uhrauksia pitää tehdä koronan takia ja että pelien keskeytys on varmaan ollut perusteltua. Mutta silti harmittaa ihan vietävästi lapsen puolesta enkä ihmettele että on masentunut tilanteesta. Kyllä se on tuollaisen nuoren ihmisen näkövinkkelistä ihan todella suuri asia. 

Tämä. Aikuinen osaa omalla elämänkokemuksellaan asettaa asioita oikeisiin mittakaavoihin, mutta nuori katsoo asiaa omalta näkökantiltaan. Nuoren elämään liittyy luontaisesti tietty itsekeskeisyys, mikä menee kyllä iän karttuessa (suurimmalta osalta) ohi, mutta se ei auta siihen hetkeen, kun nuori niitä pettymyksiä kokee. Jälkeenpäin vasta sitten osannee suhteuttaa asioita.

Eipä aikoinaan kysytty 18-vuotiailta kärsivätkö, kun heitä lähetettiin talvisotaan ja jatkosotaan. Kyllä nuorten pitää kestää se jos joutuvat pari vuotta olemaan kotisoffalla ja surffailemaan tietokoneella. Ei ole iso asia.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että eniten ovat uhranneet lukio- ja ammattikouluikäiset. Heillä ei ole koulua, ei harrastuksia. Ei siis sosiaalisiakontakteja joita tuossa iässä tarvitaan kasvuu, perheestä irtaantumiseen. Yksi tärkeä kehitysvaihe. No kannamme tästä viljaa muutaman vuoden päästä.

Näin on. Osittain tuota viljaa niitetään jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Eipä aikoinaan kysytty 18-vuotiailta kärsivätkö, kun heitä lähetettiin talvisotaan ja jatkosotaan. Kyllä nuorten pitää kestää se jos joutuvat pari vuotta olemaan kotisoffalla ja surffailemaan tietokoneella. Ei ole iso asia.

Ei kysytty mutta kärsivät silti. Kyllähän tuon sodankäyneen sukupolven traumat ovat aika tunnettu tosiasia joka vaikutti todella monen muunkin ihmisen elämään sitten välillisesti myöhemmin.

Se että ennenkin on kärsitty ei mitenkään poista sitä että nytkin kärsitään tai että nykyisistä kersimyksistä voi olla jälkiseuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Viikko ilman ruokaa ehkä virkistäisi mieltä miten hyvin asiat kuitenkin ovat?

Kuinka pihalla pitää olla jos ei näe mitä tuollainen aiheuttaa nuorelle ihmiselle? Anna mä arvaan, olet itse eristäytynyt muista ihmisistä aikoinaan nuorena ja ymmärrät mitä se tekee psyykelle pitkässä juoksussa? Taisi kuitenkin olla niin että sait elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden, sinulta ei kielletty ystäviä, harrastuksia, käsketty käymään kouluasi yksin tietokoneen ääressä.

Jokainen joka puoltaa näitä rajoitteita on suoraan vastuussa tuhansien, maailman mittapuulla miljoonien ihmisten tulevista mielenterveysongelmista ja massatyöttömyydestä.

Lämmin koti ja ruokaa maha täynnä. Helppo elämä. Olkaa onnellisia.

Aikuinen osaa ehkä suhteuttaa asian näin. Lapset ja nuoret näkevät asian erilailla, etkö itse muista millaista oli kipuilla aikuisuuteen kasvamisessa? Ja muistetaan nyt se että meillä on iso määrä perheitä joissa asiat ei ole hyvin ja nyt noilta nuorilta viedään se ainoa pako perheh*lvetistä, eli kodin ulkopuolinen elämä. Heidän elämä ei todellakaan ole nyt normaalia ja helppoa.

Minä, aikuisena perheh*lvetissä kasvaneena näen asian niin että nyt uhrataan monen syyttömän ihmisen tulevaisuus vain siksi että vanhukset saavat elää muutaman kuukauden pidempään. Itselleni pääsy kodista pois ja terveisiin ympyröihin (harrastukset, ystävät, koulu) takasi sen että olen tänä päivänä suhteellisen normaali. Tulee olemaan vielä monta nuorta joilla ei ole mitään toivoa.

Minä olen sotaorvon ja sota-aikana teininä eläneen lapsi ja kyllä kuulkaa edelleen viisikymppisenä saan sen tuta. Täysin kieroon kasvoivat ja sen kaiken pahan eteenpäin laittoivat.

En ole oikein ymmärtänyt monien ihmisten halua koko ajan vähätellä koronarajoitusten haittoja. Ikäänkuin rajoitukset olisivat perusteltuja vain jos niistä ei seuraa mitään haittoja. Mutta perustelunhan pitäisi olla se että vaikka rajoituksista tulee haittoja niin ne ovat silti tarpeellisia koska vaihtoehto on vielä huonompi.

Nyt saa lukea päivittäin etäkoulun vaatijoilta miten etäkoulu on lapselle suunnilleen parempi kuin lähiopetus, harrastustauon kannattajilta miten ne harrastukset eivät oikeastaan ole lapselle edes hyväksi vaan parempi vai leikkiä pihalla jne.

Miksi siis pitää koko ajan kiistää haitat kun niitä ihan vääjäämättä kuitenkin on?

Vierailija kirjoitti:

Eipä aikoinaan kysytty 18-vuotiailta kärsivätkö, kun heitä lähetettiin talvisotaan ja jatkosotaan. Kyllä nuorten pitää kestää se jos joutuvat pari vuotta olemaan kotisoffalla ja surffailemaan tietokoneella. Ei ole iso asia.

Sotaan joutuneet ikäluokat kärsivät asiasta valtavasti, henkiin jääneetkin koko loppu elämänsä. Haluammeko samaa nyt uusille ikäluokille koronan takia?

Nyt PK-seudulla lukioikäiset kantavat suurimman taakan. He ovat etäkoulussa (saavat huonompaa opetusta), harrastukset tauolla ja suositus on pysytellä perhepiirissä. Sosiaaliset kontaktit on pakotettu minimiin, vaikka nuoren kehityksen kannalta sosiaalistuminen ja oman ikäryhmän kanssa toimiminen ovat erittäin tärkeässä roolissa. Pahinta tässä on, ettei eristykselle ole loppua näkyvissä, vaan rajoituksia jatketaan aina pari viikkoa kerrallaan samalla kun maalaillaan hirvittäviä uhkakuvia.

Itse olen erittäin huolissani sekä nuorten psyykkisestä terveydestä että heidän opiskeluistaan. PK-seudun lukiolaiset (ja muut jotka pitkään pakotettu etäkouluun) saavat huonompaa opetusta kuin ne jotka ovat lähiopetuksessa. Kuitenkin heidän on osallistuttava samoihin yo-kokeisiin joissa heidän suorituksiaan verrataan lähiopetuksessa olleisiin (gaussin käyrä). Jatko-opintoihin haetaan yo-todistuksilla. Eli nyt ollaan vetämässä aika monen PK-seudun nuoren tulevaisuus vessasta alas. Äärimmäisen epäoikeudenmukaista.

Nuoruusiässä vuosillakin on valtavasti väliä kehitystä ajatellen. Monet nuoret missaavat tärkeitä ikäluokkakokemuksia ja se on oikeasti haitallista psyykelle.

Vierailija kirjoitti:

En ole oikein ymmärtänyt monien ihmisten halua koko ajan vähätellä koronarajoitusten haittoja. Ikäänkuin rajoitukset olisivat perusteltuja vain jos niistä ei seuraa mitään haittoja. Mutta perustelunhan pitäisi olla se että vaikka rajoituksista tulee haittoja niin ne ovat silti tarpeellisia koska vaihtoehto on vielä huonompi.

Nyt saa lukea päivittäin etäkoulun vaatijoilta miten etäkoulu on lapselle suunnilleen parempi kuin lähiopetus, harrastustauon kannattajilta miten ne harrastukset eivät oikeastaan ole lapselle edes hyväksi vaan parempi vai leikkiä pihalla jne.

Miksi siis pitää koko ajan kiistää haitat kun niitä ihan vääjäämättä kuitenkin on?

Kas kun se lähiopetus ei toimi. Mun lapsen koulussa oli useampi kierros koronaa ja koko koulu täysin sekaisin. Mun lapsella ei ole hätää, koska me voidaan opettaa kotona ja otettiinkin kotiin useammaksi viikoksi.

Mutta kyllä silti on pelko perseessä, miten hän pärjää valtakunnallisissa kokeissa kun vastassa on lapsia, jotka on saaneet opiskella normaalisti.

Tällä tyylillä kyydistä on tippuneet jo aivan kaikki heikommat oppilaat ja ne joiden koti ei osaa tukea.

Se että nyt tähän sitten avataan harrastukset, tulee aiheuttamaan sen, että taas seuraa kaaos, edellistä pahempi.

Sen sijaan että alusta asti olisi jämäkästi vain pysäytetty se tauti, järjestetty kunnollinen etäopetus - ja sitten vaikka pidetty hallitusti ne harrastukset kuitenkin auki - nyt tempoillaan vähän sitä ja vähän tätä ja koko ajan on kaaos ja epäselvyys. Joka tulee jatkumaan nyt sitten ties kuinka kauan kun näitä puuronkeittäjiä on liikaa tunaroimassa.

t. helsinkiläinen teinien äiti

Nuorten kohdalla rajoituksia pitäisi punnita arvioimalla niistä aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Lyhyt etäkoulu- ja harrastuskieltojakso koronan tukahduttamiseksi on OK mutta pitkään jatkuvana ja vain koronahuippujen taittamiseen tähtäävänä nuorten eristäminen ei ole OK. Pitkästä eristämisestä aiheutuvat haitat ovat selvästi suuremmat kuin saavutettava hyöty. Tästä oli kirjoitus myös lääkärilehdessä.

Vierailija kirjoitti:

En ole oikein ymmärtänyt monien ihmisten halua koko ajan vähätellä koronarajoitusten haittoja. Ikäänkuin rajoitukset olisivat perusteltuja vain jos niistä ei seuraa mitään haittoja. Mutta perustelunhan pitäisi olla se että vaikka rajoituksista tulee haittoja niin ne ovat silti tarpeellisia koska vaihtoehto on vielä huonompi.

Nyt saa lukea päivittäin etäkoulun vaatijoilta miten etäkoulu on lapselle suunnilleen parempi kuin lähiopetus, harrastustauon kannattajilta miten ne harrastukset eivät oikeastaan ole lapselle edes hyväksi vaan parempi vai leikkiä pihalla jne.

Miksi siis pitää koko ajan kiistää haitat kun niitä ihan vääjäämättä kuitenkin on?

Koska ihminen haluaa lähtökohtaisesti uskoa että ylempää osataan sanella paremmat vaihtoehdot ja nyt moni ehkä tiedostamattaan haluaa kieltäytyä uskomasta että rajoitukset eivät ehkä olekaan sen arvoisia - ihan peruspsykologiaa. Meille hoetaan että vanhuksia ja riskiryhmiä pitää suojella mutta pian sen hinta alkaa olla liian kova. Uhrit siis vaihdetaan, nyt kärsijöiksi laitetaan ne joille korona ei ole vaaraksi. Seurauksethan tästä tulee sitten kestämään vuosikymmeniä, mutta mitäpä siitä kunhan 83v elää 90-vuotiaaksi. Viime viikon parit perhesurmat lienee alkusoittoa ja jokainen rajoitusten ja lockdownien puoltaja on niihin syyllinen. Totuus sattuu..

Isoimmat asiat varmaan vanhojen tanssien ja penkkareiden peruuntuminen.

Joo, tärkeämpää on terveys, mutta nuorten elämässä nää on kuitenkin tärkeitä siirtymäjuttuja, vaikka boomerit selittää, että mitä väliä jollain penkkareilla.

Noitakin isompana uhkana ylioppilaskirjoitusten, tai siis meillä IB loppukokeiden peruuntuminen. ja vielä pahempana se skenaario, että kokeet on, mutta nuori altistuu, eikä pääse osallistumaan ja tulisi pakollinen välivuosi tai joku ihme kyhäelmä. Pakkohan näille olisi keksiä JOTAIN, jos roikkuisivat löysässä hirressä lukio suoritettuna, mutta ei mahdollisuutta kirjoittaa ennen syksyä, jos silloinkaan....Koska nyt tänä keväänä näitä tulee varmasti todella paljon. Tänään uutisissa oli, että menee ehkä loppuvuoteen ennen kuin ei-riskiryhmäläiset saaadaan rokotettua.

Lisäksi harrastukset on osittain tauolla ja näyttää siltä, että tämän johdosta ainakin toisella, melko lahjakkaallakin, tulee omassa lajissaan drop-out ilmiö, eli juuri huipun tuntumassa lopettaa.  Mutta olisi voinut tulla ilman koronaakin, kun lukioon panostaa täysillä ja haluaa vaativaan jatko-opiskelupaikkaan.

Maalaiset ne ei ymmärrä muusta kuin navetoistaan.

Elämä on sujunut hyvin koronankin aikana ja korona ei ole aiheuttanut ongelmia. Viime kevään etäkoulu sujui vallan mainiosti kotona. Meillä vanhemmilla on mahdollisuus vuorotella työaikoja ja lasten ei tarvitse olla yksin kotona. Vietämme paljon aikaa omassa kodissa ja ulkoilemme. Liikumme kylillä ja väkijoukoissa niin vähän kuin mahdollista.

Teimme koronan tullessa Suomeen päätöksen, että emme kyläile ja kutsu vieraita kotiimme. Meille ei ole ongelma, että emme voi tavata esimerkiksi sukulaisia tai isovanhempia kasvotusten. Olemme tottuneet pärjäämään arjessamme omatoimisesti ja ilman sukulaisten apuja. Näemme esimerkiksi kaukana asuvia isovanhempia tavallisestikin vain muutaman kerran vuodessa ja yhteydenpito tapahtuu puhelimella.

Isovanhemmat kuuluvat koronaviruksen riskiryhmään ikänsä ja perussairauksiensa takia. Emme ota sitä riskiä, että iäkkäät ihmiset mahdollisesti sairastuisivat koronaan, joutuisivat sairaalahoitoon ja jopa tehohoitoon. Koronaviruksen aiheuttamaan tautiin kuolee edelleen ensisijaisesti iäkkäitä ja perusairaita ihmisiä. Harva yli 70-vuotias  vanhus kestää raskasta tehohoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipaavat esim kovasti isovanhempiaan, vaikka etäyhteyksiä paljon pidetäänkin.  Mutta olisihan se eriasia päästä viettämään aikaa heidän kanssan. Olemme normaalioloissa paljon yhdessä niin minun kuin mieheni vanhempien kanssa. 

Voi, voi sentään. On se rankkaa....