Millä lailla ne teidän lapset muka kärsii koronatilanteesta

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Viikko ilman ruokaa ehkä virkistäisi mieltä miten hyvin asiat kuitenkin ovat?

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekkopelejä peruttu. Treenejäkin vähennetty ja kuukausimaksu juoksee

Kauheaa laittaa lapsi itse maksamaan harratuksensa.

Näyttää siltä, ettei ensi kesänäkään ehkä päästä Legolandiin :(

...Eli pienet on murheet täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Viikko ilman ruokaa ehkä virkistäisi mieltä miten hyvin asiat kuitenkin ovat?

Ai että henkinen kärsimys kuitataan fyysisellä kärsimyksellä?

Oma tyttö ainakin on todella tyytyväinen, kun saa olla kotona. Voimistelijatytöt ja tanssijatytöt ovat olleet niin kovia kiusaamaan, että edes koulun vaihto ei auttanut.

Ekaluokkalainen ei vielä kärsi mitenkään. Tietysti kaikenlaiset huvitukset on suljettu pois (uinti, leffat, superpark ym.), mutta ei siitä meillä kotona tehdä numeroa. Hiihto, leikit, retkeily ja luistelu onnistuu. Isovanhempia ei nää kuin pari kertaa vuodessa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Viikko ilman ruokaa ehkä virkistäisi mieltä miten hyvin asiat kuitenkin ovat?

Kuinka pihalla pitää olla jos ei näe mitä tuollainen aiheuttaa nuorelle ihmiselle? Anna mä arvaan, olet itse eristäytynyt muista ihmisistä aikoinaan nuorena ja ymmärrät mitä se tekee psyykelle pitkässä juoksussa? Taisi kuitenkin olla niin että sait elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden, sinulta ei kielletty ystäviä, harrastuksia, käsketty käymään kouluasi yksin tietokoneen ääressä.

Jokainen joka puoltaa näitä rajoitteita on suoraan vastuussa tuhansien, maailman mittapuulla miljoonien ihmisten tulevista mielenterveysongelmista ja massatyöttömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Viikko ilman ruokaa ehkä virkistäisi mieltä miten hyvin asiat kuitenkin ovat?

Ai että henkinen kärsimys kuitataan fyysisellä kärsimyksellä?

Se voi olla opettavaista. Pidän itse puuropäiviä millä karaisen mieltäni. Vain puuroa ja kylmää vettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että teini lähtisi aamulla pyörällä lukioon, hän nukkuu pidempään ja avaa joko läppärinsä tai puhelimensa sängyssä ensimmäistä Teams-tuntia varten. Sen sijaan, että juttelisi välitunneilla ja ruokatunnilla kavereidensa kanssa, hän istuu sängyllään tai sohvalla tai pöytänsä ääressä tai keittiön pöydän ääressä puhelin kädessä. Sen sijaan, että hän lähtisi illalla treeneihin, hän menee ehkä yksin lenkille tai tekee kotona kuntopiiriä. Palloon ei pysty pienessä asunnossa paljon koskemaan, kun tilaa ei ole ja ulkona on liian kylmä pallotteluun (lajina lentopallo, joten tarvitsee sormiaan). Ja sen sijaan, että tapaisi kavereitaan koulun ulkopuolella, jättää ylimääräiset kontatkit väliin ja on edelleen kotona sen puhelimensa kanssa.

Ei tuo kamalan aktiiviselta elämältä vaikuta vai mitä? Varsinkin, kun puhutaan 16-vuotiaasta.

Viikko ilman ruokaa ehkä virkistäisi mieltä miten hyvin asiat kuitenkin ovat?

Kuinka pihalla pitää olla jos ei näe mitä tuollainen aiheuttaa nuorelle ihmiselle? Anna mä arvaan, olet itse eristäytynyt muista ihmisistä aikoinaan nuorena ja ymmärrät mitä se tekee psyykelle pitkässä juoksussa? Taisi kuitenkin olla niin että sait elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden, sinulta ei kielletty ystäviä, harrastuksia, käsketty käymään kouluasi yksin tietokoneen ääressä.

Jokainen joka puoltaa näitä rajoitteita on suoraan vastuussa tuhansien, maailman mittapuulla miljoonien ihmisten tulevista mielenterveysongelmista ja massatyöttömyydestä.

Lämmin koti ja ruokaa maha täynnä. Helppo elämä. Olkaa onnellisia.

Abi stressaa, kun jo syksyllä joutui karanteeneihin ja etäopetus oli mitä oli. Etäopetukseen kokonaan sirryttyä opetuksen taso nousi, mutta teinillä on vaikeuksia keskittyä. Tavallisesti on neljät treenit viikossa ja aktiivinen elämä. Nyt uniongelmia. Pääsi onneksi lähiopetukseen, mikä nosti mielialaa selkeästi.

Toinen lukiolaisemme on pärjännyt paremmin, harrastus on jatkunut ulkona ja etänä. Muuten ei juuri nenäänsä ulos laita. Pyjama päällä käy etäkoulua. Normaalioloissa on todella aktiivinen ja liikkuu paljon. Hänestä en ole kuitenkaan huolissani.

Omalla lapsella tilanne on mennyt paremmaksi tämän etäilyn myötä. Tekee töitä kaksi päivää viikossa ja ennen koronaa työnantaja vaati, että toimistolla pitää olla kerran viikossa. Nyt on saanut luvan tehdä kaikki työt etänä ja hyvin on toiminut. Luennot on etänä ja aikaa on säästynyt, kun ei ole tarvinnut mennä koululle. Koiralla on enemmän seuraa ja koira saa enemmän ulkoilutusta, kun tyttö ei ole koulussa tai töissä. Harrastuksista marttakerho on tauolla. Kavereiden kanssa pelaa Dungeons & Dragonsia etänä. Neulominen ja piirtäminen jatkuu niin kuin ennenkin. 

Älkää vastatko tänne.

Aloittaja on se vuokrayksiössä kyyköttävä työtön palstahäirikkö, joka ei muuta tee kuin solvaa täällä.

Kuusi tuntia päivässä maski naamalla ja iltapäivällä päänsärky.

Sen verran pieniä on vielä lapset, ettei nuo kärsi mitenkään. Hoploppiin vinkuvat välillä, mutta ei se nyt kauhea menetys ole, ettei sinne nyt pääse. Kerhossa pääsee käymään ja sukulaisia voi nähdä, kun ei täällä mitenkään mahdottomasti ole tartuntoja ollut.

Vierailija kirjoitti:

Älkää vastatko tänne.

Aloittaja on se vuokrayksiössä kyyköttävä työtön palstahäirikkö, joka ei muuta tee kuin solvaa täällä.

XD

Jääkiekko on ollut tärkeä harrastus ja hyvää vastapainoa koululle. Siellä on kaverit. Nyt on selvästi allapäin ja jaksaminen eri luokkaa. Treenit on kokonaan peruttu, harrastusmaksut kyllä menee.

"Lomamatka peruuntui viime kesältä, samoin varmaan tulevalta kesältä.." voi vide, jos se elämä on kiinni jostain lomamatkasta. Meillä on mennyt nyt pari vuotta lapsen syöpäsairauden kanssa eristyksineen kaikkineen, ei ole paljoa ollut aikaa tuumailla lomamatkojen kanssa, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, jos tuo lapsi jää henkiin. Muutama hetki ollut, että olen alkanut suunnitella hautajaisia. Mutta joo, pienet ovat murheet teillä, jos tosiaan se elämä on ollut siitä matkasta kyse.

17v poika

Ammattikoulua on käyty etenä joulukuun puolivälistä. Yksi tehtävä päivässä ja teams kokoontuminen 5min. Linja sellainen, että lähes kaikki harjoitellaan koululla, käsillä tekemällä. Ei pysty rakentamaan/asentamaan kotona.

Harrastaa tavoitteellisesti lajiaan, korkaimmalla tasolla. Treenejä joukkueen kanssa ei ole juuri ollut. Joukkuelaji vaatii yhteispelaamista, pelkkä omatoiminen treenaus ei riitä. Näitä onneksi nyt ollut muutamia.

Lapsi kärsii todella. Toivoo pääsyä eniten kouluun. Myös treenien alkamista kunnolla. Viettää paljon aikaa koneella, puhelimella. Unirytmi osittain sekaisin. Olemme antaneet tavata kavereita, hengata porukassa. Kasvun ja kehityksen kannalta tärkeää. Otamme korona riskin mielummin.

Arki ei nyt pahasti olekaan muuttunut, ainoasta jalkapallo on tauolla. 4 vuotiasta ei juuri hetkauta. Ainoastaan häntä harmittaa se kun kauppakeskusten leikkipaikat on kiinni (on niiden suurkuluttaja) ja kaupassa käydään vaan nopeasti ostoksilla.