Miksi perheelliset vähättelevät lapsettomien väsymystä, kiirettä jne?

Vierailija kirjoitti:

Miksi oikeasti kukan haluaa lapsia? Perheelliset aina valittaa siitä miten on kiire ja sotkua eikä aikaa parisuhteelle, kauhea väsymys ja kokoajan pitää tehdä jotain :D  Sitten vähättellään kaikkien muiden ongelmia ja arvostellaan, jos joku sanoo että ei itse halua lisääntyä.

Voiko joku kertoa mulle, miksi kukaan oikeasti voisi haluta lapsia? En ymmärrä, miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi pilata elämänsä.

Se kiire kestää kestää vain vähän aikaa, noin vuosikymmenen. 10vee lapset voivat jo kaikkea, paitsi olla yksin yötä kotona. Sotkua en laske miksikään, kuuluu asiaan: mun itsetunto ei riipu siitä, onko mun koti kuin suoraan avotakasta. Parisuhde jokatapauksessa on sitä, että mies heiluu pois kotoa omissa työ-ja harrastuskuvioissa ja joskus illalla saapuu kotiin hohhaileen peitonheilutusta. Joten, miksi ihmeessä pitäisi laittaa tällainen parisuhde ykköseksi 😳 Lapsienhoidossa parasta on se, että teet jotain todella merkityksellistä, vaikka tekeminen olisi mitä tahansa lapsiin liittyvää, vaipanvaihto, sylittely, teinin kouluasioissa auttaminen. Lapset, minkäikäiset tahansa, on parasta maailmassa ❤️ mun nuorin on 0 v ja vanhin 18 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen saa lapsistaan syyn sille, jos tarvitsee elämässä joustoa:

"Mun pitää nyt lähteä töistä, en voi jäädä ylitöihin, kun päikky menee kiinni ja lapset pitää hakea" --> lapseton ei voi käyttää samaa perustelua

"En ole saanut tehdyksi asiaa X, koska lapsi valvotti/oli sairas/piti katsoa lapsen perään." --> lapseton ei voi vedota tuohon, vaan on laiska tai saamaton, jos ei ehdi tekemään

Joo, kyllä odotan sitä, että joskus perheellisenä voin lähteä työpaikan venyvistä palavereista hakemaan muksua kotiin :D Lapsettomana on pitänyt aina joustaa, koska "eihän sulla mihinkään kiire ole"

Turhaa odotat: lapsellisena joudut joustamaan 100x niin paljon kuin lapsettomat työkaverisi. Että ole vaan onnellinen vielä tuosta helposta elämästäsi.

Neljän äiti, onnellinen sellainen 😇

Minäkin lapseton kyllä joustan mielelläni minulle läheisten lasten ja mammakaverienkin hyväksi, vaikka väsyttäisikin. Mutta tuossa aiempi kommentoija puhui työelämästä. Kerrotko siis millä tavoin joustat 100x enemmän työelämässä puolituttujen työkaveriesi hyväksi siksi, että olet onnellinen neljän lapsen äiti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi oikeasti kukan haluaa lapsia? Perheelliset aina valittaa siitä miten on kiire ja sotkua eikä aikaa parisuhteelle, kauhea väsymys ja kokoajan pitää tehdä jotain :D  Sitten vähättellään kaikkien muiden ongelmia ja arvostellaan, jos joku sanoo että ei itse halua lisääntyä.

Voiko joku kertoa mulle, miksi kukaan oikeasti voisi haluta lapsia? En ymmärrä, miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi pilata elämänsä.

Tähän on ihan puhtaasti biologisia syitä. On myös lajille tarkoituksenmukaista, että sitä vanhemmuuden rankkuuta ei voi aavistaa ennen kuin sen kokee. Rakastuneena ihminen ei myöskään ajattele kaikilta osin rationaalisesti. Mutta. Vaikka nyt olenkin väsynyt, niin kuolen vähän onnellisempana kun tiedän, että lapseni jäävät jälkeenikin.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi että ovat joskus itse olleet lapsettomia ja nähneet sen osan. Muistan että olen ollut lapsettomanakin äärimmäisen väsynyt vuorotyön, yliopistoopintojen jne. ristipaineessa. Tuolloin oli kuitenkin mahdollisuutta vaikuttaa siihen väsymykseen ja esim. tiesi milloin todennäköisesti pääsee lepäämään ja nukkumaan. Perheellisenä väsymys on hallitsemattomampaa. Jos olet valvonut vaikka töiden ja opintojen takia niin lapsettomana sulla on joku aika tiedossa milloin saat levätä, perheellisenä voi olla myös tiedossa milloin (ehkä) saat levätä, mutta siinä on niin monta muuttujaa (kun on niitä perheenjäseniä) että voi olla että saat levätä vasta viikkojen päästä, jos huono tuuri käy.

Pienten lasten äitinä et koskaan tiedä milloin sattuu se yö, kun vauva/taapero valvottaa, jollakin lapsella alkaa vaikka vatsatauti/korvatulehdus tms. keskellä yötä, toinen lapsi näkee painajaista ja herättää kuuri kun toinen on nukahtanut jne. Voi olla melkoista horroria ne yöt, jos perheenjäsenet herättelee eri aikoihin ja siihen vielä sitten lisäksi joku sairastelu jne.

Jos lapsia on useita niin sitä vähemmän pystyy hallitsemaan väsymystä ja sitä enemmän on vastuuta. On myös eri asia olla väsyneenä yksin kotona kuin olla väsyneenä lasten kanssa kotona. Lasten läsnäolo tekee väsymyksen raskaammaksi, koska heistä on vastuussa koko ajan. Myös rättipoikkiväsyneenä. Perheettömänä voi rättipoikkiväsyillä ns. omassa rauhassa. Siinä on eroa. Fiksuna en toki tätä kailota lapsettomille, mutta toivoisin myös siltä puolen ymmärrystä perheellisille.

Oletko ajatellut, että monet muutkin voivat kärsiä unettomuudesta kuin vanhemmat? Itse olen kärsinyt sellaisista univaikeuksista, että yöt ovat menneet nukkumatta minuuttiakaan. Ja kun sitä lepoa ei välttämättä saa missään vaiheessa kunnolla, kun on niin ahdistunut, ettei nuku.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin teilata kenenkään kokemusta väsymyksestä. Sitä on niin erilaista ja ihmisten omat kokemuspohjat eroavat toisistaan niin paljon.

Muistan tilanteen, jossa juuri yrittäjäksi ryhtynyt ja paria työtä itsensä elättääkseen tekevä ystäväni totesi huokaisten olevansa aika kuormittunut yhteisessä illanvietossa. Paikalla ollut toinen yhteinen ystävä vastasi tähän, ettei voi olla mitään verrattuna hänen arkeensa pienten lasten kanssa.

Myönnän kuunnelleeni hämmästyneenä koko tilannetta. En epäile ollenkaan, ettei tämä lapsellinen olisi voinut olla oikeassa, mutta kommentti on äärimmäisen tyly tälle toiselle ihmiselle, joka hyviltä ystäviltä odotti lähinnä tsemppiä. Tämä toinenkin sitä oli meiltä saanut.

Josko mielummin oltaisiin vähän enemmän toisemme huomioon ottavia ja unohdetaan kilpailu, jossa "minulla on varmasti rankempaa kuin sinulla". Ihan molemmin puolin.

Tosi hyvä kommentti sinulla.

Toisten taakkojen vertailu ei ole kenenkään etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi että ovat joskus itse olleet lapsettomia ja nähneet sen osan. Muistan että olen ollut lapsettomanakin äärimmäisen väsynyt vuorotyön, yliopistoopintojen jne. ristipaineessa. Tuolloin oli kuitenkin mahdollisuutta vaikuttaa siihen väsymykseen ja esim. tiesi milloin todennäköisesti pääsee lepäämään ja nukkumaan. Perheellisenä väsymys on hallitsemattomampaa. Jos olet valvonut vaikka töiden ja opintojen takia niin lapsettomana sulla on joku aika tiedossa milloin saat levätä, perheellisenä voi olla myös tiedossa milloin (ehkä) saat levätä, mutta siinä on niin monta muuttujaa (kun on niitä perheenjäseniä) että voi olla että saat levätä vasta viikkojen päästä, jos huono tuuri käy.

Pienten lasten äitinä et koskaan tiedä milloin sattuu se yö, kun vauva/taapero valvottaa, jollakin lapsella alkaa vaikka vatsatauti/korvatulehdus tms. keskellä yötä, toinen lapsi näkee painajaista ja herättää kuuri kun toinen on nukahtanut jne. Voi olla melkoista horroria ne yöt, jos perheenjäsenet herättelee eri aikoihin ja siihen vielä sitten lisäksi joku sairastelu jne.

Jos lapsia on useita niin sitä vähemmän pystyy hallitsemaan väsymystä ja sitä enemmän on vastuuta. On myös eri asia olla väsyneenä yksin kotona kuin olla väsyneenä lasten kanssa kotona. Lasten läsnäolo tekee väsymyksen raskaammaksi, koska heistä on vastuussa koko ajan. Myös rättipoikkiväsyneenä. Perheettömänä voi rättipoikkiväsyillä ns. omassa rauhassa. Siinä on eroa. Fiksuna en toki tätä kailota lapsettomille, mutta toivoisin myös siltä puolen ymmärrystä perheellisille.

Oletko ajatellut, että monet muutkin voivat kärsiä unettomuudesta kuin vanhemmat? Itse olen kärsinyt sellaisista univaikeuksista, että yöt ovat menneet nukkumatta minuuttiakaan. Ja kun sitä lepoa ei välttämättä saa missään vaiheessa kunnolla, kun on niin ahdistunut, ettei nuku.

Komppaan. Plus kaikkeen unettomuuteen ei löydy toimivaa lääkettä. Ne muksut kasvaa sentään joskus isoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska perheellisellä voi olla esim samat terveysongelmat kuin lapsettomalla mutta myös lapsesta on huolehdittava. Muistan aina kun sinkkukaveri kehui flunssaisena painuvansa pehkuihin kuuman juoman kanssa, itsellä sama nuha ja kaksi lasta huolehdittavana miehen työmatkan takia. Joo en mennyt pehkuihin. Tai se työkaveri joka kehui joka loman alkaisijasiksi lukevansa kaikki päivät kirjoja. Ihan ei perheellisellä ole samaa rentoutumisen mahdollisuutta. Mutta itse olen lapseni hankkinut mutta näillä kommenteilla lapsettomat todistavat elävänsä omassa kuplassaan.

Tämä hyvänä esimerkkinä siitä, miten toisen täysin viaton kertomus omasta elämästä voi ärsyttää. Eli siis lapsettoman elämä ärsyttää vanhempaa. Samaa tapahtuu toisin päin. Lapseton kertoo ihan ilman vertaamista asiasta ja toinen ottaa sen nokkiinsa. Joskus myös kuuntelijan tulkinnassa on kehittämisen varaa.

Ärsyyntyminen kertoo jotakin itsestä. Täysin rauhallinen ja itsensä kanssa sinut oleva henkilö ei välitä tuollaisista asioista. Eikä edes ap:n kirjoittamista asioista. Totta kai se on ärsyttävää, jos joku hokee noita jatkuvasti. Osa ihmisistä osaa jättää sellaiset ihmiset omaan arvoonsa ja ymmärtää, että se on heidän tapansa tuoda itseään esiin. Kertoo kenties jostain puutteesta, itsetunnosta tai huomionhakuisuudesta. Toisaalta jos kaikki antaisivat tuollaisten kommenttien jäädä omaan arvoonsa, ei näitä avauksia tännekään syntyisi. Muistakaa nyt kuitenkin, että jokainen kertoo asioita omasta näkökulmastaan ja monesti kommentit kertovat enemmän heistä itsestään kuin sinusta.

- vanhempi

Väsymystään valittavat vanhemmat eivät välttämättä ajattele, että lapsettomilla saattaa olla puolestaan ongelmia, joita heille ei ole. Kaikille lapsettomuus ei ole valinta. Osa ei saa lapsia, vaikka yrittää, osalla sairaus estää vanhemmaksi tulon, osa ei ole löytänyt sopivaa kumppania tms.

Tämä voi aiheuttaa lapsettomalle yksinäisyyttä, masennusta, tyhjyyden tunnetta ja merkityksettömyyttä. On yksinkertaista osata katsoa tilannetta vain omasta perspektiivistään.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska perheellisellä voi olla esim samat terveysongelmat kuin lapsettomalla mutta myös lapsesta on huolehdittava. Muistan aina kun sinkkukaveri kehui flunssaisena painuvansa pehkuihin kuuman juoman kanssa, itsellä sama nuha ja kaksi lasta huolehdittavana miehen työmatkan takia. Joo en mennyt pehkuihin. Tai se työkaveri joka kehui joka loman alkaisijasiksi lukevansa kaikki päivät kirjoja. Ihan ei perheellisellä ole samaa rentoutumisen mahdollisuutta. Mutta itse olen lapseni hankkinut mutta näillä kommenteilla lapsettomat todistavat elävänsä omassa kuplassaan.

Niin että jollakin perheellisellä voi ehkä olla rankempaa niin lapsettomalle voi sanoa että ei sun väsymys ole mitään verrattuna mun väsymykseen.

Ei ihmisten väsymistä vaan voi verrata keskenään, oli lapsia tai ei. Omaa oloasi voit verrata mutta et muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi että ovat joskus itse olleet lapsettomia ja nähneet sen osan. Muistan että olen ollut lapsettomanakin äärimmäisen väsynyt vuorotyön, yliopistoopintojen jne. ristipaineessa. Tuolloin oli kuitenkin mahdollisuutta vaikuttaa siihen väsymykseen ja esim. tiesi milloin todennäköisesti pääsee lepäämään ja nukkumaan. Perheellisenä väsymys on hallitsemattomampaa. Jos olet valvonut vaikka töiden ja opintojen takia niin lapsettomana sulla on joku aika tiedossa milloin saat levätä, perheellisenä voi olla myös tiedossa milloin (ehkä) saat levätä, mutta siinä on niin monta muuttujaa (kun on niitä perheenjäseniä) että voi olla että saat levätä vasta viikkojen päästä, jos huono tuuri käy.

Pienten lasten äitinä et koskaan tiedä milloin sattuu se yö, kun vauva/taapero valvottaa, jollakin lapsella alkaa vaikka vatsatauti/korvatulehdus tms. keskellä yötä, toinen lapsi näkee painajaista ja herättää kuuri kun toinen on nukahtanut jne. Voi olla melkoista horroria ne yöt, jos perheenjäsenet herättelee eri aikoihin ja siihen vielä sitten lisäksi joku sairastelu jne.

Jos lapsia on useita niin sitä vähemmän pystyy hallitsemaan väsymystä ja sitä enemmän on vastuuta. On myös eri asia olla väsyneenä yksin kotona kuin olla väsyneenä lasten kanssa kotona. Lasten läsnäolo tekee väsymyksen raskaammaksi, koska heistä on vastuussa koko ajan. Myös rättipoikkiväsyneenä. Perheettömänä voi rättipoikkiväsyillä ns. omassa rauhassa. Siinä on eroa. Fiksuna en toki tätä kailota lapsettomille, mutta toivoisin myös siltä puolen ymmärrystä perheellisille.

Oletko ajatellut, että monet muutkin voivat kärsiä unettomuudesta kuin vanhemmat? Itse olen kärsinyt sellaisista univaikeuksista, että yöt ovat menneet nukkumatta minuuttiakaan. Ja kun sitä lepoa ei välttämättä saa missään vaiheessa kunnolla, kun on niin ahdistunut, ettei nuku.

Komppaan. Plus kaikkeen unettomuuteen ei löydy toimivaa lääkettä. Ne muksut kasvaa sentään joskus isoiksi.

Mulla taas todennäköisesti lapseni ehtii kasvaa isoksi ennen kuin löydän apua unettomuuteeni, mikä alkoi jo ennen lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi että ovat joskus itse olleet lapsettomia ja nähneet sen osan. Muistan että olen ollut lapsettomanakin äärimmäisen väsynyt vuorotyön, yliopistoopintojen jne. ristipaineessa. Tuolloin oli kuitenkin mahdollisuutta vaikuttaa siihen väsymykseen ja esim. tiesi milloin todennäköisesti pääsee lepäämään ja nukkumaan. Perheellisenä väsymys on hallitsemattomampaa. Jos olet valvonut vaikka töiden ja opintojen takia niin lapsettomana sulla on joku aika tiedossa milloin saat levätä, perheellisenä voi olla myös tiedossa milloin (ehkä) saat levätä, mutta siinä on niin monta muuttujaa (kun on niitä perheenjäseniä) että voi olla että saat levätä vasta viikkojen päästä, jos huono tuuri käy.

Pienten lasten äitinä et koskaan tiedä milloin sattuu se yö, kun vauva/taapero valvottaa, jollakin lapsella alkaa vaikka vatsatauti/korvatulehdus tms. keskellä yötä, toinen lapsi näkee painajaista ja herättää kuuri kun toinen on nukahtanut jne. Voi olla melkoista horroria ne yöt, jos perheenjäsenet herättelee eri aikoihin ja siihen vielä sitten lisäksi joku sairastelu jne.

Jos lapsia on useita niin sitä vähemmän pystyy hallitsemaan väsymystä ja sitä enemmän on vastuuta. On myös eri asia olla väsyneenä yksin kotona kuin olla väsyneenä lasten kanssa kotona. Lasten läsnäolo tekee väsymyksen raskaammaksi, koska heistä on vastuussa koko ajan. Myös rättipoikkiväsyneenä. Perheettömänä voi rättipoikkiväsyillä ns. omassa rauhassa. Siinä on eroa. Fiksuna en toki tätä kailota lapsettomille, mutta toivoisin myös siltä puolen ymmärrystä perheellisille.

Oletko ajatellut, että monet muutkin voivat kärsiä unettomuudesta kuin vanhemmat? Itse olen kärsinyt sellaisista univaikeuksista, että yöt ovat menneet nukkumatta minuuttiakaan. Ja kun sitä lepoa ei välttämättä saa missään vaiheessa kunnolla, kun on niin ahdistunut, ettei nuku.

Tottakai ja unettomuus on varmasti rankkaa oli lapsia tai ei. Kuitenkin lapset tuo niin suuren vastuun että kyllä se unettomuus+lapset on rankempaa, koska sä olet vastuussa lasten hengestä ja terveydestä. Lapseton ei ole vastuussa kuin omasta hengestä ja terveydestä. Se vastuu niistä lapsista tekee sen unettomuuden rankemmaksi. Äiti vastaa lastensa elossa pysymisestä unettomuudesta kärsivänäkin.

Kun se vaan on niin, että lapsiperheessä elämä on rankempaa. Äidit ja isät on joka ikinen eläneet myös sen rankkuuden, mitä te nyt elätte. Te ette ole eläneet lapsiperheen vanhempina.

Elämässä on paljon muutakin kuin työ ja osalla ne lapset. Kaikilla on kaikkea mutta meillä pienten lasten vanhemmilla on tosiaan ne lapset siinä.

Ja esimerkiksi pienten lasten äidin tai isän oma sairastaminen tai väsymys,.. Vaikka kuinka hirveä tauti tai jäätävä univelka, niin se on ihan todellista että mitään lomaa tai vapaata ei välttämättä saa jotta voisi levätä itse.

Ei ole ihme, jos joku lapseton saa suorasanaista reality check -kommenttia umpiväsyneeltä pienten lasten vanhemmalta. Fakta on, että se lapseton valittaja voi mennä siellä hiljaisessa kodissaan nukkumaan ihan milloin itseä huvittaa. Jos ei mene, kenen syy se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oikeasti kukan haluaa lapsia? Perheelliset aina valittaa siitä miten on kiire ja sotkua eikä aikaa parisuhteelle, kauhea väsymys ja kokoajan pitää tehdä jotain :D  Sitten vähättellään kaikkien muiden ongelmia ja arvostellaan, jos joku sanoo että ei itse halua lisääntyä.

Voiko joku kertoa mulle, miksi kukaan oikeasti voisi haluta lapsia? En ymmärrä, miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi pilata elämänsä.

Se kiire kestää kestää vain vähän aikaa, noin vuosikymmenen. 10vee lapset voivat jo kaikkea, paitsi olla yksin yötä kotona. Sotkua en laske miksikään, kuuluu asiaan: mun itsetunto ei riipu siitä, onko mun koti kuin suoraan avotakasta. Parisuhde jokatapauksessa on sitä, että mies heiluu pois kotoa omissa työ-ja harrastuskuvioissa ja joskus illalla saapuu kotiin hohhaileen peitonheilutusta. Joten, miksi ihmeessä pitäisi laittaa tällainen parisuhde ykköseksi 😳 Lapsienhoidossa parasta on se, että teet jotain todella merkityksellistä, vaikka tekeminen olisi mitä tahansa lapsiin liittyvää, vaipanvaihto, sylittely, teinin kouluasioissa auttaminen. Lapset, minkäikäiset tahansa, on parasta maailmassa ❤️ mun nuorin on 0 v ja vanhin 18 😊

Eli sulla ei alunperinkään oo hyvää parisuhdetta, siistiä kotia tai omia harrastuksia, joille haluat aikaa. Vuosikymmen on pitkä aika, en todellakaan aio tuhlata niin pitkää aikaa elämästäni paskavaippoihin ja valvottuihin öihin. Sittenkin kun lapset on vanhempia, en oo sellanen tyyppi joka innostuu jostain lasten kanssa leikkimisestä ja niiden viihdyttämisestä. Nautin omista harrastuksistani ja heposta elämästä enemmän. Mulle kaikista tärkeintä on se, että mä ja mies ollaan onnellisia yhdessä, ja ollaan vapaita tekemään mitä halutaan. Lapseton elämä on parasta!

p.s oikeastaan en edes pidä lapsista

Vierailija kirjoitti:

Väsymystään valittavat vanhemmat eivät välttämättä ajattele, että lapsettomilla saattaa olla puolestaan ongelmia, joita heille ei ole. Kaikille lapsettomuus ei ole valinta. Osa ei saa lapsia, vaikka yrittää, osalla sairaus estää vanhemmaksi tulon, osa ei ole löytänyt sopivaa kumppania tms.

Tämä voi aiheuttaa lapsettomalle yksinäisyyttä, masennusta, tyhjyyden tunnetta ja merkityksettömyyttä. On yksinkertaista osata katsoa tilannetta vain omasta perspektiivistään.

Mutta se ei myöskään ole kenenkään perheellisen vika jos joku toinen on jäänyt lapsettomaksi. Jokainen on pääsääntöisesti vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska perheellisellä voi olla esim samat terveysongelmat kuin lapsettomalla mutta myös lapsesta on huolehdittava. Muistan aina kun sinkkukaveri kehui flunssaisena painuvansa pehkuihin kuuman juoman kanssa, itsellä sama nuha ja kaksi lasta huolehdittavana miehen työmatkan takia. Joo en mennyt pehkuihin. Tai se työkaveri joka kehui joka loman alkaisijasiksi lukevansa kaikki päivät kirjoja. Ihan ei perheellisellä ole samaa rentoutumisen mahdollisuutta. Mutta itse olen lapseni hankkinut mutta näillä kommenteilla lapsettomat todistavat elävänsä omassa kuplassaan.

Niin että jollakin perheellisellä voi ehkä olla rankempaa niin lapsettomalle voi sanoa että ei sun väsymys ole mitään verrattuna mun väsymykseen.

Ei ihmisten väsymistä vaan voi verrata keskenään, oli lapsia tai ei. Omaa oloasi voit verrata mutta et muiden.

Väittäisin, että perheelliset pystyvät toimimaan paremmin ja enemmän, vaikka nukkuisivat 0 minuuttia vuorokaudessa. Ihan vain koska heillä ei ole vaihtoehtoja tai huostaanotto tulee. Pakon edessä ihminen pystyy uskomattomiin asioihin.

En ikinä sanoisi noin kenellekään, mutta itse olin lapsen myötä väsyneempi. Kun toivuin synnytyksestä, kipuja oli paljon (välilihan leikkaus), minun piti herätä tietyin ajoin pissalle kellon kanssa koska en tuntenut virtsaamistarvetta, ja ottamaan kipulääkettä. Kivun takia oli hankala nukkua ja sitten vielä se vauva, jonka tarpeet menee kaiken edelle - ei voi vain nukahtaa kun huvittaa. Toki vauva on "helppo " kun se vaan syö ja nukkuu, mutta minut yllätti miten rankkaa oli siitä huolehtia puolikuntoisena. Jokin sairaus/onnettomuus tosin voisi johtaa vastaaviin kipuihin ja haasteisiin, mutta onneksi olen välttynyt niiltä. Synnytys ja lapset kuuluvat monen elämään luonnollisena ja väsyttävänä tekijänä, luulen että sen takia siitä puhutaan niin paljon. Mutta se että olen itse ollut väsyneempi perheellisenä kuin koskaan sinkkuna, ei tarkoita etteikö joku toinen olisi vielå väsyneempi . En halua valittaa myöskään siksi , koska olen onnellisempi kuin aiemmin

Vanhemmat ja lapset ovat kaikki raivostuttavia, kaikki pyörii vain oman navan ympärillä, eikä kyetä ajattelemaan omaa pikku perhettä pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti ja minua ei voisi v*ttuakaan kiinnostaa lapsettomuen vinkunat mistään. Oli sitten syöpä tai joku työväsymys, se ei ole mihään verrattuna siihen, että mulla on 4 lasta, joita hoidan 40 asteen kuumeessa ja koronassa. Lapseton ei tajya mitään siitä h*lvetistä, jota lapsiperhe-elämä on. Yksikään lapseton vinkuja ei saa multa mitään sympatiaa.

Ymmärrän stressisi, mutta tuo on jo todella ala-arvoinen kommentti. Hel💥etti, että 4 lasta on kauheampaa, kuin jonkun ihmisen terveys. Itse päätit elämääsi hankkia noin paljon lapsia, joten kärsi nyt siinä sitten. Oma oli valintasi! Muutenkin täällä on liian paljon itsekkäitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun se vaan on niin, että lapsiperheessä elämä on rankempaa. Äidit ja isät on joka ikinen eläneet myös sen rankkuuden, mitä te nyt elätte. Te ette ole eläneet lapsiperheen vanhempina.

Elämässä on paljon muutakin kuin työ ja osalla ne lapset. Kaikilla on kaikkea mutta meillä pienten lasten vanhemmilla on tosiaan ne lapset siinä.

Ja esimerkiksi pienten lasten äidin tai isän oma sairastaminen tai väsymys,.. Vaikka kuinka hirveä tauti tai jäätävä univelka, niin se on ihan todellista että mitään lomaa tai vapaata ei välttämättä saa jotta voisi levätä itse.

Ei ole ihme, jos joku lapseton saa suorasanaista reality check -kommenttia umpiväsyneeltä pienten lasten vanhemmalta. Fakta on, että se lapseton valittaja voi mennä siellä hiljaisessa kodissaan nukkumaan ihan milloin itseä huvittaa. Jos ei mene, kenen syy se on?

Erikoista, että olet sitä mieltä, että kaikki vanhemmat ovat samanlaisia ja kaikkien heidän aikansa ilman lapsia on ollut samanlaista. MUTTA jos luit aloituksen, ymmärsit, ettei tässä ollut tarkoitus verrata näitä kahta asiaa, vaan toivoa vanhemmilta pientä empatiakykyä lapsettomalle kaverilleen edes joskus. Kasvatatko lapsesi myös yhtä empatiakyvyttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oikeasti kukan haluaa lapsia? Perheelliset aina valittaa siitä miten on kiire ja sotkua eikä aikaa parisuhteelle, kauhea väsymys ja kokoajan pitää tehdä jotain :D  Sitten vähättellään kaikkien muiden ongelmia ja arvostellaan, jos joku sanoo että ei itse halua lisääntyä.

Voiko joku kertoa mulle, miksi kukaan oikeasti voisi haluta lapsia? En ymmärrä, miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi pilata elämänsä.

Se kiire kestää kestää vain vähän aikaa, noin vuosikymmenen. 10vee lapset voivat jo kaikkea, paitsi olla yksin yötä kotona. Sotkua en laske miksikään, kuuluu asiaan: mun itsetunto ei riipu siitä, onko mun koti kuin suoraan avotakasta. Parisuhde jokatapauksessa on sitä, että mies heiluu pois kotoa omissa työ-ja harrastuskuvioissa ja joskus illalla saapuu kotiin hohhaileen peitonheilutusta. Joten, miksi ihmeessä pitäisi laittaa tällainen parisuhde ykköseksi 😳 Lapsienhoidossa parasta on se, että teet jotain todella merkityksellistä, vaikka tekeminen olisi mitä tahansa lapsiin liittyvää, vaipanvaihto, sylittely, teinin kouluasioissa auttaminen. Lapset, minkäikäiset tahansa, on parasta maailmassa ❤️ mun nuorin on 0 v ja vanhin 18 😊

Eli sulla ei alunperinkään oo hyvää parisuhdetta, siistiä kotia tai omia harrastuksia, joille haluat aikaa. Vuosikymmen on pitkä aika, en todellakaan aio tuhlata niin pitkää aikaa elämästäni paskavaippoihin ja valvottuihin öihin. Sittenkin kun lapset on vanhempia, en oo sellanen tyyppi joka innostuu jostain lasten kanssa leikkimisestä ja niiden viihdyttämisestä. Nautin omista harrastuksistani ja heposta elämästä enemmän. Mulle kaikista tärkeintä on se, että mä ja mies ollaan onnellisia yhdessä, ja ollaan vapaita tekemään mitä halutaan. Lapseton elämä on parasta!

p.s oikeastaan en edes pidä lapsista

Jos joku tulee onnelliseksi äitiydestä, niin eipä se ole sinulta pois, kun niitä lapsia ei ole pakko hankkia ja oman kaveripiirinkin voi valita niin, että siinä on vain lapsettomia. Vai mitä oikein haet näillä kommenteilla takaa?