Mitä mieltä olette sosiaalityöntekijöistä?

Aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijästä en pitänyt. Yritti pistää minut työvoimavirkailijan kanssa todella matalaksi aktivointisuunnitelmapalaverissa. Kaikkea sitä keksitään. Joskus oon saanut toimeentulotukea, mutta on onneksi tarvinnut täyttää vain papereita ja viedä ne näkemättä ihmisiä siellä sosiaalitoimistossa. En mielellään enää asioisi. Minulta vietiin ihmisarvo siellä palaverissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Tuossa on ihan vammaispalvelulaki velvoittamassa sosiaalityöntekijää, avustettavalla on itsenäinen työnjohto-oikeus ja avun saanti edellyttää kykyä määritellä avuntarve ja toteutustapa itse. Hän ei ole holhouksen alainen avuntarpeen vuoksi, joten sossu ei voi oikein lähteä muilta kyselemään mielipiteitä asiakkaan asiassa.

Palveluntuottajilla ja hankkijoilla on erilaiset vastuut. Edellisessä tapauksessa voisi verrata, että tilattu siivoaja ilmaisisi mielipiteensä siitä, mitä taloudesta pitää karsia tai kuinka sisustetaan. Vammaispalvelujen asiakkailla on oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen, vaikka heidän kotonaan ja arjessaan työskennellään. Avustajat voivat vaihtua, työskennellä vain osan aikaa jne. Ei olisi ehkä mielekästä, jos mahdollisesti melko vieraillakin ihmisillä olisi paljon sananvaltaa toisen elämässä yli heidän itsensä.

Tekevät erittäin arvokasta ja tärkeää työtä. Hattua täytyy nostaa jokaiselle sille alalle lähtevälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Työntekijältä odotetaan suun avaamista ilman, että näkemystä erikseen kysellään.

Mitä tulee kysymykseen, meitä on joka lähtöön. Pääsääntöisesti olemme kuitenkin mukavaa, asiansa tuntevaa ja osaavaa porukkaa :)

Mitä ihmettä? Suun avaaminen oli ihan hyödytöntä, kun ei kuunnella niin ei. Et vaikuta yhtään mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Tuossa on ihan vammaispalvelulaki velvoittamassa sosiaalityöntekijää, avustettavalla on itsenäinen työnjohto-oikeus ja avun saanti edellyttää kykyä määritellä avuntarve ja toteutustapa itse. Hän ei ole holhouksen alainen avuntarpeen vuoksi, joten sossu ei voi oikein lähteä muilta kyselemään mielipiteitä asiakkaan asiassa.

Palveluntuottajilla ja hankkijoilla on erilaiset vastuut. Edellisessä tapauksessa voisi verrata, että tilattu siivoaja ilmaisisi mielipiteensä siitä, mitä taloudesta pitää karsia tai kuinka sisustetaan. Vammaispalvelujen asiakkailla on oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen, vaikka heidän kotonaan ja arjessaan työskennellään. Avustajat voivat vaihtua, työskennellä vain osan aikaa jne. Ei olisi ehkä mielekästä, jos mahdollisesti melko vieraillakin ihmisillä olisi paljon sananvaltaa toisen elämässä yli heidän itsensä.

Olipa epämiellyttävät esimerkit röyhkeästä siivoojasta. Tässä taas näette miten henkilökohtainen avustaja on myös sossujen mielestä tiskirätti. Hänellä voi oikeasti olla ihan mielekkäitä ajatuksia. Ja miksi häntä ei kukaan suojele avustettavan mielivallalta?

Vammaissossu voisi tuoda mukanaan kotikäynnille hyvän työnantajan oppaan. Näillä avustettavilla ei usein ole mitään kokemusta työnantajan roolista, monilla ei edes työntekijänä olosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Tuossa on ihan vammaispalvelulaki velvoittamassa sosiaalityöntekijää, avustettavalla on itsenäinen työnjohto-oikeus ja avun saanti edellyttää kykyä määritellä avuntarve ja toteutustapa itse. Hän ei ole holhouksen alainen avuntarpeen vuoksi, joten sossu ei voi oikein lähteä muilta kyselemään mielipiteitä asiakkaan asiassa.

Aika moni on varmaan siinä rajalla että ymmärtääkö miten asiat hoidetaan. Työntekijän vakuutuksista, eläkemaksuista, terveyspalveluista ei ymmärretä hölkkäsen pöläystä. Siinä itsenäinen työnjohtaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Tuossa on ihan vammaispalvelulaki velvoittamassa sosiaalityöntekijää, avustettavalla on itsenäinen työnjohto-oikeus ja avun saanti edellyttää kykyä määritellä avuntarve ja toteutustapa itse. Hän ei ole holhouksen alainen avuntarpeen vuoksi, joten sossu ei voi oikein lähteä muilta kyselemään mielipiteitä asiakkaan asiassa.

Palveluntuottajilla ja hankkijoilla on erilaiset vastuut. Edellisessä tapauksessa voisi verrata, että tilattu siivoaja ilmaisisi mielipiteensä siitä, mitä taloudesta pitää karsia tai kuinka sisustetaan. Vammaispalvelujen asiakkailla on oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen, vaikka heidän kotonaan ja arjessaan työskennellään. Avustajat voivat vaihtua, työskennellä vain osan aikaa jne. Ei olisi ehkä mielekästä, jos mahdollisesti melko vieraillakin ihmisillä olisi paljon sananvaltaa toisen elämässä yli heidän itsensä.

Olipa epämiellyttävät esimerkit röyhkeästä siivoojasta. Tässä taas näette miten henkilökohtainen avustaja on myös sossujen mielestä tiskirätti. Hänellä voi oikeasti olla ihan mielekkäitä ajatuksia. Ja miksi häntä ei kukaan suojele avustettavan mielivallalta?

En tarkoittanut, että joku siivoaja olisi noin röyhkeä, vaan tietyt asiat eivät vain ole kohtuullisia. Voihan avustajalla olla ajatuksia vaikka mistä, hyviäkin, mutta jokaisen itsemääräämisoikeus ajaa näiden edelle. Pitäisitkö itse siitä, että joku antaisi kysymättä mielipiteitä sinun asioissasi, tarpeitasi tai elämääsi koskien? Ja edelleen, laki on laki. Virkamiesten on sitä seurattava, ei ole kyseessä mikään mielipidekysymys. Arvokasta työtä teette, mutta se on rajattu tiettyyn tehtäviin kuten joka ammatissa.

Avustaja voi kieltäytyä tehtävistä, et ole mikään avustettavan orja, johon voi käyttää mielivaltaa. Mutta näissä kannattaa ottaa yhteys suoraan avustajakeskukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Tuossa on ihan vammaispalvelulaki velvoittamassa sosiaalityöntekijää, avustettavalla on itsenäinen työnjohto-oikeus ja avun saanti edellyttää kykyä määritellä avuntarve ja toteutustapa itse. Hän ei ole holhouksen alainen avuntarpeen vuoksi, joten sossu ei voi oikein lähteä muilta kyselemään mielipiteitä asiakkaan asiassa.

Palveluntuottajilla ja hankkijoilla on erilaiset vastuut. Edellisessä tapauksessa voisi verrata, että tilattu siivoaja ilmaisisi mielipiteensä siitä, mitä taloudesta pitää karsia tai kuinka sisustetaan. Vammaispalvelujen asiakkailla on oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen, vaikka heidän kotonaan ja arjessaan työskennellään. Avustajat voivat vaihtua, työskennellä vain osan aikaa jne. Ei olisi ehkä mielekästä, jos mahdollisesti melko vieraillakin ihmisillä olisi paljon sananvaltaa toisen elämässä yli heidän itsensä.

Olipa epämiellyttävät esimerkit röyhkeästä siivoojasta. Tässä taas näette miten henkilökohtainen avustaja on myös sossujen mielestä tiskirätti. Hänellä voi oikeasti olla ihan mielekkäitä ajatuksia. Ja miksi häntä ei kukaan suojele avustettavan mielivallalta?

En tarkoittanut, että joku siivoaja olisi noin röyhkeä, vaan tietyt asiat eivät vain ole kohtuullisia. Voihan avustajalla olla ajatuksia vaikka mistä, hyviäkin, mutta jokaisen itsemääräämisoikeus ajaa näiden edelle. Pitäisitkö itse siitä, että joku antaisi kysymättä mielipiteitä sinun asioissasi, tarpeitasi tai elämääsi koskien? Ja edelleen, laki on laki. Virkamiesten on sitä seurattava, ei ole kyseessä mikään mielipidekysymys. Arvokasta työtä teette, mutta se on rajattu tiettyyn tehtäviin kuten joka ammatissa.

Avustaja voi kieltäytyä tehtävistä, et ole mikään avustettavan orja, johon voi käyttää mielivaltaa. Mutta näissä kannattaa ottaa yhteys suoraan avustajakeskukseen.

No just joo. Avustajakeskus toimii vain Varsinaissuomessa ja Satakunnassa. Oliko tuo vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin henkilökohtainen avustaja niin vammaissosiaalityöntekijä kuunteli, uskoi ja kommunikoi vain avustettavan kanssa vaikka minäkin olen ihminen ja sanani sanottavana. Avustettava puhui välillä puutaheinää kun aivoissa oli vikaa. No, ne upposi sosiaalityöntekijään ja vaikeutti meidän yhteistoimintaa. Työtunteja vähennettiin kun avustettava kehui itseään niin pystyväksi ja taitavaksi. Vähän myöhemmin niistä tunneista sitten valitettiin kun niitä oli liian vähän. Eikö voisi kysyä välillä myös avustajan ajatuksia. Tapaamisissa voisi myös sanoa että avustaja voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä niin olo ei tuntuisi niin lainsuojattomalta. Myös avustettava näkisi että avustajasta välitetään eikä häntä voi kohdella kuin tiskirättiä.

Tuossa on ihan vammaispalvelulaki velvoittamassa sosiaalityöntekijää, avustettavalla on itsenäinen työnjohto-oikeus ja avun saanti edellyttää kykyä määritellä avuntarve ja toteutustapa itse. Hän ei ole holhouksen alainen avuntarpeen vuoksi, joten sossu ei voi oikein lähteä muilta kyselemään mielipiteitä asiakkaan asiassa.

Palveluntuottajilla ja hankkijoilla on erilaiset vastuut. Edellisessä tapauksessa voisi verrata, että tilattu siivoaja ilmaisisi mielipiteensä siitä, mitä taloudesta pitää karsia tai kuinka sisustetaan. Vammaispalvelujen asiakkailla on oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen, vaikka heidän kotonaan ja arjessaan työskennellään. Avustajat voivat vaihtua, työskennellä vain osan aikaa jne. Ei olisi ehkä mielekästä, jos mahdollisesti melko vieraillakin ihmisillä olisi paljon sananvaltaa toisen elämässä yli heidän itsensä.

Olipa epämiellyttävät esimerkit röyhkeästä siivoojasta. Tässä taas näette miten henkilökohtainen avustaja on myös sossujen mielestä tiskirätti. Hänellä voi oikeasti olla ihan mielekkäitä ajatuksia. Ja miksi häntä ei kukaan suojele avustettavan mielivallalta?

En tarkoittanut, että joku siivoaja olisi noin röyhkeä, vaan tietyt asiat eivät vain ole kohtuullisia. Voihan avustajalla olla ajatuksia vaikka mistä, hyviäkin, mutta jokaisen itsemääräämisoikeus ajaa näiden edelle. Pitäisitkö itse siitä, että joku antaisi kysymättä mielipiteitä sinun asioissasi, tarpeitasi tai elämääsi koskien? Ja edelleen, laki on laki. Virkamiesten on sitä seurattava, ei ole kyseessä mikään mielipidekysymys. Arvokasta työtä teette, mutta se on rajattu tiettyyn tehtäviin kuten joka ammatissa.

Avustaja voi kieltäytyä tehtävistä, et ole mikään avustettavan orja, johon voi käyttää mielivaltaa. Mutta näissä kannattaa ottaa yhteys suoraan avustajakeskukseen.

No just joo. Avustajakeskus toimii vain Varsinaissuomessa ja Satakunnassa. Oliko tuo vitsi?

Voi kunnittain tai kuntayhtymittäin kulkea eri nimillä, avustajapalvelut, henkilökohtaisen avun yksikkö, moni kunta ulkoistanut Suomen avustajapalveluille jne. Siitä vaan oman kunnan kontakteja etsimään. Ohjaavat niin avustettavia kuin työntekijöitä. Tämän enempää en valitettavasti voi auttaa.

Ihmisarvo vietiin kirjoitti:

Aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijästä en pitänyt. Yritti pistää minut työvoimavirkailijan kanssa todella matalaksi aktivointisuunnitelmapalaverissa. Kaikkea sitä keksitään. Joskus oon saanut toimeentulotukea, mutta on onneksi tarvinnut täyttää vain papereita ja viedä ne näkemättä ihmisiä siellä sosiaalitoimistossa. En mielellään enää asioisi. Minulta vietiin ihmisarvo siellä palaverissa.

Kerrotko tarkemmin? Itse olen joutunut nyt niiden kynsiin. Tänän tuli helmikuulle aika johonki suunnitteluu/kuntouttavaan. Ilmeisesti minua odottaa kirjeen mukaan siellä 2 sostt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossut pitäisi polttaa roviolla.

Kuinkahan moni lapsi eläisi tai pahimmillaan kuolisi vaarallisissa olosuhteissa, jos lastensuojelua ei olisi. Nyky-yhteiskunnassa kun "koko kylä hoitaa" ajattelu ei oikein toimi, tarvitaan järjestelmällisempää ja lain turvaamaa toimintaa.

Koskelan henkirikoksen uhri oli lastensuojelun asiakas ja se toi esiin alan kipupisteet – asiantuntija: Hatkassa olevia nuoria ei välttämättä etsi kukaan

Lastensuojelun vaativa sijaishuolto kaipaa kiperästi uudistamista, jotta nuoret saisivat tarvitsemaansa apua.

Koskelan henkirikoksen muistopaikka.

16-vuotias poika kuoli henkirikoksen uhrina Helsingin Koskelassa perjantaina 4.12

Helsingissä Koskelan kaupunginosassa joulukuun alussa tapahtunut 16-vuotiaan pojan kuolemaan johtanut epäilty henkirikos herätti kysymyksen siitä, kykeneekö lastensuojelu huolehtimaan riittävällä tasolla heikossa asemassa olevista alaikäisistä.