Lue keskustelun säännöt.
40v yllätysraskaus, abortti vai ei
26.01.2021 |
Siinähän se otsikossa. Olen pääni miettinyt puhki. Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (113)
Olen tehnyt yhden keskeytyksen. Asia vaivasi noin kymmenen vuotta. Kyllä siitä keskeytyksestä selviää, mutta ihan pikkujuttu se ei ollut ainakaan itselle. Jos päädyt keskeytykseen, niin hankithan lähetteen hyvissä ajoin. Minulle kävi niin, että harkitsin viime hetkille asti ja jouduin lopulta nukutukseen ja leikkaussaliin. En suosittele sitä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42 v tuli yllätysvauva. Synnytys, toipuminen, pikkuvauva-aika ja ylipäätään kaikki sujui todella helposti. Omasta puolestani voin vain suositella.
En raatsis keskeyttää. Te olette perhe ja hän on yksi perheenjäsen.
Nää on niin henkilökohtaisia asioita että ei muiden kokemuksilla ole oikeastaan mitään merkitystä vain sillä mitä itse tuntee. Joku voi miettiä just jotain aborttia lopun elämää toinen on jo samana iltana bilettämässä tms. Toinen synnyttää onnelllisesti jne. Kannattaa hommata lähete klinikalle jos raskaus yleensä varmistetaan jos tunnetkin yhtäkkiä että haluat pitää lapsen voi vielä miettiä rauhassa kotona. Ei sitä aborttia siltä istumalta tehdä tai anneta lääkkeitä suuhun ja lähetä kotiin. Voit varata aina uuden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeytykset 41 ja 43 vuotiaana. Ei ole kaduttanut.
Kuulostele...
Nämä on jokaisen itse päätettävä mikö on parasta. Minä itse olen 42v jo tekisin abortin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kuopukseni 41-vuotiaana, ja jos nyt kolme vuotta myöhemmin tulisin taas raskaaksi niin en keskeyttäisi. Omia lapsia ne kaikesta huolimatta ovat.
Ei kannata keskeyttää :) Kun saat vauvan, niin hänestä tulee luontaisa osa teidän perhettä. Toki vauva-aika voi olla rankkaa mutta kyllä se elämä lutviutuu. Opinnot saa kyllä sumplittua :) Ottakaa rohkeasti vauva vastaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne täällä mutta olen jo 46v... Kolme lasta on entuudestaan (27, 25 ja 22) ja mies on kymmenen vuotta minua vanhempi, eli olimme jo ajatelleet että eihän meille nyt enää lapsia tule. No, näköjään tulee sittenkin.
Onpa vaikea sanoa toisen puolesta... itse en enää todellakaan haluaisi lapsia, joten päätös olisi selvä, mutta ainahan se on helppoa tyrkyttää omia näkemyksiään. Varmaan kumpikin vaihtoehto olisi ihan hyvä pitkällä aikavälillä. Keskeytystä kenties voi katua, lapsen synnyttämistä varmaan ei niin usein. On jo todettu, että lapsen kanssa pärjäät, joten ehkä pitäisi keskittyä pohtimaan, pärjäisitkö abortin kanssa. Lapsen puolesta puhuu, että olet edelleen suhteellisen nuori, eli lapsi olisi aikuinen ainakin ennen eläkeikääsi. Abortin puolesta puhuu, että kun et nuoremmaksi tule, niin iän myötä vanhemmuus voi käydä raskaammaksi, kuin nuorempana. Lisäksi kannattaa muistaa, että riskit kaikkeen mahdolliseen raskaudessa lisääntyvät iän myötä, vaikka aborttikin jotain sellaisia sisältää.
Voimia vaikean päätöksen tekoon, oli se sitten mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskeyttää :) Kun saat vauvan, niin hänestä tulee luontaisa osa teidän perhettä. Toki vauva-aika voi olla rankkaa mutta kyllä se elämä lutviutuu. Opinnot saa kyllä sumplittua :) Ottakaa rohkeasti vauva vastaan :)
Päätös on ap:n, eikä me voida tietää mitä hänen kannattaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskeyttää :) Kun saat vauvan, niin hänestä tulee luontaisa osa teidän perhettä. Toki vauva-aika voi olla rankkaa mutta kyllä se elämä lutviutuu. Opinnot saa kyllä sumplittua :) Ottakaa rohkeasti vauva vastaan :)
Päätös on ap:n, eikä me voida tietää mitä hänen kannattaa tehdä.
Miksi hän sitten täällä kyselee mielipiteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aina sanoo että kyllä se siitä ja kaikki menee hyvin. Entäs jos ei menekään? Voipi käydä niin ettei vauva olekaan terve ja siinä kyllä menee koko perheen elämä uusiksi. Tai ukko kyllästyy lopullisesti lapsiperhe-elämään ja lähtee ovet paukkuen. Ja entäs äidin terveys ja jaksaminen...osa on 40v elämänsä kunnossa ja osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Keskeytykset 41 ja 43 vuotiaana. Ei ole kaduttanut.
Kuulostele...
Siinä on varmaan lääkärikin jo vähän ihmetellyt ettei keski-ikänen muija opi kerrasta!
Vierailija kirjoitti:
Päätös on ap:n, eikä me voida tietää mitä hänen kannattaa tehdä.
Juurihan hän pyysi näkemyksiä ja kokemuksia tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskeyttää :) Kun saat vauvan, niin hänestä tulee luontaisa osa teidän perhettä. Toki vauva-aika voi olla rankkaa mutta kyllä se elämä lutviutuu. Opinnot saa kyllä sumplittua :) Ottakaa rohkeasti vauva vastaan :)
Päätös on ap:n, eikä me voida tietää mitä hänen kannattaa tehdä.
Miksi hän sitten täällä kyselee mielipiteitä?
Aina voi mielipiteitä ja fiiliksiä kysellä päätöksen tueksi. Mutta mielestäni ei ole ok antaa suoria (omia) vastauksia. Olen ollut vastaavassa tilanteessa.
Itse olisin tuossa tilanteessa tehnyt abortin. Jos ei oikeasti sitä lasta halua niin ei tule olemaan helppoa. Mutta tekisin sen heti ennenkuin raskausviikot ehtii kovin pitkälle. Oma raja olisi vko 8. Onneksi ei ole tarvinnut moista päätöstä tehdä.
Itse nyt 46 ja odotan 5. kuulla.... Olen ollut ikäni vannoutunut parisuhteeton ja vela. Luulin, etten enää voisi tulla raskaaksi kun esivaihdevuosivaivojakin on ollut jo muutaman vuoden. Lomamatkalla 1 kerta suojaamatonta seksiä ja näin kävi. Yllätyin itsekin siitä että jotenkin en vaan raaskinut tehdä aborttia. Se tuntui niin väärältä, vaikka en ole periaatteessa abortin vastustaja. Nyt sitä tässä sitten odotetaan jännityksellä miten loppuratkaisu ja synnytys menee, ja miten tällainen erakko sopeutuu yksinhuoltajaksi. Mutta onnellinen olen vielä että valitsin lapsen pitää.
Vaikka eihän tässä asiassa toisten mielipiteillä ja tekemisillä ole väliä, kun jokaisen tilanne ja ajatusmaailma on eri. Luultavasti jossain vaiheessa sitä paitsi molempia ratkaisuita katuu ja toivoo että olisi valinnut toisin. Ja molemmista ratkaisuista on myös omat ilonsa.
Tein keskeytyksen vastaavassa tilanteessa plus terveydelliset syyt. Tosin olin vanhempi. En ole katunut. Henkisesti toki ens alkuun just tota vääntöä ja jälkikäteenkin voi tulla katumuksen tunteita mutta kun aina läpi ne syyt miksi tilanteeseen päätyi ei se ole itselleni ainakaan jäänyt mitenkään kummittelemaan. Voit miettiä asiaa vielä klinikalla käynnin jälkeenkin ja puhua siellä henkilökunnan kanssa.