Nyt tarvitsen ajatustenvaihtoa, hyvät ihmiset. Minulla on vihan kanssa todella pahoja ongelmia.
Tämä alkoi muutama vuotta sitten, ekaks olin kyyninen ja apaattinen. Sen jälkeen alkoi olematon stressinsietokyky ja nyt tunnen 24/7 puhdasta vihaa joka on pään sisällä. Tunnen pelkkää vihaa ja päässä on vuosia pyörinyt kehää siitä että kuinka tämä nykymaailma on aivan vinksallaan
Mulla tulee jatkuvia hermoromahduksia enkä enää onnistu sopeutuu tässä maailmassa. Olen kokoajan äärimmäisen negatiivinen ja pelkästään se että esim. bussikuski jarruttaa äkillisesti tai koneyhteys ei toimi saa mut lopettamaan kaiken.
Sietokyky on minulla romahtanut täysin enkä kykene enää sopeutuu tähän maailmaan. Koen että kaikki vaatii paljon töitä. Tietokonemaailma ei sovi minulle.
Tämä alkoi sen jälkeen kun lopetin terapian, kävin siellä 3 vuotta uupumuksen takia enkä koe että minua ymmärrettiin.
Jotenkin tuntuu että elän ihan väärässä vuosikymmenessä, vaikka olen nuori ihminen niin haluaisin elää 50 luvulla kun ihmiset ottivat vielä asiat vakavasti, elämä oli yksinkertaisempi.
Mua ahdistaa myös sen ettei ihmiset nykyään ota mitään vakavasti. Esim. kurssin opettaja ei millään ymmärrä ettei me kuulla mitään kun etänä ollaan.
Kommentit (45)
Ehkä sun kannattaisi jatkaa terapiaa? Voithan kokeilla vaikka toista terapeuttia?
Nykymaailmassakin voi elämänsä järjestää monenlaiseksi. Mutta tuskin tuo vihaisuus helpottaisi vaikka muuttaisit johonkin mökkiin maalle? Kyllä sun olisi hyvä selvittää se perimmäisiä syitä. Todennäköisesti selitys ei ole se, että maailma on vääränlainen.
Mitä tapahtui silloin pari vuotta sitten kun tuo alkoi?
Millaista sun elämä oli sitä ennen?
Millainen sun lapsuus on ollut?
Uskoisin että terapeutti kysyisi tällaisia kysymyksiä.
Jokin siellä on piilossa juurisyynä. Mene lyhyterapiaan.
Itselläni on kanssa välillä paljon vihaa piilossa, auttaa kun kirjoitan kirouksia siis tyyliin: kiroan sinut ....
Itku auttaa ja musiikki auttaa.
Onko sinulla sosiaalityöntekijää? Jos on, ota häneen yhteyttä.
Nyt heti lääkäriin, mielialalääkkeen aloitus heti, se tasaa tunnetiloja ja sitten hakeudu terapiaan uudelleen.
Mulla alkoi tuontyyppinen hermostuminen ja raivostuminen kun lopetin masennuslääkkeet puoleksi vuodeksi. Niinpä jatkan niiden käyttöä, ilmeisesti ne tulee tarpeeseen.
Sulla voi olla masennus. Masennus ilmenee eri ihmisissä eri tavoin.
Viha kumpuaa jostakin. Itsellä ainakin epäoikeudenmukaisuuden tunteista. Kannattaa yrittää eritellä ja löytää suora joista viha kumpuaa ja sitten käsitellä noita yksitellen.
Vihani syy on se että tämä aikuiselämä on ollut poikkeuksellien kuormittavaa, on tapahtunut liikaa negatiivisia asioita, ei ole vuosiin ollut onnistumisen kokemuksia. Olen niin uupunut siihen että kokoajan pitää oppia uutta, kokoajan pitää elää koneen kautta, kokoajan pitää käyttää sovelluksia jne jne jne.
Halusin paiskaa kaikki koneet ja puhelimet seinään. Mä en halu, enkä jaksa! En ole koskaan tottunut tähän.
Muuten vain todella paljon epäoikeudenmukaisuutta. Tyhmä esimerkki, mutta posti kadottaa tärkeetä postia... tuntuu että kukaan ei ota vastuuta mistään ja joutuu itse tehdä kohtuuttoman paljo ntöitä.
Kuulostaa pääosin ihan kuin olis omaa tekstiä...
Vierailija kirjoitti:
Viha kumpuaa jostakin. Itsellä ainakin epäoikeudenmukaisuuden tunteista. Kannattaa yrittää eritellä ja löytää suora joista viha kumpuaa ja sitten käsitellä noita yksitellen.
Miten käsitellä? Tunnistaminen onnistuu esimerkiksi itselläni, mutta ei syyn poistaminen.
Minusta tuo kuulostaa masennukselta/ylikuormitukselta. Tunnistan joitain samoja fiiliksiä, kuten sen että hajottaa kohtuuttomasti jos jokin instanssi - kuten just posti - toimii huonosti tai väärin. Koen etten voi vaikuttaa siihen että mua kohdellaan huonosti ja se ahdistaa.
Ja nykyteknologia voi myös aiheuttaa ahdistusta, sekin tuntuu tutulta. Mulla myös on usein olo että elän väärässä ajassa.
Mutta, suosittelen siis että hakeudut lääkäriin ja kerrot mieluummin liioitellen kuin himmaillen millaista vihaa ja ahdistusta ym. tunnet ja miten se vaikuttaa sun elämään ja käytökseen. Terapia ja/ tai lääkitys on varmasti tarpeen että pääset eteenpäin. Tsemppiä!
Mä sain äsken yksikseni täällä kämpässä hirmuraivarit, ääneen kiroilua etc. kun piti yläpeukuttaa "heti lääkäriin" ohjetta ja hiiri ei osunut ekalla yläpeukulle.
Sama juttu, tuntuu, että ei pysty itseensä vaikuttamaan mitenkään, kun kaikki tapahtuu koneen kautta, ihan kuin koko elämä olisi koneessa. Ja aina vain kaverit postaavat, että taas teams kokous, taas koneella.
Olen yrittänyt tietoisesti hakeutua asioihin, missä koneella ei tee hevon paskaa, ratsastus on yksi. Sitä ei opi kykkimällä koneella.
Ja yritän minimalisoida ajan koneella.
Yritän lukea kirjoja ja kehittää itse kirjoituksia.
Kone on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kone voi olla apuna, mutta se ei korvaa ihmisen kokonaisuutta. Ihmiset tekevät maailman mielekkääksi , ei kone.
pliis joku nyt, kellään samaa ongelma?