Lue keskustelun säännöt.
Lapsi välttelee isovanhempaa elein- Kokemuksia?
25.01.2021 |
Lapsi on noin puolitoistavuotias ja on alkanut tässä lähiaikoina entistä enemmän vetäytymään sivuun kun isovanhempi lähestyy. Saattaa kääntää pään pois kun isovanhempi juttelee hänelle, lähtee leikistä pois kun isovanhempi lähestyy ja itkee isovanhemman sylissä usein. Muiden isovanhempien kanssa on täysin erilainen ja oma itsensä eikä välttele.
Olen miettinyt mikä tähän voisi olla syynä. Ikävää sekä lapsen että isovanhemman kannalta. Isovanhempi on todella surullinen tilanteesta ja ymmärrän täysin. Välittää lapsenlapsestaan ja haluaisi näyttää lapselle, kuinka tärkeä hän on. Olen varovasti sanonut, että antaa lapselle aikaa ja että pääsee varmasti leikkimään ja viettämään aikaa lapsenlapsensa kanssa kun lapsi itse ottaa kontaktia.
Kokemuksia?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tuo aiempi syliin ottaminen on syynä. Onneksi nykyään ymmärretään ettei lapsia pakoteta syliin tai halaamaan koska ”isovanhemmasta olisi niin kiva”.
Meillä sekä minun että miehen vanhemmat haluaisivat koko ajan pitää lasta sylissä ja viedä pois johonkin syrjäiseen paikkaan, siis vaikka meidän makkariin missä ei ole lapselle mitään. Mikään muu ei ole hyvää tekemistä lapsenlapsen kanssa. Lapsi ei juurikaan viihdy sylissä ja kun aina haen sen sitten pois ja laitan lattialle sanoen että leikkikää yhdessä vaikka näillä, niin heti kun selkä kääntyy lapsi nostetaan syliin ja viedään pois. Miten voi olla että kaikilla lapsemme isovanhemmilla on tuo hiton päällepäsmäröinti ja taantuvat täysin, muuten mukavia ja fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikkien ihmisten pitää saada päättää, että heihin kosketaan ihan poikkeustilanteet, (poliisi rikostilanteessa tai psykiatrinen pakkohoito) lukuunottamatta.
Semmoiset kaappaamisleikit on ihan prseestä.
Omille lapsilleni olen opettanut, että myös eläimiä pitää lähestyä nätisti, mennä kyykkyyn, jutella lempeästi ja sitten koira tai kissa tulee nuuskimaan, jos se itse haluaa.
Pelottaa ja jos paha haju tai parta pistelee iholle. Tai liian kovakouraisesti pitelee että sattuu.
Mä en kuitenkaan usko, että hän on mitään pahaa tarkoittanut. Hän on yli-innokas ollut aina ja se on osa luonnetta. Tiedän tietenkin, että tuon tyylinen syliinottaminen ei ole mukavaa lapselle ja olen asiasta maininnut. En mä kuitenkaan näe, että siitä olisi pitänyt nostaa sen suurempaa numeroa, koska tunnen hänen innokkaan malttamattoman luonteen. Ihmistä ei voi muuttaa. Se on ennenkin todettu. Hän ei aina ajattele tekemisiään/ puheitansa. Aion asioista jatkossakin huomauttaa tarpeen mukaan kuitenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuuluvaa vierastamista mahdollisesti. Onko isovanhemman olemuksessa jotain, mikä voisi lasta pelottaa? Parta, silmälasit, möreä ääni, kova ääni, kova nauruääni, suuret käden liikkeet? Onko isovanhemmalla tapana napata lapsi syliin tai hypyyttää tai muuten "riepottaa" sylissä?
Mun lapsen mummilla oli tapana kaapata hänet syliin yhtäkkiä yllättäen, jos lapsi vaikka käveli ohi tai istui lattialla leikkimässä. Sylissä alkoi sitten kauhea venkutus. Hypyytystä, heilutusta, roikotusta. Sellaista mistä moni lapsi nauraisi vedet silmissä, mutta hän oli pelkästään kauhuissaan.
Tutuilla on taas ollut lapsia, jotka ovat jossain vaiheessa vierastaneet tai suorastaan pelänneet esim. parrakkaita isoisiään.
Silloin kun lapsi oli vielä pienempi niin hänellä oli tapana syöksyä ottamaan lapsi syliin kun nähtiin. Tätä on toki vieläkin muttei läheskään niin paljon.
Ap
Selvästi anoppi kyseessä.
Mutta tässäpä se syy tulikin. Kukaan ei tykkää siitä, että joku hyökkää päälle kuten kuvailet. Pieni lapsi vielä, mahtanut tuntea itsensä avuttomaksi ja uhatuksi. Vanhempana sinun olisi pitänyt astua eteen ja opettaa anopillesi miten käsitellä lasta nätisti. Epämiellyttäviin kokemuksiin liitettynä ikään kuuluva vierastaminen. Ei siinä auta kuin sanoa hyvin selkeästi, että antaa laoselle tilaa sekä aikaa. Eikä todellakaan tukahduta toista pakkohalauksilla. Jos syöksuhalit jatkuu edelleen niin niille nyt vähintään stoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi käyttäytyi noin mummoaan kohtaan. Kun ikää tuli lisää, esim. 2v juoksi kiljuen karkuun. Nyt on reilu 5v ja välttelee yhä mummoa, juoksee karkuun.
Meillä tämä käytös johtuu siitä, että mummo on ihan aina ottanut lapsen väkisin syliin, pussaillut väkisin ja pidellyt kiinni, ahdistanut nurkkaan että saa otettua lapsen syliin jne. Olen lukemattomat kerrat saanut repiä lapsen pois mummon sylistä ja ihan fyysisesti estää häntä, kun ei muuten usko.
Ja tietysti syyttää minua lapsen käytöksestä. Ei auta selittää, että häntä varoitettiin kun lapsi oli vielä vauva, jo silloin näki selvästi, ettei halunnut olla mummon sylissä. Lapsella huomasi jo ennen 1v ikää, että jotakin aistiyliherkkyyttä on. Sittemmin diagnosoitiin autismi ja jonkinasteinen tuntoyliherkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuuluvaa vierastamista mahdollisesti. Onko isovanhemman olemuksessa jotain, mikä voisi lasta pelottaa? Parta, silmälasit, möreä ääni, kova ääni, kova nauruääni, suuret käden liikkeet? Onko isovanhemmalla tapana napata lapsi syliin tai hypyyttää tai muuten "riepottaa" sylissä?
Mun lapsen mummilla oli tapana kaapata hänet syliin yhtäkkiä yllättäen, jos lapsi vaikka käveli ohi tai istui lattialla leikkimässä. Sylissä alkoi sitten kauhea venkutus. Hypyytystä, heilutusta, roikotusta. Sellaista mistä moni lapsi nauraisi vedet silmissä, mutta hän oli pelkästään kauhuissaan.
Tutuilla on taas ollut lapsia, jotka ovat jossain vaiheessa vierastaneet tai suorastaan pelänneet esim. parrakkaita isoisiään.
Silloin kun lapsi oli vielä pienempi niin hänellä oli tapana syöksyä ottamaan lapsi syliin kun nähtiin. Tätä on toki vieläkin muttei läheskään niin paljon.
ApSelvästi anoppi kyseessä.
Mutta tässäpä se syy tulikin. Kukaan ei tykkää siitä, että joku hyökkää päälle kuten kuvailet. Pieni lapsi vielä, mahtanut tuntea itsensä avuttomaksi ja uhatuksi. Vanhempana sinun olisi pitänyt astua eteen ja opettaa anopillesi miten käsitellä lasta nätisti. Epämiellyttäviin kokemuksiin liitettynä ikään kuuluva vierastaminen. Ei siinä auta kuin sanoa hyvin selkeästi, että antaa laoselle tilaa sekä aikaa. Eikä todellakaan tukahduta toista pakkohalauksilla. Jos syöksuhalit jatkuu edelleen niin niille nyt vähintään stoppi.
Mä olen sanonut asiasta. Ei uskonut. Ei mulla olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit tähän isovanhempaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et nyt millään halua välejä katkaista, ihan vähintään suojelet lasta noilta "hyökkäyksiltä". Johan siinä lapsen luottamus sinuunkin horjuu, jos et hänen äitinään tai isänään suojele häntä tuollaiselta. Ja se kenen vanhempi on kyseessä, pitää puhuttelun vanhemmalleen, että noin ei toimita, tai sitten ei ole enää asiaa tavata lasta. Tuollainen on lapsesta valtavan pelottavaa, tiedän kokemuksesta.
Meillä lapset vierasti miehen veljeä. Ja hänen lapsensa sitten taas vastavuoroisesti miestäni tuon ikäisenä. Johtui siitä, että miehelläni ja hänen veljellään on hyvin samanlaiset äänet, mutta naama tietty erilainen, lankomiehellä vielä partakin, jota mun miehellä ei ole. Siksi vierastivat, kun tuttu ääni tuli ihan oudosta naamasta. Meni ohi muutamassa kuukaudessa. Nyt, kun ovat täysi-ikäisiä kaikki, ihan hyvin menee serkuksilla setiensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kuitenkaan usko, että hän on mitään pahaa tarkoittanut. Hän on yli-innokas ollut aina ja se on osa luonnetta. Tiedän tietenkin, että tuon tyylinen syliinottaminen ei ole mukavaa lapselle ja olen asiasta maininnut. En mä kuitenkaan näe, että siitä olisi pitänyt nostaa sen suurempaa numeroa, koska tunnen hänen innokkaan malttamattoman luonteen. Ihmistä ei voi muuttaa. Se on ennenkin todettu. Hän ei aina ajattele tekemisiään/ puheitansa. Aion asioista jatkossakin huomauttaa tarpeen mukaan kuitenkin.
Ap
Jos kaappaa kissan syliin vastentahtoisesti niin tulee kynsistä. Kuka tahansa pelkäisi ihmistä joka kaappaa lasta syliin. Karjahda sille isovanhemmalle nyt, että kunnioittaa lapsen rajoja. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja opetat lapsellesi, että läheisyys on epämiellyttävää. Tästä voi tulla trauma ja ongelmia tulevaisuudessa parisuhteissa.
No ei kai ne partoja pelkää,partahan on just nuorillamiehillä SE juttu.
Onko teillä kaikki suvun miehet parrattomia.Mun näkemäni nuoret ja nuorehkot on just parrakkaita.
Jos kyseessä on mummi,niin meikkaako hän?Minä kuuden lapsen mummina,ja olen todella ollut ja edelleen olen,paljon lastenlasteni seurassa,hoitanut heitä ym. olen huomannut tuon.
Eivät lapset sitä ole pelänneet,mutta jokainen on vuorollaan huomioinut,onko mulla meikki vaan tuunko naturellina.
Olivat vaan ihmeissään ja tutkivat kasvojani tarkasti.
Nyt kaksi nuorinta on enää siinä iässä että ihmettelisivät,mutta eivät enää he kun ovat tottuneet isojen siskojen meikkikokeiluihin.
Ja meikkaahan toki äitikin,mutta minussa tuo piirre erikoiseti heitä ihmetytti.Ei se ollut varsinaista pelkoa,mutta sellaista jännittämistä.
Sepä juuri. Olen maininnut asiasta, mutta kun puhe ei mene perille, niin ei ole paljon tehtävissä. En mä ole välejäkään halunnut katkaista. Olen todennut aikaisemminkin ennen tätä, että vaikka kuinka yrittää sanoa asioista mistä en pidä itse miten hän toimii, niin hän ei kuuntele.
Ap