Entä jos ei osaa verkostoitua?

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua. Ei ole muutenkaan ystäviä ja jostain lapsuudesta kumpuaa häpeä ja pelko avautua itsestään muille ihmisille. Pari kurssia tässä käynyt ja olisi pitänyt kovin verkostoitua esim linkedInissä. Ei onnistu, en ole sinne edes profiilia luonut. Ahdistun oikeasti tästä. Ikää liki 50, työhistoria lyhyt ja epäonnistunut olo.

Miksi pitäisi erityisesti haluta? Tuskin olet halunnut opiskella matematiikkaa tai muita vaikeita aineita koulussa mitenkään erityisen intohimoisesti yhtään sen enempää. Asioita voi tehdä ihan puhtaasti sen vuoksi, että ymmärtää niistä saatavan hyödyn. Verkostoitumisen voi nähdä samalla tavalla vaikeana opittavissa olevana taitona. Jonka haltuun ottamisesta saa hyötyä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua. Ei ole muutenkaan ystäviä ja jostain lapsuudesta kumpuaa häpeä ja pelko avautua itsestään muille ihmisille. Pari kurssia tässä käynyt ja olisi pitänyt kovin verkostoitua esim linkedInissä. Ei onnistu, en ole sinne edes profiilia luonut. Ahdistun oikeasti tästä. Ikää liki 50, työhistoria lyhyt ja epäonnistunut olo.

Ei työelämän verkostoissa tarvitse avautua henkilökohtaisista asioista eikä ystävystyä. LinkedInissä osoitat ammattitaitoasi. Jaat omaan työhösi liittyviä asioita joko jakamalla omia kirjoituksiasi tai seuraamalla ja jakamalla muiden aiheeseen liittyvää tietoa ja kommentoimalla sitä.

Hmm. Kuitenkin jos et ole sen tyyppinen, että ex kollegat pitää sinusta ihmisenä, ei saa connecteja vaikka tekisi mitä. Itse olen ollut useimmissa työpaikoissa suorastaan kiusattu, ja ihan turha mennä mihinkään LinkedIniin, vaikka kovaa osaamista on. Enkä kyllä ole ollut päivääkään työttömänä, sen osaamisen takia.

Tyttäreni opiskelee IT-alaa mutta ei ole osallistunut noihin opiskelijarientoihin eikä tutustunut ihmisiin sitä kautta. Johonkin opiskelijajuttuun osallistui, mutta ei sielläkään tainnut puhua kenellekään, oli erillään ja viestitteli sieltä. Lopulta saatiin suostuteltua, että menee istumaan joidenkin ihmisten kanssa samaan pöytään ja se taisi onnistua, mutta en tiedä puhuiko sielläkään. 

Hän on tutustunut muihin nörtteihin omassa lukiossaan ja näitä oman lukion oppilaita hän tuntee useampaa eri vuosikertaa, koska näillä on tapana tulla koululle hengailemaan ja näin eri ikäluokat tutustuvat toisiinsa. Läheskään kaikki näistä ei ole jatkanut IT-alalle, mutta todella moni on. 

Työpaikat ovat tulleet vähän tuurilla, mutta myös omalla osaamisella. Ensimmäinen työpaikka tuli sitä kautta, että matematiikan olympiavalmennuksen kautta huhuiltiin löytyykö ketään, joka osaisi tilastomatematiikkaa ja ohjelmointia. Tätä kautta hän sai siis tiedon kesätyöpaikasta, mutta toki siinä oli haastattelu ja lasku- ja koodaustehtäviä, joilla sai sen paikan. Toiseen paikkaan haki ihan avoimen haun perusteella, se oli korkeakoulun opetusalustan koodaustyötä, siihenkin ihan perus haastattelu ja koodaustehtäviä. Toki siinä kohtaa auttoi, että on ollut jo tekemässä data-analyysiä pörssiyhtiössä. Nykyinen työpaikka tuli opintojen aikana syntyneen kontaktin kautta, kun tekivät kurssin puitteissa jotain yhdelle firmalle, niin sieltä kosiskeltiin töihin. 

Olen yrittänyt kannustaa tytärtä tutustumaan vähän niihin työkavereihin, mutta aika nihkeää on ollut. Tämä ihan siltä kannalta, että hänestä jäisi joku muukin muistijälki kuin että hoitaa työnsä hyvin. Toinen puoli tässä olisi se työkavereihin tutustuminen siltä kannalta, että kuulisi heidän työstään ja työkokemuksesta, saisi sitä kautta vähän inspiraatiota ja ideoita mihin suuntaan lähtisi rakentamaan omaa osaamista. Mutta ei, tyttö vain tekee omat työnsä ja siihen se on jäänyt. Onneksi on kuitenkin pärjännyt hyvin ja häneen on oltu tyytyväisiä. Eiköhän hänelle löydy töitä jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla aloilla sellasia mihinkään tarvi, luultavasti ei useimmilla. Ites olen it-alalla ja olen erakkoluonne, koskaan en ole mitään verkostoitumisia harrastanut. Ei haittaa mitään, teknisellä osaamisella pääsee kyllä duuniin  tällä alalla.

Millä tavoin olet osoittanut teknisen osaamisesi, kun olet hakenut töitä?

CV:stä löytyy pitkä lista projekteja erilaisille asiakkaille, ja niissä on kerrottu pääasialliset teknologiat mitä niissä on käytetty. Ja vika sivuna vielä taulukkomuotoinen liite jossa on lueteltu kategorioiden alla osaamani teknologiat ja mm. kielet.

Tällä alalla kyllä myös vastavalmistuneet joilla ei ole vielä näyttöä osaamisesta työssä, pääsee yleensä hommiin ilman mitään verkostoja. Heillä sitten vaan on yleensä alkuun juniorinimike ja pienempi palkka. Mutta yleensä riiittää heittää jokusen firman webbihakuun hakemus, ja jos on alalle koulutus, töitä kyllä löytyy aika helposti. 

Ei tunnu pitävän paikkaansa minun kohdalla. Ei siis riitä, että on alan koulutus (vieläpä erinomaisin arvosanoin suoritettu). 

IT-alalla työkokemus on tärkeää. Toki se herättää kysymyksiä, jos valmistuu ilman että on ollut ollenkaan töissä! Siinä saa vähän samanlaisen leiman kuin pitkäaikaistyötön, joka ei ole kelvannut muillekaan. Koska jotain vikaahan siinä tyypissä on, jos ei ole päässyt töihin opintojen aikana - niin se logiikka varmasti menee. 

IT-alan hyvä puoli on se, että sitä kokemusta voi hankkia myös harrastuspohjalta ja sen voi dokumentoida. Se voi olla joku oma projekti tai sitten voi kontribuoida toisten projekteihin. Vähän niin kuin graafikoilla on portfolio omista töistään, niin IT-ihmisellä on sitten portfolio omista koodausprojekteista. Jos tällaista ei ole, niin kyllä ne rekrypäässä miettii, mahtaako tätä tyyppiä kiinnostaa koko ala. Ei se osaaminen tuli kursseja suorittamalla, se tulee itse tekemällä!

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyö asiakkaiden suuntaan? Verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa?

Ei sellainen oman pöytänsä taakse linnoittautunut autisti-insinööri todellakaan ole yrityksen kannalta ihanteellisin työntekijä.

Ei läheskään kaikissa hommissa tarvitse olla missään tekemisissä asiakkaiden kanssa. Firmalla voi olla oma tuote, jota nysväävät ja se asiakasrajapinta on jossain kaukana. Joskus se asiakasrajapinnassa oleva voi tarvita sitä autistia pitämään kädestä kiinni, kun on itse vähän pihalla työn teknisestä ulottuvuudesta. Mutta ei sen autistin tarvitse heittäytyä iloiseksi seuraveikoksi, se on enempi vaan sen seuraveikon henkisenä tukena. Ja näitäkin tilanteita on harvoin, jos ollenkaan. Enempi työ on sitä että nysvätään oman tiimin kesken ja välillä ollaan yhteyksissä toisiin tiimeihin, jotka tekevät töitä samassa projektissa.

En tajua verkostoitumista. Minulla on ensimmäisten 25 työvuoteni ajalta loistavat palautteet ja loistavat tulokset. Olen toiminut työtehtävissäni kymmenissä, jollen peräti sadoissa yrityksissä ja organisaatioissa, joissa minusta on pidetty, koska minut on vuosi toisensa jälkeen haluttu pitää projekteissa. Minä olen vain tehnyt työtäni, enkä ole edes ajatellut, että jotain peeärrää pitäisi tehdä siinä sivussa. Jokainen tuntemani pomoportaan edustaja (mm. muutama valtakunnanpolitiikan huipulla ollut) on kuitenkin jäänyt eläkkeelle, ja vaikka suosittelijoinani he ovat hyvin mielellään, he eivät voi enää suoraan vaikuttaa asiaan. Pikkupomoilla ei sananvaltaa ole, työntekijöillä vielä vähemmän.

Alan kriisin vuoksi olen ollut työttömänä useita vuosia. Työttömyyden alussa sanoin muutamalle pitkään tuntemalleni yhteistyökumppanileni jotain sen suuntaista, että jos teillä tulee työtilaisuuksia, joihin minä sopisin, muistakaa sitten minut. Joka ikisen ihmisen naamalle on levinnyt hieman kiusaantunut ilme, ja minä opin muutamasta kerrasta pitämään suuni. Ihmiset eivät sekaannu mielellään tällaisiin asioihin, vaikka kuinka olisivat sitä mieltä, että tässäpä hyvä työntekijä.

Kummastelen niitä ohjeita, joiden mukaan harrastuksissa ja muissa paikoissa ihmisten ilmoilla on kivaa ja helppoa verkostoitua. En voi edes kuvitella sitä, että sporttikerhossa tai taloyhtiön kokouksessa ryhtyisin puhumaan kenellekään työstäni tai livauttelemaan heille käyntikortteja. Millä ihmeen tavalla noissa paikoissa luodaan suhteita, joilla myöhemmin saadaan työpaikkoja?

t. Verkostoitumismistaidoton ja työtön akateeminen ammattilainen 55 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyö asiakkaiden suuntaan? Verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa?

Ei sellainen oman pöytänsä taakse linnoittautunut autisti-insinööri todellakaan ole yrityksen kannalta ihanteellisin työntekijä.

Ei läheskään kaikissa hommissa tarvitse olla missään tekemisissä asiakkaiden kanssa. Firmalla voi olla oma tuote, jota nysväävät ja se asiakasrajapinta on jossain kaukana. Joskus se asiakasrajapinnassa oleva voi tarvita sitä autistia pitämään kädestä kiinni, kun on itse vähän pihalla työn teknisestä ulottuvuudesta. Mutta ei sen autistin tarvitse heittäytyä iloiseksi seuraveikoksi, se on enempi vaan sen seuraveikon henkisenä tukena. Ja näitäkin tilanteita on harvoin, jos ollenkaan. Enempi työ on sitä että nysvätään oman tiimin kesken ja välillä ollaan yhteyksissä toisiin tiimeihin, jotka tekevät töitä samassa projektissa.

Kyllä tänä päivänä on yleisempää, että ollaan suoraan vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Harvassa yrityksessä on väliportaana liimatukkaisia myyntimiehiä hoitamassa asiakkaiden kanssa keskustelun. Ei sellaineen vaan ole enää tätä päivää. Nykyisin pitää olla laiha ja ketterä organisaatio. Mahdollisimman vähän "turhiä välikäsiä". Kuten itsekin totesit, parhaan tiedon asiakkaalle pystyy kertomaan se joka projektin parissa työskentelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Yhteistyö asiakkaiden suuntaan? Verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa?

Ei sellainen oman pöytänsä taakse linnoittautunut autisti-insinööri todellakaan ole yrityksen kannalta ihanteellisin työntekijä.

 

Ei läheskään kaikissa hommissa tarvitse olla missään tekemisissä asiakkaiden kanssa. Firmalla voi olla oma tuote, jota nysväävät ja se asiakasrajapinta on jossain kaukana. Joskus se asiakasrajapinnassa oleva voi tarvita sitä autistia pitämään kädestä kiinni, kun on itse vähän pihalla työn teknisestä ulottuvuudesta. Mutta ei sen autistin tarvitse heittäytyä iloiseksi seuraveikoksi, se on enempi vaan sen seuraveikon henkisenä tukena. Ja näitäkin tilanteita on harvoin, jos ollenkaan. Enempi työ on sitä että nysvätään oman tiimin kesken ja välillä ollaan yhteyksissä toisiin tiimeihin

ime paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Yhteistyö asiakkaiden suuntaan? Verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa?

Ei sellainen oman pöytänsä taakse linnoittautunut autisti-insinööri todellakaan ole yrityksen kannalta ihanteellisin työntekijä.

 

Ei läheskään kaikissa hommissa tarvitse olla missään tekemisissä asiakkaiden kanssa. Firmalla voi olla oma tuote, jota nysväävät ja se asiakasrajapinta on jossain kaukana. Joskus se asiakasrajapinnassa oleva voi tarvita sitä autistia pitämään kädestä kiinni, kun on itse vähän pihalla työn teknisestä ulottuvuudesta. Mutta ei sen autistin tarvitse heittäytyä iloiseksi seuraveikoksi, se on enempi vaan sen seuraveikon henkisenä tukena. Ja näitäkin tilanteita on harvoin, jos ollenkaan. Enempi työ on sitä että nysvätään oman tiimin kesken ja välillä ollaan yhteyksissä toisiin tiimeihin

Olen kirjoittajan tarkoittama liimatukka eli hoidan projektien asiakasrajapintaa. Samalla hoidan myös sisäisiä tajapintoja. Sen lisäksi johdan teknistä tiimiä ja teen itse mukana. Eivät nämä sulje toisiaan pois. On järjetöntä kuvitella että rajapinnoissa olisi ei-teknisiä ihmisiä ja tarvittaisiin jotain autistista teknologiakuiskaajaa.

Mistä teille ihmisille on tullut käsitys että normaali kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on nöyristelyä ja matelemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen on ihan samanlaista hiekkalaatikkoleikkiä kuin lapsuudessakin. Joku leikkii yksin yhdessä nurkassa, toinen saa aina leikkikavereita ja joku vie muidenkin lapiot ja rikkoo hiekkakakut, yhden päälle heitetään hiekkaa. Olen linkedinissä enkä ole saanut yhtään connectia, muutaman olen itse pyytänyt.

Jos haluat lisää kontakteja, mene jollekin alasi verkkokurssille ja pyydä kaikkia opiskelukavereita kontaktiksi.

Tai johonkin alan tapahtumaan, esim. messuille ja käy jututtamassa kaikilla ständeillä olevia ja pyydä heiltä käyntikortti. Verkostoituminen on asia siinä missä ihan mikä tahansa muukin, se tapahtuu vain tekemällä ja jokainen joka selviää ruokaostoksista omatoimisesti kykenee kyllä myös verkostoitumaan niin halutessaan. Se on sitten eri asia jos ei halua, sitten jättää vaan tekemättä, mutta siinä tapauksessa ei myöskään kannata ihmetellä että miksi sitä verkostoa ei ole.

Voi ostaa myös jotain kalaverkkoja ja ripustaa niitä päälleen. Voi pukea myös verkkopaidan päälleen ihan Turhapuron malliin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää opetella.

Elämässä ja etenkin työelämässä menestymiseen tarvitaan monenlaisia taitoja. Verkostoituminen ja muut sosiaaliset taidot on yksi osa-alue muiden joukossa. Pelkkä erikoistunut oman alan osaaminen on käytännössä merkityksetöntä jos ei kykene muiden ihmisten kanssa tekemään tehokkaasti yhteistyötä.

 

Mutta kyllä nekin, jotka ei osaa verkostoitua eli myydä itseään persoonana muille, yleensä osaavat tehdä tehokkaasti työn merkeissä yhteistyötä. 

En minä osaa myydä itseäni persoonana edes itselleni, ja olen muutenkin erittäin introvertti ja erakkoluontoinen, mutta ei se ole estänyt minua hankkimasta 3000+ linkedin kontaktia ja puhelimessa on työelämästä toista tuhatta yhteystietoa joista suurin osa varmaan myös vastaisi jos heille soitan. Jos osaat sanoa päivää ja esitellä itsesi, sekä kertoa edes välttävästi mitä töissäsi teet, niin osaat verkostoitua.

Ei verkostoituminen tarkoita mielistelyä ja nöyristelyä vaan normaalia kommunikointia.

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää opetella.

Elämässä ja etenkin työelämässä menestymiseen tarvitaan monenlaisia taitoja. Verkostoituminen ja muut sosiaaliset taidot on yksi osa-alue muiden joukossa. Pelkkä erikoistunut oman alan osaaminen on käytännössä merkityksetöntä jos ei kykene muiden ihmisten kanssa tekemään tehokkaasti yhteistyötä.

Moni osaa kyllä tehdä tehokkaasti yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Ennen ne tarpeelliset kontaktit syntyivät ns itsestään, tämä verkostoituminen on nyt se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En tajua verkostoitumista. Minulla on ensimmäisten 25 työvuoteni ajalta loistavat palautteet ja loistavat tulokset. Olen toiminut työtehtävissäni kymmenissä, jollen peräti sadoissa yrityksissä ja organisaatioissa, joissa minusta on pidetty, koska minut on vuosi toisensa jälkeen haluttu pitää projekteissa. Minä olen vain tehnyt työtäni, enkä ole edes ajatellut, että jotain peeärrää pitäisi tehdä siinä sivussa. Jokainen tuntemani pomoportaan edustaja (mm. muutama valtakunnanpolitiikan huipulla ollut) on kuitenkin jäänyt eläkkeelle, ja vaikka suosittelijoinani he ovat hyvin mielellään, he eivät voi enää suoraan vaikuttaa asiaan. Pikkupomoilla ei sananvaltaa ole, työntekijöillä vielä vähemmän.

Alan kriisin vuoksi olen ollut työttömänä useita vuosia. Työttömyyden alussa sanoin muutamalle pitkään tuntemalleni yhteistyökumppanileni jotain sen suuntaista, että jos teillä tulee työtilaisuuksia, joihin minä sopisin, muistakaa sitten min

No kyllä jokaisessa harrastustoiminnassa jossa itse olen 45 vuoden elämäni aikana ollut on jossain vaiheessa muun jutustelun ohella noussut esiin mitä kukin työkseen tekee, ja jos on saman alan ihmisiä niin silloinhan se on luonnollinen aihe vaihtaa silloin tällöin muutama sana. Eipä se nyt sen kummempaa vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää opetella.

Elämässä ja etenkin työelämässä menestymiseen tarvitaan monenlaisia taitoja. Verkostoituminen ja muut sosiaaliset taidot on yksi osa-alue muiden joukossa. Pelkkä erikoistunut oman alan osaaminen on käytännössä merkityksetöntä jos ei kykene muiden ihmisten kanssa tekemään tehokkaasti yhteistyötä.

Moni osaa kyllä tehdä tehokkaasti yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Ennen ne tarpeelliset kontaktit syntyivät ns itsestään, tämä verkostoituminen on nyt se ongelma.

Se verkostoituminen on juuri sitä ihan tavallista yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Minna Kuukka tässä moi

Mee miss  turku kisaan.

Sit alkaa puhelin pärisee.

Työtarjouksia tulvii sähköpostiin

Kyllä kannatti

Lue koko juttu: IS.fi

Verkostoituminen on uuvuttavaa:

https://yle.fi/a/74-20109503

Vaikka olin lähes 15 vuotta edellisessä työpaikassa, en ole "verkostoitunut", mulla ei ole ala-asteiän jälkeen ollut yhtään kaveria, yläasteella jouduin sellaisen vihan ja syrjinnän kohteeksi että en ole kaivannut ketään, parempi yksin kuin huonossa seurassa ja muutenkin olen vahvasti introvertti tyyppi, tulen erittäin hyvin toimeen itsekseni, omien harrastusten parissa niihin keskittyen. Tulin kumminkin töissä työkaverien kanssa asiallisesti toimeen ja esimies lupautui suosittelijaksi, mutta eipä ole siltikään seuraavaa työpaikkaa löytynyt.

Tällaisen introvertin parhaita puolia on keskittymiskyky, ja huolellisuus, mutta silläkään ei näytä olevan mitään arvoa työelämässä. Asiakkaanakin olen monesti ihmetellyt minkälaisia hälläväliä tyyppejä töihin palkataankin, joten mikähän liekään lopulta se avain töihin pääsemiseksi jos ei varsinainen laadukas työosaaminen, ilmeisesti paskanpuhumisen osaaminen on tärkeämpää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen on ihan samanlaista hiekkalaatikkoleikkiä kuin lapsuudessakin. Joku leikkii yksin yhdessä nurkassa, toinen saa aina leikkikavereita ja joku vie muidenkin lapiot ja rikkoo hiekkakakut, yhden päälle heitetään hiekkaa. Olen linkedinissä enkä ole saanut yhtään connectia, muutaman olen itse pyytänyt.

No just tämä linkedin paska ahdistaa!

Rohkenen uskoa, että enemmistö suomalaisista ei ole linkeidistä mielissään. Siellä ollaan, koska joku suuresta maailmasta on markkinoinut ja määritellyt sen olevan hyvä ja tarpeellinen juttu.