Lue keskustelun säännöt.
Paljollako rahoitatte täysi-ikäisten lastenne elämää?
25.01.2021 |
Poika perheineen asuu minun omistamassani asunnossa, maksavst kyllä vastikkeen itse.
Bensat minun kortilla.
Lastenlapsille ostin vaunut ja vaatteita viimeksi
Yhteiset lomamatkat maksan myös
Olen luvannut ostaa heille sähköauton, kun haluavat vaihtaa.
Pojalle ostin uuden iphonen jouluksi.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelevia nuoria aikuisia on ajoittain pitänyt auttaa, maksaa joku lasku, siirtää rahaa tilille, viedä mennessään joku ruokakassi, mutta tavoite on aina ollut, että kasvatan lapseni itsenäisiksi, myös taloudellisesti.
No isänsä luona asuvalle 18 v. lukiolaiselle laitan kuukausittain 120 € tililleen. Maksoin myös esim. ajokortistaan puolet ja ostan tarvittaessa vaatteita.
Tuloton etä-äiti
Kaikki on maksettu siihen asti, kunnes valmistuivat ja menivät töihin. Kaksi valmistui etuajassa, kolmas on vielä yliopistossa kirjoilla, mutta gradun pitäisi olla keväällä valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin pitää maksaa lastensa kiintymyksestä.
Ruuat, vaatteet. harrastukset, asuminen, liikkuminen (bussilippu ja tankkaan auton), kk-rahaa. Tässä meidän kanssa asuva lukiolainen on vielä, että ihan on lakisääteistäkin tuo huoltaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin pitää maksaa lastensa kiintymyksestä.
Ja toisilla on varaa ja haluja auttaa omia lapsiaan.
Autoin oman kodin ostamisessa tietyllä summalla. Olen antanut rahaa keittiöremppaan ja huonekaluhankintoihin. Lapsenlapselle olen ostanut vaatteita ja ennen tämän syntymää ostin vaunut, vauvan sängyn, hoitopöydät yms.
Tytön asuessa vielä kotona ostin kyllä lukiokirjat, maksoin autokoulun ja ostin ekan käytetyn auton, jolla tyttö kulki harrastuksissa. Opiskelijaa autoin myös taloudellisesti.
En nyt näe tässä mitään omituista. Tiedän ja tunnen lukemattomia ikäisiäni +50 vanhempia, jotka auttavat aikuisia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekaan asuntoon hankittiin huonekalut ja muut tykötarpeet. Vuokra laitettiin sellaiseksi, että saa täyden asumistuen. Ja ekan opiskeluvuoden ajan annettiin myös ruokarahaa jo ihan silläkin perusteella, että useimmat sen ikäiset asuu vielä kotona ja syö siellä ilmaiseksi. Meidän lapsi ei ollut täyttänyt vielä 18, kun aloitti korkeakoulussa. Lisäksi tuon ekan vuoden aikana tarjottiin siivoustyötä täällä meillä kotona, kerran viikossa tai kahdessa tyttö kävi meillä siivoamassa ja sai siitä taskurahaa, joka taisi mennä neulelankoihin. Tuo siivoushomma loppui sitten ekan vuoden loppukeväästä kun tyttö sai osa-aikaisen työpaikan. Ei ollut enää niin pikkurahan tarpeessa kun sai töistä rahaa.
Ekan opiskeluvuoden jälkeen hän meni naimisiin ja siinä kohtaa katsottiin, että ruokkimisvastuu siirtyy aviomiehelle. Vuokraa nostettiin vesimaksun verran, mutta eivät he kauhean kauan ehtineet olla vuokralla, ennen kuin tehtiin asunnosta kaupat. Vähän halvemmalla myytiin, mutta ei lähellekään niin halvalla, että olisi mennyt lahjaveroa. Meidän itsemme kannalta myytiin vain pienellä tappiolla, suurempi osuus hintaerosta oli arvonnousua, joka oli tapahtunut sen jälkeen kun asunnon ostimme.
Nyt kun on ilmennyt että tyttärellä on ilmeisesti nepsyongelmaa, maksamme hänen tutkimukset yksityisellä puolella. Hän pääsi julkisenkin puolen kautta tukimuksiin, mutta olen kuullut että julkisella puolella prosessi on todella hidas. Katsoimme tässä kohtaa että mielellään maksamme, että tytär saa työt, opinnot ja arjen hallinnan nopeammin toimimaan. Hän on nytkin opiskellut melkein tavoitevauhtia samalla kun on tehnyt töitä kaksi päivää viikossa, mutta tietyt asiat takkuavat ja koti on järkyttävä läävä. Ja koska nämä nepsyvaikeudet ovat voimakkaasti perinnöllisiä, tämä on pitkälti meidän vanhempien syytä, joten senkin puolesta halusimme maksaa, että lapsi saa apua nopeammin. Emme itsekään tajunneet että meissä on tällaista häikkää, mutta nyt kun ollaan oireisiin tutustuttu, niin asia vaikuttaa päivänselvältä ja olen itsekin mennyt tutkimuksiin.
Noin muuten ollaan sitä mieltä että jeesit on nyt vähäksi aikaa jeesitty. Oltaisiin muuten varmaan voitu vähän autella ihan perintösuunnittelumielessä, mutta nämä nuoret ovat tehneet sellaisia hankintoja (uusi sähköauto ja uusi vene), että katsomme parhaaksi antaa heidän pärjätä omillaan.
Minulla on siis yksi lapsi, 27-vuotias poika, joka on naimisissa ja kaksi pientä lasta.
Monet tuttavat ja sukulaiset antavat samassa tilanteessa oleville lapsilleen ihan rahaakin. Minun poika ei halua. Ostelen sitten heille kaikkea mitä tarvitsevat.
Kun miniä lopettaa vanhempain vapaan ja kotihoidon, autan häntä oman yrityksen perustamisessa eli ryhdyn osakkaaksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 16 asuntoa, kohta ovat velattomia.
Kyllä me annetaan lapsillejoka 3.s vuosi 4999 euroa/ kumpikin.
He meidät perii joka tapauksessa. Kyllä valtio tulee saamaan omansa.
Itse olen vanhemman kanssa asuva täysi-ikäinen. Toki saan asua ilmaiseksi, mutta muuten vanhempi ei minua taloudellisesti tue. Olen työtön ja saan työmarkkinatukea, jolla maksan kaikki menoni mm. kaikki ruokani maksan itse, joka onkin suurin menoerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni teki itse töitä koko opiskeluaikansa ja arkkitehdiksi valmistuttuaan meni heti vakitöihin hyvään firmaan. Joskus muutaman kympin heitin ”karkkirahaa”. Meillä piti jo kotona asuessa osallistua kaikkiin töihin.
En ole koko aikuisiälläni, sen jälkeen kun muutin pois kotoa, suostunut edes ottamaan rahaa vanhemmiltani vastaan! En halua myöskään lahjoja. Lopettakaa se aikuisten ihmisten paapominen!!
Vierailija kirjoitti:
En ole koko aikuisiälläni, sen jälkeen kun muutin pois kotoa, suostunut edes ottamaan rahaa vanhemmiltani vastaan! En halua myöskään lahjoja. Lopettakaa se aikuisten ihmisten paapominen!!
Kyse ei aina ole paapomisesta. Joskus vanhemmilla on sen verran varallisuutta, että on järkevää siirtää rahaa. Toisaalta perintösuunnittelun kannalta, toisaalta en näe mitään hohtoa siinä, että aikuinen lapsi kärvistelee rahahuolissa, jos vanhemmalla on mahdollisuus auttaa.
Asuu omistamassani asunnossa ja rahoitin tarpeen mukaan opiskeluajat, kunnes sai töitä ja saa nyt isompaa palkkaa kuin itse saan, joten rahoittamiselle ei ole tarvetta. Ollut aina kesätöissä ja kaikin puolin ahkera ja oma-aloitteinen, vaikka kotoa on saanut rahaa ihan vain pyytämällä. En ymmärrä miksi rahaa ei voisi antaa, jos sitä kerran on.
Meillä vasta yksi täysikäinen lapsi, joka asuu kotona. Ei ole saanut vielä opiskelupaikkaa, eikä ole töissä. Opiskelee avoimessa yliopistossa.
Maksamme luonnollisesti kaiken, koska eihän hän mistään mitään rahaa saa. Työtön ei ole, koska ei hae töitä.
Kun pääsee opiskelemaan ja muuttaa omilleen, voi pikku hiljaa ottaa taloudellista vastuuta itsestään.
Maksan ratsastuntunnit opiskelijatytölle. Muuten hoitaa laskunsa itse.
Miksi rahoitat ap?