Lue keskustelun säännöt.
Kaseja lapsen todistuksessa, miksi mua harmittaa?
24.01.2021 |
Lapsella oli arviointikeskustelu, hän tulee saamaan keväällä ensimmäisen numeroilla arvioidun todistuksen. Lukuaineista ysiä-kymppiä mutta kaikki muut kasia. Käsityöt, musiikki, kuvis jne. Ymmärrän toki, että lukuaineet ovat ns. taideaineita tärkeämpiä jatkoa ajatellen, mutta kasi tuntuu kyllä aika karulta arvosanalta. Vielä kasarilla riitti, että osallistui, osasi jotenkin ja käyttäytyi hyvin ja sai ysin. Tuntuu oudolta ajatukselta, että mun fiksu lapsi on kasin oppilas. Onko täällä 3-6-luokkien opettajia? Mitä lapselta tyypillisesti puuttuu jos hän saa kasin todistukseen?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Hah. Jo mun kouluaikoina meidän koulussa oli yksi tyttö jolla oli todistuksessa kaikki numerot kymppejä. Paitsi kuvis. Maailmanloppu. Muistan kun kävi itkemässä kuvismaikalle että kuinka hän saa sen nostettua kympiksi. Ei mitenkään. Jos ei ole taiteellista lahjakkuutta niin ei ole.
10 kuvaamataidoissa vaatii ihan poikkeuksellisia lahjoja. Vaatii sekä kiinnostusta että kuvataidekoulun käymistä vapaa-ajalla. Omasta isosta koulustani vain muutama tähän pystyi ja he ovat taiteilijoita aikuisena. Itse kasvoin taidetta harrastavassa perheessä ja sain joskus töistä kymppejä, mutta en aina. Kiinnostus taiteeseen on kestänyt läpi elämän, mutta ammatiksi en sitä koskaan ajatellut. Vapaa-ajalla piirsin lapsena koko ajan ja myöhemmin maalasin sekä tein muuta taidetta, josta olen saanut paljon kehuja.
Ap on käynyt jonkun helpon koulun, jossa 10 on tullut kuviksesta noin helposta. Miten voisi edes saada kymppiä, jos kuvis ei kiinnosta? Tämähän ei ole ahkeruusaine, vaan kyse on lahjakkuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttuu lahjakkuutta, sosiaalista aktiivisuutta tai motivaatiota. Motivaatio ei synny vanhempien painostuksesta.
Tämä on varmasti totta. Lasta ei yhtään kiinnosta kuvis, käsityöt jne. On kyllä mukana ja kuulema tekee siistiä työtä saaden tavoitellut jutut aikaan mutta ei varmasti ole niissä paras.
Ei kaikessa voi olla paras eikä tarvitse edes yrittää olla kaikessa paras. Jokaisella on omar vahvuusalueensa ja heikkoutensa. Yritä hyväksyä ettei lapsesi vahvuusalueoita ole kaikki koulussa opetettavat aineet ja iloitse siitä, että lukuaineet sujuu niin erinomaisesti. Näin sekä lapsesi elämästä että omastasi tulee mukavampaa.
Vaikka lukuaineet menisivätkin hyvin, taideaineet laskevat keskiarvoa, joka on ainoastaan merkitsevä eri kouluihin pyrittäessä. Siksi kaikkien aineiden kannattaisi olla vähintään hyvän tasolla.
3/5
...mutta älä ap sure. Palstan alkuaikoina olisit saanut helposti 5/5.
Sinä riität❤️
Vierailija kirjoitti:
Koska olet narsisti. 8 on hyvä numero.
Ehkä teille lähäreille joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi yllättynyt siitä, että monen mielestä kasi on hyvä numero. Saako teidän lapset vain kaseja, vai onko kuitenkin helppo sanoa niin kun oma lapsi saa parempia numeroita?
Minusta lapsen pitää oppia näkemään vaivaa koulussa, ettei kaikki vaan tipahda eteen. Läksyt on hoidettava, kokeisiin luettava ja käyttäydyttävä kunnolla. Ap, auttaisiko, jos maksaisit lapselle jotain pientä motivaatio rahaa?Mitä motivaatioraha tässä tapauksessa auttaa? Joko olet musiikillisesti tai taiteellisesti lahjakas tai sitten et ole. Musasta tai kuviksesta ei saa kymppiä, vaikka miten tunnilla tekisi kaikkensa jos ei ole sitä lahjakkuutta. Kuka tahansa erottaa taiteellisesti lahjakkaan ei lahjakkaasta ja se työn jälki on aina erilaista, vaikka miten se kasin oppilas kotona piirtäisi, laulaisi tai soittaisi. Veljelläni oli aina musiikki 10 ja minulla 9. Kumpikohan meistä on lahjakkaampi? Voisin kuvitella, että sama määrä työtä tehtiin tunneilla ja samalla innokkuudella enkä ikinä sitä kymppiä saanut, koska toinen meistä vaan oli selkeästi parempi.
Peruskoulun tasolla ei todellakaan tarvita taideaineissa menestymiseen erityistä lahjakkuutta, vaan kysymys on ahkeruudesta ja harrastuneisuudesta. Sitten kun aletaan pyrkimään ammattiin musiikin tai kuvataiteen saralla, on tilanne toinen.
Ja se, saako musiikista ysin vai kympin, on aika isosti opettajasta kiinni. Ylipäätään alakoulussa ei edes vielä näe, kenestä mahdollisesti tulee musiikin tai kuvataiteen ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Jo mun kouluaikoina meidän koulussa oli yksi tyttö jolla oli todistuksessa kaikki numerot kymppejä. Paitsi kuvis. Maailmanloppu. Muistan kun kävi itkemässä kuvismaikalle että kuinka hän saa sen nostettua kympiksi. Ei mitenkään. Jos ei ole taiteellista lahjakkuutta niin ei ole.
10 kuvaamataidoissa vaatii ihan poikkeuksellisia lahjoja. Vaatii sekä kiinnostusta että kuvataidekoulun käymistä vapaa-ajalla. Omasta isosta koulustani vain muutama tähän pystyi ja he ovat taiteilijoita aikuisena. Itse kasvoin taidetta harrastavassa perheessä ja sain joskus töistä kymppejä, mutta en aina. Kiinnostus taiteeseen on kestänyt läpi elämän, mutta ammatiksi en sitä koskaan ajatellut. Vapaa-ajalla piirsin lapsena koko ajan ja myöhemmin maalasin sekä tein muuta taidetta, josta olen saanut paljon kehuja.
Ap on käynyt jonkun helpon koulun, jossa 10 on tullut kuviksesta noin helposta. Miten voisi edes saada kymppiä, jos kuvis ei kiinnosta? Tämähän ei ole ahkeruusaine, vaan kyse on lahjakkuudesta.
Piirustustaito nimenomaan tulee ahkeruudesta, siitä että piirtää koko pienen ikänsä.
Taiteellinen lahjakkuus ei ole kopiointitaitoa, vaan sitä että on omia ideoita. Tunnen erään oivallisen kuvanveistäjän. Ei hän ollut hyvä piirtäjä koulussa, enkä usko hänen vieläkään tarvitsevan piirustustaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä ainakaan meillä 80-luvulla saanut helposti kymppiä noista aineista. Muistelen että joka vuosi ei varmaan ollut samalla luokalla ketään kympin oppilasta, samalla luokka-asteella ehkä pari. Esim kuviksen kymppisarjaa vetävistä useampi on jotenkin alalla aikuisenakin (arkkitehti, graafinen suunnittelija tms) ja loputkin harrastivat sitä oma-aloitteisesti myös vapaa-ajallaan. Ei välttämättä missään ohjatussa toiminnassa koko aikaa, vaan olivat niitä, joilla oli selvästi sisäistä paloa asiaan. Musiikin kymppityypit siirtyivät osa musiikkiluokalle, lopuillakin musiikkiopisto-opintoja meneillään tai muuten todella vahvaa harrastamista asiaan, liikunnassa kympit harrastivat kilpaurheilua, yleensä jossain valikoivissa joukkueissa tai ryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Näin opettajana hämmästyttää tämä asenne. Kasi on täysin hyvä numero aineista, jotka vaativat erityistä harrastuneisuutta tai lahjakkuutta, jotta niissä saisi ysin tai kympin. Lapsesi on vielä tosi pieni niin mitä muutamalla kasilla on väliä? 3.lk tärkein tehtävä on osata koululaisen taidot eli sen, että tekee läksynsä, käyttäytyy hyvin, työskentelee tunneilla ja muistaa pitää huolta tavaroistaan ja opetella sosiaalisia taitoja ja omia vahvuuksiaan.
Miksi kouluarvosanaan vaikuttaa lahjakkuus tai harrastuneisuus? Eikö kuuluisi arvioida koulussa opetettujen asioiden hallintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan vanhaa ketjua ihmetellessäni lapsen todistusta. Mun lapsella on samoin kuin aplla, lapsella muuten erinomainen todistus, mutta kuvis, musiikki, käsityö ja liikunta kaseja ja laskevat siksi keskiarvoa. Miksi arvostelu on nykyopsissa niin tiukkaa?
Vierailija kirjoitti:
Nostan vanhaa ketjua ihmetellessäni lapsen todistusta. Mun lapsella on samoin kuin aplla, lapsella muuten erinomainen todistus, mutta kuvis, musiikki, käsityö ja liikunta kaseja ja laskevat siksi keskiarvoa. Miksi arvostelu on nykyopsissa niin tiukkaa?
Ei pilipaliaineita lasketa keskiarvoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuule kasarilla riittänyt, että oli paikalla, vaan piti ihan töitäkin tehdä. Käsityönopettajan luokse mentiin aina väliarvoimaan ja saadaan lopullinen numero työstä.
Nykyään riittää, kun tulet paikalle ja saat puupölkyn tai virkkuukoukun käteesi, niin annetaan säälivitonen, jos et muuten, niin kirjoitat esseen vaikka käsitöistä.. Ja sama joka aineessa…
t. ope
Mä sain aina kasarilla ysit kuviksesta, käsityöstä, musiikista ja liikunnasta vaikken todella ollut lahjakas tai harrastanut näitä. Tein vaan mitä käskettiin ja käyttäydyin hyvin.
Mun lapsi saa nyt kaseja vaikka on mielestäni ihan samaa tasoa kuin itse olin lapsena. Kyllähän nuo keskiarvoon vaikuttaa.
-nro 51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että alkoi vituttaa. Toivottavasti tää on provo, koska sun lapsi ei ansaitse tippaakaan syyllistämistä, vaan kannustamista, tukea, rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Nyt käsittelemään ne omat möröt kiireesti, ennen kuin annat lapsesi itsetunnolle kovan kolauksen näyttämällä, että HÄPEÄT häntä.
Ps. 8 on todellakin hyvä ja TÄYSIN riittävä arvosana ihan kelle tahansa lapselle. Hänellä on kaikki perusasiat kunnossa. Varmasti myös aivan ihana ihminen ja persoona, mikä sentään on miljoona kertaa tärkeämpää.
Ei ole täysin riittävä arvosana ihan kelle tahansa lapselle. Ei ollut itselleni aikanaan eikä ole nykyisten arvostelujen kanssa lapselleni. En halua opettaa lapselleni, että koulussa ei tarvitse tehdä mitään, läksyjä ei tarvitse koskaan tehdä ja kokeisiin ei tarvitse lukea koskaan. Itse olisin aikoinaan saanut aineesta kuin aineesta kasin pelkästään koulussa kuuntelemalla. Sama on lapsellani nykyisten arvostelujen kanssa: Varma saa olla kasin paukahtaessa, että silloin on kaikki läksyt jääneet tekemättä ja kokeisiin lukematta. Minusta kuitenkin peruskoulun yksi tärkeimmistä tehtävistä on se, että oppii myös hieman ponnistelemaan ja tekemään työtä. Se on loppujen lopuksi tärkeämpää kuin numerot, jotka paukahtavat ilmaiseksi.
Siksi vaatimustasoni oman lapseni suhteen on vähintään 9. Silloin on edes joskus läksyjä tehty, vaikka kokeisiin ei olekaan luettu.
Teet kyllä karhunpalveluksen lapsellesi tuossa. Todella kurjaa lapsellesi että pitää äidin mieliksi olla 9-10 oppilas, luo paineita jne. murrosiässä voi lapsi oireilla rajustikin.
Ja onnekaskin olet jos painostamalla ja vaatimalla saat lapsen onnistumaan kyseisellä tasolla. Kaikki lapset kun ei erilaisista syistä tuohon pysty vaikka kuinka älyä olisi. Tämän voin kertoa ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Teinilläni lukihäiriö ja haasteena työmuistin kapeus, näiden kanssa 8 on todellakin hyvä numero kun seiskakin on jo sitä. Kuvis, liikunta ja kässä on kyllä 9-10 kategoriassa.
Minä olin ite hikari koulussa. Lapseni ei ole. Älyä riittäisi, mutta ei motivaatiota. Motivaatio ei tule ulkoa, se on huomattu kun on porkkanasysteemiä koetettu käyttää.
Vaikka harmittaakin lapsen alisuoriutuminen ja alle 7 keskiarvo, niin toisaalta hyvä, että ei itsetuntoaan ja omanarvontuntoaan perusta arvosanoille, kuten itse tein. Jos minulle joskus tuli se kasi, niin olin ihan maassa ja pidin itseäni tyhmänä. Omalla lapsella on terveempi kuva itsestään ja kyvyistään. Aina voi mennä 10-luokalle nostamaan arvosanoja, se on paljon helpompaa kuin sen oppiminen että ei perusta arvoaan ulkopuolelta tulevaan arvosteluun.
Vierailija kirjoitti:
Nostan vanhaa ketjua ihmetellessäni lapsen todistusta. Mun lapsella on samoin kuin aplla, lapsella muuten erinomainen todistus, mutta kuvis, musiikki, käsityö ja liikunta kaseja ja laskevat siksi keskiarvoa. Miksi arvostelu on nykyopsissa niin tiukkaa?
Ja keskiarvo mainitaan siinä todistuksessa missä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että alkoi vituttaa. Toivottavasti tää on provo, koska sun lapsi ei ansaitse tippaakaan syyllistämistä, vaan kannustamista, tukea, rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Nyt käsittelemään ne omat möröt kiireesti, ennen kuin annat lapsesi itsetunnolle kovan kolauksen näyttämällä, että HÄPEÄT häntä.
Ps. 8 on todellakin hyvä ja TÄYSIN riittävä arvosana ihan kelle tahansa lapselle. Hänellä on kaikki perusasiat kunnossa. Varmasti myös aivan ihana ihminen ja persoona, mikä sentään on miljoona kertaa tärkeämpää.
Ei ole täysin riittävä arvosana ihan kelle tahansa lapselle. Ei ollut itselleni aikanaan eikä ole nykyisten arvostelujen kanssa lapselleni. En halua opettaa lapselleni, että koulussa ei tarvitse tehdä mitään, läksyjä ei tarvitse koskaan tehdä ja kokeisiin ei tarvitse lukea koskaan. Itse olisin aikoinaan saanut aineesta kuin aineesta kasin pelkästään koulussa kuuntelemalla. Sama on lapsellani nykyisten arvostelujen kanssa: Varma saa olla kasin paukahtaessa, että silloin on kaikki läksyt jääneet tekemättä ja kokeisiin lukematta. Minusta kuitenkin peruskoulun yksi tärkeimmistä tehtävistä on se, että oppii myös hieman ponnistelemaan ja tekemään työtä. Se on loppujen lopuksi tärkeämpää kuin numerot, jotka paukahtavat ilmaiseksi.
Siksi vaatimustasoni oman lapseni suhteen on vähintään 9. Silloin on edes joskus läksyjä tehty, vaikka kokeisiin ei olekaan luettu.
Silloin kun itse olin peruskoulussa, vaatimustaso oli aivan naurettava verrattuna nykystandardeihin. Jos pystyi omaksumaan asioita kuuntelemalla, oli helppoa saada ysejä ja kymppejä tekemättä mitään asian eteen. (keskiarvo peruskoulun päättyessä oli 9,5)Nyt kun olen katsonut omien lasteni tehtävänantoja, on esimerkiksi ysin saadakseen tehtävä aidosti töitä varsinkin ylemmillä luokilla. 8 on ihan hyvä arvosana, pitää muistaa että siitä on vielä 4 numeroa alaspäin ja näitäkin käytetään. Jos lasten arvosanat ovat itselle niin perkeleen tärkeitä, niin siitä vain viettämään iltakaudet lapsen kanssa pöydän ääressä - unohtaen sekä lapsen että oman elämän elämisen. Olen toiminut vuosia taideaineiden opettajana sekä perustasolla, että yliopistotasolla. Kuva on monesti tällainen: perustasolla tunneilla käyvä lapsi on usein täysin uupunut ja motivoitumaton, koska harrastaa vain vanhempien kunnianhimon takia ja muita harrastuksia on jokaiselle viikon päivälle useita. Ei ole harvinaista kuulla selityksiä siitä miksei tehtåviä ole suoritettu koska maanantaina oli luistelutreenit, tiistaina oli pianotunti sitten keskiviikkona musiikin teoria ja viikonloppuna uintikisat josaain toisella puolen suomea. Sitten kun näitä samoja lapsia vähitellen tulee ammattiopintoihin, heidän osaamistasonsa on todella vaatimaton yleisesti. Sisäänpääsystandardeja on osassa aineita jouduttu laskemaan, koska yleinen lähtötaso on heikentynyt esim. vuosituhannen alkuun verrattuna. Kaikkea sählätään, eikä mitään opita kunnolla.
Kokonaan toinen asia on toisen kotimaisen pakollinen opiskelu, joka vie todella paljon resursseja muulta koulutyöltä. Minulla on paljon ruotsinkielisiä kavereita ja tuttavia, joista monet osaavat ympäristön takia suomea aivan täydellisesti. Sen sijaan Ahvenanmaalaisista tuttavistani harva osaa suomea muutamaa sanaa enempää, vaikka heillä on pakkosuomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit kysynyt siellä arviontikeskustelussa. Ei me täällä voida mitenkään tietää mitä sun lapsesi osaamisesta puuttuu.
Mä olin niin puulla päähän lyöty etten pystynyt. Enkä toisaalta halunnut näyttää lapselle, miten huono numero kasi minusta on.
Mikä sinun ammatti on. Minkälaiset oli todistukset?
Ei kaikessa voi olla paras eikä tarvitse edes yrittää olla kaikessa paras. Jokaisella on omar vahvuusalueensa ja heikkoutensa. Yritä hyväksyä ettei lapsesi vahvuusalueoita ole kaikki koulussa opetettavat aineet ja iloitse siitä, että lukuaineet sujuu niin erinomaisesti. Näin sekä lapsesi elämästä että omastasi tulee mukavampaa.