Lue keskustelun säännöt.
Olen nykyään se, jota nuorena säälin: aloitekyvytön, apaattinen ihminen, joka mieluusti haluaisi olla pimeässä yksin
24.01.2021 |
Siinäpä se tuli otsikossa.
Nuorena, alle 3-kymppisenä säälin suuresti ihmisiä, jotka eivät halunneet mennä isolla M:llä koko ajan, jotka halusivat vain maata kotona mieluiten tekemättä mitään ja jos tekivätkin, tekivät sen ulkoisen painostuksen pakottamina.
Minä menin, harrastin, istuin baareissa, tein pitkin lenkkejä ihan muuten vaan, kirjoitin.
Maailma on syönyt minut täysin flegmaattiseksi.
Ainoa asia, joka kiinnostaa, on jooga, koska se vie ajatukset pois todellisuudesta, mutten tietenkään voi joogata 12 h vuorokaudessa.
Ja ainoa asia, miksi tänäänkin nousin, laiton pyykkikoneen päälle ja tein aamiaista, on lapseni.
Esitän koko maailmalle melko tasapainoista, työteliästä ja reipasta ihmistä, mutta hiljalleen kaikki valuu kohti lopullista kaaosta, koska joudun kamppailemaan ennen täysin ohimennen tehtyjen asioiden kanssa: kerään sängyssä maaten voimia imurointiin, töihinlähtöön, hiustenpesuun ja muuhun normaaliin toimintaan.
Joka toinen ajatukseni on se, että en jaksa. "En jaksa, antakaa nyt j-lauta mun vaan OLLA!"
Tänään heitin pois kaikki kuolleet kukat, koska en ole jaksanut kastella rakkaita viherkasvejani.
Vain sinnikkäimmät ovat selvinneet.
Eipä mulla muuta paitsi se, että en jaksa hakea apua, koska en tiedä mitä se edes olisi.
Kommentit (13)
Hae saikkua. Ainakin puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tuollainen ihminen aina, enkä ymmärrä mitä säälimistä siinä on ettei kaikki halua/osaa teroittaa kyynärpäitään elämässä pärjätäkseen. Itse tunnen sääliä vain todella raskauttavista syistä. Myötätuntoa sen sijaan tunnen paljon.
Olen syntynyt 90-luvulla, jos sillä on mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhasen vajaatoimintaa tai ehkä raudanpuutos? Mittaa ferritiini+hemoglobiini.
Jos alhainen, vie juuri tuohon tilaan ettei jaksa yhtään mitään. Et kuulosta mielenterveysongelmaiselta.
Itse asiassa nuo arvot ovat minulla ihan ok.
Sairastin influessan (ei korona) lokakuun lopulla, jolloin minulta otettiin laaja verenkuva työterveyshuollossa, myös ferritiini.
Kilpirauhasenkin olen tutkituttanut.
Kiitos kuitenkin ehdotuksista.
En ole mielenterveysongelmainen. Vielä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuollainen ihminen aina, enkä ymmärrä mitä säälimistä siinä on ettei kaikki halua/osaa teroittaa kyynärpäitään elämässä pärjätäkseen. Itse tunnen sääliä vain todella raskauttavista syistä. Myötätuntoa sen sijaan tunnen paljon.
Olen syntynyt 90-luvulla, jos sillä on mitään merkitystä.
Olen syntynyt 70-luvulla, mutten ajattele, että jollain vuosikymmennellä olisi erityinen vaikutus ihmisen passivoitumiseen.
Tietysti jokainen on omanlaisensa enkä ketään tuomitse.
Olen ollut aikoinani kaikessa hyvin aktiivinen ja innostunut salamannopeasti itseäni kiinnostavista jutuista.
Se olikin silloin, kun mua joku asia kiinnosti.
Olisi minulla syytöksen kohteita työhöni liittyen, mutta se on varmastikin selittelyä.
Sairaslomaa olen harkinnut, mutta tuskin minulla olisi 5-kymppisenä enää työpaikkaa sen jälkeen.
No, toisaalta saisi joogata köyhänä rauhassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumustaaaaaa... kun alkaa mennä mielenkiinto asioihin joita tykkää, on se merkki siitä, että nuppi alkaa olla rasittunut. Kävi ittellekin niin. Onneksi opiskelen, eli pystyin ottamaan omaa lomaa. Tässä pikkuhiljaa toipumassa.
Sun suurin ongelma on se, että esität. Se vie eniten energiaa. Jos et lopeta esittämistä, sun selkä tulee katkeamaan. Myönnä itsellesi ja maailmalle, että nyt ei mene hyvin. Se on ensimmäinen askel toipumiseen. Näytä huono olosi. Kenenkään ei tarvitse esittää olevansa onnellinen. Se lisää vaan pahaa oloa.
Itsellä se ensimmäinen askel oli ero eksästä, kun olin siihen asti esittänyt kaikille että hyvin menee. Ilman sen myöntämistä että kaikki on pielessä, en olisi nyt paremmassa paikassa. Joo, se on noloa, hävettävää, ei sitä haluaisi näyttää muille että on niin "heikko" että ei voi kontrolloida elämäänsä ja oloonsa. Mutta sen nolouden yli täytyy vaan päästä.
Lähimmät tietävät.
Nyt vaan pitäis antaa työnantajan tietää; se ei ole helppoa, koska en ole minkään suuryrityksen työntekijä, vaan henkeä hakkovan pienen.
Uupumusta, vittuuntuneisuutta, kaikkea.
Yökin aamulla jopa vapaapäivinäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on kerran veriarvot kilpparien ja rautojen suhteen kunnossa, niin tuohan on klassista masentuneisuutta. Kaikki täsmää: aloitekyvyttömyys, henkinen uupumus, pinna kireällä, mitään ei jaksa, millään ei ole väliä, mikään ei huvita, kaikki on turhaa jne.
Apua saa ihan lääkärin vastaanotolta. Itse sain reseptin terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolta, joka kesti sen 15 min. Lääke on auttanut. En tässä kärrynpyöriä vieläkään heittele, mutta kaikki (vaikka vaan pienikin) apu on tervetullutta ja olen kiitollinen itselleni että lopultakin hain ja myös suostuin vastaanottamaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuollainen ihminen aina, enkä ymmärrä mitä säälimistä siinä on ettei kaikki halua/osaa teroittaa kyynärpäitään elämässä pärjätäkseen. Itse tunnen sääliä vain todella raskauttavista syistä. Myötätuntoa sen sijaan tunnen paljon.
Olen syntynyt 90-luvulla, jos sillä on mitään merkitystä.
Olen syntynyt 70-luvulla, mutten ajattele, että jollain vuosikymmennellä olisi erityinen vaikutus ihmisen passivoitumiseen.
Tietysti jokainen on omanlaisensa enkä ketään tuomitse.
Olen ollut aikoinani kaikessa hyvin aktiivinen ja innostunut salamannopeasti itseäni kiinnostavista jutuista.
Se olikin silloin, kun mua joku asia kiinnosti.
Olisi minulla syytöksen kohteita työhöni liittyen, mutta se on varmastikin selittelyä.
Sairaslomaa olen harkinnut, mutta tuskin minulla olisi 5-kymppisenä enää työpaikkaa sen jälkeen.
No, toisaalta saisi joogata köyhänä rauhassa.
ap
Passivoituminen ei aina ole oma valinta, se voi olla myös sairauden oire. Jos pieni lapsi muuttuu yhtäkkiä täysin apaattiseksi ja vastuussa olevat aikuiset eivät välitä, ei ole kovin hyvät kortit rakentaa elämäänsä yksinään "normaaliksi".
Jooga on mukava ja terveellinen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit uupumisesta tai masennuksesta. Oletko oikeasti luonnostasi ollut niin reipas ja työteliäs vai onko sulla ollut joku mielikuva ihmisestä jollainen pitää olla, ja sitten toteuttanut sitä? Vähemmästäkin uupuu.
Pisti vain silmään että tuo että mietit vielä viisikymppisenäkin millainen ihminen olet muiden silmissä.
Ei ole kuitenkaan ilmeisesti kyse vaihdevuosista? Ensimmäiset keholliset muutokset alkavat n. 10v. ennen varsinaisia vaihdevuosia. Estrogeenitason lasku vaikuttaa noin 200 eri toimintoon kehossa.
Mutta voi olla uupumusta tai masennusta, kuten täällä joku totesikin. Netistä löytyy ammattilaistenkin käyttämä BDI-mittari, jolla voit itse arvioida masennuksen mahdollisuutta.
Kannattaa tehdä asialle jotain, puhua luotettaville läheisille, kuten olet tehnytkin tai ammattilaisille. Netissä on myös Mielenterveystalo.fi ja siellä on omahoito-ohjelmia. Voimia sinulle, Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No maailma nyt on tyhmä. Tee semmonen elämä itsellesi, jossa pärjäät mahdollisimman vähillä liikkeillä.
Ja joogaat sitten loput.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa tai ehkä raudanpuutos? Mittaa ferritiini+hemoglobiini.
Jos alhainen, vie juuri tuohon tilaan ettei jaksa yhtään mitään. Et kuulosta mielenterveysongelmaiselta.