Mitä asioita sinulle on tapahtunut, joita luulit tapahtuvan vain elokuvissa?

Aviomies, yhdessä vähän yli 15 vuotta, löysi työpaikaltaan toisen naisen.  Minä ja yhteiset lapsemme muutimme itse rakennetusta kodista uuteen kotiimme, miehen kovasti painostaessa tilanteessa. Keräilen tunteitani, menetettyä ydinperhettä, parisuhdetta, yhteisiä unelmia ja suunnitelmia edelleenkin kolmen vuoden jälkeen enkä haluakaan ajatella uutta suhdetta, sydän on vieläkin niin pirstaleina. Tapaan ystäviäni, vietän nauraen aikaa siellä sun täällä, mutta sisimmässäni sydämeni itkee verta aina kun näen iloisia perheitä. Itken itseni usein uneen.  Mikähän elokuva voisi olla kyseessä........

- Ensimmäinen kunnon 4 vuoden seurustelusuhteeni loppui aivan yllättäen miehen vain ilmoittaessa että; "häntä ei taida kiinnostaa seurustella". Olimme vain 4kk sitten muuttaneet yhteen. Enkä saanut ikinä mitään selitystä hänen erohalulle. Jälkeenpäin mies yritti vuosia saada minut takaisin.

-Perheenjäseneni sairastui psyykkisesti. Sairastumisen jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä, vaikka ennen hänen sairastumista olimme päivittäin yhteydessä, tärkeät toisillemme. 

- Ajattelin 36 vuotiaaksi asti, että en oikeasti tule löytämään "sitä oikeaa". Toisin kuitenkin kävi, enkä voisi olla onnellisempi. 

Pohdiskelun löysästi, että voisi olla hienoa työskennellä ulkomailla ja erityisesti yhdessä tietyssä organisaatiossa. Täytin sitten tämän ison kansainvälisen organisaation hakulomakkeen, jolla saattoi hakea määräaikaisia virkoja. Siinä ei siis haettu suoraan avoimia paikkoja vaan pelkästään jätettiin oma CV jne. Unohdin sitten koko jutun, koska kuka muka ikinä on saanut töitä jonkun CV-tietokannan kautta, tuntematta organisaation sisältä ketään.

Puoli vuotta myöhemmin sain sähköpostia, jossa tiedusteltiin onko CV:ni ajan tasalla ja olisinko kiinnostunut tehtävästä sejase? Vastasin että on, minut kutsuttiin haastatteluun ja pari kuukautta myöhemmin muutin perheeni kanssa unelmatyöni perään toiseen maahan. Kyseessä oli todella mahtava onnenpotku ja lähteminen ei ole kaduttanut kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverina sellainen selän takana jaskaa jauhava selkäänpuukottajaihminen, joita näkee yleensä vain elokuvissa. Siis kirkkain silmin selitti yhtä ja seuraavassa hetkessä eri ihmisille toista. Kerran esim. paheksui erään kollegan kiusaamista ja myöhemmin tirskahteli nauruun kun joku heitti tästä kyseisestä henkilöstä herjaa. Onneksi tämä kollega ei huomannut kaikkea tätä, tai ainakin toivon niin.

Hän halusi kai hirveästi olla suosittu ja tykätty. Sekä vallassa. Luojan kiitos sitä hän ei siinä työpaikassa saanut vaan lähti pois. Sitä ennen ehti kyllä myrkyttää monen ihmisen välit ja sai muut epäilemään toisiaan.

En olisi halunnut kohdata tällaista, mutta tuon jälkeen ei kyllä ole enää niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen.

Tuollaisia on aika paljon. Omallakin työpaikalla yläkoulussa kauan sitten eräs nainen.

Minusta tuli parikymppisenä täysin odottamatta perijätär. Kaukainen sukulainen jätti minulle sievän tukun rahaa. Matkustelin huolettomasti ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa vajaan vuoden, ja sitten oli rahat loppu ja palasin takaisin töihin ja normaaliin elämään. Omakotitalot ja autot ostin myöhemmin ihan omilla tuloillani, joten ei kaduta tuo nuorena ja velvollisuuksista vapaana hummaaminen. En olisi koskaan muuten saanut kokea sellaista koska velaksi en olisi halunnut  -enkä halua - matkustella.

Se että on "onnellinen loppu", vaikkei tämä toivottavasti vielä loppu olekaan. Että on oma kotitalo, ihana mies, ihanat kissat, miehellä hyvä työ ja itsellä ihana opiskelupaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Menetin kumppanini aivan hirvittävässä ja suorastaan absurdissa tilanteessa. Sen jälkeen paljastuikin aivan järkyttävä valheiden verkko, useampi vuosi elämästäni on ollut aivan muuta kuin luulin. Olen vieläkin aika hajalla ja epäuskoinen tapahtuneesta ja pahinta on tieto, etten koskaan tule saamaan mitään selitystä toisen henkilön käytökselle, voin lopun ikääni vain arvailla.  

Ja miehen nimi oli K...?

Minut yritettiin syrjäyttää johtoasemasta uskomattomalla pelaamisella ja epäeettisillä kepulikonsteilla usean ihmisen voimin. Kaikki oli kuitenkin periaatteessa lain mukaista tai ei ainakaan selvästi lainvastaista. Siten he saivat edetä vapaasti. Suosikkiasetelmat ja vallankäyttö olivat läpinäkyviä. Minulla oli paljon tukijoukkoja, joiden ansiosta sain voiton tilanteessa ja säilytin paikkani.

•Olin ala-asteikäinen, kun olimme perheeni kanssa palaamassa myöhään illalla kotiin perhetuttujemme luota. Keskellä metsätietä jouduimme yhtäkkiä pysähtymään, sillä poliisit (joilla oli yllään raskaammat varustukset kypärineen yms.) olivat pistäneet tien poikki. Tilanne oli aika pelottava, kun automme tutkittiin ja meille kerrottiin, että alueella on ammuskeltu. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja myöhemmin selvisi, että joku oli ampunut raketteja ilman lupaa.

•Nuorena aikuisena sattui monia jänniä tilanteita matkustellessani yksin ympäriinsä. On ollut todella aggressiivisia taksikuskeja, jotka ovat yrittäneet saada minut väkisin kyytiin, vaikken ole kyytiä ollut vailla. Pelkäsin tulevani kidnapatuksi. Olen myös höpötellyt kadulla täysin sattumanvaraisten ihmisten kanssa, jotka ovat myöhemmin matkanneet Suomeen ja olen törmännyt heihin uudestaan täällä.

•Viimeisin tapaus sattui muutama vuosi sitten erään suomalaisen kauppakeskuksen edustalla odotellessani bussia. Mies juoksi pipo päässä keskellä autotietä (kävelytiekin olisi ollut). Hetken kuluttua hänen perässään juoksi vartija ja siitä hetken kuluttua toinen vartija. Tilanne oli vähän koominen, sillä kaikki juoksivat jotenkin todella hitaasti, kukaan ei huutanut ja me bussin odottelijat seurasimme tilannetta kuin puulla päähän lyödyt.

Mun kotiovelle on tullut kaksi rikospoliisi lauantai aamuna (olin yksin kotona ja heräsin ovikelloon). Alkoivat kyselemään olinko olut milloin paikassa x ja mitä tein siellä jne jne, kysyin että mitä asia koskee no eivät vastanneet joten totesin että en edes tiedä missä ko paikka x on joten tämä oli sitten tässä ja vedin oven kiinni. Ikkunasta näin kun mies ja naispoliisi nousi Lada nivaan ja ajoi pois. Mitään ei ole vielä kuulunut ja aikaa kulunut yli 30v (tapahtui 80 luvun lopulla.

Tarina on tosi.

Yhden yön hoito alkoi stalkata. Väijyi kotitaloni liepeillä milloin tulen töistä kotiin ja tunki lopulta työpaikallekin väittäen vartijoille että on vuokranantajani ja asunnossani on tapahtunut vahinko.

Mitä noi disliket toisten kommenteissa tarkoittavat? Teidän sanoma jää ihan auki, kun vain alapeukutatte.

Mulle sattui lomalla Aqabassa Jordaniassa tietyllä tapaa klassikko juttu. Ja tajusin kyllä koko ajan, missä mentiin.

Olin siis lomalla, tää oli 90-luvun puolella, olin n 25-vuotias ja yksin matkassa. Olen tummatukkainen ja ruskeasilmäinen enkä yleensä saa sen kummempaa huomiota etelässä, kai väritykseni vuoksi.

Menin syömään johonkin ravintolaan, oli siellä muutama muukin. Jokin asia oli mulle epäselvä, olin tullut niinkuin eilen ja kysyin komealta pukumieheltä viereisessä pöydässä puhuiko englantia. Puhui ja asia selvisi.

Puheltiin niitä näitä muutenkin vähän aikaa.

Lähdin syötyäni pois. Meni vähän aikaa, ehkä tunnin verran, niin respasta soitettiin, että mulle on vieras alakerrassa. Sanoin ettei voi olla, en tunne ketään täältä enkä suomalaisistakaan. Menin kuitenkin hissillä alas ja tämä komea arabihan siellä mua odotti. Pyörittiin sitten yhdessä muutama päivä, hän oli Ammanista ja työmatkalla Aqabasta. Ihan elokuvamainen juttu! Hyvät muistot jäi. Kirjoiteltiin muutama vuosi (ei ollut vielä sähköposteja) ja hän oli tulossa Turkuun johonkin konferenssiin, mutta sitten katkaisin suhteen, koska odotin lasta (siis toiselle).

Veljeni ampui itsensä ja näin sen kaiken sotkun sen jälkeen kun veli oli (onneksi) keretty viedä pois.

Ala-asteaikoina odotimme naapurien lasten kanssa aamuisin aina bussia 4-tien varressa, jossa on aina ollut paljon liikennettä.

Yhtenä aamuna isäni oli jostain syystä kotona. Me lapset olimme vasta lähteneet pysäkille, kun isäni oli kuullut 4-tieltä valtavan rysäyksen. Hänellä oli tietenkin ensimmäisenä ajatuksena myö lapset ja hän ajoi tienvarteen katsomaan.

Oli sattunut henkilöauton ja ison lautarekan välinen kolari. Valtava lautakuorma oli levinnyt pysäkille, josta olimme juuri kerenneet nousta bussiin ja olimme tyytyväisenä matkalla kouluun.

Välillä työ sairaalan päivystyksessä on kuin elokuvaa, mutta kaikki onkin todellista. Joskus tulee ihan uskomattomia tapauksia, niin onnellisessa kuin surullisessa mielessä.

Meillä oli koiravanhus ja olin varautunut siihen, että se pitää lopettaa sinä kesänä, pelkäsin että hän pian alkaisi kärsiä. Päätös oli kuitenkin todella hankala, että milloin se h-hetki olisi. Odotin sitä kauhulla ja surin valtavasti sitä.

Lähdin pienelle reissulle alkukesästä kaverini kanssa. Oltiin junalla palaamassa kotiin kun yhdellä asemalla näin lähes samanlaisen koiran kuin meillä. Se makasi tyytyväisenä ja haisteli ilmaa. Sen eleet oli kuin meidän koiralla. Kun lämmin tuuli lempeästi puhalsi koiran turkkia, minut valtasi jännä, mutta rauhallinen tunne. En sen kummemmin sitä ajatellut silloin, hymyilin vain ja kaukaa ihailin koiraa.

Kun äiti haki minut asemalta ja lähestyimme autolla kotia, äiti meni vakavaksi ja sanoi, että hänellä on eräs asia mikä hänen pitää kertoa ennen kuin olisimme kotona.

Ennen kuin hän kerkesi jatkaa kysyin edes ajattelematta, että onko koiramme kuollut. Ja näin oli käynyt.

Koira oli nätisti laitettu kippuralle talliimme, että saisin käydä sitä vielä katsomassa ennen hautaamista.

Jotenkin olin vain sen aavistanut en yhtään tiedä miten. Tunsin enemmän rauhaa kuin surua ja tiesin, että koiralla oli nyt kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Välillä työ sairaalan päivystyksessä on kuin elokuvaa, mutta kaikki onkin todellista. Joskus tulee ihan uskomattomia tapauksia, niin onnellisessa kuin surullisessa mielessä.

Tästä tuli mieleen kun ensimmäiset Covid potilaat tuli meidän sairaalaan ja kaikki tieto koronasta ja suojautumisesta oli epävarmaa. Suojavarusteet alko käydä vähiin ja oli pelkoa tartunnan saamisesta yms. Oli ihan epämääräistä meininkiä ja hirveää säätämistä.

Muistan kun ensimmäisiä kertoja olin ne valkoiset haalarit ja rensselit päällä, että ajattelin sen olevan aivan kuin jostain elokuvasta. Oli niin outoa. Välillä vieläkin tulee hetkiä kun ajattelee kaikkea tuota mitä vuoden aikana on tapahtunut. Maailma on muuttunut ihan hirveästi.

Hirvi ylitti tien autoni edestä, säikähti ja yritti kääntyä takaisin autoni eteen, mutta kompastui omiin jalkoihinsa. Siihen mennessä minä olin kerennyt onneksi pysähtyä ja hirvi loikki tiehensä. Kaikki kävi ihan sekunneissa. Selvittiin säikähdyksellä.

Jos hirvi ei olisi kompastunut, olisi tullut kolari.

Venäläinen 'liikemies' tarjosi avunannosta taaloja.