Lue keskustelun säännöt.
6 vuotiaan järkyttävät puheet -onko normaalia?
04.08.2006 |
Pojallamme on selvästi joku uhmakausi menneillään ja kun ollaan
otettu yhteen, poika on muutamia kertoja tokaissut " mä en halua
enää olla tässä elämässä, mä haluun kuolla" . Tietää kyllä, että
tällä keinoin saa äitin hiljaiseksi...Ja todella, olen kyllä kauhuissani
näistä puheista!
Uusin kommentti eilen oli " mä sanon kyllä isille että
ampuu pyssyllään mut, niin kuolen pois" . Luin äskettäin jotain vanhaa
naistenlehteä, jossa haastateltiin itsemurhan tehneiden omaisia. Järkytyin, kun yksi äiti (jonka muistaakseni parikymppinen poika tehnyt itsemurhan) muisteli poikansa n. 6 vuotiaana tokaisseen juuri ettei haluaisi enää elää tässä elämässä tms.
Meillä ei mitään järkkyjä asioita tapahtunut, hyvinkin tasaista on.
Kuolemasta tosin on poika kysellyt muutamaan otteeseen ja ollut huolissaankin koska äiti ja isä kuolevat.
Onko kellään muulla samanlaisia juttuja näin pienellä lapsella?
Tiedän kyllä, että lapsi ei välttämättä tajua puheitaan ja niiden
lopullista merkitystään, mutta kyllä näin äitinä kolahtaa ja rajusti...
Kommentit (27)
Kauheitahan ne jutut on, mutta kyllä ne ajan kanssa menee ohi. En usko, että lapsena puhutuista itsemurha- jutuista on yhteyttä siihen, että myöhemmin päätyy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaiheessa samantyylistä riidan yhteydessä. Nyt se on jäänyt pois, ei kauaa kestänyt. Parempi vaan, ettei tee siitä kamalan isoa numeroa, jos lapsi huomaa saavansa jotain aikaan tällä tavalla, se saattaa jatkua pidempään.
Piti vielä kysyä juuri tuota, että mitenkä näihin juttuihin
vastaisi? Pitäisikö alkaa selittelemään, kuinka äitillä tulee
paha mieli näistä jutuista ja varsinkin jos jotain tuollaista
oikeasti tapahtuisi. Vai pitäisikö olla vain hiljaa, niinkuin
nyt olen ollut kun en ole todellakaan keksinyt mitään tarpeeksi
viisasta vastausta tuohon..Toivon todella että tää menee nopeasti
ohi.
ap
...kun oli todella häpeissään tekemistää tyhmyyksistä, että haluaisi kuolla pois. Menin kyllä hiljaiseksi ja mietin tarkkaan mitä vastasin. Kuittasin tämän " lausunnon" lopulta toteamalla, että on hyvä ymmärtää tuollaisen teon typeryys ja on hyvä katuakin. Sitten lohdutin, ettei maailma tähän kaadu ja hän voi hyvittää tekonsa ja pyytää anteeksi (kuulostampas saarnaajalta). Näin tapahtui ja sen koommin sellaisia ei ole juteltu.
lapsi on yhtä rakas, vaikka riidelläänkin. Ja että riitelemme, koska meni sukset ristiin tms. vertauskuvallista. Jotenkin ohitan sen kuolemisaiheen ja pyrin palaamaan alkuperäiseen aiheeseen eli syyhyn, miksi riita alun perin sai alkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa pysäyttää. Ampuminen ym. tullut varmaan tv:stä tai peleistä, niistä opitaan ( syyllistämättä kuitenkaan ketään, näin se kuitenkin on ).
Poikani, nyt 5-vuotias on myös aina riitojen aikana tai jälkeen sanonut " minä olen ihan turha, minulla ei ole mitään syytä elää, jos et tykkää minusta." Ihan mitään pyssyjuttuja ei kuitenkaan, mutta karmivaa kuitenkin :(. Mutta lienee ikään kuuluvaa pohdintaa käyvät läpi, kun muutenkin hahmottavat ihmisen tarkoitusta ja elinkaarta.