Lue keskustelun säännöt.
No siinä meni meidän kesälomamatkat, ja teidänkin!
23.01.2021 |
AstraZeneca varoitti tuotantovaikeuksista – alkuvuonna EU:lle toimitetaan rokotteita alle puolet suunnitellusta
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/1a5cb0b3-c927-494b-83df-f249c04966cc
No siinä meni meidän kesälomamatkat, ja Etelä-Euroopan talous. Olisi pitänyt tilata niitä rokotteita silloin, kun ne kerjäsi, että tilatkaa nyt, nyt niitä on. Vissiin joku sit tilasi ja pelasti taloutensa, Suomi ei. Sinne meni.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua oksettaa ihmiset, jotka ajattelevat nyt vaan omia ulkomaanmatkojaan.
Miten niin "nyt"? Viime huhtikuussa pyydettiin ihmisiä lykkäämään kesälomamatkansa ensi vuoteen. Silloin peruttiin viime kesän matka. Käytiin peräti Hämeenlinnassa, ihan kiva, ei siinä mitään. Mutta nyt on se hetki johon viime kesän lomamatka lykättiin. Pitääkö se kutinsa vai ei, että viimekesäiset lomamatkat lykätään tähän kesään? Vai siirretäänkö ne taas ensi vuoteen, ja ensi vuoteen ja ensi vuoteen, kunnes kaikki on sitä mieltä, että ihan turhia ne matkat on oikeastaan ihan kokonaan, niin kuin kaikki muukin hauskanpito. Nyt kun tuhat kaksisataa kahdeksankymmentä neljä vuotta vielä jaksetaan ottaa varovasti ja elää huolellisesti, niin sitten hyvä tulee. Pitäkää maailmanne, minä menen kellariin murjottamaan. Pah.
Luuletko sä, että Suomen hallituksella ja muilla viranomaisilla on joku kristallipallo, josta he viime vuonna näki tilanteen kehittymisen tähän kesään mennessä? Eihän tätä tilannetta voi kukaan etukäteen tietää miten se jatkuu ja kuinka kauan.
Ihmetyttää ihmiset, joilla ei tunnu olevan omaa ajattelukykyä ollenkaan, mennään vaan sen mukaan mitä joku instanssi sanoo siitä mikä on sallittua tai kiellettyä. Mä en lähtisi matkalle vaikka se olisikin sallittua. Lontooseen kaipaan kamalasti, mutta kyllä mulla omaa järkeä on sen verran, ettei se kauhean kivalta lomalta tuntuisi, jos paikalliset on kotonaan eristyksissä ja kaikki paikat kiinni. Tai saisin pelätä, että tulen lomamatkaltani koronan kanssa ja tartutan porukkaa täällä Suomessa. Vuosi tai kaksi tai kolmekaan nyt ei ihan kamalan pitkä aika ole jättää se kesälomamatka ulkomaille tekemättä.
En tietenkään. Mutta toivoisin, että johtajiemme viestintä keskittyisi enemmän siihen, miten tästä koronasta selvitään niin, että päästään palaamaan normaaliin elämään.
Nyt tuntuu, että tavoitteena ei ole koronan mahdollisimman nopea selättäminen vaan se, että saadaan totutettua ihmiset jonkinlaiseen uuteen normaaliin, johon kuuluu kaiken vanhan taakse jättäminen.
Jaa. Minusta taas johtajiemme viestintä hyvinkin keskittyy siihen, miten tämän hetkisen parhaan tiedon mukaan korona pysyy aisoissa (tähän kuuluu muun muassa se kesälomien siirtäminen) ja jos rokote alkaa toimia, riittävästi ihmisiä saadaan jossain vaiheessa rokotettua ja muutkin maailman maat saavat tilanteen hallintaan, silloin voidaan ehkä palata normaaliin jossain vaiheessa.
Paino sanalla ehkä, koska (nyt toistan itseäni) kukaan ei voi tässä vaiheessa ennustaa, voidaanko siihen vanhaan normaaliin palata ja milloin se voisi tapahtua. Ja tää ihmisten totuttaminen uuteen normaaliin taas meni jo vähän salaliitto-osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua oksettaa ihmiset, jotka ajattelevat nyt vaan omia ulkomaanmatkojaan.
Miten niin "nyt"? Viime huhtikuussa pyydettiin ihmisiä lykkäämään kesälomamatkansa ensi vuoteen. Silloin peruttiin viime kesän matka. Käytiin peräti Hämeenlinnassa, ihan kiva, ei siinä mitään. Mutta nyt on se hetki johon viime kesän lomamatka lykättiin. Pitääkö se kutinsa vai ei, että viimekesäiset lomamatkat lykätään tähän kesään? Vai siirretäänkö ne taas ensi vuoteen, ja ensi vuoteen ja ensi vuoteen, kunnes kaikki on sitä mieltä, että ihan turhia ne matkat on oikeastaan ihan kokonaan, niin kuin kaikki muukin hauskanpito. Nyt kun tuhat kaksisataa kahdeksankymmentä neljä vuotta vielä jaksetaan ottaa varovasti ja elää huolellisesti, niin sitten hyvä tulee. Pitäkää maailmanne, minä menen kellariin murjottamaan. Pah.
Luuletko sä, että Suomen hallituksella ja muilla viranomaisilla on joku kristallipallo, josta he viime vuonna näki tilanteen kehittymisen tähän kesään mennessä? Eihän tätä tilannetta voi kukaan etukäteen tietää miten se jatkuu ja kuinka kauan.
Ihmetyttää ihmiset, joilla ei tunnu olevan omaa ajattelukykyä ollenkaan, mennään vaan sen mukaan mitä joku instanssi sanoo siitä mikä on sallittua tai kiellettyä. Mä en lähtisi matkalle vaikka se olisikin sallittua. Lontooseen kaipaan kamalasti, mutta kyllä mulla omaa järkeä on sen verran, ettei se kauhean kivalta lomalta tuntuisi, jos paikalliset on kotonaan eristyksissä ja kaikki paikat kiinni. Tai saisin pelätä, että tulen lomamatkaltani koronan kanssa ja tartutan porukkaa täällä Suomessa. Vuosi tai kaksi tai kolmekaan nyt ei ihan kamalan pitkä aika ole jättää se kesälomamatka ulkomaille tekemättä.
En tietenkään. Mutta toivoisin, että johtajiemme viestintä keskittyisi enemmän siihen, miten tästä koronasta selvitään niin, että päästään palaamaan normaaliin elämään.
Nyt tuntuu, että tavoitteena ei ole koronan mahdollisimman nopea selättäminen vaan se, että saadaan totutettua ihmiset jonkinlaiseen uuteen normaaliin, johon kuuluu kaiken vanhan taakse jättäminen.
Jaa. Minusta taas johtajiemme viestintä hyvinkin keskittyy siihen, miten tämän hetkisen parhaan tiedon mukaan korona pysyy aisoissa (tähän kuuluu muun muassa se kesälomien siirtäminen) ja jos rokote alkaa toimia, riittävästi ihmisiä saadaan jossain vaiheessa rokotettua ja muutkin maailman maat saavat tilanteen hallintaan, silloin voidaan ehkä palata normaaliin jossain vaiheessa.
Paino sanalla ehkä, koska (nyt toistan itseäni) kukaan ei voi tässä vaiheessa ennustaa, voidaanko siihen vanhaan normaaliin palata ja milloin se voisi tapahtua. Ja tää ihmisten totuttaminen uuteen normaaliin taas meni jo vähän salaliitto-osastolle.
Niin... joo. Olet varmaan kyllä ihan oikeassa. Ottaa vaan päähän. Toivoisi, että tämä olisi ohi jo. Että uskaltaisi unelmoida, eikä vaan pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua oksettaa ihmiset, jotka ajattelevat nyt vaan omia ulkomaanmatkojaan.
Miten niin "nyt"? Viime huhtikuussa pyydettiin ihmisiä lykkäämään kesälomamatkansa ensi vuoteen. Silloin peruttiin viime kesän matka. Käytiin peräti Hämeenlinnassa, ihan kiva, ei siinä mitään. Mutta nyt on se hetki johon viime kesän lomamatka lykättiin. Pitääkö se kutinsa vai ei, että viimekesäiset lomamatkat lykätään tähän kesään? Vai siirretäänkö ne taas ensi vuoteen, ja ensi vuoteen ja ensi vuoteen, kunnes kaikki on sitä mieltä, että ihan turhia ne matkat on oikeastaan ihan kokonaan, niin kuin kaikki muukin hauskanpito. Nyt kun tuhat kaksisataa kahdeksankymmentä neljä vuotta vielä jaksetaan ottaa varovasti ja elää huolellisesti, niin sitten hyvä tulee. Pitäkää maailmanne, minä menen kellariin murjottamaan. Pah.
Luuletko sä, että Suomen hallituksella ja muilla viranomaisilla on joku kristallipallo, josta he viime vuonna näki tilanteen kehittymisen tähän kesään mennessä? Eihän tätä tilannetta voi kukaan etukäteen tietää miten se jatkuu ja kuinka kauan.
Ihmetyttää ihmiset, joilla ei tunnu olevan omaa ajattelukykyä ollenkaan, mennään vaan sen mukaan mitä joku instanssi sanoo siitä mikä on sallittua tai kiellettyä. Mä en lähtisi matkalle vaikka se olisikin sallittua. Lontooseen kaipaan kamalasti, mutta kyllä mulla omaa järkeä on sen verran, ettei se kauhean kivalta lomalta tuntuisi, jos paikalliset on kotonaan eristyksissä ja kaikki paikat kiinni. Tai saisin pelätä, että tulen lomamatkaltani koronan kanssa ja tartutan porukkaa täällä Suomessa. Vuosi tai kaksi tai kolmekaan nyt ei ihan kamalan pitkä aika ole jättää se kesälomamatka ulkomaille tekemättä.
En tietenkään. Mutta toivoisin, että johtajiemme viestintä keskittyisi enemmän siihen, miten tästä koronasta selvitään niin, että päästään palaamaan normaaliin elämään.
Nyt tuntuu, että tavoitteena ei ole koronan mahdollisimman nopea selättäminen vaan se, että saadaan totutettua ihmiset jonkinlaiseen uuteen normaaliin, johon kuuluu kaiken vanhan taakse jättäminen.
Jaa. Minusta taas johtajiemme viestintä hyvinkin keskittyy siihen, miten tämän hetkisen parhaan tiedon mukaan korona pysyy aisoissa (tähän kuuluu muun muassa se kesälomien siirtäminen) ja jos rokote alkaa toimia, riittävästi ihmisiä saadaan jossain vaiheessa rokotettua ja muutkin maailman maat saavat tilanteen hallintaan, silloin voidaan ehkä palata normaaliin jossain vaiheessa.
Paino sanalla ehkä, koska (nyt toistan itseäni) kukaan ei voi tässä vaiheessa ennustaa, voidaanko siihen vanhaan normaaliin palata ja milloin se voisi tapahtua. Ja tää ihmisten totuttaminen uuteen normaaliin taas meni jo vähän salaliitto-osastolle.
Niin... joo. Olet varmaan kyllä ihan oikeassa. Ottaa vaan päähän. Toivoisi, että tämä olisi ohi jo. Että uskaltaisi unelmoida, eikä vaan pelätä.
Se on ihan ymmärrettävää, että pelottaa. Mutta unelmoida voi silti. Minäkin unelmoin, että pääsen reissuun ja monista monista muistakin asioista, lähtien ihan vaikka siitä, että voisi ystävien ja perheen kanssa kunnolla huoletta kokoontua. En vaan mielessäni aseta mitään tarkkoja määräpäiviä sille, milloin nämä asiat tapahtuu. Kyllä kaikki pandemiat historiassa ovat jossakin vaiheessa laantuneet ja hävinneet, jos se yhtään lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, että sä olisit tilannut rokotteita silloin, kun ei ollut vielä tiedossa saako se edes koskaan myyntilupaa? Sehän olisi hyvää talouspolitiikkaa.
Kyllä. Esim 10 miljoonan eli 0,01 miljardin sijoitus on hyvää talouspolitiikkaa kun sillä voi saada miljardisäästöt ihan kohtuullisella todennäköisyydellä.
.
Paitsi jos se rokote ei saakaan myyntilupaa. Silloin huudetaan kurkku suorana, että rahat meni hukkaan.
Sillä rokotetaan jo monessa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta kun Minun pitää nyt päästä.
No onhan se vähän niinkin, mutta kuinka monta kuukautta tai vuotta pitää odottaa sitä, että "mutta kun minun pitää Nyt päästä" muuttuisi muotoon "mutta voitaisiinko me kaiken tämän odottamisen jälkeen edes nyt päästä"?
Eikö koskaan? Eikö mikään määrä kieltäytymistä riitä siihen, että joskus saisi? Onko se kaikki kiva, lasten lentokonejännitys ja rantaleikit ja ilo, todellakin ohi nyt? Uusien paikkojen näkeminen? Seikkailu? Pitääkö alkaa alistumaan siihen, että suurin seikkailu on se, kun lähdetään etsimään lähimetsästä uutta puroa? Tavallaan se sopii kyllä suomalaiseen mielenlaatuun, ja metsät on ihania paikkoja. Mutta siltikin, kaipaan joskus niitä irtiottoja.
Ehkä kannattaa muutenkin opettaa lapset ja itsensä siihen, että vuodessa ja elämässä voi olla muutakin iloa kuin viikko fuengirolassa.
Tästä kuultaa läpi taas jonkinlaisen minimalismin, vähään tyytymisen ja askeesin ihannointi. Että tehokkuuden, toiminnan, ja sen tekeminen, mikä on itsestä kivaa, täytyy varmasti olla jotenkin väärin. Miksei sen sijaan voisi opettaa lapset pyrkimään aina parhaaseen suoritukseen, voittoihin ja palkintoihin?
Musta taas ihan päinvastaselta kuulostaa. Elämän ainoo ilo on kesäloman ulkomaanmatka ja elämä on pilalla jos se peruuntuu kaks vuotta peräkkäin. Toi on musta tosi askeettista elämää, ei se että omassa arjessakin on kaikenlaisia juttuja mistä voi tässäki tilanteessa nauttia. Tietty pitää pyrkiä parhaaseen itselle mieluisaan elämään, mut kyl normaali ihminen löytää elämäänsä uusia ja muitaki ilonaiheita jos joku asia on tilapäisesti "kielletty".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä en ole keski-eurooppaan matkustamassakaan, enkä muuallekkaan.
Korona saatiin lähes nitistettyä viime vuonna, mutta ihmisten piti väkisin päästä matkailemaan ulkomaille. Sieltähän se lopulta takas tuli. Muistelenko oikein, että makedoniasta jotkut turkulaiset toi useita kymmeniä henkilöitä käsittäneen tartuntaketjun? Tuon jälkeen suomessa on todettu koronaa päivittäin ja koko ajan aina lisääntymään päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän kesälomamatka mihinkään oo menny. Mitä sä sekoilet.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että sä olisit tilannut rokotteita silloin, kun ei ollut vielä tiedossa saako se edes koskaan myyntilupaa? Sehän olisi hyvää talouspolitiikkaa...
Muutama ylioptimistisesti tilattu etelänmatka voi toki peruuntua, mutta se on mun mielestä pelkästään omaa typeryyttä, jos tässä tilanteessa (katso maailman tautikarttaa..) kuvittelee turismin olevan neljän kuukauden päästä entisellään.
Tässä eletään vielä pitkään muuttuneessa maailmassa. Kun virus lopulta saadaan hoideltua, niin moni maa on ihan uudessa taloudellisessa tilanteessa.
Eikä se ole Suomen hallituksen syy. Tämä tilanne on maailmanlaaluinen.
Sanoma Oy pahoittelee trollaamistaan. Olemme todella pahoillamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hiton idiootti on laskenut lomansa jonkun rokotteen varaan? :D
Onneksi on se kesämökki. Ja asuntovaunu. Matkailla voi kotimaassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotimaassa voi lomailla. On paljon nähtävää ja koettavaa. Kotikaupungista voi aloittaa, tutustua turistina. Ja kotona voi olla ja puuhailla, tai sitten vain kotosalla nauttia kesästä ja lepäillä. Asennekysymys!
Mikään ei estä poistumasta suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta kun Minun pitää nyt päästä.
No onhan se vähän niinkin, mutta kuinka monta kuukautta tai vuotta pitää odottaa sitä, että "mutta kun minun pitää Nyt päästä" muuttuisi muotoon "mutta voitaisiinko me kaiken tämän odottamisen jälkeen edes nyt päästä"?
Eikö koskaan? Eikö mikään määrä kieltäytymistä riitä siihen, että joskus saisi? Onko se kaikki kiva, lasten lentokonejännitys ja rantaleikit ja ilo, todellakin ohi nyt? Uusien paikkojen näkeminen? Seikkailu? Pitääkö alkaa alistumaan siihen, että suurin seikkailu on se, kun lähdetään etsimään lähimetsästä uutta puroa? Tavallaan se sopii kyllä suomalaiseen mielenlaatuun, ja metsät on ihania paikkoja. Mutta siltikin, kaipaan joskus niitä irtiottoja.
Ehkä kannattaa muutenkin opettaa lapset ja itsensä siihen, että vuodessa ja elämässä voi olla muutakin iloa kuin viikko fuengirolassa.
Tästä kuultaa läpi taas jonkinlaisen minimalismin, vähään tyytymisen ja askeesin ihannointi. Että tehokkuuden, toiminnan, ja sen tekeminen, mikä on itsestä kivaa, täytyy varmasti olla jotenkin väärin. Miksei sen sijaan voisi opettaa lapset pyrkimään aina parhaaseen suoritukseen, voittoihin ja palkintoihin?
Musta taas ihan päinvastaselta kuulostaa. Elämän ainoo ilo on kesäloman ulkomaanmatka ja elämä on pilalla jos se peruuntuu kaks vuotta peräkkäin. Toi on musta tosi askeettista elämää, ei se että omassa arjessakin on kaikenlaisia juttuja mistä voi tässäki tilanteessa nauttia. Tietty pitää pyrkiä parhaaseen itselle mieluisaan elämään, mut kyl normaali ihminen löytää elämäänsä uusia ja muitaki ilonaiheita jos joku asia on tilapäisesti "kielletty".
No mulle ulkomaanmatkat pari kertaa vuodessa on olleet melkein ainoita syitä jaksaa painaa eteenpäin. Muuten elämä on yhtä työntekoa (silloin kun on töitä) ja sen pelkäämistä että kohta niitä ei taas ole. Olen pysynyt jotenkin järjissäni kotimaan irtiotoilla, joku hotelliviikonloppu tai vastaavaa. Mutta Suomessa on ankeaa lomailla ja hiton kallista.
Mitäs iloa siellä arjessa sitten onkaan. Ne joka helv päivä tehdyt metsälenkit, jotka tulevat jo korvista ulos? Netflix on jo läpi katsottu. Päivän tai viikon kohokohta on kaupassa käynti. Sekin pitää tehdä vauhdilla koska maski on niin epämukava.
Sieltä omakoti tai rivitaloista on hyvä huudella että mikäs tässä kotona ollessa, jos on tilaa ja omaa pihaa. Tai joku kesämökki. Mulla hajoaa kyllä pää aika pian lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta kun Minun pitää nyt päästä.
No onhan se vähän niinkin, mutta kuinka monta kuukautta tai vuotta pitää odottaa sitä, että "mutta kun minun pitää Nyt päästä" muuttuisi muotoon "mutta voitaisiinko me kaiken tämän odottamisen jälkeen edes nyt päästä"?
Eikö koskaan? Eikö mikään määrä kieltäytymistä riitä siihen, että joskus saisi? Onko se kaikki kiva, lasten lentokonejännitys ja rantaleikit ja ilo, todellakin ohi nyt? Uusien paikkojen näkeminen? Seikkailu? Pitääkö alkaa alistumaan siihen, että suurin seikkailu on se, kun lähdetään etsimään lähimetsästä uutta puroa? Tavallaan se sopii kyllä suomalaiseen mielenlaatuun, ja metsät on ihania paikkoja. Mutta siltikin, kaipaan joskus niitä irtiottoja.
Ehkä kannattaa muutenkin opettaa lapset ja itsensä siihen, että vuodessa ja elämässä voi olla muutakin iloa kuin viikko fuengirolassa.
Tästä kuultaa läpi taas jonkinlaisen minimalismin, vähään tyytymisen ja askeesin ihannointi. Että tehokkuuden, toiminnan, ja sen tekeminen, mikä on itsestä kivaa, täytyy varmasti olla jotenkin väärin. Miksei sen sijaan voisi opettaa lapset pyrkimään aina parhaaseen suoritukseen, voittoihin ja palkintoihin?
Musta taas ihan päinvastaselta kuulostaa. Elämän ainoo ilo on kesäloman ulkomaanmatka ja elämä on pilalla jos se peruuntuu kaks vuotta peräkkäin. Toi on musta tosi askeettista elämää, ei se että omassa arjessakin on kaikenlaisia juttuja mistä voi tässäki tilanteessa nauttia. Tietty pitää pyrkiä parhaaseen itselle mieluisaan elämään, mut kyl normaali ihminen löytää elämäänsä uusia ja muitaki ilonaiheita jos joku asia on tilapäisesti "kielletty".
No mulle ulkomaanmatkat pari kertaa vuodessa on olleet melkein ainoita syitä jaksaa painaa eteenpäin. Muuten elämä on yhtä työntekoa (silloin kun on töitä) ja sen pelkäämistä että kohta niitä ei taas ole. Olen pysynyt jotenkin järjissäni kotimaan irtiotoilla, joku hotelliviikonloppu tai vastaavaa. Mutta Suomessa on ankeaa lomailla ja hiton kallista.
Mitäs iloa siellä arjessa sitten onkaan. Ne joka helv päivä tehdyt metsälenkit, jotka tulevat jo korvista ulos? Netflix on jo läpi katsottu. Päivän tai viikon kohokohta on kaupassa käynti. Sekin pitää tehdä vauhdilla koska maski on niin epämukava.
Sieltä omakoti tai rivitaloista on hyvä huudella että mikäs tässä kotona ollessa, jos on tilaa ja omaa pihaa. Tai joku kesämökki. Mulla hajoaa kyllä pää aika pian lopullisesti.
En huutele omakotitalosta tai kesämökiltä, vaan pienestä kerrostalokämpästä, josta lähin metsä missä lenkkeillä sekin kaukana. Viime keväästä asti oon ollu kotona etäopiskelemassa, mitä nyt viime kesän olin pätkittäin töissä. Syksyllä jatkui etäopiskelu ja nyt oon valmistumassa tilanteessa, jossa työn saaminen näyttää tosi heikolta. Pienen määräaikaisen kahden kuukauden pätkän onnistuin saamaan työtä, jossa olen maski päässä koko työpäivän ajan.
Silti ymmärrän, että tilanne on nyt tämä ja sama se on kaikille. Jokaisella on tilanteen suhteen omat ongelmansa ja hankaluutensa, eikä niitä rajoituksia juuri sun kohdalle tahallaan kukaan aseta. Mä oon ainakin todennut, että kiukutteleminen ei auta mitään ja yrittänyt keksiä parhaani mukaan itselleni sopivat keinot olla sinut tämän väliaikaisen asian kanssa samalla noudattaen suosituksia ja rajoituksia, että tästä joskus päästään.
Tuntuu kuin elämästä olisi vuosi jo varastettu. Kun ikää tulee koko ajan lisää, ei niitä terveitä vuosia nauttia matkustamisesta ja uuden näkemisestä enää niin montaa ole.
Tästä kuultaa läpi taas jonkinlaisen minimalismin, vähään tyytymisen ja askeesin ihannointi. Että tehokkuuden, toiminnan, ja sen tekeminen, mikä on itsestä kivaa, täytyy varmasti olla jotenkin väärin. Miksei sen sijaan voisi opettaa lapset pyrkimään aina parhaaseen suoritukseen, voittoihin ja palkintoihin?