***ELOisat perjantaina***

Aurinko paistaa aivan kirkkaan siniseltä taivaalta eilisen valtavan ukkosryöpyn jälkeen. Valvoin illalla kamalissa tuskissa, kun minua närästi niin ettei Renniestä ollut mitään apua. Söin eilen litran vadelmia ja siitä seurasi tuo kamala närästys. Olin lopulta niin väsynyt, että nukahdin hetkeksi istualleen, kun en pystynyt makaamaan. Nyt on sellainen krapulainen olo... Anoppi vie minut tänään ulos syömään ja kotitöitä ei ole juurikaan, joten taidan ottaa päikkärit pikkumiehen kanssa, voisi helpottaa oloa kummasti.



Vauva roikkuu niin alhaalla, että jalat ovat taas nokkiintuneet tilanteesta, vähän väliä jompi kumpi meinaa livetä alta. Vauva painaa jotain hermoa... Portaissa pitää olla eriyisen varovainen. Kuopus on ihmeissään, kun en huoli syliin portaissa, mutta ei taida olla kovin fiksu ajatus kantaa häntä näillä jaloilla jyrkissä portaissa.



Olipa muuten loistojuttu, kun tuo Kerutuksen Nekku ymmärsi kääntyä nokka menosuuntaan, sopivasti juuri ennen synnytystä. Onkos Puuhapeten pikkuinen pysynyt oikeinpäin?



LEM on tainnut lähteä noutamaan nyyttiään, kun ei ole ollut linjoilla?



Jaaha nyt poistun takavasemmalle...Aurinkoista päivää kaikille!



Opemamma ja vimpula rv 36+3

Täällä sitä vaan ollaan edelleen kotona, samassa olotilassa kun eilenkin. Illalla myllerrys oli taas jotain aivan järkyttävää, ukkokin naureskeli vieressä, kun mun maha sinkoili joka suuntaan. Aikamoista tuskaa tää alkaa olla sekä itselle että varmasti myös vauvelille. Eipä tuolla masussa voi olla enää mitään isoja tiloja käytettävänä! Mutta kuten sanottua, ulos ei tahdo tulla hän!



Pia, mua alko oikein naurattamaan, että Juu, kortillahan olen itsekin taksit viime vuosina maksanut. Vaikka on siitä kyllä aikaa, kun olen taksia tarvinnut. Mistä lie sain päähäni ajatuksen, että pitäis pankkiautomaatillakin käydä ennen synnytystä ;o)



Tässä sitä ollaan taas kökitty hereillä jo puoli kuudesta lähtien. Uni ei vaan tule enää aamuyöstä, ei sitten millään. Noh, tunnin päästä olen ihan valmis takaisin sänkyyn, mutta ei siinä kerkeä kun hetken torkahtaa niin tytöt pomppaa pystyyn.



Mulle iski aamulla vielä ihan hervoton itkukohtaus. Isäntä lähti sinne Tampereelle, ja siis tämä meno on ollut tiedossa jo iät ja ajat. Elikkä tässä menemisessä syy ei ollut. Mua alko vaan ärsyttämään, kun jos vauveli nyt pysyy täällä masussa vielä huomiseen iltaan, voisi ukko tulla kotiin jo myöhään illalla (tai pikemminkin yöllä), mutta meinaa silti tulla vasta sunnuntaina. Ettei tarvitse väsyneenä ajella puolentoista tunnin matkaa. HEI HALOO, olen vain rakas raskaana oleva vaimosi, joka saattaa lähteä synnyttämään just sunnuntai yönä, joten olisi ehkä kivempi, jos isäntä olis jo valmiiks täällä kotona, eikä tarvitse sitten yöllä soitella että alahan tulla kotiin sieltä! Mulle tuli vaan niin pikkumainen olo, että räjähdin itkemään ja sain pahan mielen meille molemmille. Oikeastaan se ärsyttävin osa tätä asiaa on se, että tiedän isännän jäävän viettämään " kosteaa" iltaa sillon lauantaina, rankan päivän päätteeksi. Elikkäs kotiintulo venyy sunnuntaina taatusti pitkälle iltapäivään. Ääh, nyt lopetan tän lätkyttämisen. Eipä tästä mitään hyötyäkään ole. Alkaa vaan ketuttamaan enemmän.





Mutta kaikesta huolimatta, ihanaa alkavaa viikonloppua!





Kirppu 40+3

Täällä ollaan oltu niin onnesta ja väsymyksestä sekaisin, että nyt vasta ehdin ja jaksan tulla kertomaan ihanasta nyytistämme. Esikoisemme syntyi Unikeonpäivänä 27.7. viikolla 38+4 mitoilla 3505g, 49 cm ja pipo 35 cm. Pojalla on kauempaa suvusta saatuna ihana tumma, pitkä, taipuisa tukka, josta me keski/vaaleanruskeat hiukset omaavat vanhemmat olemme varsin hullaantuneita. Toki ehdottomasti tärkeintä on, että vauva on terve ja voi hyvin.



Meidän kohdalla yllättävää oli, että vauva pysyi masussa näinkin pitkään, sillä kohdunkaula lyheni puoleen jo kaksi kuukautta sitten ja enemmän ja vähemmän tuntuvia supistuksia oli jo toukokuulta lähtien. Vauva oli myös keväästä lähtien pää hyvin alhaalla lantiossani, joka oli omiaan lisäämään pelkoa siitä, että synnytys saattaa olla hyvinkin paljon ennenaikainen. Loppuvaiheessa sain myös raskaushepatoosin ja lapsiveden määrä oli niukka, joiden takia olinkin sitten syntymää edeltävän viikon tarkkailussa, mutta sen jälkeen vielä siis melkein viikon kotona. Limatulppa meni tuolloin tarkkailussa ollessa rv 37+2, josta lähtien kivuliaita supistuksia oli päivittäin parin tunnin sessioissa. Unikeonpäivää edeltävän yön nukuin huonosti yltyvien supistusten takia ja aamukuudelta tulikin sitten lapsivesi. Minulla oli hepatoosin takia sovittu labrakokeet ja tarkkailuaika Kätilöopistolle aamukahdeksaksi ja matkalta sitten soittelin, että milleköhän osastolle tulisimme, kun suunnitelmat olivat hieman muuttuneet. Aamuyhdeksän aikoihin kohdunsuu oli auki vasta 3 cm ja supistukset jo aika kivuliaita, mutta noin kymmeneltä saamani epiduraali auttoi niihin hyvin. Teho kesti reilut pari tuntia ja puoli yhden aikoihin olinkin auki jo 8 cm, mutta olo oli niin vaikea, että lisäepiduraali oli tarpeen. Jumppapallo ja ilokaasu olivat avautumisvaiheessa myöskin käytössä ja auttoivat nekin hiukan kumpikin. Harjoitusponnistusvaiheeseen pääsemisen odottaminen oli viime hetkillä kuitenkin jo aika vaikeaa, mutta onneksi en vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt edessä olevan jotain vielä paljon paljon rankempaa. Tuon " harjoitusvaiheen" kestosta minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta mieheni arvioi sen olleen noin tunnin ja varsinainen ponnistusvaihe sen päälle kesti 26 minuuttia ja oli pakko sanoa että se oli todella rankka ja kivulias. Ilmeisesti tilaa ei sitten liikoja ollut, kun repeämiä tuli epiosotomiasta huolimatta sekä sisä- että ulkopuolelle. Kokemus oli siis tuskallisempi kuin olisin ikinä osannut kuvitella, mutta palkinto mitä ihanin! Vauvalla oli syntymähetkellä napanuora kaulan ympärillä ja siksi poika oli jonkin aikaa syntymän jälkeen melko sininen, veltto ja lisähappeakin tarvittiin, mutta pian väri jo korjaantui ja ilmoille kaikui kunnon itkut. Niissä oltiin kyllä mukana koko perhe, eipä meinannut tulla liikutuksesta loppua meillä kummallakaan mieheni kanssa, niin uskomaton tuo hetki oli!!! Meille sukupuoli oli yllätys loppuun asti, vaikka vahvasti poikafiiliksissä kyllä oltiin. Ihaninta ja tärkeintä joka tapauksessa oli kun vauva todettiin terveeksi:)



Nyt olemme sitten olleet muutamia päiviä kotona ja harjoitelleet esikoisen hoitoa. Tosi kivasti on kaikki lähtenyt alkuun; ihan on isänsä poika eli nukkuu ja syö hyvin, mutta tempperamenttiakin toki näyttäisi löytyvän. Ollaan vaan kumpikin poitsusta niin iloissamme, että hyvä kun maltetaan tilaisuuden tullen nukkua, kun vaan ihmetellään ja ihastellaan pienokaistamme:) Tänään menemme neuvolaan tarkistuttamaan painoa, joka alussa laski 300g, mutta imetys on lähtenyt käyntiin niin hyvin, että uskoisin suunnan olevan nyt jo toinen.



Tässä meidän tarinaamme¿ Mitä lämpimimmät onnittelut kaikille elokuisille jo nyyttinsä saanneille ja paljon tsemppiä vielä h-hetkeä odottaville!



t. soxi ja poitsu pian 8 vrk

.. SOXILLE, KRETUKALLE ja VIPUKALLE!

Ihanaa, että edes jotkut elokuiset tajuavat, että nyt on heidän kuunsa jakaantua.



Tsemppiä LA:n ylittäneille!

Kovaa hommaa henkisesti ja fyysisestikin. Itselläni tuo on vähän liian tuoreessa muistissa vajaan 1v5kk takaa, joten nyt koko ajan ajattelen, että vaikka La:han on ½vkoa, niin tässä on vielä n. 2½vko odotusta edessä.



Tänään mulla onkin " oman ajan aamupäivä" . Mummi tulee hoitamaan esikoista, jotta saan tehtyä rästissä olevia paperitöitä kotona. Ei mitään ihanaa luksusta, mutta jos ensi viikolla olen kasassa " oman ajan päivän" , niin sitten käyn day spassa ottamassa jalkahieronnan tai intialaisen päähieronnan.



NIMISTÄ: 3 pojalle oli 3-nimiset yhdistelmät valmiina jo ennen tuon esikoisen syntymää. Nyt on vielä takataskussa 7 miellyttävää nimeä suvun nimistä kerättynä. Tytölle on olemass top5 ja yksi villi-hevonen, joka ei suvun nimiä. Mutta kyllä se käyttöön tulee, jos tyttö tulee ja hän elle ei tunnu mikään isoäitiensä&äitinsä nimistä sopivan.



Nyt aamiaiselle. Alkaa jo heikottaa, kun olen tässä jo pyykkikoneen tyhjäillyt ja vähän kotia eilisten vieraiden jäljiltä siivoillut. Iltapäivällä sitten taas seuraava ystävä tulossa kylään... pitäis kai leipoakin.



-E rv 39+3

SOXIlle onnittelut.. Ihanaa kun näitä uutisia pukkaa päivittäin :), ehkä se omakin mussukka joskus tuloo :P...



KIRPPU: Mulla oli esikoisen laskettuaika 23.12.... jooh, arvaa vaan mikä hermokimppu mie olin ekaks kaikkien niitten pikkujoulujen takia ja sitten kun vielä mentiin yli että humpsis vaan ni hoh hoi... rv 41+ paukuttelin masupystyssä raketteja tos tien toisel puolel kun kaikki muut (mies mukaan lukien) olt kännissä... Eli ymmärrän hyvin nuo siun aatokset... Nyt taas mies ei ole juuri käyny missään??? tää onki ihan outoo, ehkä se tajus miten kipee se synnytys on ja jos niitten suppareitten aikaan vielä joutus yhtä 1,5vuotiasta hoitamaan ni hoh hoi..



Tänne ei mitään uutta. Viimeyönä tyttö heräs kerran ja mie köllähdin sen sängyn viereen lattialle pitkäkseni, tyttö nukahti sitten uudestaan mutta tää mamma ei meinannu päästä ylös siitä lattialta, kipeetä teki. Saa mies hoitaa tuon puolen niin kauan kun tää raskaus jatkuu ja tää mamma välttelee tuota lattian rajaa hyvinki tarkkaan.



hanneli ja natikka

SOXILLE pienestä prinssistä.

Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille.



myry ja poika 3vk

onnittelut soxille!!!

ja sit muuta: taas 1 helvetin yö takana,siis liitoskivut on niin kauheita et ei meinaa pystyy enään kääntyy :' (,mä mutisin illalla itekseen ku yritin ettii hyvää asentoo että alkaa kyllä riittää ja et ala tulla ulos sieltä jo,mielummin vkonloppuna :D.

tänään jos menis äitille joka asuu 4:nessa kerroksessa ja siellä ei oo hissiä jos se sais aikaan jotain hihi.. mut eipä sen ihmeempiä,aamupalalle,ikeaan mudelle jne.. siinähän onkin menoa

k.h..p ja tärppi 36+5

onnea soxille.....

mulla myös meinaa livetä jalka alta kokoajan kävellessä ja myös ikäviä vihlasuja istuessa siis oikeassa nivusessa....ja liitoskivut vaivasi koko eileisen päivän.

jospa se kanava siellä lyhentyisi ja pehmenisi.

ei muuta kun odotellaan.....



minttu rv 38+5

Onnea SOXI! Mukavaa kun laitatte noita synnytyskertomuksia samalla. Niitä on tosi mukava lukea =)



Juu, taas olis viikonloppu. Hirveetä vauhtia menee nää viikot. Oon koittanut lepäillä nyt ja tänä aamuna valkuaiset oli ok aamupissasta. Että jospa siltä raskausmyrkytykseltä säästyttäisiin. Mitkähän ruuat on semmosia, jotka saa valkuaisen kohoamaan?? Meinaan ku siel neuvolassa sanottiin et se voi johtuu siitäkin et mitä on syönyt, enkä sitten tajunnut kysyä, että mitä ne semmoset ruuat on.



Tänään taas semonen päivä, että vois lähtee synnyttämään vaikka tältä istumalta. Olis ihana jo saada nyytti syliin. Eilen pakkailin jo hiukan sairaalakassia, tänään pitää käydä ostamassa sinne täydenmnystä, mm hoitoaine, hammasharja ja ristikkolehti, mikäli venyy kovin pitkäksi se sairaalassa oottelu. Toivottavasti kuitenkin malttaa ja kykenee kärvistelemään kotona mahdollisimman pitkään.



Jep, mutta mä lähen nyt naamaa ja tukkaa laittaan ja sitten viikonloppuostoksille. Tuun varmaan viel illalla tänne pyöriin..



Ikarus

ONNEA Vipukalle ja Soxille! Ihanaa vauvantuoksuista arkea molemmille perheille.



Opemammalle jaksamista jalkaongelmien kanssa.



Ja kaikille yliaikaisille pitkää pinnaa.



Hanneli: mulla oli esikoisen laskettu aika 17.12. ja kyllä oli pitkät ne joulun välipäivät, hän kun syntyi myös vähän yliaikaisena, rv41+3.



Viime yönä oli aivan kammottava PÄÄNSÄRKY. Valvoin pari tuntia ja särkylääkkeistä ei ollut paljon apua. Yritin sitten syödäkin ja banaanin sain alas ja sitten alkoi vielä oksettaakin. Edelleen on pää kipeänä (ollut jo eilisestä iltapäivästä) ja taas otin 2 särkylääkettä. Tuntuu vaan, että toi parasetamoli ei oikein tepsi tähän. Olen miettinyt jo raskausmyrkytystäkin, mutta kun viikolla valittelin neuvolassa turvotuksia ja noussutta verenpainetta niin sieltä vain sanottiin, että ei voi lähettää Jorviin kun ne eivät ota vielä edes vastaan siellä kun ei ole " oikeita" oireita :(



Nyt mun on pakko muuten kysyä. Mikä ihme on HARJOITUSPONNISTUSVAIHE? Mä olen synnyttänyt kahteen otteeseen enkä ole ikinä kuullut mistään sellaisesta. Nyt Soxi siitä puhui ja jossain muussakin keskustelussa oli samasta asiasta? Eikö se ole ponnistusvaihe kun vauvaa aletaan punkeamaan ulos kun kohdunsuu on 10cm auki? Onko tää joku eri juttu? Auttakaa taas tietämätöntä.



Päänsärkyinen Jamssa rv38+6

Ja ONNITTELUT nyyttinsä noutaneille!



Itsekin kummastelin tuota harjoitusponnitusvaihetta. Mikä se on? Vai tarkoitatteko, että kätilö sanoo, että nyt voi alkaa kokeilemaan ponnistamista ja " oikeaksi" ponnistusvaiheeksi lasketaan sitten vasta nuo viimeiset hetket?



Masussa on ollut nyt hiukan hiljaisempaa. Liikkeitä tuntuu, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin aiemmin. Välillä jään oikein tarkkailemaan, että onko vauva kunnossa.



Tein eilen ruokia pakkaseen siltä varalta, että vauvan synnyttyä ei oikein ehdi/jaksa. Hyvä mieli, kun saa jotain aikaiseksi, kun nämä päivät muuten matelevat. Illalla naapuri haki vielä kävelylle. Unet olivatkin varmaan juuri ulkoilun ansiosta tyydyttävät.



Velho78 rv38+2

ONNEA KAIKILLE NYYTTINSÄ JO HAKENEILLE!



Täällä sitä vielä ollaan yhtenä kappaleena, mutta onhan tuota vuokrasopimustakin jäljellä vielä n. 4 viikkoa.



Eilen oli neuvola ja terveydenhoitaja arvioi vauvan n. 3 kiloiseksi, painoa oli tullut viikossa reilu kilo!!!

Ilmoitti, että vauva on niin alhaalla, että ei varmaankaan tarvitse kauaa töitä tehdä vauvan ulos saamiseksi. Rupesi vain pelottamaan, että kerkeenkö edes sairaalaan...

Minunhan pitäisi päästä hyvissä ajoin sinne siihen antibioottiin...



Illalla sitten iski pieni paniikin poikanen, joka on jatkunut tänäänkin...

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että limatulppa tulee riekaleina ulos, mutta illalla vessassa käydessäni paperiin tuli myös hieman verta liman seassa. Ei paljoa, mutta niin että erotti.

Nyt pähkään, että pitäisikö ottaa yhteyttä sairaalaan kun minulla on se ennenaikaisen synnytyksen " uhka" ollut koko raskauden?

Mitä teen?



Miehellekin illalla asiasta ilmoitin, ja mies siinä sitten ilmoitti parin tunnin päästä, että nyt hän tajusi vasta että vauva on kohta täällä...



Emma-Liinu rv 36+2

Unohtuikohan joku vielä...



KIRPPU: En yhtään ihmettele itkukohtaustasi :( Kurjaa jos miehelle ei tule tuossa vaiheessa raskautta mieleen että lähtö saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Miten hän sieltä reissusta lähtee yöllä ajamaan synnytykseen jos on alkoholia nauttinut?



Me käytiin eilen kattomassa koko perheen voimin tuplarattaita. Nyt odottelen vaunuliikkeestä soittoa et löytyikö vielä maahantuojalta/rinnakkaisliikkeestä samankuosista kantokoppaa kuin vaunut halutaan.. Kun ovat 2006 vuoden kuosia jota ei enää valmisteta. Yllättävän hyvin noissa " lisävarusteissa" hinta tippuu kun pyytää yhteistarjousta.



Täällä on muutamana päivänä supistellut vähän voimakkaammin taas kuin aiemmin. eE niin että synnytystä tietäis mut toivon mukaan saavat muutoksia aikaan kohdunsuulla ;)



Kohta lähden tästä kampaajalle, on sitte kuontalokin jossain kuosissa ennen synnytystä. Kampaajalle kun tuskin meen muutamaan kuukauteen synnytyksen jälkeen ennenkuin vauvan syömisiin on tullut joku rytmi. Kuopuksella meni aika tarkalleen se 3kk....



Peeveli ja nelkku rv 38+0

Jamssa: Seurailepas sitä oloasi nyt tarkkaan. Jos oireet pahenevat soita varmuuden vuoksi Jorviin.



Mitäs meidän nyyttinsä lunastaneille kuuluu? Olisi kiva kuulla kuinka se arki teillä sujuu.



Missäs Pumpuli?



Opemamma

Tää kyseinen kahden päivän meno mun miehellä on siis ollut tiedossa jo viime talvesta lähtien. Liittyy harrastukseen, johon ollaan kyllä molemmat sitouduttu. Siellä on useampi ukko mukana, joten kyllä sieltä selvä kuskikin löytyy. Mutta kun olivat ikäänkuin suunnitelleet, että voisivat nyt samalla viettää varpajaiset kun kerran ovat hyvällä porukalla liikkeellä. Mutta kun eihän tässä ole vielä edes sitä vauvaa... Elikkä " puolustelen" tässä miestäni sen verran, että tosi harvoin käy missään baareissa ym. Töissä ja harrastuksissa kyllä sitä aikaa sitten meneekin enemmän ja vähemmän.



Olo edelleen hyvin ei-synnyttämään-lähtevä, jospa tämä natiainen tajuaisi nyt odottaa ainakin siihen sunnuntaihin!



Kirppu

Onpas meitä elokuisia taas paljon syntynyt, onnittelut kaikille täältäkin.



Pähkäilin sitä käynnistysjuttua niin kauan et tais tuo vauvakin säikähtää ja supparit muuttui sen verta kivuttomimmiksi et ei oo käynnistys ihan heti edessä. Eilisessä neuvolassa oli kaikki ok ja sf-mitta tippunut 3cm.



Liitoskivut vaivaa täälläkin niin et missään asennossa ei oo hyvä, ja jalat kans tykkäis mennä alta vähän väliä.



Ajatus ei mulla nyt oikeen kulje, keittiön kaappien siivous pyörii niin vahvasti mielessä...

Palailen vähän kirkkaammalla hetkellä...=)



LEM 39+5

Jamssa ja Ikarus kyselivät tuosta mainitsemastani " harjoitusponnistusvaiheesta" ja itsellenikin jäi epäselväksi, mistä kohden sitten alkaa " oikea ponnistusvaihe" . Kätilö totesi tosiaan jossain vaiheessa että nyt saa alkaa ponnistelemaan ja ihan tosissani yritin ja olinkin sitten ihan ihmeissäni kun jo pitkän puserrusvaiheen jälkeen hän totesi että nyt kellonaika ylös kun alkaa todellinen ponnistusvaihe. Ilmeisesti tuossa on kyse siitä missä kohden vauva on tuloillaan mutta en tiedä tarkemmin, olisi kyllä kiva jos joku osaisi tuota hieman valottaa? Osastolla koetin kysyä asiaa yökätilöltä mutta hänkään ei osannut tarkalleen sanoa, ympäripyöreästi vain totesi, että " kaikissa sairaaloissa näitä ei eroteta toisistaan vaan kaikki lasketaan yhdeksi ja samaksi ponnistusvaiheeksi" . Eipä tuolla sinällään väliä ole, ponnistus kuin ponnistus ja omalta kohdalta nyt onneksi ohi.



-soxi

Tsemppiä Kirppu ja muut joilla laskettu aika on näissä elokuun ensimmäisissä päivissä. Olo on tukala ja helteinen viikonloppu tulossa...

Tietenkin mies olisi mukava saada mukaan tai joku muu tukihenkilö. Monet ovat kommentoineet että kiirettä on pitänyt useissa synnytyssairaaloissa. Ketään tukihenkilöä minulla ei ollut varalle suunniteltu, jos mies ei olisi päässyt mukaan. Jos olisi yksin synnyttämässä niin kaiketi kätilöllä olisi enemmän aikaa olla läsnä, muuten olo olisi aika yksinäinen. Siis salissakin saimme olla pitkiä pätkiä ilman henkilökuntaa, vaikka välistä olisi apua toivonutkin. Toisaalta ei kait se kätilö siinä avautumisessa voi kauheasti auttaa. Asentojen neuvominen ja sen semmoinen ehkä jäi puuttumaan. Kätilö ihan lopussa yritti saada minua seisomaan, että avautuisi paremmin, mutta näitä palloja ja muita olisi pitänyt ottaa käyttöön ehkä hieman aikaisemmin kun lopen väsyneenä viime metreillä en todellakaan niistä jaksanut ottaa enää mitään vastaan.

Niin ainakin tällaisessa tilanteessa itse haluaisin jonkun tuki henkilön mukaan synnytykseen, ainakin avautumisvaiheen yksinäisyyteen. Jos tukihenkilö ei halua olla paikalla ponnistusvaiheessa niin pääseehän sieltä pois. Tuossa vaiheessa paikalla on jo sitten henkilökuntaa ja enää he eivät poistu ja jätä yksin. Eivätkä kätilöt jätä yksin tarkoituksella, mutta jos on kiire niin tilanne voi olla tälainenkin.



Harjoitusponnistusvaihetta minulla ei ole ollut milloinkaan ja kahdessa edellisessä en olisi kyllä edes ehtinyt harjoitella (ekassa visiin harjoittelin niidenkin edestä).



Kretukka ja nekku kohta 4vrk

Onnea taas uusille eloäideille, Soxille ja Vipukalle ja toipumista & jaksamista vauva-arkeen!



HARJOITUSPONNISTUKSET: mä muistelen, että mua pyydettiin myös harjoittelemaan ponnistusta ennen varsinaista ponnistuvaiheen alkamista. Kyse oli kuitenkin siitä, että naapurisalissa oli menossa kaksoissynnytys (alakautta, joka lienee suht harvinaista) ja molemmat kätilöt halusivat olla sitä katsomassa. Niinpä me jäätiin miehen kanssa puoleksi tunniksi " harjoittelemaan ponnistusta" - veikkaan siis että jos kätilöillä ei olisi ollut muuta touhua, olisi pusertamisen voinut aloittaa jo aikaisemmin. Onneksi mulla oli epiduraali koko ajan päällä, muuten olisi pikkuisen voinut hermostua moisesta kohtelusta!



VIIME YÖNÄ valvoin taas klo 23-24, kun nivusiin ja alamahaan vihloi. Näyttää tulevan tavaksi, eli kun rauhoitun sohvalle/sänkyyn, alkaa tuo juilinta. Nyt kyllä totesin, että osa kivusta taitaa olla hermosärkyä eli vauva painaa johonkin hermoon. Kipu nimittäin säteilee usein jalkaankin. Tällä kertaa noi kivut oli kyllä molemmilla puolilla nivusia. Päiväsaikaan ei ole juurikaan tuntemuksia, joten ilmeisen harmittomia nuo yölliset kipuilut on.



Jaa-a, eipä kai muuta tällä kertaa. Taidan yrittää saada tyttöä unille. AI NIIN, NIMISTÄ vielä: Jamssan tavoin mäkin kyllä olen ajatellut esim. Helmistä, että toiselle tytölle ei voisi sitä nimeä antaa, kun se olis sitten vasta se perheen helmi. Jotenkin en osaa ajatella samoin Onnista, mikä johtuu ehkä siitä, että tuo nimi sointuu hyvin esikoisen nimeen eli se on ollut enempi nimenvalinnan taustalla. Ainoa asia mikä mietityttää on se, että Onni on vaan nyt aika yleinen nimi, kun esim. esikoiselle haluttiin harvinaisempi nimi. No, kaikkea ei voi saada ja pojannimiksi ei muutenkaan ollut kauheasti vaihtoehtoja.



Jep, aurinkoista päivänjatkoa!

Kerttukasperi ja Onni rv37+3 (esikoinen syntyi tasan kahden viikon päästä näistä viikoista...)

Onnea Soxi, Vipukka ja Piihe!!!



On tosiaan aivan jännää lukea teidän nyyttinne saaneiden synnytyskertomuksia. Mä huomasin oikein eläytyväni niihin. Ovat kaikki niin erilaisia ja lopputloksen pienen pieni vauva.



Itselle ei sen kummosempia kuulu. Odotellaan ja ihmetellään. Ei kyllä ole edelleenkään kiirettä synnyttämään. Edelleen sulattelen ajatusta, että meile on tulossa vauva, kun poikahan se oli juuri äsken ihan vauva vielä.



Jaksamisia kaikille näin loppumetreillä!



Air 35+6 ja poika 12/04