Paljonko annatte miehenne viettää ”vapaa-aikaa”?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mieheni on aikuinen. Ei tarvitse lupia lähtemiseen. Ennen koronaa kävi ehkä pari kertaa kuussa saunaillassa/pubissa kavereiden kanssa.
Kyllä luottamuksellisessa suhteessa kumppanilta pitää tarjota tilaisuus kertoa mielipiteensä lähtemisestä. Minä en esimerkiksi pidä miehini ystävistä ja suutun aina, kun hän ehdottaa iltaa kaverien kanssa :D nykyään miehen juoksentelu baareissa ja saunailloissa on onneksi vähentynyt, kun hän ei jaksa enää riidellä paria päivää jokaisen reissun jälkeen. Väsytystaktiikka voitti. ap
Aika ikävää. Asenteesi vielä ikävämpi.
Mitä ikävää siinä on? En ole mikään kynnysmatto, ennemminkin pippurinen tapaus luonteeltani, enkä pelkää esittää mielipiteitäni miehelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En anna lainkaan. Kun ei ole minun antamisestani kiinni.
Kyllä parisuhteessa elävällä on oltava kumpanilta suostumus kaikkeen tekemiseen, esimerkiksi ystävien näkemiseen. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Ap
Just päinvastoinhan se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En anna lainkaan. Kun ei ole minun antamisestani kiinni.
Kyllä parisuhteessa elävällä on oltava kumpanilta suostumus kaikkeen tekemiseen, esimerkiksi ystävien näkemiseen. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Ap
Päinvastoin. Luottamusta on juuri se että luotan toisen ymmärtävän itsekin ne rajat jossa vapaa-aikaa voi viettää ihan ilman että minun täytyy sitä jotenkin kontrolloida tai antaa lupia.
Meillä jonnekin meno tai jonkun tapaaminen on ihan ilmoitusasia koska tiedän mieheni ymmärtävän itsekin milloin voi mennä ja milloin ei.
Älä sitten ihmettele, kun miehesi pettää sinua. Ap
Ap:n ei myöskään kannata ihmetellä jos mies lähtee lätkimään tai saa hetken lämpöä jonkun muun sylistä..
Sitä juuri pelkään. Ap
Sinun kannattaisi ap alkaa työstämään tuota mustasukkaisuuden tunnetta. Siitä voi päästä eroon ja löytää tasapainon. Ehkä olet vielä nuori ja elämä opettaa kun kasvat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mieheni on aikuinen. Ei tarvitse lupia lähtemiseen. Ennen koronaa kävi ehkä pari kertaa kuussa saunaillassa/pubissa kavereiden kanssa.
Kyllä luottamuksellisessa suhteessa kumppanilta pitää tarjota tilaisuus kertoa mielipiteensä lähtemisestä. Minä en esimerkiksi pidä miehini ystävistä ja suutun aina, kun hän ehdottaa iltaa kaverien kanssa :D nykyään miehen juoksentelu baareissa ja saunailloissa on onneksi vähentynyt, kun hän ei jaksa enää riidellä paria päivää jokaisen reissun jälkeen. Väsytystaktiikka voitti. ap
Aika ikävää. Asenteesi vielä ikävämpi.
Mitä ikävää siinä on? En ole mikään kynnysmatto, ennemminkin pippurinen tapaus luonteeltani, enkä pelkää esittää mielipiteitäni miehelle. Ap
Tai ehkä olet hullu tyranni, joka ei anna miehen edes hengittää ilman lupaa ?
Miehen pitää ilmeisesti olla myös ”vapaa-aikanaan” jatkuvasti valmis vastaamaan puheluihisi tai viesteihisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mieheni on aikuinen. Ei tarvitse lupia lähtemiseen. Ennen koronaa kävi ehkä pari kertaa kuussa saunaillassa/pubissa kavereiden kanssa.
Kyllä luottamuksellisessa suhteessa kumppanilta pitää tarjota tilaisuus kertoa mielipiteensä lähtemisestä. Minä en esimerkiksi pidä miehini ystävistä ja suutun aina, kun hän ehdottaa iltaa kaverien kanssa :D nykyään miehen juoksentelu baareissa ja saunailloissa on onneksi vähentynyt, kun hän ei jaksa enää riidellä paria päivää jokaisen reissun jälkeen. Väsytystaktiikka voitti. ap
Aika ikävää. Asenteesi vielä ikävämpi.
Mitä ikävää siinä on? En ole mikään kynnysmatto, ennemminkin pippurinen tapaus luonteeltani, enkä pelkää esittää mielipiteitäni miehelle. Ap
Se, että et pidä miehesi ystävistä on tosi ikävä juttu. Ja asenteesi tätä asiaa kohtaa on kohtuuton. Miehelläsi on oikeus ystäviin. Kahden päivän riitely asiasta kertoo jo isommasta ongelmasta. Riistät miehesi perusoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies menee ja tulee niin kuin tahtoo.
Rakkautta silti piisaa..viestitellään silloin tällöin pitkin päivää.
Meillä ei ole lapsia ja mieheni ei ole tilivelvollinen menemisistään
Kertoo kuitenkin aina pyytämättä minne on menossa ,kun menee ovesta ulos:)
Tää kai on normaali tilanne... samoin meillä mutta ei kyllä pitkin päivää viestitelläkään. Sama vapaus tietysti kumpaankin suuntaan ja mielellään kuitenki vietetään aikaa kimpassakin, varmaan siksi juuri kun suhde ja luottamus on kunnossa. Myös itseluottamus, niin ei tarvitse toista kytätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mieheni on aikuinen. Ei tarvitse lupia lähtemiseen. Ennen koronaa kävi ehkä pari kertaa kuussa saunaillassa/pubissa kavereiden kanssa.
Kyllä luottamuksellisessa suhteessa kumppanilta pitää tarjota tilaisuus kertoa mielipiteensä lähtemisestä. Minä en esimerkiksi pidä miehini ystävistä ja suutun aina, kun hän ehdottaa iltaa kaverien kanssa :D nykyään miehen juoksentelu baareissa ja saunailloissa on onneksi vähentynyt, kun hän ei jaksa enää riidellä paria päivää jokaisen reissun jälkeen. Väsytystaktiikka voitti. ap
Aika ikävää. Asenteesi vielä ikävämpi.
Mitä ikävää siinä on? En ole mikään kynnysmatto, ennemminkin pippurinen tapaus luonteeltani, enkä pelkää esittää mielipiteitäni miehelle. Ap
Tai ehkä olet hullu tyranni, joka ei anna miehen edes hengittää ilman lupaa ?
En minä mikään tyranni ole. Mies saa tietysti valita ihan vapaasti mitä laittaa päälleen (kunhan ei liiallisuuksiin mene), mitä liikuntaa käy harrastamassa (kunhan ei liian monta kertaa viikossa) jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää ilmeisesti olla myös ”vapaa-aikanaan” jatkuvasti valmis vastaamaan puheluihisi tai viesteihisi?
Tietysti. Vai onko teillä niin, että mies voi vain kadota illaksi jättämättä jälkeäkään? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mieheni on aikuinen. Ei tarvitse lupia lähtemiseen. Ennen koronaa kävi ehkä pari kertaa kuussa saunaillassa/pubissa kavereiden kanssa.
Kyllä luottamuksellisessa suhteessa kumppanilta pitää tarjota tilaisuus kertoa mielipiteensä lähtemisestä. Minä en esimerkiksi pidä miehini ystävistä ja suutun aina, kun hän ehdottaa iltaa kaverien kanssa :D nykyään miehen juoksentelu baareissa ja saunailloissa on onneksi vähentynyt, kun hän ei jaksa enää riidellä paria päivää jokaisen reissun jälkeen. Väsytystaktiikka voitti. ap
Aika ikävää. Asenteesi vielä ikävämpi.
Mitä ikävää siinä on? En ole mikään kynnysmatto, ennemminkin pippurinen tapaus luonteeltani, enkä pelkää esittää mielipiteitäni miehelle. Ap
Tai ehkä olet hullu tyranni, joka ei anna miehen edes hengittää ilman lupaa ?
En minä mikään tyranni ole. Mies saa tietysti valita ihan vapaasti mitä laittaa päälleen (kunhan ei liiallisuuksiin mene), mitä liikuntaa käy harrastamassa (kunhan ei liian monta kertaa viikossa) jne. Ap
Taidat sittenkin olla trolli vain.
Meillä ei ole lapsia eikä edes asuta yhdessä joten eiköhän sitä omaa aikaa ole ihan riittävästi. Vaikka asuttaisiin saman katon alla, niin mulla on omat menoni ja harrastukseni kuten hänelläkin. En näe miksi tämä muuttuisi koska lapsia ei ole tulossa. Yhteistä aikaa ja tekemistä on ihan riittävästi. Musta olisi ahdistavaa, jos tietäisin toisen odottavan kotona yksinään mun kotiintuloa. Siis niin, ettei sillä toisella olisi mitään omia kiinnostuksen aiheita tai harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En anna lainkaan. Kun ei ole minun antamisestani kiinni.
Kyllä parisuhteessa elävällä on oltava kumpanilta suostumus kaikkeen tekemiseen, esimerkiksi ystävien näkemiseen. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Ap
Voi sua ap. Päinvastoin. Luottamukseksi kutsutaan sitä, ettei vahtaa jokaista liikettä.
Niin paljon kuin haluaa, en kyllä estele. Paitsi että eipä hän juuri ikinä käy missään tai jos käy niin yleensä pyytää minut mukaan.
Omituinen kysymys. Mies määrittelee aivan itse oman ajankäyttönsä, eihän se hyvä jumala kuulu minulle mitenkään. Samoin osaan ihan itse ja omatoimisesti hoitaa omat tekemiseni.
Mites AP saako miehesi kieltää sinua tapaamasta sinun ystäviäsi?
Me vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Ei kai se mies pakon edessä minun kanssa ole, että tarvisi minusta vapaa-aikaa. Omaa aikaa toki saa niin paljon kun haluaa. Sit jos alkaa näyttää siltä, että tarvii sitä enenevässä määrin, niin pitää miettiä, että kannattaako yhdessä ollakaan.
Mies saa niin paljon aikaa kun tarvitsee. Jos se olisi näkökulmastani liikaa ottaisin aiheen varmasti keskusteluun ja jos yhteisymmärrystä ei syntyisi ja kaikki aika menisi muualla tekisin omat johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En anna lainkaan. Kun ei ole minun antamisestani kiinni.
Kyllä parisuhteessa elävällä on oltava kumpanilta suostumus kaikkeen tekemiseen, esimerkiksi ystävien näkemiseen. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Ap
Päinvastoin. Luottamusta on juuri se että luotan toisen ymmärtävän itsekin ne rajat jossa vapaa-aikaa voi viettää ihan ilman että minun täytyy sitä jotenkin kontrolloida tai antaa lupia.
Meillä jonnekin meno tai jonkun tapaaminen on ihan ilmoitusasia koska tiedän mieheni ymmärtävän itsekin milloin voi mennä ja milloin ei.
Älä sitten ihmettele, kun miehesi pettää sinua. Ap
Ap:n ei myöskään kannata ihmetellä jos mies lähtee lätkimään tai saa hetken lämpöä jonkun muun sylistä..
Sitä juuri pelkään. Ap
Ei siis olekaan kysymys vapaa-ajasta vaan siitä, mitä mies tekee vapaa-ajallaan.... Joo, kokemusta on pettävästä miehestä. Mutta haluatko miehen, jota ja jonka tekemisiä joudut kyttäämään. Se homma ei lopu ikinä. Saat sen kyllä selville, jos olet valmis katsomaan totuutta silmiin. Jos hän pettää, niin on ihan sama paljonko sitä vapaa-aikaa annat, niin pettää joka tapauksessa. Onko sillä väliä, pettääkö vähän enemmän vai vähemmän.
Ei minun miehelläni ole "kavereita". Opiskeluaikana oli tietenkin, mutta sitten kaikki levisivät pitkin Suomea ja muuallekin. Itsekin asuttiin 10 vuotta ulkomailla ja kun palattiin takaisin, ei tunnettu tällä paikkakunnalla ketään. Nyt on muutamia perhetuttuja, kahvitellaan tai käydään toisten luona päivällisellä.
Käy mies lentopalloa pelaamassa, mutta ei sieltä ole tullut saunakavereita, eikä mies toisaalta edes ole sillä tavalla sosiaalinen kuin minä. Baareihin ei meitä saa pakollakaan, syömässä ravintolassa käydään kyllä aika usein tai käytiin ennen koronaa.