Mikä on ollut traumatisoivin paikkakunta jossa olet asunut?
Minulla Turku. Koulukiusausta ja muuta kivaa.
Espoo lähes jaetulla ykkössijalla sekin.
En tokikaan jää väärinkohteluihin kiinni enkä oleta että kukaan myöntää mitään tai muuta mukavaa.
En voi muuttaa muita ihmisiä tai heidän toimintaansa.
Inhottaa mennä vielä pakollisten puitteissa käymään paikkakunnalle x.
Mutta sitten kun se on ohi, avaan muumilimupullon ja kieriskelen lumihangessa🤩
🤗🤗🤗
Kommentit (1039)
Entinen Rovaniemen mlk, siellä pikkuinen tuppukylä. Nykyään koko alue on kaupunkia.
Koko Suomi taitaa olla ihan syvältä, kaikkialla ahdistavaa, sisäänpäinlämpeävää ja juoppoja ja narkkareita kaikkialla. Joka paikassa kiusataan ja suljetaan ulkopuolelle. Kuulostaa kyllä kieltämättä tutulle, Suomea töiden perässä kierrelleenä...
Vierailija kirjoitti:
Koko Suomi taitaa olla ihan syvältä, kaikkialla ahdistavaa, sisäänpäinlämpeävää ja juoppoja ja narkkareita kaikkialla. Joka paikassa kiusataan ja suljetaan ulkopuolelle. Kuulostaa kyllä kieltämättä tutulle, Suomea töiden perässä kierrelleenä...
Jännä juttu, että suomalaiset kertoo kotipaikkakunnistaan, jos ei eivät ole asuneet muualla maailmassa ;)
Ahdistavin paikkakunta on ollut Antigua ja Pariisi tulee toisena. En missään muualla ole kokenut olevani niin ulkopuolinen, syrjitty kuin Pariisissa ja hyväksikäytetty kuin Antiguassa.
Peruskouluaika ja ainaiset muutot pitivät itseni ulkopuolisena. Vasta aikuisiällä, kun olen antanut itselleni mahdollisuuden tutustua ihmisiin, ystävystyä, rakastua ja kokea kuuluvani johonkin niin ihmissuhteet ovat tuntuneet merkityksellisiltä.
Silti..pienten paikkakuntien ongelma taitaa olla, ettei nuorilla ole mielenkiintoisia harrastuksia ja tapaamispaikkoja siinä määrin kuin esim. nykyisissä kasvukeskuksissa.
Helsinki olisi saattanut olla nuorena myös turmiollinen hyökiönä, mutta opiskeluiässä Suomessa se antoi mahdollisuuden tehdä erilaisia asioita yksin ja liittyä tuntemattomien ihmisten joukkoon vain yhdeksi illaksi. Kasvottomuus oli tuolloin omaa mukavuusaluettani.
En koe olevani traumatisoitunut mistään paikkakunnasta millä olen asunut. Olen asunut pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla, Järvenpäässä, Vantaalla ja Helsingissä. Kaikissa näistä paikkakunnista on hyviä ja huonoja puolia.
Näistä neljästä paikkakunnasta huonoin kuva minulla on ehkä Helsingistä, mutta asumiseni siellä sujui ihan mukavasti ja muistelen tätäkin aikaa hyvällä.
En osaa traumatisoitua, oli paikkakunta mikä tahansa. Mutta tällaisten keskustelujen lukeminen on sangen mielenkiintoista.
Oulu ja Pohjois-Pohjanmaa - Suomen Afganistan.
Lahti. Hirveä ghetto täynnä juntteja.
Järvenpää. Hirveä paikkakunta. Ei koskaan enää!
Seinäjoki. Nurkkakuntainen ja ahdasmielinen paikka. Myös paljon väkivaltaa.
Moskova. Ei tarvinne perusteluita.
Riihimäki. Semmonen harmaa pulilandia.
Ent. Ristiinan kunta joka nykyään kuuluu Mikkeliin.
Pubi, apteekki, ruokakauppa . Paljon rakennuksia joissa selvästi oli ollut jotain toimintaa mutta oli suljettu, mm. hautaustoimisto jonka ikkunaan oli unohtunut mallikivi..
Asukkaat pääasiassa vanhuksia ja juoppoja tai juoppoja vanhuksia. Muutama lapsiperhe joukossa.
Turku. Sisäänpäinlämpiävä ja itseriittoinen meininki. Ollaan olevinaan jotain vaikkei oikeasti olla. Tyhjää kulissia. Typeriä ihmisiä (koskee myös ympäristökuntia kuten Lieto, yök).
Inhoan tehdaspikkakuntia. Työn vuoksi ihmisit siellä kai pakosta asuvat. mutta sellutehtaan hajut ällöttävät ja valitettavsti se jää usein päälle, se ällötys, vaikka haju loppuisikin välillä. Jos paikkakunta on muutenkin jäänyt pelkäksi tehdaskaupungiksi ja koko kaupunki idea on hukattu valtavien tehdaskolhoosien alle on kaikki pielessä. Kupunki missä on tehtaita on aivan muuta kuin kaupuki jonka koko kaupuki ajatua on kadonnut olemattomiin. Kaiken huippu että joku uusi tienpätkä on nyt se kaupunki mutta kaupunkia ei löydy mistään.