Keittiöpsykologit, miksi teen näin? Olen tehnyt abortin

Kuulostaa minusta masennukselta tuollainen vanhojen kaivelu ja niistä huonommuuden kokeminen.

Tunnet sisimmässäsi, että olet tehnyt väärin, ja haluat rangaista itseäsi siitä. Itsensä ruoskiminen ei kuitenkaan auta, mutta senhän sinä varmasti tiedätkin. Myötätunto, anteeksianto, armo - ne auttavat.

Et ole ilmeisesti ollut sinut asian kanssa, vaikka vuosia onkin tapahtumasta kulunut. Kyseenalaistat tahallasi silloista päätöstäsi lukemalla aiheesta nyt kielteisiä ketjuja - kysy itseltäsi miksi.

En tiedä, mutta ilmeisesti et ole käsitellyt aborttia vielä täysin? Abortti on yleensä vaikea päätös ja vaikea asia päästä yli vaikka olisikin päätöksessään varma. On normaalia, että ihminen jää vatvomaan ja jossittelemaan omia valintojaan tietyssä määrin mutta menneisyyden valinnoissa vellominen ja itsensä syyttely ei johda mihinkään. Et tosin kertonut tunnetko syyllisyyttä ja kadutko asiaa, onko tunne uusi vai kestänyt jo tuon kymmenen vuotta (tai en osannut lukea rivien välistä).

Soita perheneuvolaan/ehkäisyneuvolaan ja pyydä keskusteluapua asiaan perehtyneiltä ammattilaisilta. Toimintasi ei ole hyvinvointisi kannalta tervettä.

Kannattaisiko käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa?

Tämän palstan trollipeikkojen mussutuksille ei kannata korvaansa lotkauttaa. Ilmeisesti kuitenkin touhu on hallitsematonta joten suosittelen kyllä ammattiapua.

Luultavasti koet, että teit silloin väärin. Teit väärän ratkaisun etkä ole sinut asian kanssa. Haluat rangaista itseäsi.

On ihan mahdollista, että teit väärän ratkaisun silloin, jos asia edelleen vaivaa. Ongelmana jälkiviisaudessa on se, että silloin sinulla ei ollut sitä tietoa ja ymmärrystä, mikä sinulla on nyt.

Kaikki abortit eivät ole järkeviä ja mietittyjä ratkaisuja. Osa on ja osa ei.

Ehkä sinua auttaisi käydä puhumassa asiasta jonkun kanssa? Ymmärtää silloista itseäsi ja surra ja antaa anteeksi, jos koet, että teit väärän ratkaisun. Me kaikki teemme elämässämme vääriä ratkaisuja ja monet niistä paljastuvat vääriksi vasta myöhemmin. Elämä on.

Ajattelen asioista nyt hyvin eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Nykyisellä ymmärryksellä olisin pitänyt lapsen.

Suunnilleen lokakuusta alkaen olen käynyt noita keskusteluketjuja lukemassa. En pelkästään täällä vaan lähes kaikki foorumit olen käynyt läpi. Mitä pahempia kommentteja, sitä useammin sen ketjun käyn lukemassa. Ahdistus tuntuu ihan fyysisesti rinnassa ja vatsassa kun niitä kommentteja luen. Luen jopa 12 vuotta vanhoja ketjuja joita löytyy netin syövereistä

Joka päivä siis käyn ketjuja lukemassa, vaikka edeltävänä iltana päätän että huomenna en käy. Eli ei taida olla ihan normaalia?

Ap

Ei ole normaalia ei, suosittelen ammattiavun hakemista ennen kuin homma menee pahemmaksi ja syö koko elämänhalusi. Tsemppiä tulevaan!

Viisaita sanoja palstan ihmisiltä. Hae Ap apua. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!

Turha surra mennyttä asiaa, et voi sille enää mitään. Ainut mitä voit tehdä on se että katsot tulevaisuuteen ja teet siitä paremman.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen asioista nyt hyvin eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Nykyisellä ymmärryksellä olisin pitänyt lapsen.

Suunnilleen lokakuusta alkaen olen käynyt noita keskusteluketjuja lukemassa. En pelkästään täällä vaan lähes kaikki foorumit olen käynyt läpi. Mitä pahempia kommentteja, sitä useammin sen ketjun käyn lukemassa. Ahdistus tuntuu ihan fyysisesti rinnassa ja vatsassa kun niitä kommentteja luen. Luen jopa 12 vuotta vanhoja ketjuja joita löytyy netin syövereistä

Joka päivä siis käyn ketjuja lukemassa, vaikka edeltävänä iltana päätän että huomenna en käy. Eli ei taida olla ihan normaalia?

Ap

Ajatuksesi ovat muuttuneet radikaalisti, joten on täysin normaalia, että käsittelet asiaa vaikka sitten noihin ketjuihin kohdistuvalla fiksaatiolla. Se, että tekeekö se mielenterveydellesi hyvää, on sitten eri asia. Mutta selvästi haluat nyt jollain tavalla työstää sitä, että olet alkanut katua tekemääsi aborttia ja jos et olisi tehnyt sitä, olisi sinulla nyt 10-vuotias lapsi.

Olen vain keittiöpsykologi, mutta mielestäni tuo ketjujen lukeminen on vähän kuin sijaistoimintoa joka kyllä pääsee lähelle niitä oikeita tunteitasi, mutta ei ihan vie sinua sinne. Ehkä sinun on helpompi lukea niitä ajatuksia jonkun toisen kirjoittamana, kuin tuntea niiden kumpuavan itsestäsi? Ehkä niitä on näin aluksi helpompi alkaa tiedostaa ulkopuolisten ajatuksina, jotka eivät sinänsä liity sinuun. Pidemmän päälle luulisin että tuo ketjujen lukeminen auttaa sinua paradoksaalisesti vain välttelemään asiaa. Jos todella haluat kohdata asian ja käsitellä sen, niin sinuna laittaisin ne ketjut kiinni, ja rohkaistuisin kohtaamaan sen, miltä nyt ihan oikeasti tuntuu. Ei siis järjellisellä "onko abortti väärin vai oikein" -tasolla, vaan ihan vaan että miltä tuntuu. Onko se ahdistusta, katumusta, surua? Mitä ne sinun omat oikeat tunteesi ovat? Niihin sinun pitää keskittyä eikä anonyymien kirjoittelijoiden. Ne ovat kaikki oikeita tunteita ja saat tuntea niitä kaikkia. Jaksamisia. Pääset ketjuobsessiosta yli kun et pakoile ahdistustasi internetissä vaan kohtaat sen silmästä silmään. Se on vaikeaa mutta pystyt siihen.

Teitkin päätöksesi sillä tietämyksellä mikä sinulla oli silloin, ja se todennäköisesti oli siihen tilanteeseen oikea päätös.

Keskity nyt miettimään mitä kaikkea sinulla on elämässäsi mitä et olisi lapsen kanssa saanut. Tuskin olet saman miehen kanssa, entä mitä olet saavuttanut opiskelussa, töissä, matkustamisessa?

Yritä hyvittää asia jotenkin itsellesi. Mene vapaaehtoistöihin, ota kummilapsi, anna aina joulupuukeräykseen samanikäisille lapsille lahjat kuin omasi olisi. Anna ennen kaikkea itsellesi anteeksi ja ole itsellesi armollinen, sillä vain se vie eteenpäin. Ei itsesyytökset ja vellominen, kuten olet huomannut.

Kannattaa myös harkita ammattiapua. Muutama keskustelukerta riittänee ja jos ei riitä, on sulla takana jotain muutakin, jonka selvittäminen kannattaa.