Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Aikuisten erillistä makuuosastoa vaatehuoneen ja kylpyhuoneen kera. Näitä ei näe edes omakotitaloissa, vaan rakennetaan kaksikerroksisia taloja, joissa alakerrassa olkkari ja keittiö ja yläkertaan tungettu vierekkäin 3-4 makuuhuonetta, jotka jakavat yhteisen kylppärin. 

Onneksi ei ole tarvetta muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Omaa rauhaa ilman seinän takana/yläpuolella/alapuolella tai muuten liian lähellä olevia naapureita. En ymmärrä esim. uusia omakotitaloalueita, joissa on postimerkin kokoiset pihat, ja silti talot vain menevät kaupaksi. Uusiin rivareihin puolestaan rakennetaan nykyään usein erilliset asunnot sekä talon etu- että takapuolelle, jolloin niissä ei ole käytännössä minkäänlaista pihaa ja meininki on muutenkin kuin kerrostalossa asuisi.

Uudet kerrostalot puolestaan rakennetaan niin lähelle toisiaan, että ikkunasta saattaa näkyä vastakkaisen talon seinä. Ei kovin viihtyisää minun mielestäni, toki ihmiset arvostavat asumisessa eri asioita.

Maisema, valtava peltoaukio pienine metsäluotoineen joka päättyy järveen. Koko taivas näkyy auringon noususta laskuun, kuutamo, tähdet, revontulet.

Kun käännyn kotitielle, haltioidun joka kerta maisemista.

Arvostan myös siisteyttä ja järjestystä. En voi sanoin kuvailla tunnetta kun koti on rauhan pesä, istua kuistilla kahvia juoden ja nauttia maisemista. Sielu lepää.

- Tilava eteinen jossa on säilytystilaa. Aiemmin meillä oli ahdas PITKÄ eteinen ja se on hirveintä ikinä lapsiperheessä kun mahtuu vain jonoon. Ja sitten et mahdu ohi auttamaan lapsia riisumaan/pukemaan ja tulee kuuma ja kaikkia ottaa päähän. Nykyään Meillä on myös iso vaatekaappi joka on jaettu eli saa siistit takit omaan osioon ja ne lasten maassa möyrityt vaatteet omaan osioon (eivät sotke toisiaan). Ihan paras, kyllä nero suunnitteli meidän eteisen!

- Kodinhoitohuone! Ei yhdistetty suihkuun vaan oikeasti huone jossa pyykkihuolto tehdään ja riittävä ilmanvaihto, että pyykit myös kuivuu. Lapsiperheissä pyykkikone pauhaa jatkuvasti, mutta missään ei ole tilaa pitää kuivaustelinettä niin, ettei se ole tiellä tai keskellä olohuonetta.

- Isoin makkari on lasten huone. En tajua näitä masterbedruumeja nojatuoleineen. Lasten lelut vie hirveästi tilaa ja koululaiselle pitää saada sängyn lisäksi pöytä. Itse en vietä makkarissa aikaa hengailemalla vaan sänkyhommat riittää joten riittää, että mahtuu sänky.

Edullisuus itselle melkeinpä tärkeintä, ja olen tehnyt päätöksen asua nykyisessä alle 50 m2 kaksiossa lapseni kanssa niin pitkään kuin mahdollista, koska tämä on niin älyttömän halpa (plussaa myös keskeinen sijainti ja uusitut keittiö + kylpyhuone, mutta näitä  arvostavat muutkin). Maksamme asumisesta hyvällä sijainnilla Helsingissä tällä hetkellä noin 450 €/kk, ja siitäkin yli puolet lainaa.

Edullisen asunnon ansiosta saan säästettyä tai sijoitettua tällä hetkellä lähes 50 % nettotuloistani. Tilanne toki muuttuu, kun matkustus on taas mahdollista, mutta tällä hetkellä on säästämisen aika.

Ehkä jossain vaiheessa hankin isomman asunnon jos tuntuu että se lapsen vuoksi on välttämätöntä. Siihen asti kuitenkin nautin tästä tilanteesta.

Kun nyt kysytään, mitä muut eivät ehkä arvostaisi, sanon: asfaltti!

Täällä oli muutama muukin keskusta-asuja, ja juu, tykkään asfalitsta ja kivestä, eirtyisesti mukulakivestä. Mun nykyinen piha on jees, ei ruhonkorttakaan. Mutta sitten kävi niin, että mikä-lie-taloyhdistys piti kokouksen ja muutama matami väkisin halusi istutuksia. No kahden talon jakavaan verkkoaitaan sitten ripustettiin pari kukkalaatikkoa ja niihin jotain rehuja, liekö pelargonioita. Ais-saatana! Eihän niitä kukaan hoitanut ja sateella kukkalaatikot keräsivät vettä jossa sitten pääsi hyttyset sikiämään. Nyt on onneksi se innostus laantunut ja hyttyset häipyneet.

Kivikylä on kivikylä. Puistot erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen pariskunnan kodissa makuuhuoneeksi ja satunnaisen tarpeeseen vieras/työhuoneeksi riittää alkovin kokoiset pikkuhuoneet. Kaikki neliöt keskitetty siihen tilaan, jossa hereilläoloaika vietetään:

Kerrostaloasunto 120 m2, joista olohuone n. 55 m2, joka väliaulan/eteisen kautta yhdistyy osin avokeittiöön n. 30 m2. 2 makuuhuonetta yhteensä n. 15 m2. Eli vaatekaappien ja sänkyjen lisäksi vain sopivasti kuljettava vapaa tila.

Tämä ratkaisu oli osin pakon sanelema kun yhtä avointa tilaa (poislukien kylpyhuone, sauna ja wc:t) oleva asunto muokattiin tilapäisvaiheessa kahdelle lapselle ja aikuisparille.

Lasten muutettua ei nähty tarvetta muuttaa alunperin tilapäiseksi ajateltua huonejärjestystä. Toimii meillä, mutta ei näy vastaavian neliöiden jakoja missään.

Hyppään nyt ihan ohi aiheen, mutta ihmettelen aina ulkomaisia asunto-ohjelmia, kuten Remppa vai muutto, jossa master bedroom on keskikokoisen asunnon kokoinen. On takka ja nojatuolit, valtavan kokoinen kylpuhuone ja parhaimmillaan kaksi vaatehuonetta. 

Oleskelutilat saattavat olla varsin kompaktit ja lasten huoneisiin mahtuu sängyn lisäksi korkeintaan pieni pöytä. Tätä näkyy varsinkin uusissa taloissa, joiden kuvittelisi vastaavan tämän päivän toiveita. Jos meillä joku viettää aikaa omassa huoneessaan, se on teini ja tilaa tarvitsee pikkukoululainen leluille ja legorakennelmille. 

Jos rakennuttaisin talon, haluaisin makuuhuoneestani kompaktin tilan, johon mahtuu leveä sänky, yöpöydät ja penkki päiväpeitolle. Ei missään nimessä työpöytää, eikä  mitään mikä voi kerätä rojua. Makuuhuoneesta käynti vaatehuoneeseen ja mielellään myös pieni kylpyhuone. 

Meillä oli tuollainen haaveilemasi makuuhuone edellisessä talossamme - itse makuuhuone oli 24m2 mutta siitä oli n 1/3 erotettu seinäkkeellä pukeutumishuoneeksi. Tuo seinäke toimi sängyn päätynä ja molemmin puolin pääsi pukeutumistilaan. Siellä kunnon kaapit ja silitysvälineet näkymättömissä. Itse makuuhuoneen puolella oli vain sänky ja lipasto, ei muuta. Makuuhuoneesta oli käynti myös isoon omaan kylpyhuoneeseen. Äärettömän toimiva ja upea. Tämä on ainoa mitä oikeastaan kaipaan tähän nykyiseen (puolta pienempään) taloomme.

46

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ISOA kivitaloa rauhallisella alueella mutta kuitenkin lähellä kaikkea.

Iso lämmin kahden auton talli kaukosäätöisillä nosto-ovilla oltava, olohuoneessa takka, iso uima-allas -osasto saunatilojen yhteydessä.

Ilmalämpöpumppuja sen verran että talon saa kesähelteillä viileäksi.

Itse en haluaisi uima-allasta sisälle, kosteus on niin iso riski rakenteille. Mutta pihalla meillä sellainen on ja se on kyllä mukava

ILPpiä ei ole koskaan ole tarvittu jäähdyttämiseen vaikka sellaisen asensimme, meidän kivitalomme on talvella lämmin ja kesällä sopiva. Maksimissaan 26 sisällä jos helteet jatkuu pitkään. 

Nykyrakentamisessa suositaan paljoa ikkunapintaa. Pienissäkin asunnoissa voi olla ihan kohtuuton määrä ikkunaa. Minä kaipaan seinäpintaa. Olen kirjaihminen ja kirjoille on löydyttävä paikkka eikä hyllyjä tai kaappeja voi ikkunan eteen laittaa. Riittävä seinäpinta-ala kunniaan!

Ps: mikä siinä on, kun joskus on pystytty rakentamaan n. 30 neliöön yksiö, jossa kph johon mahtuu pesukone, kivasti kaappitilaa, sänky alkoviin (alkovi on loistava keksintö, en tiedä miksi jätetään nykyään useimmiten pois), mahtuu myös sohva, tv-taso/kirjahyllyjä ja ihan kunnon ruokapöytä. Nykyisissä uusissa mahtuu 30-35 neliöön sänky ja ruokapöytä.  Ei kiva minusta.

Kerrostalon helppous. Ei piha- tai lumitöitä. Keskustan palvelut kivenheiton päässä. Ihan rauhassa saa olla, vanhempia ihmisiä enimmäkseen ja ääniä ei oikeastaan kuulu, joskus käy ovi jossain tai joku tekee remonttia ja pora jurnuttaa. Lisäksi koen oloni turvalliseksi täällä tornissani, alaovikin on koodin takana.

Arvostan sitä että on naapureita (ainakin koska heistä ei ole ollut mitään häiriöitä, päin vastoin). On ihanaa tietää että ympärillä asuu joka puolella ihmisiä, se tuo jotenkin turvallisen olon. Pelkäisin kuollakseni jossain yksinäisellä mökillä maalla asumista.

Urbaanisuutta ympärillä. Ei tarvitse olla puita eikä puskia ikkunoista näkyvissä.

Tilaa, hyvää pohjaratkaisu, vanhaa arkkitehtuuria, erillistä ja tarpeeksi tilavaa keittiötä säilytystiloineen. Tällä palstalla olen huomannut, että todella moni myös arvostaa näitä, mutta omassa tuttavapiirissä tärkeintä tuntuu olevan, että asunto on uusi (ja muusta ollaan valmiita tinkimään).

Iso piha kauttaaltaan nurmikkoa ja lehtipuita. Vaasteraa, omenapuita marjapensaita jne. Korkea pensasaita.

Useat vaikuttavat arvostavan valoisuutta eli runsaasti ikkunoita ja vaaleita pintoja. Itse pidän hämyisyydestä ja tummista pinnoista. Runsaat verhot on myös mun juttu, mieluusti kaksi verhotanko/kiskoa päällekkäin.

Arvostaisin sitä, ettei aurinko paistaisi suoraan sisään asuntoon. Nyt meillä paistaa keväästä syksyyn, ja vieraat ihastelee tätä ”valokylpyä”. Mielestäni varjoisampi asunto on kodikkaampi. Unelma olisi asunto, jossa on isot ikkunat, mutta varjoisaa ikkunoiden ulkopuolella.

TILAAAAAAAAAAAAAAA. Okei, voisin hyvin luopua yhdestä huoneestani, koska en osaa tehdä sillä mitään. Olisin ostanut pienemmän talon, jos olisi ollut jokin koko väliltä minimaalinen-vähän liian iso. Mutta tuolla pienemmässä kun kävin esittelyssä aikoinaan, sen ollessa TYHJÄ, oli ensimmäinen reaktioni että kamalan pieni! Ja olin ihan pettynyt matkalla kotiin XDDDDD

Yksityisyys... No sitä nyt varmaan kaikki haluavat??? Mutta minulle se tarkoittaa myös sitä, että painukaa ví.t.t.uuñ oveltani, jos ei ole erittäin (!) tärkeää asiaa tai kotiinkuljetus.

Minua ei jaksa kiinnostaa oma piha, koska ei täällä ole tarpeeksi yksityisyyttä muutenkaan. Voisi olla vaikka luopua koko pihasta, jos se pienentäisi yhtiövastiketta XDDDDD

Kaikkeni teen, että pääsen omakotitaloon sanotaan hmmm... sanotaan viiden vuoden sisään. Voi jösses, toivottavasti ei oikeasti mene niin kauan XD.

Vierailija kirjoitti:

Arvostaisin sitä, ettei aurinko paistaisi suoraan sisään asuntoon. Nyt meillä paistaa keväästä syksyyn, ja vieraat ihastelee tätä ”valokylpyä”. Mielestäni varjoisampi asunto on kodikkaampi. Unelma olisi asunto, jossa on isot ikkunat, mutta varjoisaa ikkunoiden ulkopuolella.

Mun kerrostalokodissa on huoneiston levyinen parveke - pohjoiseen!

Kaikki ikkunat ovat siihen suuntaan ja siis vielä parvekelasit välissä.

Aluksi pelkäsin, onko pimeä asunto, mutta ei huolta! Nyt kun lumi tuli, niin valkeutta riittää kesken pimeintä tammikuuta.

Etuna on olkkarin lattiaan asti ulottuvat ikkunat koko seinän leveydeltä. Ja keväällä/kesällä parveke on ylimääräinen huone. Pohjoisparveke ei muutu pätsiksi kesähelteilläkään.

Pientä pinta-alaa ja minimalismia. Vähän säilytystilaa.

Kodikkuus tärkeintä.  Kalliit ja vaaleat kodit ovat kolkkoja.