Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Tykkään kämpässäni keittiön avokaapeista joihin on asennettu eteen laitettava verho. Niin kotoisan oloista ja jotenkin maalaismaista :D Verhon tietty saa vaihdettua vuodenajan mukaan, ja siitähän minä tykkään.

Tykkään enemmän siitä että katto on matala kuin korkea. Tulee jotenkin kylmä tunnelma jos katto on liian korkea.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kun on paljon huoneita eikä yhtä avaraa tilaa. Meillä on vanhassa talossa erillisissä huoneissa keittiö, olohuone, kirjastohuone, harrastehuone, työhuone ja tietenkin makuuhuoneet. Saa helpommin omaa rauhaa kuin jossain kerroksen kokoisessa avarassa tupakeittiössä.

Tämä, sokkeloiset talot ovat ihania. Tykkään myös talon sisällä olevista portaikoista, siis esim. muutama rappunen olohuoneeseen tms. Voinee johtua siitä, että olen aina asunut yksitasoisessa asunnossa.

Paras on iso keittiö, joka on olkkarin vieressä tai muuten lähellä ja yhteydessä. Avokeittiöt on huonoja, meluhaittoja.

Vierailija kirjoitti:

Juu, erillinen wc on ehdoton, jos taloudessa asuu enemmän kuin yksi henkilö (pikkulapsia ei lasketa, mutta kasvavat hekin pian teineiksi).

Tuohan on ihan hölmöä, ettei pääse tarpeilleen kun joku muu on suihkussa tai meikkaamassa. Ja sama toisinpäin.

Miten se suihkussa käynti tai meikkaaminen muka estää pöntön käyttöä samaan aikaan? Eihän nyt oman perheen kesken laiteta kylppärin ovea lukkoon!

Värit ja se että on erillinen keittiö ja erillinen ruokailutila! Ei avokeittiöitä!

Ns. ylimääräistä tilaa. Seitsemän vuoden kaksiossa asumisen (47-63m2) jälkeen en näe enää mitään hohdokasta miniasunnoissa, minitaloissa, avokeittiöissä, pikkuruisissa makkareissa ja siinä mentaliteetissa, että tässä keittiö-olkkarissahan me kaikki ollaan yhdessä ja muista tiloista viis.

Siksipä olenkin muuttamassa lapsen kanssa 95(/130)-neliöiseen taloon. Mä haluan tilaa vaeltaa huoneesta toiseen, sisustaa muutenkin kuin käytännöllisyys edellä, mahduttaa kämppään esimerkiksi pianon jne jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, erillinen wc on ehdoton, jos taloudessa asuu enemmän kuin yksi henkilö (pikkulapsia ei lasketa, mutta kasvavat hekin pian teineiksi).

Tuohan on ihan hölmöä, ettei pääse tarpeilleen kun joku muu on suihkussa tai meikkaamassa. Ja sama toisinpäin.

Miten se suihkussa käynti tai meikkaaminen muka estää pöntön käyttöä samaan aikaan? Eihän nyt oman perheen kesken laiteta kylppärin ovea lukkoon!

Oletkohan mun puoliso? Meillä hän on siltä mieltä, että kylppäri, kh ja wc pitäisi yhdistää yhdeksi isoksi tilaksi, koska sinne mahtuisi sitten iso poreamme, jossa hän voisi käydä. Nytkin meillä on kylpyamme, jota kukaan ei jaksa käyttää. Niin ja vedestähän me maksetaan kulutuksen mukaan.

Kaksi vessaa ja mielellään vielä erilliset kylpyhuoneet ovat mulle ehdoton juttu tässä lapsiperheessä. Silloin kun asuttiin vielä ahtaasti opiskeluaikoina lasten kanssa, niin olihan se aikamoinen show joka aamu, kun vanhemmat yrittää käydä suihkussa vuoroillaan ja toiset käyvät pöntöllä samaan aikaan.

Näkösuojaa pihalla. Nykyisin tuntuu olevan trendinä, että talot rakennetaan vieri viereen, postimerkin kokoisilla pihoilla ja korkeintaan pari hassua puoleen sääreen ulottuvaa puskaa raja-aitana. Minä haluan sellaisen pihan, jossa voi suruttaa ottaa rajatonta aurinkoa ja halutessaan vaikka harrastaa rakkautta ulkoporealtaassa. Aniharva kohtuuhintainen talo pk-seudulla taipuu näihin vaatimuksiin. Tietysti eri tilanne, jos taskussa olisi miljoonia.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten erillistä makuuosastoa vaatehuoneen ja kylpyhuoneen kera. Näitä ei näe edes omakotitaloissa, vaan rakennetaan kaksikerroksisia taloja, joissa alakerrassa olkkari ja keittiö ja yläkertaan tungettu vierekkäin 3-4 makuuhuonetta, jotka jakavat yhteisen kylppärin. 

Onneksi ei ole tarvetta muuttaa.

Tämä on erittäin hyvä. Isäni rakennutti talon johon keksi tuollaisen ratkaisun. Portaiden jälkeen alkaa pieni tasanne josta jatkuu portaat ylempiin makuuhuoneisiin. Tällä tasanteella on ovi josta aukeaa suuri eteinen jossa on vaatehuone ja kaapit, sisällä toinen ovi jossa on isäni kylpyhuone ja kolmas ovi josta aukeaa makuuhuoneen ovi. Näin heillä on oma kerros kokonaan käytössä.

Hiljaisuutta ja kotirauhaa yleensä.

Juu, muutetaan maalle heti, kun sopiva talo löytyy.

Kohtuullisen kokoisia ikkunoita. Uusissa omakotitaloissa näkee usein, miten olohuoneen seinä on pelkkää ikkunaa. Siihen vielä naapuritalo 10 metrin päässä, ihanan avaraa ja valoisaa. En tiedä miten ihmiset pystyvät asumaan niin. Asia on toki eri, jos talo on jossain korvessa tai ikkunaseinä muuten piilossa. Ei se tosin silti ideaali ole, jotenkin kalsa.

Kevyitä huonekaluja ja koristeita. Eli saa olla feikkiä ja vaikka muovia, joku massiivipuinen pöytä olisi kamala. Seinillä on julisteita ja kehyksistäkin otan aina lasit pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilliskeittiö. Avokeittiön puolustaja on kuin vegaanit: vain hän on oikeassa. En halua käryjä, meteliä ja sotkuja olkkariin. Avokeittiössä en osaisi kokata sillä antaumuksella, kun jatkuvasti saisi varoa roiskeita ja sotkua.

Tämähän on juuri päin vastoin. Palstalla haukutaan järjestäen avokeittiöt, ja tässäkin ketjussa tämä tuli heti esiin. Kuitenkaan en tiedä ketään joka olisi rakennuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana taloonsa erillistä umpinaista keittiötä. En myöskään tunne lähipiiristäni ainakaan ketään alle 40-vuotoasta, joka haluaisi umpinaisen keittiön. Että joku epäsuhta on palstan ja tosimaailman välillä.

Suunnittelemme rakentamista ja järjestäen kaikissa talopaketeissa on avokeittiö, vain lapplitaloilla on valmiissa malleissa erilliskeittiöitä. Ja neliöt maksaa rakentamisessa älyttömästi nykyään, avokeittiö olkkarissa säästää pinta-alassa ja näinnkustannukset pysyy kurissa. Jos rakentaminen ei olisi niin kallista ja riskialtista, erilliskeittiöitä olisi paljon enemmän.

Ei vaan avokeittiö on kiva kun voit jutella perheen ja kaverien kanssa kun teet ruokaa tai laitat kahvia tai haet vaikka leivän. Erillisestä keittiöstä tulee mieleen essussa kotiapulaisen kanssa puuhaava perheenemäntä joka kokkaa miehen tärkeille kavereille. Sellaistahan se ennen oli. Tai apulainen häärää kyökissä yksin: "maire voi nyt tuoda vatkulin pöytään".

Olen tottunut asumaan Helsingin kantakaupungissa mutta en ihan keskustassa. En moiti toistenkaan valintoja. Arvostan nykyisessä asunnossa kävelymatkaa kesksutaan mutta myös keskuspuistoon. Arvostan kerrostaloissa ylintä kerrosta ja läpitalon huoneistoa sääekö aitoa parkettia vaikka koiria onkin.

Arvostan mukavuutta, yhteyksiä, valoa, väljyyden tunnetta, maisemia, rauhallista ympäristöä, turvallisuutta, hiljaisuutta, yksityisyyttä, raitista huoneilmaa, puhtautta ja siisteyttä, helppoutta.

Näitä varmaan arvostaa useimmat muutkin. Mutta jotain sanoakseni sanon, että arvostan sitä, miten luonnonvalo saadaan käyttöön, mistä suunnasta paistelee, millaiset varjot ja kuviot se luo seinille ja lattioille.

Arvostan tilaa, modernia asumista, laadukkaat sisustusmateriaalit, helppohoitoisuus ja -ylläpito, kaikki yhdessä kerroksessa. Voisin asua myös hyvin rakennetussa hirsitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Arvostaisin sitä, ettei aurinko paistaisi suoraan sisään asuntoon. Nyt meillä paistaa keväästä syksyyn, ja vieraat ihastelee tätä ”valokylpyä”. Mielestäni varjoisampi asunto on kodikkaampi. Unelma olisi asunto, jossa on isot ikkunat, mutta varjoisaa ikkunoiden ulkopuolella.

Tiedän mitä tarkoitat. Talomme on kallion ja metsän suojassa ja isot lehtipuut tekee kauniin varjon sisälle. Terasseillakin voi olla joko täydessä auringossa tai puiden katveessa. Seinän korkuisista ikkunoista tulee luonto kauniisti sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäisiä hyväkuntoisia vaate- ja keittiönkaappeja vanhassa kämpässä. Samoin vanhoja hyväkuntoisia lattioita.

KIITOS. Kuolen aina kun näen että jotain vanhaa ihanaa hyväkuntoista on revitty ja tilalle isketty vaikka avaruusasemakeittiö ihme alalista-valoineen ja paneeleineen.

Arvostan alinta kerrosta, paitsi ei ihan maan tasassa siis. Roskismatka on lyhyt, ja lasten ja koiran kanssa helppoa, ja alapuolella ei asu ketään, sieltä ei tule melua ja voin itse tömistellä.

Muovimatot on usein stailit. Riippuu tietenkin tyylistä, ja talon tyylistä, mutta kuitenkin.