Miten jaksaa elää ero käytäntöjen ja uuspeeheasioiden kanssa?

"Äitipuolen" roolissa vastaan sen verran noihin kieltämisiin ja lasten asioihin puuttumisiin, että itse soitin lasten äidille ja kysyin, mitä lapset saa tehdä ja mitä ei, kun oli välillä niin ristiriidassa lasten tarinoiden kanssa. Ja me kyllä matalalla kynnyksellä soitellaan, mikä on mielestäni tosi hyvä.

Ois vaan tosi hyvä jos aikuisilla olisi keskustelyhteys ja lasten säännöt olisivat samat molemmissa paikoissa.

Ja että siis se lasten kieltäminen tekemästä jotain voi tarkoittaa ihan hyvääkin. Ota luuri käteen ja keskustelkaa!

Meidän tapauksessa lasten äiti sanoi, että on hyvillään, jos haluan ottaa vastuuta asioista x ja y. Päävastuu toki on lasten isällä kun lapset ovat täällä (meillä siis lasten isä on lähivanhempi). Mutta aina ei isä ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Tää on muuten jännä juttu. Erottiin, koska miehellä oli toinen ja muuttikin sitten tämän luokse. Minulla on lapset 3 vko/kk, isällään ovat 1 vko verran. Minä olen lähivanhempi, joka ei saa muuttaa ilman exän lupaa, en valita lapselle koulua ilman exän lupaa, en hankkia uutta työpaikkaa ilman exän lupaa (kuin tästä kodin läheltä). Exä sen sijaan voi elää juuri niin kuin itse haluaa ja vaikka ilmoittaa, että ei ota lapsia kesälomalla luokseen. Jos minä kiellän vastaavan kesäloman lapsilta isän kanssa, niin minä vieraannutan lapsia isästään, isän tekemänä sama on ihan OK.

Tottakai saat muuttaa. Mitä ihmettä.

Minä päädyin neuvottelemaan lapsiani koslevat asiat lapsen isän kanssa. Exä ja minä olemme lastemme huoltajat, tarkoittaen tällä, että sinun ei TARVITSE olla missään tekemisissä kenenkään muun kuin exäsi kanssa lapsiin liittyvissä asioissa. Ex on itse halunnut uuden puolison, eikä voi olettaa sinun olevan tekemisissä uuden puolisonsa kanssa. Toki joillakin tämä toimii, mutta oma arki on jo riittävän täynnä töitä ja muita ihmissuhteita että en halua lisäkuormitusta exäni suhteista. Lapsien ei kuulu kertoa tai sanella mitään vaan vanhemmilla täytyisi olla yhtenevät perussäännöt, mutta jokaisessa kodissa eletään sen kodin vanhempien tavoilla.

Minkä ikäiset lapset sinulla on ap? Jos pienet niin asia on hankalampi. Jos jo isommat niin voit muutaman kerran napakasti mutta tietenkin ystävällisesti sanoa että ”juu, eri perheissä tehdään asioita eri tavalla ja se on ihan normaalia ja voi olla hauskaakin kun saa tehdä eri tavalla juttuja kuin kotona. Ei siis mitään huolta tai ihmetystä jos isän luona tehdään jotain eri tavalla, se on ihan ok ja voi jutella isän kanssa jos se tuntuu tylsältä”. Tai jos ei sovellu teille niin sanot vaan neutraalisti ”aijaa, no kaikkialla omat tapansa, me tehdään näin kotona” ja jatkat jostain muusta aiheesta.

Lapsiakin voi ohjata siihen etteivät avaa kaikkea tapahtunutta sinulle. Sinulla on raskasta kun kuulet liikaa mitä exälläsi tapahtuu. Siihen ei ole konkreettisesti syynä ex eikä nyxä vaan suurelta osin lapset jotka kertovat nähtävästi ilman minkäänlaista filtteriä mitä exällä tapahtuu.

Up