Lue keskustelun säännöt.
Isoäiti uhkailee itsemurhalla jos joutuu palvelutaloon
19.01.2021 |
Ei vanhainkotiin, vaan palvelutaloon missä olis muistisairaille oma asumisyksikkö. Hänellä alzheimer jo aika pitkällä jajää monta kertaa viikossa lukkojen taakse, tai lähtee rantasandaaleissa kauppaan ym. Ollaan yritetty saada häntä ymmärtämään, että tämä olisi hänelle parhaaksi mutta tulistuu joka kerta ja uhkaa hypätä parvekkeelta ym. Onko antaa neuvoja? Pelätään jo että satuttaa itsensä kotona kun ei jalatkaan kunnolla toimi.
Kommentit (52)
Anna olla. Hoitakoot itse oven avaamiset ym, jos mokailee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan siinä säästettyä kivan summan perintörahoista, kun antaa toteuttaa uhkauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Hoitakoot itse oven avaamiset ym, jos mokailee
Tämä siinä on ongelmana, kun eivät enää kykene itse hoitamaan. Jos jotain sattuu, ja sitähän sattuu, soitetaan lapsi/lapset apuun, riippumatta kellonajoista tai välillä olevista kilometreistä.
Isoisäni oli samanlainen, ei nyt ihan itsemurhasta puhunut, mutta kovasti vastusti "vaivaistaloa". Lopulta hän kuitenkin siirtyi yksityiseen hoitokotiin, kun muistisairaus vei kuin litran mittaa. Sen jälkeen olikin oikein tyytyväinen, kun oli seuraa ja säännöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Hoitakoot itse oven avaamiset ym, jos mokailee
Tämä siinä on ongelmana, kun eivät enää kykene itse hoitamaan. Jos jotain sattuu, ja sitähän sattuu, soitetaan lapsi/lapset apuun, riippumatta kellonajoista tai välillä olevista kilometreistä.
Mietipäs tuohon sitten vielä alkoholisoitunut tuollainen, joka ei lähde kirveelläkään kotoa pois. Isäni oli tuollainen tapaus. Siskoni kanssa kerroimme naapureille, että soittavat poliisin tai ambulanssin apuun, eivät meille, koska isä ei uskonut yhtään mitään ja teki mitä sattuu. Ja apu joka tapauksessa tulee noin nopeammin, kuin se, että me lähdemme ajamaan eri paikkakunnalta katsomaan paikan päälle. Enkä voi muuta sanoa, kuin että luojan kiitos hän on nyt vainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa sille että saa kokeilla palveluasumista kuukauden ja tulla takaisin jos ei tykkää. Kuukauden päästä palvelutalossa suostuttelette jäämään, voi olla helppoakin.
Minun äiti piti viedä aikoinaan väkisin. Hän sai voimakkaan rauhoittavan lääkkeen, ensihoitajat veivät ambulanssilla. Ihmistä kun ei saa jättää heitteille. Kun muisti menee todella huonoksi, vanhus ei muista syödä eikä juoda, pissaa ja kakkaa tulee housuun, koti on likainen, samoin itse vanhus. Hän ei aina päästä kotihoitoa sisälle, piilottaa laskut, laittaa talvella lämmöt kiinni, lähtee yöpaitasillaan pakkaseen. Ei siinä ole lopulta enää vaihtoehtoja, kun ei se monellakaan ole niin, että saappaat jalassa kuollaan. Minäkin ajattelin, että juu kyllä auttelen kohtuudella, mutta aika pian olin kuin osa-aikatyössä huolehtimassa äidistäni. Muutaman vuoden jälkeen väsyin totaalisesti, eikä äiti pärjännyt päivääkään ilman apuani.
Mummo palvelutalolle asap, jos paikan saa. Sitä paremmin sopeutuu, mitä aiemmin sinne menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Itseäni en osaa kuvitella missään palvelutalossa dementikkojen kanssa kuolemaa odottelemassa. Nautin elämästä niin kauan kun elämä tuottaa minulle nautintoa, mutta jos en kykene enää itse huolehtimaan itsestäni, niin omalla kohdallani katson, että siinä kohtaa on aika lähteä kuoleman kyytiin, ilman mitään suurempaa dramatiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä sinne väkisinkään saa, eikä se olisi hänen mielenterveydelle ja jaksamiselle hyväksi jos hän kerran kovasti itse vastustaa, joten kannattaa antaa olla vaan. Moni vanha ihminen haluaa kuolla "saappaat jalassa" omissa kodissaan, ja miksipä sitä kieltämään. Omat vanhempani suoraan tämän sanoneet ettei mihinkään kylille taia vanhainkoteihin lähde, ja se on minulle ok, kerroin vaan että minä en kuitenkaan sitten auttele heitä loputtomiin vaan pärjäävät sitten miten pärjäävät.
Saa siinä vaiheessa kun todetaan muistisairauden vuoksi olevan kykenemätön asumaan kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin tekisin jos uhkailtaisi kidutustalolla.
Ensimmäisenä veisin itsemurhalla uhkailevan lääkäriin oli hän sitten muistisairas tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne, oma äiti kyseessä oli. Sovin muuttopäivän ja sitten vaan menin äidin luokse ja kerroin, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä, ja sitten mentiin. Pahalta se tuntui, mutta äitini oli jo usean vuoden ajan eksynyt ja jopa poliisi etsinyt.
Kyllä ymmärrän hyvin myös kyseistä vanhusta. Olisiko se sitten niin kamalaa, jos hän päättäisi päivänsä siinä vaiheessa, kun elämä ei enää itsestä tunnu mielekkäältä? Tekee niitä itsemurhia paljon nuoremmatkin, joilla elämää olisi vielä edessä ja paljon vaihtoehtoja. Toki surullista läheisille, mutta ymmärrän isoäidin fiiliksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ap todellakaan yksin. Vastaavia tapauksia on paljon. Valitettavasti niin kauan, kuin henkilö katsotaan kykeneväksi päättämään asioistaan, häntä ei voi pakottaa mihinkään. Sitten kun tilanne on niin pitkällä, että hänen katsotaan olevan kykenemätön asioistaan päättämään, hänet viedään sinne palvelutaloon. Valitettavasti sairaus saa olla tosi pitkällä ennen kuin tämä tapahtuu. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän hyvin myös kyseistä vanhusta. Olisiko se sitten niin kamalaa, jos hän päättäisi päivänsä siinä vaiheessa, kun elämä ei enää itsestä tunnu mielekkäältä? Tekee niitä itsemurhia paljon nuoremmatkin, joilla elämää olisi vielä edessä ja paljon vaihtoehtoja. Toki surullista läheisille, mutta ymmärrän isoäidin fiiliksiä.
Näinkin voi ajatella, mutta usein se kyvyttömyys pärjätä yksin tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö ei syö, ei ota lääkkeitään, lähtee pakkaseen yöpaita päällä hortoilemaan osaamatta tulla takaisin kotiin, jättää hellan päälle ja aiheuttaa pahimmillaan tulipalon jne. Eli pahimmillaan on jopa vaaraksi muille. Läheisille on aika karua, jos mummo kuolee pakkaseen paljain jaloin tai kuihtuu vain pois siksi, että ei muista syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän hyvin myös kyseistä vanhusta. Olisiko se sitten niin kamalaa, jos hän päättäisi päivänsä siinä vaiheessa, kun elämä ei enää itsestä tunnu mielekkäältä? Tekee niitä itsemurhia paljon nuoremmatkin, joilla elämää olisi vielä edessä ja paljon vaihtoehtoja. Toki surullista läheisille, mutta ymmärrän isoäidin fiiliksiä.
Näinkin voi ajatella, mutta usein se kyvyttömyys pärjätä yksin tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö ei syö, ei ota lääkkeitään, lähtee pakkaseen yöpaita päällä hortoilemaan osaamatta tulla takaisin kotiin, jättää hellan päälle ja aiheuttaa pahimmillaan tulipalon jne. Eli pahimmillaan on jopa vaaraksi muille. Läheisille on aika karua, jos mummo kuolee pakkaseen paljain jaloin tai kuihtuu vain pois siksi, että ei muista syödä.
No eikö juuri siksi voi hyväksyä itsemurhan siinä tilanteessa, kun vanhus ei enää yksin pärjää? Miksi isoäidin pitäisi sinnitellä hengissä palvelutalossa, jossa joutuu irrottautumaan tutuista rutiineistaan ja olo on todennäköisesti eksynyt ja turvaton? Sen takia, että läheiset eivät hyväksy itsemurhaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän hyvin myös kyseistä vanhusta. Olisiko se sitten niin kamalaa, jos hän päättäisi päivänsä siinä vaiheessa, kun elämä ei enää itsestä tunnu mielekkäältä? Tekee niitä itsemurhia paljon nuoremmatkin, joilla elämää olisi vielä edessä ja paljon vaihtoehtoja. Toki surullista läheisille, mutta ymmärrän isoäidin fiiliksiä.
Näinkin voi ajatella, mutta usein se kyvyttömyys pärjätä yksin tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö ei syö, ei ota lääkkeitään, lähtee pakkaseen yöpaita päällä hortoilemaan osaamatta tulla takaisin kotiin, jättää hellan päälle ja aiheuttaa pahimmillaan tulipalon jne. Eli pahimmillaan on jopa vaaraksi muille. Läheisille on aika karua, jos mummo kuolee pakkaseen paljain jaloin tai kuihtuu vain pois siksi, että ei muista syödä.
Ihmisen elämä on aika karu. Noin käy vanhukselle usein asui hän sitten laitoksessa tai kotona.
Esim. nyt vanhuksia kuolee palvelutaloissa yksinäisyyteen. Ruokaa olisi kyllä tarjolla mutta ei se maistu kun ei ole elämänhaluakaan. Kukaan ei käy, kun koronarajoitukset eivät anna siihen mahdollisuutta.
Mummo vietiin väkisin. Taksissa piti olla ovi lukossa ettei karkaa matkalla.
Kotona ei onnistunut enää mikään, vessajututkin tehtiin olohuoneessa, ei syönyt, karkaili öisin. Yritettiin ostopalveluilla ja omalla avulla tukea mutta kun ei ollut varaa palkata 24/7 seuralaista niin ei jäänyt vaihtoehtoa. Nyt on puoli vuotta ollut ja kehuu kun on niin hyvä palvelu, ruokitaan ja kahvit keitellään, ei tarvitse itse siivota ja pääsee ulkoilemaan, on askartelua, neulontaa, laulajaisia. Viihtyy ja yhteinen aika ei mene enää pissipurkkien etsimiseen ja kakan siivoukseen olkkarin nurkasta, vaan käydään kahviloissa tai kauppakeskuksissa. Tai käytiin ennen koronaa. Nyt kävellään ja pelaillaan korttia ja katsellaan valokuvia.
Kun ihminen ei itse enää tiedä mikä on itselle parhaaksi niin jonkun muun on huolehdittava vaikka vastustusta herättääkin.
Eipä sitä sinne väkisinkään saa, eikä se olisi hänen mielenterveydelle ja jaksamiselle hyväksi jos hän kerran kovasti itse vastustaa, joten kannattaa antaa olla vaan. Moni vanha ihminen haluaa kuolla "saappaat jalassa" omissa kodissaan, ja miksipä sitä kieltämään. Omat vanhempani suoraan tämän sanoneet ettei mihinkään kylille taia vanhainkoteihin lähde, ja se on minulle ok, kerroin vaan että minä en kuitenkaan sitten auttele heitä loputtomiin vaan pärjäävät sitten miten pärjäävät.