Isoäiti uhkailee itsemurhalla jos joutuu palvelutaloon

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Itseäni en osaa kuvitella missään palvelutalossa dementikkojen kanssa kuolemaa odottelemassa. Nautin elämästä niin kauan kun elämä tuottaa minulle nautintoa, mutta jos en kykene enää itse huolehtimaan itsestäni, niin omalla kohdallani katson, että siinä kohtaa on aika lähteä kuoleman kyytiin, ilman mitään suurempaa dramatiikkaa.

Tuo on muuten ihan hyvä suunnitelma, mutta kun ei ne muistisairaat tahdo ymmärtää, ettei ne pärjää enää. Kuvittelevat että hyvin tää menee, vaikka eivät osaa enää laittaa ruokaa, ostavat kaupasta aina muutamat samat jutut, eivätkä muista syödä edes niitä kotiin tuotuja ruokia. 

Ehdottomasti pitäisi eutanasiaa tarjota, kun kerran kunnon hoitoa ei ole saatavilla.

Ei kannata väkisin viedä. Hommatkaa turvaranneke ja kotiapu. Mielestäni molemmat voi laittaa kuluiksi hoitorahahakemukseen, eli isoäiti saa korkeinta tukea todennäköisesti.

Jos olette huolissanne esim tulipalovaarasta, niin asentakaa joku älykäs palovaroitin, joka ilmoittaa teille jos mummu saa tulipalon aikaiseksi. Ja saahan sinne toki videokuvankin jos tarvitsee ja mummu suostuu.

Nuo itsemurhauhkailut "hyppää parvekkeelta" taitaa olla tietyn tyyppisillä ihmisillä aika yleisiä. Manipulointia, syyllisyyden aiheuttamista, huomionhakuakin. En usko, että tämä asia korjaantuu lääkärivierailulla. Kyse ei ole varsinaisesti itsetuhoisuudesta, vaan itsemurhalla uhkailu on tapa panna hanttiin.

Sinänsä kyllä ihan kauheaa sälyttää läheisille pelko vanhuksen itsemurhasta.

Lyhyt oma kokemus työvuoron tauolla padilta:

Oma mummo kuoli kahden kuukauden sisällä palvelukotiin päästyään. Halusi sinne, 94 vuotias muistisairas / monisairas vanhus. Tätä ennen roikotettiin yksinäisenä kotisairaanhoidon piirissä, vaikkei pärjännyt ollenkaan kotona ja pelkäsi, oli itkuinen, ei syönyt. Olisi jo useamman vuoden tarvinnut 24/7 hoitoa, muttei päässyt hoitokotiin. Käytiin vuosikaudet siellä joka ainoa viikko 200 km päästä ja jatkuva taistelu siitä että pääsisi hoitokotiin turvaan kokoaikaisesti, oli viimeiset 2 v joka kk yhden viikon.

Kun pääsi viimein palvelutaloon, nousi elämänlaatu todella paljon, paino nousi, oli jatkuvasti seuraa eikä pelännyt. Mummo nukkui rauhassa pois palvelukodissa, hymy oli huulilla ja yksi kyynel poskella. Itkettää muistellakin tätä... ihan järkyttävää miten pitkään kidutetaan kotihoidossa peloissaan olevia muistisairaita ja heikkokuntoisia vanhuksia vaipoissaan. 

Kun on jo turvaranneke, kotiapu käy kolme kertaa, sukulaisista joku siivoaa kerran viikossa ynnä käy kaupassa. Mutta silti ehtii tuhria ulosteilla paikkoja, poistaa vaippahousunsa ja tunkea pyttyyn, jättää veden valumaan jne. Kun tila on edennyt pitkälle, muistisairas tarvitsee jatkuvaa tukea. Eikä voi asua yksin.

Anteeksi nyt kun sanon, mutta minusta tuntuu, että tässä ei monellakaan ole mitään käsitystä muistisairaan hoitamisesta. Esim. Turvarannekkeesta ei ole hyötyä, kun vanhus ei muista mikä se on. Ranneke on hukassa alta aikayksikön. Se (kuten silmälasit, tekohampaat, hammasharja, telkkarin kaukosäädin, puhelin...) voi löytyä mm. pakastimesta, pyykkikoneesta, vessanpöntöstä, pihalta. Ateriapalvelun ruuat heitetään roskiin tai piilotetaan ulos, koska ne on myrkytettyjä tai vain syömäkelvottomia.

Kotiavulle sanotaan, että just söin. Kohta soitetaan lapselle, että nyt tulee kuolema, on niin sairas olo. Kummasti kuolema peruuntuu kun menee pistää mummon syömään. Muistisairaan paikka ei vain yksinkertaisesti ole kotona. Mikään laite tai kotiapu ei ole lähellekään riittävää. Kotihoito käy kun ehtii, ei silloin kun on tarve. Eivät he voi rynnätä apuun, kun vanhus tarvii apua, seuraa, lohduttajaa. Eikä heillä ole aikaakaan. Kokemuksen perusteella sanon, että muistisairaalle laitoshoito on kotia parempi. Ehdottomasti. Hoitajia on laitoksissa liian vähän, mutta he tekevät parhaansa, kunnioitan heitä suuresti. Laitokset eivät ole mitään kidutuspaikkoja! Ei ainakaan julkisen puolen laitokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Itseäni en osaa kuvitella missään palvelutalossa dementikkojen kanssa kuolemaa odottelemassa. Nautin elämästä niin kauan kun elämä tuottaa minulle nautintoa, mutta jos en kykene enää itse huolehtimaan itsestäni, niin omalla kohdallani katson, että siinä kohtaa on aika lähteä kuoleman kyytiin, ilman mitään suurempaa dramatiikkaa.

Miksi verhosit suunnitelmasi tuolla tavalla? "On aika lähteä kuoleman kyytiin", päätätkö vain lopettaa hengityksen vai tarkoitatko, että teet silloin itsemurhan?

Ei minulla vielä tarkkaa suunnitelmaa ole, mutta jollakin sellaisella tavalla, että se näyttäisi onnettomuudelta. Voi olla häkämyrkytys, jyrkänteeltä putoaminen tai jokin muu.

Meillä anoppi lähti yllättävän kiltisti lopulta. Olihan sitä sekoilua katsottu jo vuosi. Aivan hirveää. Hukkasi tavaraa, sekoili ympäri kaupunkia, heitti kotihoidon ulos tai laitti varmuusketjun. Ruokaa pilaantui jääkaapissa, parvekkeella, pöydillä. Tosin siellä hoitokodissa sitten alkoi taistelun ja rähisi urakalla hoitajille. Onneksi tasaantui sopivalla lääkityksellä ja ajoittain tajusi sen jälkeen, ettei pärjää kotona enää. Välillä oli kovin lähdössä. Alzheimerin kanssa kannattaa ottaa sitten se tapa, ettei haasta riitaa. Jos alkaa puhua, että nyt on kyllästynyt olemaan täällä ja haluaa kotiin. ei kannata alkaa huutamaan, että "et pääse, kunnet pärjää". Myöntelee vaan, että "joo, on ollut puhetta, huomenna varmaan pääset". Alzheimer on tyytyväinen ja kaikki hyvin. Asia unohtuu muutamassa minuutissa. Siis kun muisti on tarpeeksi heikko, voi lupailla kaikkea tuosta vaan, jottei tule pahantuuliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt kun sanon, mutta minusta tuntuu, että tässä ei monellakaan ole mitään käsitystä muistisairaan hoitamisesta. Esim. Turvarannekkeesta ei ole hyötyä, kun vanhus ei muista mikä se on. Ranneke on hukassa alta aikayksikön. Se (kuten silmälasit, tekohampaat, hammasharja, telkkarin kaukosäädin, puhelin...) voi löytyä mm. pakastimesta, pyykkikoneesta, vessanpöntöstä, pihalta. Ateriapalvelun ruuat heitetään roskiin tai piilotetaan ulos, koska ne on myrkytettyjä tai vain syömäkelvottomia.

Kotiavulle sanotaan, että just söin. Kohta soitetaan lapselle, että nyt tulee kuolema, on niin sairas olo. Kummasti kuolema peruuntuu kun menee pistää mummon syömään. Muistisairaan paikka ei vain yksinkertaisesti ole kotona. Mikään laite tai kotiapu ei ole lähellekään riittävää. Kotihoito käy kun ehtii, ei silloin kun on tarve. Eivät he voi rynnätä apuun, kun vanhus tarvii apua, seuraa, lohduttajaa. Eikä heillä ole aikaakaan. Kokemuksen perusteella sanon, että muistisairaalle laitoshoito on kotia parempi. Ehdottomasti. Hoitajia on laitoksissa liian vähän, mutta he tekevät parhaansa, kunnioitan heitä suuresti. Laitokset eivät ole mitään kidutuspaikkoja! Ei ainakaan julkisen puolen laitokset.

Juuri näin!

Eiköhän tuossa ole kysymys ennakkoluuloista. Vanhus ei tiedä mitä se asuminen palvelutalossa on. Eikä sitä tiedä tarkkaan kovin moni omainenkaan ennen kuin on tutustunut.  Mielikjuva voi olla jotain aivan muuta kuin todellisuus. Tutustuminen/kokeilu tavalla tai toisella voi olla tapa millä asiaa kannattaa viedä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Itseäni en osaa kuvitella missään palvelutalossa dementikkojen kanssa kuolemaa odottelemassa. Nautin elämästä niin kauan kun elämä tuottaa minulle nautintoa, mutta jos en kykene enää itse huolehtimaan itsestäni, niin omalla kohdallani katson, että siinä kohtaa on aika lähteä kuoleman kyytiin, ilman mitään suurempaa dramatiikkaa.

Tottakai saa selväjärkinen itsekseen olla kun pärjää. Mutta sitten alkaa ongelmat kun järki alkaa jättää ja vanhus ei enää tajua milloin ei pysty enää itsestään huolehtimaan. Sitten tehdään kaikkea pölhöä vaarallista, ei syödä, ei käydä vessassa, lähdetään yöpuvussa pakkaseen, eksytään, ei muisteta missä asutaan. Eikä myöskään suostuta muuttamaan palvelutaloon tai vanhainkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa sille että saa kokeilla palveluasumista kuukauden ja tulla takaisin jos ei tykkää. Kuukauden päästä palvelutalossa suostuttelette jäämään, voi olla helppoakin.

Missähän voi kokeilla palvelutaloasumista?