Mikä olisi rakentava lähestymistapa (mies jättää aamupalatarpeet pöydälle)?

Me ollaan kaikki kotona, minä työtön ja mies etänä. Hän jättää omat roskansa ja astiat korjaamatta, onneksi syömiset sentään päätyy jääkaappiin takaisin. No kuitenkin, jos mies ei ole jossain etäpalaverissa, niin minä kutsun paikalle ja osoitan hänelle tavarat jotka hän on jättänyt ja pyydän korjaamaan ne pois. Jos mä korjaan ja sitten huomautan niistä, niin silloin tulee kyllä jotain siihen tyyliin "en ole jättänyt" tai "no yksi kerta". Mun mies on sitä tyyppiä, joka ei kestä ollenkaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, lakkaa kuuntelemasta, jos jotain kritisoi ja alkaa puhua jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se mies jättää aamupalatarpeet pöydälle siksi, että ajattelee sinunkin syövän niitä herättyäsi.

Eli hän on vain kohtelias, ja sinä kiukkuat.  

Siis miten urpo pitää olla, ettei tajua, että jääkaappitavara menee pilalle pöydällä??? 

Vierailija kirjoitti:

Onnistuisiko sama kuin lapsilla? Jääkaapin oveen ruudukko, jossa kuukauden päivät. Joka päivä, kun mies laittaa voileipätarpeet takaisin jääkaappiin, hän saa tarran (kultaisen tähden tms.) ja vastaavasti tietenkin jää ilman tarraa, jos voit ja juustot unohtuvat pöydälle.

Huonosti hoidetuille päiville Mörkö-tarra - vaikkapa Rölli-peikon kuva.

Jos ei ymmärrä, että kohdellaan lapsena, niin sitten ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Patalaiskat lehmät taas heittämässä ruokaa roskiin. 

Niimpä kun patalaiskat siat pilaavat ne ruuat ottamalla ruuat jääkaapista ja jättämällä ne huoneenlämpöön pilaantumaan.

Siivosin kerran aamulla keittiön ja leipälaatikko oli muruja täynnä. Laitoin laatikkoon lapun mihelleni, että siivoaisitko sen. Kun tulin kotiin töistä, lappuun oli lisätty teksti: siivoa itse. Siinä naurettiin aikamme ja mies alkoi sitten sitä laatikkoa siivoamaan.

Oma puolisoni voi laittaa nykyään ruokia ja mehun takaisin jääkaappiin pakkaus auki. Kai jotenkin rennon tuntuista hänelle. Tosiaan kurkku ilman käärettä leikatussä päässä, mehupurkki avoimena. Oletan, ettei hahmota, mitä väliä, kun kaappi on viileä.

Huippuna jouluaamuna lähtiessä pyysin häntäkin allekirjoittamaan nimen kortteihin kotona. Ei suostunut, vaan tokaisi "tee perillä uudet". Harvinaisia, mutta asioiden jättäminen auki tai tasapainottaminen huonekaluille yleistä.

Miksi te ihmiset menette/jäätte suhteeseen joka heikentää huomattavasti teidän elämänlaatua?! Monesti se huono kumppani on yhtä kuin yksi ylimääräinen lapsi joka ei aikuistu koskaan. Ettekö näe, että teitä ei arvosteta?

Mä todella tajusin (vasta) nelikymppisenä, että mun ei tarvitse katsella yhtäkään itsekeskeistä ja epäkunnioittavasti käyttäytyvää ihmistä. En halua sellaista elämää itselleni ja mulla on kaikki valta tehdä se päätös.

Elämä on rentoa, kun ei tarvitse vääntää asioista eikä pahoittaa mieltä toisen välinpitämättömän käytöksen takia. Moni (varsinkin naisista) on paljon onnellisempi, kun saa asua ja nauttia kodista jossa ei tarvitse huokailla pettymyksestä energiasyöpön takia.

Kiitos kommenteista! Välillä tuntuu tosiaan, että tämä ei ole miehen ja naisen vaan äidin ja pojan suhde 🙁 Mutta taas ajoittain mies tsemppaa ja osaa olla oikein ”kunnolla”. Kerran kysyin, miksei hän aina tee niin, mutta se on kuulemma kauhean työlästä. Tämä ei siis ole ainoa asia, missä miehen itsekeskeisyys tulee esiin. Lähes kaikesta puhuminen on mahdotonta, koska hän heittäytyy heti puolustuskannalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se mies jättää aamupalatarpeet pöydälle siksi, että ajattelee sinunkin syövän niitä herättyäsi.

Eli hän on vain kohtelias, ja sinä kiukkuat.  

Tästä ei ole kyse, koska en syö aamupalaa (etenkään leipää) ja mies tietää sen. Olen toki myös pyytänyt korjaamaan pois. Mutta hyvä pointti kyllä!

Luulen, että miehesi on huolissaan (ehkä osaksi alitajuisesti) siitä, että et syö aamupalaa. Ehkä voisit alkaa syömään nyt, kun on valmiiksi esilläkin :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset menette/jäätte suhteeseen joka heikentää huomattavasti teidän elämänlaatua?! Monesti se huono kumppani on yhtä kuin yksi ylimääräinen lapsi joka ei aikuistu koskaan. Ettekö näe, että teitä ei arvosteta?

Mä todella tajusin (vasta) nelikymppisenä, että mun ei tarvitse katsella yhtäkään itsekeskeistä ja epäkunnioittavasti käyttäytyvää ihmistä. En halua sellaista elämää itselleni ja mulla on kaikki valta tehdä se päätös.

Elämä on rentoa, kun ei tarvitse vääntää asioista eikä pahoittaa mieltä toisen välinpitämättömän käytöksen takia. Moni (varsinkin naisista) on paljon onnellisempi, kun saa asua ja nauttia kodista jossa ei tarvitse huokailla pettymyksestä energiasyöpön takia.

Tämä on ihan totta, olen itsekin ymmärtänyt ja hyväksynyt tämän nelikymppisenä. Mutta silti ajatus perheen rikkomisesta on vaikea. Etenkin kun puoliso ajoittain osaa olla ihan ”täydellinen”.

Olikohan se ovi,kun kasvatusguru Keijo Tahkokallio poisti,kun kaikki aina paiskoivat sitä,huomautuksista huolimatta. Ota siis pöytä pois,vie vaikka parvekkeelle. Syöt lasten kanssa tasoilla tai jotain,olkkarissa jne

Joo ja noi kuivettuneet aamiaistarvikkeet on hyvä ajatus,muun väen tarvikkeet lukolliseen kaappiin!

Vierailija kirjoitti:

Oma puolisoni voi laittaa nykyään ruokia ja mehun takaisin jääkaappiin pakkaus auki. Kai jotenkin rennon tuntuista hänelle. Tosiaan kurkku ilman käärettä leikatussä päässä, mehupurkki avoimena. Oletan, ettei hahmota, mitä väliä, kun kaappi on viileä.

Huippuna jouluaamuna lähtiessä pyysin häntäkin allekirjoittamaan nimen kortteihin kotona. Ei suostunut, vaan tokaisi "tee perillä uudet". Harvinaisia, mutta asioiden jättäminen auki tai tasapainottaminen huonekaluille yleistä.

Mitenköhän kurkku pitäisi pakata jääkaappiin laitettaessa? Entä jollei halua ostaa muovikorkillisia mehupurkkeja, mitä niille pitäisi tehdä?

Jätät tarpeet siihen pöydälle ja heität roskiin jossain kohtaa päivää. Kun hän ihmettelee, missä on esim. juusto, toteat että olit jättänyt pöydälle ja oli pilaantunut. Sitten voit nätisti kertoa, että ne pitäisi aina muistaa laittaa jääkaappiin. Että et sinäkään aina ehdi ja huomaa kerätä muiden jälkiä.

Tai voit vaikka laittaa päivän aikana viestin, että voitko ostaa uuden juuston kun edellinen meni pilalle, kun olit jättänyt sen pöydälle. Jos miehesi joutuu ostaa joka päivä uudet tarvikkeet, niin eiköhän se opi jossain vaiheessa.

Kuinka pitkään jaksat käyttää aikaasi latomalla tuota loppuunkulunutta sloganiasi joka juttuun. Eikös olisi mukava hankkia vaikka elämä (pelottaakom moinen)?

Olisiko se suurin ongelma kuitenkin se, ettei mies kykene kommunikoimaan?

Kun aloitat keskustelun ikävästä asiasta, aloita se silloin, kun ei ole ns. tilanne päällä. Aloita lempeästi kertoen esim. "En nyt haasta riita ja toivoisin, että kykenisimme keskustelemaan kuin aikuiset ihmiset. En syytä tai hauku sinua..." tms.

Pakkohan ihmisen on oppia keskustelemaan myös ikävistä asioista. Elämässä kun voi tapahtua vaikka mitä, isojakin pahoja asioita, eikä siihen uhriutuminen auta.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kaikki kotona, minä työtön ja mies etänä. Hän jättää omat roskansa ja astiat korjaamatta, onneksi syömiset sentään päätyy jääkaappiin takaisin. No kuitenkin, jos mies ei ole jossain etäpalaverissa, niin minä kutsun paikalle ja osoitan hänelle tavarat jotka hän on jättänyt ja pyydän korjaamaan ne pois. Jos mä korjaan ja sitten huomautan niistä, niin silloin tulee kyllä jotain siihen tyyliin "en ole jättänyt" tai "no yksi kerta". Mun mies on sitä tyyppiä, joka ei kestä ollenkaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, lakkaa kuuntelemasta, jos jotain kritisoi ja alkaa puhua jostain muusta.

Kuulostaa ihan hirveältä mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Siivosin kerran aamulla keittiön ja leipälaatikko oli muruja täynnä. Laitoin laatikkoon lapun mihelleni, että siivoaisitko sen. Kun tulin kotiin töistä, lappuun oli lisätty teksti: siivoa itse. Siinä naurettiin aikamme ja mies alkoi sitten sitä laatikkoa siivoamaan.

Vain naisen saa tällaista draamailua aikaiseksi jostain leipälaatikon muruista. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekö miehesi valitsit? Mistä löysit tollasen kultakimpaleen? Ai että naiset on fiksuja!

Sinä se jaksat tuota idioottimaista julistustasi, että miehen virheet ovat naisen vika.

Onko sinulle ihan uusi asia, että ihmiset esittävät suhteen alussa parempaa itseään ja huonot piirteet vapautetaan suhteen edistyessä? Onhan käytös toki ominaista molemmille sukupuolille. Mutta NIIN lapsellista on tuo jankkaus että itseppä valitsit. Jälkiviisaus on oikeasti typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jätät ne aamupalatarpeet siihen, ja ostat omat tarpeet itselle ja lapsille, jotka pidät lukollisessa laatikossa tai piilossa. Siinähän ukko sitten ihmettelee kuivaa leipää ja koppuraista juustoa.

Ei tämä toimi, jos on tosiaan noin, että ap:n miestä ei sotkut erityisesti häiritse ja kaiken lisäksi ei ole etätöissä, joten poissa silmistä, poissa mielestä. 

Jos on parisuhdeterapeuttiani uskominen, niin teilläkin kyse on oireista kuin itse syystä. VAihe suhteessa, jossa totutut ja aikaa myöten opitut tavat vaativat muutosta/päivittämistä. Muuttujia on alkuvaiheesta riittänyt ja luisuneet osaksi arkeanne. Myös te itse muututte. Ihan samoja untuvikkoja ette ole toisianne kohtaan kuin suhteenne alussa.

Niinpä ei kun juttelemaan, miten elämässä kummallakin menee. Syvällistä, avointa, rehellistä ja missä mättää. Ottaa vastaan  se, mitä toinen sanoo suuttumatta. Ja toinen samoin, Voi olla vaikeaa, mutta kokeilkaa. Rauhassa jossakin.

Älä yllätä, vaan valmistele että tarttis varmaan jutella enemmän meidän perheen asioista. Sopia joku hetki ja päivä, jos mahdollista. Päättää, miten toimitaan arjessa tai jos toinen ei halua toimia niinmiksi ei halua toimia.

Voi olla, että menin liian syvälliseksi, mutta parempi mennä syihin ja pysyä suhteessa kuin päätyä pienten ärsyttävien juttujen kasaantuessa eroon.

Minä en pakkokeinoja ja kiristyksiä suosittele, sillä se on myös toisen halventamista ja aliarvioimista. On eri asia, jos kyse olisi väkivallasta kaikissa muodoissaan ja oma sekä lasten henki uhattuna.