Onko teidän lapsillanne kaikilla oma huone?

Tietty riippuu vähän minkä ikäinen lapsi on. Itse jaoin huoneen siskoni kanssa 6-vuotiaaksi asti, sen jälkeen muutimme omakotitaloon, jossa meillä oli omat huoneet. En edes kunnolla muista tuota aikaa, kun oli yhteinen huone, muutonkin jälkeen leikimme yleensä aina siskoni huoneessa.

Itselläni oli oma huone vasta joskus teini-iässä, ja kyllä siitä kärsin. Ihan pieni lapsi ei varmasti kärsi, on varmaan vaan iloinen, kun ei tarvitse nukkua yksin, mutta kouluikäiselle oma huone on jo aika tärkeä juttu.

Ainoastaan meidän etälapsi nukkuu avoimessa aulassa, mutta tahtoessaan toisin oma huonekin järjestyis.

Mutta onhan se kiva jos on oma huone ja rauha.

Ainakin oma soppi jossain päin taloa olis suotavaa, että olis ainakin joku paikka missä voi olla kaverin kanssa ilman pikkuveljeä.

Itselläni oli oma huone vasta lukioiässä ja kärsin siitä paljonkin. Siispä kannatan ehdottomasti sitä, että lapsillekin on taattava ovi, jonka voi takanaan sulkea, kun siltä tuntuu.

tavarat ovat milloin missäkin huoneessa. Saa nähdä millaiseksi muuttuu lasten tultua kouluikään ja myöhemmin murrosikään :).

Kahdella vanhimmalla on omat huoneet, kahdella seuraavalla on yhteinen ja nuorin on vielä meidän vanhempien huoneessa.

Toisesta lastenhuoneesta tehdään vieras- ja telkkarihuone ja se tulee olemaan myös poikien " rauhoittumishuone" . Ja esikoinen on nyt 5. Katsotaan sitten, kun menee kouluun, mitä tehdään. Mutta poikien ikäero on niin vähäinen, että voipi kaveritkin olla pitkälti samat.

2 vuotta poikaa vanhempi. Kun tyttö aloitti koulun oli järjestettävä hänelle oma huone koska poika ei antanut hänelle hetken rauhaa. Tyttöä ei lelut enää kiinnostanut NIIN paljoa ja pojan lelut oli koko ajan tytön puolella niin riitahan siitä tuli.



Ensin tehtiin niin et jaettiin lastenhuone puoliks väliseinällä, mutta ei toiminut ja sit järjestettiin tytölle kokonaan oma huone jonne ei asiaa luvatta ole ja tilanne rauhottui huomattavasti. Lapsi voi kutsua kavereitaan ja leikkiä heidän kanssaan rauhassa tai ihan vaan vaikka lueskella sängyssä ilman et kukaan on samassa huoneessa hääräämässä =)



Ja pojallekin jäi sellainen oma puoli huonetta joka on hänen valtakuntaansa ja toistaiseksi se riittää hänelle mainiosti. Poika kuitenkin vielä tykkää olla " silmissä" lähes koko ajan eikä niin ollen tarvi sellasta omaa tilaa niin paljoa.

Samaan huoneeseen en laita koululaista ja päiväkotia käyvää. Ikäeroa on 7 vuotta, joten yhteentörmäyksiä tulisi päivittäin. Kyseessä on vielä tyttö ja poika.

mutta omat huoneet tulevat saamaan.



Muistan poikaystäväni menneisyydestä joutuneen jakamaan huoneen pikkusiskonsa kanssa, oli aika nolona. Poika oli 17v ja pikkusisko n.10v

Ehdottomasti hyvä juttu!

Jokaisella on oikeus menna omaan huoneeseen (toiset eivät saa häiritä jos näin pyydetään) leikkimään tms tekemään OMASSA RAUHASSA.

Lisäksi nukkumiset ja lähinnä nukahtamiset ovat kovasti helpottuneet / rauhoittuneet.

Kun kaksi vanhinta oli ihan pieniä, heillä oli toinen huone makuuhuoneena ja toinen leikkihuoneena - sekin oli ihan ok järjestely.

Mutta jos asuttais pienemmässä asunnossa, niin ihan hyvin voisin laittaa lapsoset samaan huoneeseen. Ei mun mielestä sama huone ole mikään huono asia. Kyllä mullakin oli systerin kanssa yhteinen huone lapsena ja se oli valtavan hauskaa, eikä me siitä mitenkään kärsitty :)

Meidän lapset ovat siis 2v, 4v, 6v ja 8v. Ja myös tälle tulevalle vauvalle tulee olemaan oma huone.

Itse sain vasta 12 vuotiaana oman huoneen, siihen asti nukuin vanhempien makkarissa. Asuttiin ihan omakotitalossa, mutta kaksi siskoani nukkuivat yläkerran makkareissa, mamma (hän asui meidän kanssa) nukkui omassa huoneessaan ja jäljelle jäi vain tupa, suihkutilat, " pukuhuone" , keittiö ja vierashuone/isän " työhuone" (asuttiin maalaistalossa. Ja tuonne vierashuoneeseen ei mahtunut, koska siellä oli isän kirjoituspöytä, jonka laatikoita lapset eivät saaneet mennä tonkimaan sekä sohva ym. juttuja. Ylhäällä oli kyllä myös kaksi vinttiä, mutta ei niihin olisi mahtunut mitään muuta kuin sänky. Siskoni olivat siis mua paaaaaaaaaljon vanhempia (meillä on ikäeroa 9 ja 13 vuotta).

Sain oman huoneeni sen jälkeen, kun molemmat siskoni olivat vihoviimein raijanneet kamansa pihalle ja muuttaneet omiin asuntoihinsa. Eivät voineet luovuttaa huoneitaan aikaisemmin (toisesta tuli äitini ompeluhuone ja toisesta vierashuone, kun mä muutin pois), koska HE tarvitsivat oman soppensa, kun tulivat opiskelupaikkakunnalta kotiin lomilla ym. Tai noh, vanhin siskoni asui kotona pitkälle yli 20 vuotiaaksi, toinen muutti jo 16 vuotiaana pois.

Ja mammani kuoli, kun olin 12 vuotias, joten toinen siskoni sai sitten tuon mamman huoneen.

on kaikki kolme lasta samassa huoneesa,tosin nyt tullut puheeksi että huonetta aletaan jakamaan kahten osaan.

Mies on joutunut nukkumaan aina veljensä kanssa samassa huoneessa ja oli siitä sen verran traumatisoitunut, että halusi sen kokoisen asunnon, että lapset saavat omat makuuhuoneensa.

Oma huone on luksusta.

suhteuttakaa hyvät ihmiset nämä teidän " ongelmat" . Maailama täynnä oikeasti kärsiviä lapsia ja te mietitte, että aiheuttaako huoneen jakaminen traumoja, hohhoijaa

Itse olen nukkunut aina vanhempien ja sisarusten kanssa samassa makuuhuoneessa ja oman " huoneen" sain sitten vasta kun kotonta muutin pois.



Haluan että omilla lapsilla on omat rauhallinen paikka tehdä läksyjä/leikkiä rauhassa, kutsua kavereita kylään jne. ettei aina joku perheestä istu vieressä.