Lasten ikäero 1,5 vuotta

Onnea raskaudestasi!



Meillä ensimmäisen ja toisen lapsen välissä vain 1v3kk. toisen lapsen odotusaika oli minulle aika raskas, kun esikoinen opetteli kaikki mahdolliset temput odotusaikana, huilaamaan ei päässyt juuri muullouin kuin yöllä.

synnytyksen jälkeen minulle raskainta oli se että oli periaatteessa kaksi vauvaa, mutta huimalla kehityserolla. Kaksi vaippaikäistä, jatkuvaa pyllynpesua, syöttämistä ja juottamista. Kun vauvaa syötti, niin isompi keksi sillävälin kaikenmaailman temput:).

Ja isompi kun oli silti vielä niin pieni, niin koko ajan sai vahtia ettei satuta tahattomasti vauvaa menemällä päälle, töki silmiä puhki jne..

Varsinaista mustasukkaisuutta meillä ei ollut.



Kun toinen oli ½ vuotias, sain heidät samaan rytmiin, syömiset ja nukkumiset hoitui samaan aikaan, joten aloin saada omaakin aikaa!



Nyt nuo toverit ovat 5 ja 6 vuotiaat, tyttö ja poika. Ja ovat ylimmät ystävät..riitelevät toki kovasti, mutta ovat toistensa parhaat kaverit:)

eivät yksinään osaa oikein ollakaan jos toinen ei ole kotona.



siis, varaudu siihen että esikoisesta ei tule yhtään sen isompaa yhdessä yössä kuin hän ennenkään oli. Hän on edelleen lähes vauva vielä toisen syntyessä. vaipparumbaa, syömistä ja juomista, yöheräilyä..tähän kaikkeen kannattaa varautua. Mutta palkitsevaa on nähdä sitten myöhemmin että miten läheisiä muksuista toisilleen tulee.



kahden pienen kanssa pärjää, mutta raskasta varmaan tulee olemaan. Ota kaikki apu vastaan mitä on tarjolla ja huilaa aina kun mahdollista!



Nämä ovat minun kokemuksiani kahden pienen kanssa olosta, joku toinen voi sanoa, että sujuu kuin tanssi:) Lapsetkin ovat niin erilaisia, toinen on helpompi ja toinen vaativampi. etukäteen ei hirveästi voi sanoa mitä tuleman pitää. eikä kannatakaan suunnitella, aika näyttää miten asiat alkaa rullata!



Onnellista odotusta ja jaksamista!



äitykkä ja katras 6v, 5v ja 8,5kk

Meillä opetellaan elämään ikäerolla 1 v 7 kk. Vauva (poika) on nyt 2 kk, esikoinen (tyttö) 1 v 9 kk. Sanoisin, että yllättävän hyvin pärjätään, vaikka ollaan lähes koko aika oltu päivät kolmisin kotona (mies töissä eikä ulkopuolista hoitoapua).



Esikoiselle alkaa tulla uhmaa ja hän on vähän mustasukkainen, joten tarkkaan saa vahtia. Välillä halii pikkuveljeä ihanasti ja sitten yhtäkkiä nipistää tai raapii. Tai paiskaa kirjan päälle. Kovasti haluaisi tyttö ottaa syliin ja hoitaa ja sitten tietysti harmittaa, kun ei voi kaikkea tehdä. Pääosin tyttö tietysti tarkoittaa hyvää, mutta välillä sitten on selvää kiusantekoa... En osannut etukäteen arvata, että päivisin en oikeasti voi mennä yksin edes vessaan, jos molemmat tenavat ovat hereillä. Aina pitää olla pienempi siinä metrin kahden säteellä ja itse valmiina rientämään hätiin, jos siltä näyttää.



Mutta kyllä oikeasti pärjätään, kun vähän ennakoi ja organisoi. Olen huomannut, että itse kannattaa nousta reippaasti aamulla ylös. Ensin vauvan aamutoimet, sitten omat ja sitten vasta esikoisen herättely ja aamiainen. Jos kaikki 3 nousee sängystä yhtä aikaa nälkäisinä, ei siitä tule kuin huono alku päivälle. Tämä toimii meillä tosi hyvin, kunhan vaan saan itseni ylös, heh. Toinen hankala kohta on lounas eli kun tullaan aamupäiväulkoilun jälkeen sisälle, kaikilla on taas nälkä samaan aikaan. Helpoimmalla pääsee, jos ruoka on valmiina eikä tarvitse kuin lämmittää.



Niin ja tietysti kannattaa yrittää tehdä esikoisen kanssa välillä jotain kivaa ihan kahdestaan - me esim. ajateltiin tästä kohtapuoliin lähteä mustikkametsään ja jättää vauva isin kanssa kotiin =)



Välillä tietysti on rankkaa, mutta onneksi nuo lapset on kuitenkin sen verran ihania tapauksia, että kummasti sitä jaksaa. Ja kannattaa tosiaan hyödyntää kaikki apu, jos sitä on saatavilla!



Onnea odotukseen!

Meilläkin vauva 10kk, ja uusi tulossa tammi-helmikuun vaihteeseen. Huoh.. Lapsiluku oli jo täynnä (6v, 3v ja toi 10kk), ja tämä viimeinen siis ihan yllätys ja vahinko. On ollut noin kuukausi aikaa tottua ajatukseen, ja kaipa se loppujen lopuksi tästä. Tuo ihan pikkuvauva aika vain hirvittää, kun toedän miten valtavasti vastasyntynyt vie aikaa, ja kuitenkin pitäisi olla useimmiten myös 150%:sti isompaa huimapäätä vahtimassa. Ja vähä surettaa, että tämä nykyinen kuopus saa olla se perheen vauva niin kovin vähän aikaa.

Tsemppiä sinulle, ja iso ymmärtäväinen hali...

Ihan ensimmäiseksi: onneksi olkoon! Lapset on ihania :) Kerron jotain meidän kokemuksista jos niistä olisi apua. Yritän olla myös kannustava, sillä kyllähän sen kaikki tietää ettei tämä helppoa ole. Mutta on se myös hirvittävän antoisaa ja omat kullannuput on aina kuitenkin maailman ihanimpia vaikka pistävätki äidillä vähän hien tippumaan.



Meillä on nyt rankahko vaihe menossa kun kuopus opettelee syömään ja nukkumaan ja pitämään nämä kaksi asiaa erillään toisistaan, isoveli on sisaruskatea ja uhmainen. Yhtään ei auta se, että vauva ei nuku näin kuumalla kuin pieniä pätkiä. Meillä meni just hyvän aikaa oikein mukavasti, vauva nukkui 3-4-kuisesta kolmet päikkärit niin, että se pisin osui keskipäivälle kun esikoinenkin nukkui. Ehkä just tuo 3-4-kuisen vauvan kanssa olo oli helpointa ja sillon oli esikoisellakin joku ' paussi' tuosta sisaruskateudesta. Alkuun esikoinen ei suostunut nukkumaan päiväuniakaan ollenkaan varmaan kolmeen kuukauteen. Se on kuitenki mukavaa näin pienellä ikäerolla että se esikoisen mustasukkaisuus ei kohdistu vauvaan, vaan hän kiukuttelee meille vanhemmille.



Soseiden alottelu on meillä alottanut nyt taas uuden vaiheen. Kuopus tarvii nyt paljon enemmän huomiota kuin ennen ja sitä esikoinen sitten varmaan oireilee. On varmasti hyvä jos pystyt imettämään mahdollisimaan pitkään. Mulla ainakin imettäminen sujui just samalla tavalla kuin esikoisenkin kanssa. Nyt kävi vaan niin, että mulla loppui tällä viikolla maidon tulo kuin seinään ja sen takia meillä on nyt ollut monenlaista hässäkkää. Yritä levätä ja juoda niin saat maidon riittämään. Minä olen nukkunut nyt 8 kk vain alle neljän tunnin pätkissä ja meidän erittäin temperamenttinen esikoinen on pitänyt huolen että hiki valuu päivisin koko ajan, tässä varmaan syyt siihen, miksi maito loppui.



Paras ohje minusta on se, että yritä olla alkuun mahdollisimman paljon kaksin vauvan kanssa. Teidän arki kolmestaan on sitten todella paljon helpompaa kun tunnet sen uuden kaverinkin mahdollisimman hyvin. 1,5-vuotias osaa kyllä keksiä niin paljon ohjelmaa päivälle ettet ehdi sitten paljon vauvaa tutkailemaan. Meillä on onneksi erittäin helposti luettava ja rauhallinen kakkonen, ykkösen täysi vastakohta. Tiesin sen jo kun vauva oli massussa että tämä kaveri on helppo. Mutta ykkönen meillä tosiaan keksii kyllä päivät täyteen ohjelmaa.



Yritä myös saada kaikki kotona mallilleen kun kuopus tulee. Siis liesisuojat ja lapsilukot kondikseen, et millään ehdi katsoa sitten koko ajan esikoisen perään. Voisin kirjoittaa romaanin siitä mitä kaikkea kivaa meidän vesseli on keksinyt niinä hetkinä kun olen ollut imettämässä tai nukuttamassa kuopusta.



Me haluttiin että lapset tulee näin pienellä ikäerolla ja ollaan tyytyväisiä että se onnistui. Haluttiin että ne rankat vuodet tulee nyt kerralla ja että lapsista on sitten seuraa toisilleen. Meillä ei ole kummallakaan vanhemmalla ollut ikätoveria kotona. Pojista näkee että ne tykkäävät ihan valtavasti toisistaan. Esikoinen valitettavasti näyttää rakkautensa hieman kovakouraisella tavalla. Mutta on niin hellyttävää nähdä miten vauva ei siitä paljoakaan ota nokkiinsa. Kärryttelemässä kun ollaan, pitävät toisiaan kädestä kiinni. :)



Tsemppiä ja onnea raskauteen!