Te ei perheelliset, kuinka saatte pidettyä nukkumisrytmistänne kiinni, jos ette ole töissä tai opiskele?
ELi siis olen ollut nyt puoli vuotta työttömänä koronan takia ja huomasin, että unirytmin pitäminen on osoittautunut hankalaksi. Nukun miten sattuu ja oikeastaan silloin, kun huvittaa. Edellisyönä valvoin aamuun asti, nyt taas olen nukkunut 4h jne.Miten rytmin saa pysymään normaalina näinä aikoina? Tuntuu, että olen koko ajan pöllämystynyt.
Kommentit (33)
En mitenkään eikä haittaa yhtään. Tänään heräsin kuudelta, keittelin kahvit ja kohtapuoleen lähden koiran kanssa ulos. Sitten suihkuun ja samalla pesen kylpyhuoneen seinät. Sitten vois syösä vaikka aamiaista ja joko a) lähteä kaupungille tai b) ottaa päiväunet. Veikkaan jälkimmäistä.
Päikkäreiden jälkeen liikenteeseen, sitten taas koiran vienti ja ruoan laittoa, tiskausta ym. Nukun ihan miten sattuu, eilen tais olla jotenkin niin, että heräsin klo. 7, päiväunet vedein välillä 14.30-16.15 ja yöllä simahdin suunnilleen yhden aikaan ja heräsin siis kuudelta tänään.
Mitä väliä? Ei ole mihinkään pakollista menoa ja ulkonakin on kylmä.
Todistaa vain sen, että työelämä ei ole ajoitettu normaalien ihmisten rytmin mukaisesti.
Vastaan nyt vaikka olenkin työelämässä - loman aikaan oli kuitenkin yllä kuvatun kaltainen tilanne.
Rehellinen vastaus: ei mitenkään. Kyllä ehdin lomalla jo pyöräyttää unirytmini ihan sekaisin. Mutta, minulla on vahva teoria, että se johtuu yksinkertaisesti liian vähästä tekemisestä/menosta päiväsaikaan ja sitä seuraavasta tylsyyteen/pikkuväsymykseen nukkumisesta. Kun on paljon vapaata, on ainakin minusta todella helppoa nukkua ns. liikaa, eli ihan normaalit yöunet ensin ja sitten vielä esim 2h päiväunet ihan vaan koska "voi". Ja sitten vähitellen se liika nukkuminenkin alkaa väsyttää. Torkkupäivän jälkeen illalla on vaikea saada unta -> nukkumaanmeno myöhästyy, ja näin kierre onkin valmis.
Eli eli, jos vapaalla/lomilla ei ole paikkaa johon "pitää mennä", tai velvoitteita jotka estävät nukkumisen, voisi ehkä toimia ihan jo se, että yksinkertaisesti lähtee päiväksi pois kotoa ja sallii itselleen maksimissaan 20min päivätorkut. Näin ainakin itse teen työpäivinä, ja nukahdan luonnostani ajoissa illallakin.
Olen ollut nyt vajaat puoli vuotta työttömänä. Koska mullakin aluksi repsahti valvominen aamuyölle ja siten nukkuminen aamulla turhan pitkään, jouduin tekemään itselleni päiväkohtaisen tekemislistan, "lukujärjestyksen". Tähän kuvioon kuuluu tiettyyn aikaan herääminen, samoin nukkumaanmeno. En vahtaa tekemisiäni kovin tarkkaan tai kellon kanssa, mutta yritän saada päivittäin ne tärkeimmät asiat hoidettua ihan aamusta alkaen. Tällä konstilla elämään tulee ryhtiä ja tunne, että oikeasti saan jotain aikaiseksi. Tekemislistan myötä elämisellä on merkittävä psyykkisesti nostava vaikutus, varsinkin nyt kun mieliala on tupannut työttömyyden myötä pahasti laskemaan.
2009 lokakuun päättyessä päättyi vakiduuni. Päätin, etten anna unirytmin kääntyä. Puhelin herättää 6.30 edelleen. Helpotti niiden muutaman määräaikaisen pestin kanssa, kun ei tarviinnut alkaa muuttamaan unirytmiä.
Valintoja
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Koska kärsin kroonisesta unettomuudesta, on säännöllinen rytmi tosi tärkeää. Menen joka ilta samaan aikaan sänkyyn, ja nousen myös samaan aikaan. Jos alan nukkua miten sattuu, se kostautuu heti unettomuudella ja siitä seuraa ahdistusta ja masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Tässä kysyttiin ei-perheellisiltä, oliko tuo ylivoimaista ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Ai, anteeksi luin otsikon väärin. 😅 Tämä olikin ei perheellisille eli perheettömille...
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Luitko kysymyksen: EI perheelliset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Tässä kysyttiin ei-perheellisiltä, oliko tuo ylivoimaista ymmärtää?
Oli.
No tuota... Menemällä useimmiten samaan aikaan nukkumaan ja heräämällä aamulla samaan aikaan? Noin 90 prossaa ajasta. Toki jostain poikkeuksia tulee.
Ei tunnu varsinaisesti rakettitieteeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Luitko kysymyksen: EI perheelliset!
Voi anteeksi, anteeksi, anteeksi. Kuinka tämän nöyrimmin voisin hyvittää. 😩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaista: Kun lapset on herätettävä seitsemältä, että ehtivät kahdeksaksi kouluun, siinä samalla luonnollisesti herää itsekin. Ja kun tietää, että seitsemältä on noustava, on sängyssä ihan viimeistään puolikahdeltatoista.
Tässä kysyttiin ei-perheellisiltä, oliko tuo ylivoimaista ymmärtää?
Hanki lapsi.
Minua ei haittaa vaikka unirytmini on muuttunut. Herään siinä 10-12 aikaan ja valvon reilusti yli puolille öin yleensä. Haen kuitenkin töitä ja opiskelen sivutoimisesti avoimessa yliopistossa verkkokursseilla. Eipä tuo haittaa vaikken seiskalta nouse.
Pitää ruoka-ajat kohdillaan, niin muukin toiminta pysyy normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut nyt vajaat puoli vuotta työttömänä. Koska mullakin aluksi repsahti valvominen aamuyölle ja siten nukkuminen aamulla turhan pitkään, jouduin tekemään itselleni päiväkohtaisen tekemislistan, "lukujärjestyksen". Tähän kuvioon kuuluu tiettyyn aikaan herääminen, samoin nukkumaanmeno. En vahtaa tekemisiäni kovin tarkkaan tai kellon kanssa, mutta yritän saada päivittäin ne tärkeimmät asiat hoidettua ihan aamusta alkaen. Tällä konstilla elämään tulee ryhtiä ja tunne, että oikeasti saan jotain aikaiseksi. Tekemislistan myötä elämisellä on merkittävä psyykkisesti nostava vaikutus, varsinkin nyt kun mieliala on tupannut työttömyyden myötä pahasti laskemaan.
Mä olen yrittänyt tuota tehtävälistaa, mutta ei toimi itselläni, koska ei ole tarpeeksi tekemistä, tai sitten kunto on niin huono etten pysty esim. olemaan jalkojen päällä juurikaan. Saan kyllä tehytä listalta tehtävät, mutta kun asun kokopäivätöissä käyvän miehen kansa kahden, niin en voi tehdä kaikkea hänenkin kotitöitään hänelle päivittäin valmiiksi kokonaan. Hoidan nyt jo kaiken mahdollisen, pikkuisenkin erikoisen tai harvemmin tehtävän, jos vielä laitan miehen astiat koneeseen ja silitän paidat, niin menee liian pitkälle, ja tiedän että kaikki jää rempalleen jos hommat tästä muuttuu. Itse käyn parina päivänä viikossa töissä muutaman tunnin. Saan valita työ ajan alkamisen 9-11 välillä ja menen aina klo 11, koska en voi aavoistaa miten edeltävä yö menee. Esim. eilen kävimme 1,5h hiihtolenkin, ja vähän myöhemmin kävelimme laavulle makkaranpaistoon. Ajattelin että nyt tulee kyllä 3h ulkoilun jälkeen hyvin uni, ja pitkä yö. Nukahdin kuitenkin vasta klo 00.15 ja heräsin 03.15. Valvoin kuuteen, heräsin 07.30 kun mies heräsi, valvoin 08.30 ja nukuin kymmeneen, jolloin heräsin rättipoikkiväsyneenä, rikkinäisestä yöstä koska klo 11 piti olla töissä. Tulin juuri töistä, tänään oli tosi lyhyt päivä, mutta tiedän jo nyt että koko päivä menee täysin koomassa rytmihäiriöineen, nukahtelen sohvalle pikkupätkiä, en jaksa enkä yksinkertaisesti pysty tehdä mitään, kuin korkeintaan lämmittää ruokaa ja viedä roskat. Keho ja pää painaa tonnin, ja ahdistaa. Sitten kun ysiltä ajattelen että nyt pitää mennä nukkumaan, niin ping! ei väsytä tippakaan, tulee mieleen tehdä kaikenlaista kun keho vihdoin herää tähän päivään. Lopulta sdaan unen joskus klo 01, ja joko nukun aamuseiskaan asti heräämättä, tai edellinen yö toistuu.
Mä valvon aamuyölle, jos en ota mun vakio 1,5 mg melatoniiniannosta illalla. Sillä mä lähinnä nukun normaalisti. Mut ton lisäks on erittäin tärkeää luoda sellainen hyvä iltarutiini, että tekee aina samat asiat ennen nukkumaanmenoa, laitteet pois tai vähintään kunnon sinivalosuodatin. Ja se, että muistaa että itsekuri ei tule tyhjästä vaan itseä täytyy muistuttaa, että mä oon se ihminen, joka pitää huolen musta. Joka ilta päättää että olen olemassa täällä itseäni varten ja laitan nyt itseni nukkumaan, koska se on mulle hyväksi.
Olen ollut yli puoli vuotta sairauslomalla ja vuorokausirytmi on kääntynyt mulle oikein sopivaksi. Valvon kahteen tai kolmeen, enimmillään neljään asti, ja herään klo n. 10 - 12.30. Tämä mun normaaliin rytmiin siirtyminen on ollut ihan parasta. Olen kyllä perheellinen, mutta nuorin lapsi on aikuislukiolainen ja käy nyt etäkoulua. En näe mitään syytä yrittääkään pysyä aikaisessa rytmissä, koska kärsin siitä aina ihan riittävästi työaikoina.
Olen ollut 3 kk työttömänä ja unirytmi ihan sekaisin. Kuullostaa samalta kuin sinun. Eilen valvoin aamuun asti, nukuin sitten iltapäivään. Viime yönä nukuin 4 tuntia ja on muka virkeä olo.
Asun siis yksin, koronan takia käyn vain pari kertaa kaupassa ja ehkä 3-4 kertaa lenkillä, muuten olen vaan kotona. Minulla ei ole kavereita tällä paikkakunnalla. 3 kuukauteen en ole nähnyt tai puhunut livenä muille kuin kaupan kassoille hei, kiitos ja hei.
Ihan hävettää millaiseksi on tämä oma elämä mennyt. Kun työt loppuivat olin aika uupunut ja ajattelin että otan pari viikkoa rennosti ja lepäilen. Siitäpä se alamäki sitten alkoi. Järkyttävää huomata miten työ oli tärkeä osa elämässä, se teki rytmin elämään, oli työkavereita ja ihmisiä joille puhua. Nyt en osaa tehdä itselleni arkea, hävettää.