Kysymyksiä oletettujen provojen kommentoinnista
Luin juuri ketjun, jossa joka neljäs tai useampikin kommentoija syytti aloittajaa provoilemisesta. Olen joskus itsekin yrittänyt osallistua keskusteluihin omasta näkökulmastani ja saanut väistämättä provoilusyytöksiä niskaani. Useimmiten kommentointi lähtee siitä, että "ei minulle ole noin tapahtunut, joten ei sinullekaan"ja "en ole koskaan kuullutkaan, joten ei ole totta", ja yksinkertaistetuimmillaan ajatus on "mihinkään ei koskaan voi olla mitään poikkeuksia". Ymmärrän toki, että ei kaikilla ole eväitä nähdä omaa napapiiriä laajemmalle, mutta miksi kummassa se pitää huutaa julki?
Joillekin ihmisille kirjoittaminen on yhtä helppoa tai helpompaa kuin puhuminen. Jotkut tuottavat jäsenneltyä tekstiä vaikka ambulanssin paareilta. On harvoja paikkoja, joissa voi yrittää purkaa mieltään silloin, kun ei halua työllistää läheisiä tai pysty tavoittamaan ammattilaisia.
Kysymys kuuluu: miksi tulette ilmoittamaan, ettette usko kirjoittajan kertomaa? Miksette vain olisi hiljaa ja seuraisi, mihin keskustelu - tai teidän silmissänne provoilu - johtaa? Luulisi, että siitä irtoaisi enemmän huvia kuin välihuutelusta. Eikö maltti riitä? Vai yritättekö te näyttää nokkelilta "paljastaessanne" kirjoittajan? Yritättekö katkaista keskustelun - ja miksi? Tuleeko teille viisas olo vai nautitteko vain muiden huomiosta? Vai onko kivaa jankuttaa vastaan, kun anonyymeinä voitte niin tehdä ihan huoletta? Mikä on motiivinne? Provoilun ja riitelemisen ihanuus?
Kommentit (36)
Provoilu ei tarkoita, että jokin olisi valhetta. Provoilu eli provosointi on riidan haastamista ja ärsyttämistä.
On ärsyttävää, kun tänne tullaan kertomaan tositarinaa, joka ei ole tosi. Yleensä sillä halutaan osoittaa oma mielipide jostain asiasta todeksi.
Ei kai tänne viitsi muuta kuin provoilla.
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää, kun tänne tullaan kertomaan tositarinaa, joka ei ole tosi. Yleensä sillä halutaan osoittaa oma mielipide jostain asiasta todeksi.
Höpö höpö. Tässä taas nähdään, että epäilet kanssaihmisiä itsesi kaltaisuudesta.
Kuinka kauan olet ollut täällä palstalla lukijana? Veikkaan, että et kovin kauan. Liika sinisilmäisyys ei ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää, kun tänne tullaan kertomaan tositarinaa, joka ei ole tosi. Yleensä sillä halutaan osoittaa oma mielipide jostain asiasta todeksi.
Toisaalta esim. minua on syytetty provoilusta aina silloin, kun olen kirjoittanut tosielämän asioista. Toki muutan aina yksityiskohtia vähän, ettei tunnisteta.
Varsinaisia provoja olen kirjoittanut pari kertaa, ja ne ovat menneet aina täydestä! Tosin en pysty niitä kauan jatkamaan, koska valehtelu ahdistaa.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tänne viitsi muuta kuin provoilla.
Kyllä mä ainakin kirjoitan monesti täysin vilpittömästikin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olet ollut täällä palstalla lukijana? Veikkaan, että et kovin kauan. Liika sinisilmäisyys ei ole hyväksi.
Miten niin ”liika”? Normaali ajatusten vaihto on sulle sinisilmäisyyttä?
blah blah, kyllähän selvät provot näkee aina heti, varsinkin kun aihe on tiettyä laatua..Miehet kuvittelevat että naisia on niin helppo kusettaa. Noh, ehkä joitakin paukapäitä täällä mutta kyllä useimmat haistavat räksyttäjät, tarinan "maustajat" ja trollaajat. (sama koskee muitakin keskustelupalstoja)
Vierailija kirjoitti:
blah blah, kyllähän selvät provot näkee aina heti, varsinkin kun aihe on tiettyä laatua..Miehet kuvittelevat että naisia on niin helppo kusettaa. Noh, ehkä joitakin paukapäitä täällä mutta kyllä useimmat haistavat räksyttäjät, tarinan "maustajat" ja trollaajat. (sama koskee muitakin keskustelupalstoja)
No eivät haista. Ei se, että itse luulee niin ole mikään todiste oikeassa olemisesta.
Olen sen verran pitkään palstaillut, että provot erottuvat muista. En osaa nimetä mitään yhtä ja ainoaa syytä. Usein aloitus on liian pitkä vuodatus, täynnä ristiriitaisuuksia, liian yliampuva, liian tunteellinen. Tällä tarkoitan sitä, miten aloittaja pyrkii heti säälistä saamaan haaviin lukijansa.
En siedä pas*anpuhujia livenäkään, lähinnä säälittää ne, jotka sydänverellä kirjoittavat hyväntahtoisia vastauksia trollille, uskoen voivansa auttaa.
En jää ketjuja sen kummemmin seuraamaan.
Moni antaa ymmärtää, että hänen mielipiteensä jostain asiasta olisi absoluuttinen fakta. Kyllähän sellainen kannustaa provosoitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
blah blah, kyllähän selvät provot näkee aina heti, varsinkin kun aihe on tiettyä laatua..Miehet kuvittelevat että naisia on niin helppo kusettaa. Noh, ehkä joitakin paukapäitä täällä mutta kyllä useimmat haistavat räksyttäjät, tarinan "maustajat" ja trollaajat. (sama koskee muitakin keskustelupalstoja)
No eivät haista. Ei se, että itse luulee niin ole mikään todiste oikeassa olemisesta.
huoh..en ala selittämään enempää jos ei avaudu. haluat vain että kaikki myötäilisivät mielipidettäsi, siitähän tässä on kyse.
"Vaikene aina tuntiessasi närkästyksen kuohunnan sisälläsi. - Tee niin, vaikka suuttumuksesi olisikin oikeutettua.
- Tällaisina hetkinä näet sanot aina enemmän kuin haluaisit, vaikka muuten olisit hyvinkin pidättyvä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tänne viitsi muuta kuin provoilla.
Kyllä mä ainakin kirjoitan monesti täysin vilpittömästikin.
Kyllä mäkin välillä. Tuokin kommenttini taisi olla provo. Sori siitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Poen_laki
"Poen laki on internet-keskusteluihin liittyvä sananparsi, joka on nimetty keksijänsä Nathan Poen mukaan. Poen laki perustuu havaintoon, että jos kirjoittajan tarkoituksesta ei ole selvää näyttöä, on vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa onko kirjoittajan ilmaisema äärimielipide vilpitön vai parodia.[1]"
En pidä siitä, että joku provoilee vakavalla ja aralla asialla. Tuntuu pahalta, kun joku toinen ottaa sen todesta ja avautuu vastaavasti. Palstan neuvojamammat nyt nauttivat, kunhan vaan pääsevät jakelemaan elämänviisauksiaan. En minä heitä varten paljasta provoilua. Useimmiten en sano mitään, vaikka tunnistan provon. Tiedän olevani analyyttinen, mutta tällaisessa tilanteessa en saa siitä mitään nautintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää, kun tänne tullaan kertomaan tositarinaa, joka ei ole tosi. Yleensä sillä halutaan osoittaa oma mielipide jostain asiasta todeksi.
Toisaalta esim. minua on syytetty provoilusta aina silloin, kun olen kirjoittanut tosielämän asioista. Toki muutan aina yksityiskohtia vähän, ettei tunnisteta.
Varsinaisia provoja olen kirjoittanut pari kertaa, ja ne ovat menneet aina täydestä! Tosin en pysty niitä kauan jatkamaan, koska valehtelu ahdistaa.
-ei ap
Olen varmaan harvinaisen yksitotinen ihminen, kun en voi ollenkaan ymmärtää, miksi joku haluaa kirjoittaa tänne jotain täysin satuja väittäen sitä todeksi? Ymmärrän, jos muuttaa tosijutusta yksityiskohtia asianosaisten suojelemiseksi tms., mutta mitä iloa tuottaa suoltaa valheita tänne tai ylipäätään minnekään? Mitä se antaa tekijälle?
En ole varma, kykeneekö tuollainen henkilö oikein analysoimaan omaa toimintaansa. No, katsotaan millaisia vastauksia tähän tulee.