Kauan olet ollut masennuksen takia sairauslomalla?
Enimmillään siis. Itsellä alkais huomenna neljäs viikko voimakkaan ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. Lääkitys aloitettiin 3 vko sitten eikä mikään ole muuttunut, pelkään ettei ensi viikkokaan riitä vaan taas haettava jatkoa sairauslomalle joka vain lisää ahdistusta. Vertaistukea?
Kommentit (18)
Niin pitkään kun oli mahdollista. Sen jälkeen muuttui kuntoutustuelle ja nautin elämästä. Vakuutusyhtiö maksaa elämiseni
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Ymmärrän. Itse irtisanouduin juuri tuosta syystä, ahdistuin vain lisää, kun tipottain sairaslomaa annettiin ja sen jatkuvan painostuksen kautta, mitä lääkärikäynti aiheutti. Olin lopulta vuoden pois työelämästä ja sen jälkeen aloitin uudelleen. Riippuu tietenkin alasta kuinka helppo uudestaan työllistyä, onneksi omalla alalla töitä riittää.
Vuoden olin sairauslomalla. Sitten kuntoutustuelle moniksi vuosiksi. Lopulta pysyvälle eläkkeelle.
Pisimmillään vissiin vuoden, sitten kuntoutuksen kautta osa-aikaeläkkeelle ja lopulta kokonaan hylkyyn.
12 vuotta "lomalla". Pää ei kestä työelämää.
Noin vuoden sairauslomalla, pari vuotta kuntoutustukipätkillä ja sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Puoli vuotta. Ensin luulin että selviän parilla viikolla, mutta vuosia olin jo painanut eteenpäin voimien äärirajoilla, joten lääkäri ehdotti heti aluksi 3kk, mutten uskaltanut, koska tiesin mikä hellvetti työpaikalla olisi irti. Loppujen lopuksi mentiin muutama viikko kerrallaan ja lopuksi kuukausi kerrallaan.
Taloushan siinä meni ja koska uutta työpaikkaa ei vaan löytynyt, oli pakko palata takaisin ja muutamassa viikossa tilanne oli taas tismalleen sama.
Mikä teillä on näillä työpaikoilla se ongelma, miksi masennus ja ahdistus tulee? Meilläkin on ongelmia, mutta vasta yksi on jäänyt mt-syiden vuoksi pois.
En varsinaisesti "sairaslomalla" (osa liiton rahoilla ja nykyään kuntoutustuella), mutta vastaus on, kohta 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on näillä työpaikoilla se ongelma, miksi masennus ja ahdistus tulee? Meilläkin on ongelmia, mutta vasta yksi on jäänyt mt-syiden vuoksi pois.
Olen oireillut yläasteiästä lähtien, amiksen lintsasin lähes kokonaan kun en pystynyt käymään siellä, ei siis ole kyse työpaikasta vaan esim tällä hetkellä helpompi sanoa mikä ei ahdistaisi kuin mikä ahdistaa. Ei tässä olotilassa pysty tekemään 8 h työpäiviä kun suoli aivan sekaisin, ruokahalu tiessään, univaikeuksia ja paniikkia 247. Pelkkä elossa oleminen ahdistaa, edes yksin kotona en osaa rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on näillä työpaikoilla se ongelma, miksi masennus ja ahdistus tulee? Meilläkin on ongelmia, mutta vasta yksi on jäänyt mt-syiden vuoksi pois.
Olen oireillut yläasteiästä lähtien, amiksen lintsasin lähes kokonaan kun en pystynyt käymään siellä, ei siis ole kyse työpaikasta vaan esim tällä hetkellä helpompi sanoa mikä ei ahdistaisi kuin mikä ahdistaa. Ei tässä olotilassa pysty tekemään 8 h työpäiviä kun suoli aivan sekaisin, ruokahalu tiessään, univaikeuksia ja paniikkia 247. Pelkkä elossa oleminen ahdistaa, edes yksin kotona en osaa rentoutua.
Sama juttu täällä. Auttaako siihen pelkästään kuoleminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on näillä työpaikoilla se ongelma, miksi masennus ja ahdistus tulee? Meilläkin on ongelmia, mutta vasta yksi on jäänyt mt-syiden vuoksi pois.
Olen oireillut yläasteiästä lähtien, amiksen lintsasin lähes kokonaan kun en pystynyt käymään siellä, ei siis ole kyse työpaikasta vaan esim tällä hetkellä helpompi sanoa mikä ei ahdistaisi kuin mikä ahdistaa. Ei tässä olotilassa pysty tekemään 8 h työpäiviä kun suoli aivan sekaisin, ruokahalu tiessään, univaikeuksia ja paniikkia 247. Pelkkä elossa oleminen ahdistaa, edes yksin kotona en osaa rentoutua.
Sama juttu täällä. Auttaako siihen pelkästään kuoleminen?
No mä toivon että lääke auttaa, tosin epätoivo puskee kun kolme viikkoa mennyt eikä pientäkään helpotusta näy. Ajattelin että auttaisi edes jonkin verran viikossa, max kahdessa. No huomenna psykiatri, katsotaan vaihtaako lääkkeen.
Kolme vuotta. Nyt aloitin työt uudessa paikassa kylmiltään. Suoraan vaan kolmen vuoden jälkeen sorvin ääreen ja täydellä työajalla. Olen jo nyt kuukauden jälkeen ihan loppu. Itken ja olen niin ahdistunut ettei mitään rajaa. En kykene toimimaan ”täydellä pakalla”. Olen hajamielinen, ilmeetön ja henkisesti täysin poissaoleva vaikka yritän tietoisesti olla hoksaavainen, ripeä ja läsnäolevan oloinen. Huomaan kuitenkin tuijottavani tyhjyyteen ja olevani käpertynyt omaan maailmaani. Varmaan jo töissä ihmettelevät että mikä kummajainen olen. Tämä on kova paikka itselleni huomata etten pärjää muiden kyydissä. Ennen pärjäsin.
Puoli vuotta