Hyvänäköisillä/ulkonäkökeskeisillä ihmisillä raskas elämä.
Itse olin joskus vuosia sitten tälläinen. Aina piti syödä terveellisesti, pakkomielteisesti käydä salilla, meikata, värjätä tukkaa ja puunata ja ottaa stressi kaikesta ulkonäköön liittyvästä.
Tunteja menee johonkin onnistuneen kuvan ottamiseen, joka photoshopataan epäluonnolliseksi ja laitetaan IG:hen. Sitten tulee tykkäyksiä ja kommentteja "miten mun pitäisi alkaa malliksi".
Ikää 35. Luovutin. Näytän miltä näytän. Kunhan on siistit vaatteet ja hygienia kunnossa. En jaksa enää. Huomasin. Että, Olen paljon onnellisempi ja aikaa riittää tärkeämmille harrastuksille, kuin ulkonäköön.
IG:hen ei tule tykkäyksiä eikä uusia seuraajia. mutta mikä tärkeämpää. Olen onnellinen.
Kommentit (53)
Mä ainakin nautin kaiken mainitsemasi tekemisestä, sillä erotuksella, että pakkomielteisesti en tee mitään noista. Ulkonäkö saa olla tärkeä ja siihen panostamisesta saa nauttia. Toisille sellainen luo hyvää mieltä ja oloa, ei paineita.
Ei mulla ole koskaan tarvetta ottaa kuvia ja saada tykkäyksiä, vaikka ajattelenkin paljon ulkonäköäni.
Näteillä on helppoa, aina löytyy töitä. Vai oletteko nähnyt viehättävää naista työttömänä? Aina löytyy joku kissankakkajauhepuoti jonne kelpaa bimbopikin blondi.
Kyllä hyvä näkö on yksinomaan eduksi elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Näteillä on helppoa, aina löytyy töitä. Vai oletteko nähnyt viehättävää naista työttömänä? Aina löytyy joku kissankakkajauhepuoti jonne kelpaa bimbopikin blondi.
Mä olen työtön tällä hetkellä vaikka saan tykkäyksiä somessa ja on kauniiksikin kehuttu. Pääsen haastatteluihin, mutta jollakin on lopulta enemmän kokemusta aina. Ihan kuka tahansa voi olla tänä päivänä työtön - jopa hyvännäköiset ihmiset.
Hyvännäköisyys ja ulkonäöstä huolehtiminen on eduksi, pakkomielteinen ulkonäkökeskeisyys ei.
Jos piti meikata, värjätä, puunata jne, että näyttäisit hyvältä, niin ethän sä silloin ollut oikeasti hyvännäköinen.
Jokainen hyvännäköinen ihminen ei ole ulkonäkökeskeinen.
Toisille se tulee helposti.
Minä käyn salilla ja syön terveellisesti sen tuoman hyvän olon takia. Olin paljon onnettomampi kun en huolehtinut itsestäni.
Ap sä et taida oikein ymmärtää mitä raskas elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Näteillä on helppoa, aina löytyy töitä. Vai oletteko nähnyt viehättävää naista työttömänä? Aina löytyy joku kissankakkajauhepuoti jonne kelpaa bimbopikin blondi.
Se voi olla jopa toisinpäin.
Jaa. No itse olen ruma ja koen rumuuden rasitteena. Elämäni on raskasta. Mieluummin olisin hyvännäköinen.
Mutta kyllä se vähän turhalta tuntuu, että lähes viisikymppiset julkkiksetkin jatkuvasti pyörivät ulkonäön ympärillä. Jatkuvaa kontrolloitua syömistä, niin ettei vaan mene mitään ”väärää”
kurkusta alas, pakonomaista liikuntaa ja ykkösissä poseeraamista. Toisaalta ovat ihmisiä, jotka eivät ole opiskelleet juuri mitään eivätkä käy normitöissä, ei lapsia tai lapsia vaan max. 1-2. Heillä on sitten aikaa tällaiseen. Esimerkiksi tällaisia ovat Sara Sieppi, Karita Tykkä ja Janina Fry. Itsekin hyötyliikun lasten harrastusten lomassa normaalisti lähes joka päivä, syön terveellistä kasvispainotteista normisekaruokaa ja meikkaan 5 min. Mutta en ikinä ehtisi käyttää ulkonäköön noin paljon aikaa ja kuvanottoihin. Eikä tuollainen kiinnosta vapaa-aikana. Laittaituminen kuviin vie tosi paljon aikaa ja esim noiden julkkisten kuvat ovat tosi voimakkaasti muokattu, esim iho virheetön ja nuori, mikä ei ole todellisuutta. Somen kautta on helppo elää valheellista elämää.
Nuorena oli aika ihanaa olla kaunis, mutta vanheneminen on kauniille kuin jatkuvaa pahaa unta. Työtarjoukset PR-hommissa vähenee olemattomiin ja hyvän ulkonäön ylläpitämiseen menee koko ajan enemmän rahaa. Itseä 10 vuotta nuoremmat alkavat ärsyttää ja katkeruus kasvaa päivä päivältä. Mietin et miltähän tuntuu sitten kun on oikeasti vanha, eli nelikymppinen ja siitä eespäin. Nyt ikää 32 vuotta, eikä mene päivääkään ilman surua kauneuden vähenemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Näteillä on helppoa, aina löytyy töitä. Vai oletteko nähnyt viehättävää naista työttömänä? Aina löytyy joku kissankakkajauhepuoti jonne kelpaa bimbopikin blondi.
Ok. Kaksi työnhakijaa. Toinen on todella hyvännäköinen ja toisella on todella kovat paperit annettuun työtehtävään. Kumpi valitaan?
Valitaan se hyvännäköinen tietenkin. Puolen vuoden päästä yritys on vaikeuksissa. Mikä meni pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näteillä on helppoa, aina löytyy töitä. Vai oletteko nähnyt viehättävää naista työttömänä? Aina löytyy joku kissankakkajauhepuoti jonne kelpaa bimbopikin blondi.
Mä olen työtön tällä hetkellä vaikka saan tykkäyksiä somessa ja on kauniiksikin kehuttu. Pääsen haastatteluihin, mutta jollakin on lopulta enemmän kokemusta aina. Ihan kuka tahansa voi olla tänä päivänä työtön - jopa hyvännäköiset ihmiset.
Kyllä palvelualan hommiin pitäs aina päästä heittämällä, enkä nyt puhu nyt edes mitään provisiopalkatusta myyntityöstä. Tietysi jos on hapannaama ni sellane ei välttämättä sinne sovellu. Näitä kahvioita on Suomi täys jotkaa hakee tekijöitä.
Kun on luonnonkaunis, ilman meikkejä ja hiusten värjäämisiä ei tarvitse stressailla, minä en stressaa ulkonäöstäni.
No onhan se kiva näyttää hyvältä. Pyrin pysymään hoikkana ja meikkaan, mutta ei se minua rasita. Olisin paljon onnettomampi ns. lihavampana/rumempana. N35
Lakukissa kirjoitti:
Jokainen hyvännäköinen ihminen ei ole ulkonäkökeskeinen.
Toisille se tulee helposti.
Minä käyn salilla ja syön terveellisesti sen tuoman hyvän olon takia. Olin paljon onnettomampi kun en huolehtinut itsestäni.
Samoin! En minä nauti liikunnasta ja terveellisistä elintavoista ulkonäön takia.
Kyllä charmilla voi hankkia sitten vaikka lisätöitä tai alkaa vaihtamaan alaa helpommin.
Esimerkiksi ylipaino, rasvaiset hiukset ja muu epähygieenisyyteen viittava ei ole missään tilanteessa (työhaastattelu, koulun pääsykokeet) eduksi. Usealla alalla esimerkiksi ylipainosta on haittaa jaksamisen kannalta ja kyllähän se voi lisätä muiden sairauksien määrää, joka taas voi viestittää työnantajalle tulevista saikuista ja vaikuttaa mahdollisen työnantajan päätökseen.
Itse olen ihan nätti, vähän jopa persoonallinen, kunnosta ja ulkonäöstä huolta pitävä 30-vuotias. Olen aina saanut sen työpaikan, jonka olen halunnut, lisäksi teen amatöörinä kahden eri alan töitä sivutoimisesti.
Voin kertoa hyvällä omalla tunnolla olevani haluttu tekijä. Itseasiassa olen jäämässä kevään jälkeen pois päätyöstäni ja siirryn tekemään pelkästään noita sivutöitäni.
Minäkin olin paljon onnettomampi 10 kiloa sitten.