Ruoka-annos, joka jäi mieleesi ja jota et voi unohtaa

Ravintolakoulussa 1983-84 tehtiin liekitettyä uusijäätelöä. Sitä kun vielä kerran eläissään saisi.

Van minäpä se peäsin kerran Kaenuun keskustanuorten onnikassa ihan Ouluun asti kahtomaan näytelmän "Tuntematon Sotilas" maraskuussa 1974. Palatessa Muhoksella  onnikka pyssäytettiin ja viinalle persot aekuset kepulais-peänaatit menivät ihan ravinteli Muhoksen Mimmiin juomaan viinoa.

Varsinaenen kepunuoriso outti sen ajan onnikassa ja haki Muhoksen Grilliltä suolukkata.

Mehi,  velipoikaen kanssa syötiin kokonaenen proeler, kun outasteltiin politiikkojen palluuta onnikkaan.

Ei meistä silti kepulaesija tullunna , mutta se kana ol hyvveä.  

Savolaisena ja ex- kuopiolaisena olen pettynyt ja suorastaan hävennyt kuopiolaisena "herkkuina" tunnetut ravintola Sammon muikut sekä Hanna Partasen kalakukot!

  Opiskelujen päätteeksi 90-luvulla päätin repäistä ja menin syömään noita jopa Helsingissä kuuluja muikkuja.

Sain eteeni pienehkön lautasen jossa oli yksi tomaatti halkaistuna puoliksi, kolme tuorekurkun viipaletta, kaksi pienehköä keitettyä potaattia...sekä ne KUULUISAT MUIKUT! 

Muikkuja oli kolme (3) kappaletta ja ne olivat n.12 sm pyrstöineen. Muikut olivat erittäin kuiviksi poltettu. Eivät siis hiillostettuja vaan todella palaneita ja kuivia kuin nälkätalven oravat. 

Se kellä teistä on mielikuvitusta, kuvitelkoon tuon annoksen miltä se näytti.

 Tämän kuuluisan savolaisen ravintolan annos oli myös huomattavan hintava. En muista mitä se oli markkoina ja olin tietysti varautunut että ruoka maksaa sen ja sen verran.

 Toinen meidän savolaisten häpeä on Partasien kalakukot, joita oikein torilla myydään ja jotkut poloiset ostavat ihan tuliaiseksi.

 Veimme kerran Ruotsiin tuliaisiksi Hanna / Irene (kumpikin ovat yhtä pahoja) kalakukon, oikein noin savolaisena ja suomalaisena herkkuna.

 Häpesin silmät päästäni kun huomasin perillä , että kalakukko oli tehty niin, että sisus,  muikkua ja sianlihaa limittäin ja päällekkäin oli ihan ok mutta sisuksen ja päälliskuoren välissä oli kolmisen sentin väli.  Oikeassa kalakukossa sisus ja kuori ovat varmasti yhdessä, että mehevyys säilyy.

Koulutuksessa joskus. Kysyttiin että otetaanko omia eväitä mukaan. Ei kuulema tarvinnut sillä ruokailu oli järjestetty ravintolassa. Alkukeitto: Pienen pienestä tuskin munakuppia isommasta kulhosta. Pääruoka: broilerin paloja 5 kpl, vähän normaalia suikaleina isompia. Perunamuusia 1rkl. Kastiketta muutama roiske lautasella ja joku vihreä verso päällä. Jälkiruoka: Pieni donitsi ja pieni kuppi kahvia. Olimme koko päivän koulutuksessa ja loppupäivästä niin nälkäisiä, että jokaisella alkoi särkeä päätä. Tämä "hieno" ravintolaruoka jäi kyllä mieleeni. Hinnasta ei tietoa, onneksi ei tarvinnut itse maksaa

Vierailija kirjoitti:

Exän sisar kutsui meidät ja vanhempansa sunnuntai päivälliselle. Saavuttiin paikalle ja hän rupeaa valmistamaan nakkisoppaa mutta toteaa ettei tarvitse kun puolipakettia nakkeja koska eiliseltä jäi sen verran paistettua lohta yli että lisää sen soppaan. Siis nakki-lohi soppa kun kutsunut ihmisiä syömään?! Muuten oli kyllä koulutettu ihminen ja asuivat komeasti mutta ehkä ruuanlaitto ei vaan ollut hänen juttunsa..

Vähän saman tyylinen kokemus. Kalakeittoon lisättiin makaroonipussi että siitä riitti kaikille. Kylään siis kutsuttiin syömään isompi porukka ja emäntä tekikin liian vähän ruokaa. No sitä sitten jäi sattuneesta syystä reilusti yli, sillä ylikypsät mössömakaronit keitossa eivät maistuneet kenellekään

Vierailija kirjoitti:

Muikut talon tapaan: Ravintola Sampo, Kuopio

Voissa paistettuja neulamuikkuja, perunamuussia, suolakurkkuja, tilliä ja sitruunaviipale.

Kysyin tarjoilijalta, mihin sitruunaviipale on tarkoitettu?

Tarjoilija vastasi: "Tiristä muikkuihin, taekka pyyhi vaekka kätes. Iha sama!"

Olisin voinut vastata samoin! Jumalattoman herkullinen annos, ja jälkkäriksi vielä lätyt hillolla ja kermavaahdolla. Lupsakka savolainen palvelu 🙂

Perunat ja lanttu hernekeitossa. En tykännyt

Lappiin matkalla pysähdyimme serkun luona Kajaanissa. Hän tarjosi ruuat paikallisella grillillä. Tosi iso ja hyvän makuinen hampurilainen runsailla täytteellä. Tästä vuosia aikaa ja vieläkin muistan miten hyvää se oli

Luokkaretki Särkänniemeen ollessani kai 4:llä luokalla (90-luvun puolivälissä). Mentiin syömään ennen huvipuistoon menoa ja annoksena oli spagettia ja jotain jauhelihakastiketta. Muistan istuneeni niin, että näin seinällä olevan peilin kautta keittiöön. Ja minusta näytti siltä kuin kokki olisi nostellut käsin spagettia kattilasta lautasille! Olen melko varma, että näin väärin, mutta yhtä kaikki en pystynyt syömään eteeni tuotua annosta. Valehtelin opettajalle, että on maha kipeä.

Ehkä hyväkin, sillä pystyin sitten huvipuistossa menemään mihin tahansa kieputtimeen tarvitsematta pelätä oksentamista.

#28 laittaa surkeimman:

Claude Monet'n kämpillä käynnin jälkeen kiljuva nälkä joka piti nujertaa Giverny-Vernonin assakaffilassa ja toki tilaten täytetyn patongin ja vieläpä "mixte special"-version.

Ehdin jo haaveilla kunnon monipuolisesta ranskalaisen keittiön maalaisherkusta vihreän ja lihan tasapainottaessa toisiaan , kunnes kaffilanpitäjä lätkäisi eteen koppuraisen vehnäpatongin, sisältönä eltaantunutta voita sentin kerros ja special mixteä edusti vetinen kinkunsiivu ja nahistunut viipale juustoa. 17 euroa, merci, mukana se kuplavesi.

Ensi kerralla omat eväät mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Muikut talon tapaan: Ravintola Sampo, Kuopio

Voissa paistettuja neulamuikkuja, perunamuussia, suolakurkkuja, tilliä ja sitruunaviipale.

Kysyin tarjoilijalta, mihin sitruunaviipale on tarkoitettu?

Tarjoilija vastasi: "Tiristä muikkuihin, taekka pyyhi vaekka kätes. Iha sama!"

Olen tuo 43, jolla oli Sammon muikuista 90-luvulla erittäin kuivakka kokemus. Itsekin käsitin silloin tämän annoksen olevan tuollainen, jota kuvailit, vaan pettymys oli suuri. Milloin sinä kävit, kysyn ihan mielenkiinnosta?

Ja lisään vielä, että itsekin tarjoaisin paistetut muikut juuri noin, potattimuussin kanssa ja suolakurkuilla.

Ja niistä Kuopion torilta ostetuista Partasien kalakukoista: Jokainen savolais-akka osaa tehdä paremman kalakukon, minäkin.

Meillä oli vielä muutamia vuosia sitten lampaita, jotka teurastettiin kotona. Rosvopaistia tehtiin ja pääsiäiseksi uunissa. Ja kerran äiti ylitti itsensä: Hän marinoi lampaanpaistin itsetekemässään kotiviinissä, kahvissa(juomassa) ja mausteissa. Paisti oli marinadissa kellarissa parisen päivää. Sitten paisti puulämmitteiseen leivinuuniin jälkilampöön ja muutaman tunnin päästä oli valmis sellainen pääsisäislammas, ettei tämä kansa ole ennen nähnyt! Kehuivat vieraat ja kotiväki. Paisti oli erittäin mehevää ja suussasulavaa. Nam nam.

Samoin äidin tekemä ruisleipä ja otrarieska, sellainen leivänmallinen. Vähän jäähtyneenä uunista ottamisen jälkeen ja voita päälle. Maistellessa meni yleensä yksi kokonainen leipä.