Ruoka-annos, joka jäi mieleesi ja jota et voi unohtaa
Aloitan: Olin tullut Ouluun opiskelemaan syksyllä 1976. Näin Kalevasta, että Matti Esko pitää lauluiltoja Ravintola Myllytullissa. Laulumiehenä menin paikalle jo klo. 18.00, koska ainakin Rattori Lupilla lauluillat alkoivat kuudelta.
Hovi tuli paikalle ja sanoi, että jos haluaa juoda jotain, pitää myös syödä jotain. Tilasin siis wieninleikkeen ja oluen. Olut tuotiin hetken päästä pöytään ja kohta jo leikekin. Leike oli perinteinen leivitetty lehtipihvi, jonka päällä oli sitruunaviipale, sen päällä anjoviskiekura ja kapris-marja ja tietenkin ranskalaiset perunat. Salaatteja ei ollut. Söin annoksen. Ei se niin kovin hyvä ollut.
Sanoin hoville, että tuokaa välilasku, alan laulamaan yhteislauluja Matti Eskon kanssa ja juomaan olutta yksitellen.
Hovi toi laskun: Wieninleike ja 0,5 l A-olutta 70,- :markkaa. = Opiskelijan viikon budjetti! Maksoin laskun tuolloin opiskelijalle harvinaisella setelillä, satasella.
Jäi mieleen. Tuolloin IV-oluttuoppi maksoi 3,70 mk ja Marlboroaski 2,50 mk
Matti Eskon lauluilta oli ihan paska!
Kommentit (52)
Daddy's dinerin vuohenjuusto pasta. Lähikaupungin kauppakeskuksessa vuosia söin siellä asioidessani saman annoksen, kunnes se poistui valikoimasta. Sitten en niin usein siellä jaksa enää asioidakaan.
Ensimmäinen pizza Camillossa (?) joskus 70- ja 80-lukujen taitteessa. Työnsin kaiken pahan päällisen pois ja söin pelkän pohjan.
Näitä olisi montakin mutta ehkä yksi yksinäinen ilta Sveitsin Alpeilla lähellä Italian rajaa. Joku ihan tuntematon kylä ja pikkuruinen mökki vuoren rinteellä.
Hiippailin pimeässä autioon kylään ja löysin auki olevan kuppilan. Pyysin jos voisin saada edes kinkku-juustotoastin kun keittiö ei enää ollut auki.
Mies selitti jotain retoromaniaksi enkä ollut ihan varma mitä tarkoitti. Joo joo tuo nyt vaan se leipä.
Sain voilla voidellun paahtoleipäsiivun ja pullollisen kivennäisvettä. Hinta 60mk.
Yksi parhaista ruuista oli melanzane alla Parmigiana niinkin tylsässä paikassa kuin Dubai. Parempi kuin ikinä Italiassa.
Soijarouhepullia naapurin hipeillä. Ruuan päälle imastiin bongista
Olin työmatkalla Kazakstanissa, Almatyssa (os. Alma Ata)
Hommat meni ihan ok, joten Isäntäni, Igor, kysyi "Do you like horses?"
Vastasin, että hevoisista tykkään ihan paljon.
Mentiin Pullmann-Mersulla taloon, jossa oli vähäpukeisia naisia. Igor sanoi, "Choose any one of horses"
Menin talon ravintolaan ja tilasin parhaan hevoisen sisäfilepihvin..
Italiassa pienessä Itrin kaupungissa lounasravintolassa syödyt käsintehdyt tryffeliraviolit! Se oli ihan järisyttävän hyvää! Varmaan vaikutti ympäristö, seura, loma, yleinen hyvä fiilis ja ties mikä, mutta makumuisto on vielä 12 vuoden jälkeenkin todella vahva.
"Gemischte grillplatte"-annos Münchenissä: kanaa, lammasta, nautaa, possua pienet piffit ja muutamaa sorttia wurstia. Salaattia lautasella ei ollut, ellei hyvää pottusalaattia lasketa. Päälle paikallisen panimon "vähän parempaa"-olutta, 7.5%. Taustamusiikkina livenä alppihumppaa paikallisen perinteisesti pukeutuneen possen esittämänä.
Ja hintaa koko annoksella kahden litran olusen kera 30 ehkunaa. En voi olla unohtamatta sitä ällistyneen tyytyväistä oloa sapuskan jälkeen.
Olin työmatkalla Italiassa, pitkä messupäivä takana, ja illalla odotettiin ruokaa. Paikalliset isännät veivät meidät parhaaksi katsomaansa pizzeriaan. Sain pizzan, jossa oli simpukoita ja mustekalan lonkerojalkoja. Siis sellaisia pitkiä lonkeroita, joissa oli ne imukupit vielä kiinni. YÖK. Sen jälkeen en ole mustekalaa syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Olin työmatkalla Kazakstanissa, Almatyssa (os. Alma Ata)
Hommat meni ihan ok, joten Isäntäni, Igor, kysyi "Do you like horses?"
Vastasin, että hevoisista tykkään ihan paljon.
Mentiin Pullmann-Mersulla taloon, jossa oli vähäpukeisia naisia. Igor sanoi, "Choose any one of horses"
Menin talon ravintolaan ja tilasin parhaan hevoisen sisäfilepihvin..
Igor vuoriston, laupias hän on
Söin englantilaisessa pubissa niin jänteistä pihviä, että meinasin oksentaa. Muistan vieläkin, miten jänteet natisivat hampaiden välissä. Se oli kauheaa.
Olin erään suuren suomalaisen suunnittelusuurfirman paikallisena jaospäällikkönä pienessä itä-suomalaisessa kaupungissa (ennen firman konkurssia) 90-luvulla.
Kuvioon kuului, että jaospäälliköt lennätettiin Helsinkiin kuukausittain palaveriin firman pääkonttoriin seminaariin jappasemaan tyhjänpäiväisiä asioita päiväksi.
Seminaarin päätteeksi mentiin saunaan ja syötiin aina Janssonin kiusausta.
Söin kiusaukset, mutta lähdin sen jälkeen Mikadoon tai King's Kakaduun hakemaan yöseuraa. Useasti onistuen.
Vierailija kirjoitti:
Söin englantilaisessa pubissa niin jänteistä pihviä, että meinasin oksentaa. Muistan vieläkin, miten jänteet natisivat hampaiden välissä. Se oli kauheaa.
Itse en kyllä tilaisi Euroopassa missään pihviä, vähiten Briteissä tai Ranskassa.
Suomessa liha sentään osataan leikata oikein mutta muuten liha on rasvatonta ja sitkeää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin työmatkalla Kazakstanissa, Almatyssa (os. Alma Ata)
Hommat meni ihan ok, joten Isäntäni, Igor, kysyi "Do you like horses?"
Vastasin, että hevoisista tykkään ihan paljon.
Mentiin Pullmann-Mersulla taloon, jossa oli vähäpukeisia naisia. Igor sanoi, "Choose any one of horses"
Menin talon ravintolaan ja tilasin parhaan hevoisen sisäfilepihvin..
Igor vuoriston, laupias hän on
Lai-lai-la-lalaa, laupias hän on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turku, Hospitz Holvi, Nakit ja ranskalaiset, joskus 1970-luvulla. Ranskalaiset oli itse tehtyjä perunasta kuorittuja ja uppopaistettiin kookosöljyssä. Mistä sellaisia saa enää nykyään? Ei mistään.
70-luvulla kookosöljyä? tuskinpa
Kyllä oli. Sitä myytiin kookosrasvana pienen voipaketin tapaisissa pakkauksissa ja se sulatettiin öljyksi. Yleensä oli osa tavallista öljyä ja osa kookosrasvaa. Näin tehtiin myös kotikeittiöissä.
Kerran menin hesoissa vegeravintolaan ja tilasin grillatun tofu-pihvin bataatti-ranskisten kera.
Tarjoilija kertoi sen maistuvan aidolta häränlihalta.
Ei maistunut! Minulle siis valehdeltiin. Ja ne bataattiranskiksetkin olivat pahoja.
ala aste vuonna 1995 luokkakaveri oksensi pinaatti keittonsa omalle ja osittain minun lautaselle ja opettaja pakotti meidät syömään lautaset tyhjiksi.
edelleenkään en pysty edes katsomaan jos joku syö pinaattikeittoa ilman että alkaa oksettaa.
Pizzahutin pannupizza noin v. 1986 tai -87. Tultiin opiskeluporukan kanssa maaseutukaupungista arkistovierailulle. Oli pienoinen krapula, ja käyttiin lounaspizzalla.
En ole eläessäni mennyt sellaiseen ruokanirvanaan. Muistaakseni jokin frutti di mare, tonnikalaa ja katkarapua.
Itse asiassa pari viikkoa sitten tilattiin kotikaranteeniin pizzahutin pannupizzat, ja pettymys oli paha. Kummallinen vähäsuolainen lätyskä.
En muutenkaan ymmärrä miksi monista pizzoista on vähennetty suolaa. Joskus on saatava mättöä, elellään terveellisesti siiten normiarjessa.
Menin aikoinaan Oulussa MacDonaldislle ja tilasin tuplamunahampurilaisen kaikilla mausteilla = sipuli, kurkkusalaatti, majoneesi, valkosipuli, sinappi & ketsuppi. Tyttö sanoi: "Ei meilä oo, mee kuule, Maikkulan rillile, sielä on!"
Niin meninkin ja siellä oli: ""Kerrostalo-burgeri" = Sämpylät + viisi pihviä, pekonia, kolme paistettua munaa, ananasrenkaita, sipulit ja salaatit kaikilla mausteilla ja ranuja aimo annos!
Kiitos mäkkärin tyttö!
Brysselissä 80-luvulla oli katumyyjä, joka myi etanoita sellaisessa pienessä astiassa, jossa oli valkoviiniä. Oli pakko uteliaisuudesta ostaa ja tämä jäi jotenkin mieleen. Nykyään varmaan niitä saa ihan Suomessakin joistain ravintoloista.
Kyl mä sut tunsin,
Sä oot se yx Terho Roenkkoe