Lue keskustelun säännöt.
Olen mies josta varmasti monikin nainen pitäisi ja voisi harkita kumppanikseen, silti kukaan ei juuri koskaan kiinnostu
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et usko deittisovelluksiin, etkä käy baareissa. Ok. Oma valinta.
Minun tapaiseni ihmiset nyt eivät vaan käy baareissa. Eli en sieltä kostuisi mitenkään.
Baareissa käyvät ihmiset tykkäävät käydä baareissa, eikö? Minä en tykkää.
Ja nettideitit on nähty ja todettu ajanhukaksi.
Tarkoitus on löytää kumppani loppuelämäksi, ei yöksi/viikoksi/vuodeksi tms. Eikä ns. toiseksi naiseksi.Mä tunnen monta jotka ovat löytäneet sopivan kumppanin somen kautta. Se on nykyaikaa. Käyttäisin itsekin jos olisin sinkku, mutta en ryntäisi heti treffeille vaan haluaisin hieman kirjoitella ja soitella ensin että näkisin onko toisessa mitään kiinnostavaa.
Itsehän siis toimin siskoni ja kavereiden tinder-neuvonantajana. Jos ei synny keskustelua tai yhteistä huumorintajua/tajuttomuutta ennen tapaamista niin ei sitä synny treffeilläkään. Yliyrittäminen ja teeskentely näkyy läpi. Olen yleensä ollut suht oikeassa.
Minäpä taas "ryntäisin" heti treffeille, ettei tarvi turhaan kirjoitella ja elätellä toivoa, lopuksi turhautua.
Ihan hassua tuommoinen, että yritetään analysoida toista viestien perusteella ja kysellään maat ja mannut. Kun kaikki selviäisi siinä silmänräpäyksessä, kun näkee sen nettideitin livenä! Näin ainakin minulla.
Kemia, kemia, kemia. = 1.,2., ja3. kriteeri sille, että mitään tutustumista kannattaa edes aloittaa. Kemia ei selviä, vaikka kirjoittelisi maailman tappiin asti.No minusta ainakin on kiva tietää etukäteen, onko miehellä lapsia, uskonnollinen vakaumus, äänestääkö persuja, harrastaako metsästystä, onko ekstrovertti... Jos vastaus on kyllä, treffit ovat ajan tuhlausta.
Nuo mainitsemasi asiat käyvät yleensä ilmi jo nettideittiprofiilista (useimmat niistä).
Jos tinderissä on pelkkä kuva ja esittelynä "etsin kivaa naista", asia on tietty toinen.
Siksi en käytä tinderiä. Kuin alkaisi rakentamaan taloa yhdestä laudasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et usko deittisovelluksiin, etkä käy baareissa. Ok. Oma valinta.
Minun tapaiseni ihmiset nyt eivät vaan käy baareissa. Eli en sieltä kostuisi mitenkään.
Baareissa käyvät ihmiset tykkäävät käydä baareissa, eikö? Minä en tykkää.
Ja nettideitit on nähty ja todettu ajanhukaksi.
Tarkoitus on löytää kumppani loppuelämäksi, ei yöksi/viikoksi/vuodeksi tms. Eikä ns. toiseksi naiseksi.Mä tunnen monta jotka ovat löytäneet sopivan kumppanin somen kautta. Se on nykyaikaa. Käyttäisin itsekin jos olisin sinkku, mutta en ryntäisi heti treffeille vaan haluaisin hieman kirjoitella ja soitella ensin että näkisin onko toisessa mitään kiinnostavaa.
Itsehän siis toimin siskoni ja kavereiden tinder-neuvonantajana. Jos ei synny keskustelua tai yhteistä huumorintajua/tajuttomuutta ennen tapaamista niin ei sitä synny treffeilläkään. Yliyrittäminen ja teeskentely näkyy läpi. Olen yleensä ollut suht oikeassa.
Minäpä taas "ryntäisin" heti treffeille, ettei tarvi turhaan kirjoitella ja elätellä toivoa, lopuksi turhautua.
Ihan hassua tuommoinen, että yritetään analysoida toista viestien perusteella ja kysellään maat ja mannut. Kun kaikki selviäisi siinä silmänräpäyksessä, kun näkee sen nettideitin livenä! Näin ainakin minulla.
Kemia, kemia, kemia. = 1.,2., ja3. kriteeri sille, että mitään tutustumista kannattaa edes aloittaa. Kemia ei selviä, vaikka kirjoittelisi maailman tappiin asti.No minusta ainakin on kiva tietää etukäteen, onko miehellä lapsia, uskonnollinen vakaumus, äänestääkö persuja, harrastaako metsästystä, onko ekstrovertti... Jos vastaus on kyllä, treffit ovat ajan tuhlausta.
Nuo mainitsemasi asiat käyvät yleensä ilmi jo nettideittiprofiilista (useimmat niistä).
Jos tinderissä on pelkkä kuva ja esittelynä "etsin kivaa naista", asia on tietty toinen.
Siksi en käytä tinderiä. Kuin alkaisi rakentamaan taloa yhdestä laudasta.
Huoh... Täällä pitäisi aina vääntää ratakiskosta. En nyt jaksanut ihan kaikkia mahdollisia juttuja tuohon listata mitkä tekevät treffit turhiksi.
Harhaisella ap:lla kovat (epärealistiset) haaremihaaveet, mutta todellisuudessa ei saa ainuttakaan naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et usko deittisovelluksiin, etkä käy baareissa. Ok. Oma valinta.
Minun tapaiseni ihmiset nyt eivät vaan käy baareissa. Eli en sieltä kostuisi mitenkään.
Baareissa käyvät ihmiset tykkäävät käydä baareissa, eikö? Minä en tykkää.
Ja nettideitit on nähty ja todettu ajanhukaksi.
Tarkoitus on löytää kumppani loppuelämäksi, ei yöksi/viikoksi/vuodeksi tms. Eikä ns. toiseksi naiseksi.Mä tunnen monta jotka ovat löytäneet sopivan kumppanin somen kautta. Se on nykyaikaa. Käyttäisin itsekin jos olisin sinkku, mutta en ryntäisi heti treffeille vaan haluaisin hieman kirjoitella ja soitella ensin että näkisin onko toisessa mitään kiinnostavaa.
Itsehän siis toimin siskoni ja kavereiden tinder-neuvonantajana. Jos ei synny keskustelua tai yhteistä huumorintajua/tajuttomuutta ennen tapaamista niin ei sitä synny treffeilläkään. Yliyrittäminen ja teeskentely näkyy läpi. Olen yleensä ollut suht oikeassa.
Minäpä taas "ryntäisin" heti treffeille, ettei tarvi turhaan kirjoitella ja elätellä toivoa, lopuksi turhautua.
Ihan hassua tuommoinen, että yritetään analysoida toista viestien perusteella ja kysellään maat ja mannut. Kun kaikki selviäisi siinä silmänräpäyksessä, kun näkee sen nettideitin livenä! Näin ainakin minulla.
Kemia, kemia, kemia. = 1.,2., ja3. kriteeri sille, että mitään tutustumista kannattaa edes aloittaa. Kemia ei selviä, vaikka kirjoittelisi maailman tappiin asti.Näkee livenä = ulkonäkö ykköskriteeri, ehkä jopa ainut. Tämänkin voisi myöntää heti ihan rehellisesti.
Sinäkin voisit myöntää rehellisesti, että ulkonäkö on tärkeää. Kaikille.
En ole sitä koskaan kieltänytkään. Muiden puolesta en voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et usko deittisovelluksiin, etkä käy baareissa. Ok. Oma valinta.
Minun tapaiseni ihmiset nyt eivät vaan käy baareissa. Eli en sieltä kostuisi mitenkään.
Baareissa käyvät ihmiset tykkäävät käydä baareissa, eikö? Minä en tykkää.
Ja nettideitit on nähty ja todettu ajanhukaksi.
Tarkoitus on löytää kumppani loppuelämäksi, ei yöksi/viikoksi/vuodeksi tms. Eikä ns. toiseksi naiseksi.Mä tunnen monta jotka ovat löytäneet sopivan kumppanin somen kautta. Se on nykyaikaa. Käyttäisin itsekin jos olisin sinkku, mutta en ryntäisi heti treffeille vaan haluaisin hieman kirjoitella ja soitella ensin että näkisin onko toisessa mitään kiinnostavaa.
Itsehän siis toimin siskoni ja kavereiden tinder-neuvonantajana. Jos ei synny keskustelua tai yhteistä huumorintajua/tajuttomuutta ennen tapaamista niin ei sitä synny treffeilläkään. Yliyrittäminen ja teeskentely näkyy läpi. Olen yleensä ollut suht oikeassa.
Minäpä taas "ryntäisin" heti treffeille, ettei tarvi turhaan kirjoitella ja elätellä toivoa, lopuksi turhautua.
Ihan hassua tuommoinen, että yritetään analysoida toista viestien perusteella ja kysellään maat ja mannut. Kun kaikki selviäisi siinä silmänräpäyksessä, kun näkee sen nettideitin livenä! Näin ainakin minulla.
Kemia, kemia, kemia. = 1.,2., ja3. kriteeri sille, että mitään tutustumista kannattaa edes aloittaa. Kemia ei selviä, vaikka kirjoittelisi maailman tappiin asti.Näkee livenä = ulkonäkö ykköskriteeri, ehkä jopa ainut. Tämänkin voisi myöntää heti ihan rehellisesti.
Oletpa yksinkertainen. Vasta ihmisen tapaamalla näkee, millainen hän ON. Ulkonäön lisäksi tulee koko fyysinen olemus = paljon enemmän kuin (muokatusta, huonosta) kuvasta saatava informaatio. Ilmeet, eleet, puhetapa jne jne. Vasta ihmisen nähtyään voi todeta, vaikuttaako hän luotettavalta, rehelliseltä, aidolta jne. Kaikki nämä yhdessä ovat se Tärkein kriteeri valinnalle. Ne joko miellyttävät tai eivät. Silloin ei merkkaa paljonkaan edes se, että ollaan teoriassa/paperilla kuin kaksi marjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli kaksi potentiaalista sulhasehdokasta, joista toinen oli paperilla paljon houkuttelevampi: komeampi, parempi koulutus ja työ, varakkaampi, supliikkimies, charmantti. Valitsin sen toisen, koska tämä oli kiinnostuneempi minusta ja sai minut tuntemaan itseni erityiseksi. Tekisin saman valinnan joka Jumalan päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Onpa sinulla kummallisia käsityksiä.
Nainen voi aivan yhtä hyvin tehdä aloitteen. Sanoisin, että näin "me-too" jälkeisinä aikoina naisen on suorastaan välttämätöntä osoittaa miehelle ensin kiinnostuksensa, tavalla tai toisella. Miehet on peloteltu pois edes flirttailemasta.Se kertoo jo henkilöstä riittävästi, jos ei osaa lähestyä muita ihmisiä ahdistelematta. Ei ihme ettei parisuhdetta löydy.
Lähestyminen tai naiselle puhuminen on ahdistelua.
Mikä siinä nyt on niin vaikea ymmärtää?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin sen näkee. Toiset puhuvat aidasta, toiset aidanseipäistä. Just siksi kannattaa vaihtaa muutama lause ennen tapaamista että tietää, hakeeko toinen kumppania vai vain jotain hyvännäköistä otusta johon tökätä itsensä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Tämä on ikävä reaaliteetti, mutta omassa tuttavapiirissä on enemmän meitä odottavia miehiä (tiedostamme täysin sen, ettei tällä menolla koskaan saa naisseuraa, eikä me siten tästä valiteta) on niin paljon, että tämä on ihan normaalia. Japanissahan on jo suuri ilmiö "herbivore men" jolla tarkoitetaan juuri parisuhdemielessä täysin passiivisia miehiä, jotka ovat muutne kuitenkin osallisena yhteiskuntaan eli käyvät töissä, koulussa ja osallistuvat sosiaalisiin menoihin. Eivät vain tee aloitteita naisten suuntaan, mikä johtaa siihen, että kummankaan sukupuolen edustajat eivät seurustele tai harrasta seksiä nykyisin enää koskaan. Tästä on tullut valtavirtaa ja enemmän tästä tuntuu kärsivän ainakin japanissa naiset, jotka odottavat miesten aloitteita, mutta kun miehistä enemmistö on passiivisia, eivät koskaan näitä saa. Miehet tyytyvät osaansa ja keksivät elämäänsä muuta sisältöä kuin pariutumisen.
Kaikkien on järkevintä keskittyä siihen omaan elämäänsä ja tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Kukaan täysipäinen ei halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä ja sen onnellisuudesta.
No voi herramuvvereni. 🙄
Puhutaan parisuhteesta, joka on kuin kaksikaistainen tie, jota kuljetaan yhdessä samaan suuntaan.
Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä elää sopivan kumppanin kanssa.
Ilot ovat kaksinkertaisia ja surut puolittuvat. Vähintään.Kukaan ei ryhdy parisuhteeseen sen vuoksi, että joku toinen tulisi siitä onnelliseksi. Kyllä se perusvaatimus on että itse ajattelee kyseisessä suhteessa tulevansa onneliseksi.
Kun huomaan, että toinen ihminen pelkllä läsnäolollaan tekee minut onnellisemmaksi (kuin yksin olisin), alan asiaa miettimättä automaattisesti toimimaan niin, että tämä toinen tuntisi myös olonsa hyväksi/paremmaksi minun seurassani.
Sopiiko näin?
Nämä katkerat, suhteissaan pettyneet ihmiset eivät puhu samasta asiasta. Sopivan kumppanin kanssa elämä on oikeasti antoisampaa kuin yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Tämä on ikävä reaaliteetti, mutta omassa tuttavapiirissä on enemmän meitä odottavia miehiä (tiedostamme täysin sen, ettei tällä menolla koskaan saa naisseuraa, eikä me siten tästä valiteta) on niin paljon, että tämä on ihan normaalia. Japanissahan on jo suuri ilmiö "herbivore men" jolla tarkoitetaan juuri parisuhdemielessä täysin passiivisia miehiä, jotka ovat muutne kuitenkin osallisena yhteiskuntaan eli käyvät töissä, koulussa ja osallistuvat sosiaalisiin menoihin. Eivät vain tee aloitteita naisten suuntaan, mikä johtaa siihen, että kummankaan sukupuolen edustajat eivät seurustele tai harrasta seksiä nykyisin enää koskaan. Tästä on tullut valtavirtaa ja enemmän tästä tuntuu kärsivän ainakin japanissa naiset, jotka odottavat miesten aloitteita, mutta kun miehistä enemmistö on passiivisia, eivät koskaan näitä saa. Miehet tyytyvät osaansa ja keksivät elämäänsä muuta sisältöä kuin pariutumisen.
Kaikkien on järkevintä keskittyä siihen omaan elämäänsä ja tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Kukaan täysipäinen ei halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä ja sen onnellisuudesta.
No voi herramuvvereni. 🙄
Puhutaan parisuhteesta, joka on kuin kaksikaistainen tie, jota kuljetaan yhdessä samaan suuntaan.
Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä elää sopivan kumppanin kanssa.
Ilot ovat kaksinkertaisia ja surut puolittuvat. Vähintään.Eivät välttämättä todellakaan ole. Moni on ennemmin yksin ja onnellisempi niin.
Nykyisin ihmiset eivät ryhdy parisuhteeseen.mikäli se ei paranna sitä omaa elämänlaatua. Parempi yksin kuin epämieluisan tai huonon kumppanin kanssa.
Oh? Enpä tiennytkään, että joku hakee epämieluista ja huonoa kumppania!
Tai edes kelpuuttaa semmoisen
Ehkä siksi onkin niin paljon epätyydyttäviä parisuhteita ja katkeria eronneita?
Sinkkuna rimani on korkealla juuri yhteensopivuuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et usko deittisovelluksiin, etkä käy baareissa. Ok. Oma valinta.
Minun tapaiseni ihmiset nyt eivät vaan käy baareissa. Eli en sieltä kostuisi mitenkään.
Baareissa käyvät ihmiset tykkäävät käydä baareissa, eikö? Minä en tykkää.
Ja nettideitit on nähty ja todettu ajanhukaksi.
Tarkoitus on löytää kumppani loppuelämäksi, ei yöksi/viikoksi/vuodeksi tms. Eikä ns. toiseksi naiseksi.Mä tunnen monta jotka ovat löytäneet sopivan kumppanin somen kautta. Se on nykyaikaa. Käyttäisin itsekin jos olisin sinkku, mutta en ryntäisi heti treffeille vaan haluaisin hieman kirjoitella ja soitella ensin että näkisin onko toisessa mitään kiinnostavaa.
Itsehän siis toimin siskoni ja kavereiden tinder-neuvonantajana. Jos ei synny keskustelua tai yhteistä huumorintajua/tajuttomuutta ennen tapaamista niin ei sitä synny treffeilläkään. Yliyrittäminen ja teeskentely näkyy läpi. Olen yleensä ollut suht oikeassa.
Minäpä taas "ryntäisin" heti treffeille, ettei tarvi turhaan kirjoitella ja elätellä toivoa, lopuksi turhautua.
Ihan hassua tuommoinen, että yritetään analysoida toista viestien perusteella ja kysellään maat ja mannut. Kun kaikki selviäisi siinä silmänräpäyksessä, kun näkee sen nettideitin livenä! Näin ainakin minulla.
Kemia, kemia, kemia. = 1.,2., ja3. kriteeri sille, että mitään tutustumista kannattaa edes aloittaa. Kemia ei selviä, vaikka kirjoittelisi maailman tappiin asti.Näkee livenä = ulkonäkö ykköskriteeri, ehkä jopa ainut. Tämänkin voisi myöntää heti ihan rehellisesti.
Sinäkin voisit myöntää rehellisesti, että ulkonäkö on tärkeää. Kaikille.
En ole sitä koskaan kieltänytkään. Muiden puolesta en voi puhua.
Kyllä sinä tuossa kielsit. Ihan turhaan yrität asettua muiden yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Tämä on ikävä reaaliteetti, mutta omassa tuttavapiirissä on enemmän meitä odottavia miehiä (tiedostamme täysin sen, ettei tällä menolla koskaan saa naisseuraa, eikä me siten tästä valiteta) on niin paljon, että tämä on ihan normaalia. Japanissahan on jo suuri ilmiö "herbivore men" jolla tarkoitetaan juuri parisuhdemielessä täysin passiivisia miehiä, jotka ovat muutne kuitenkin osallisena yhteiskuntaan eli käyvät töissä, koulussa ja osallistuvat sosiaalisiin menoihin. Eivät vain tee aloitteita naisten suuntaan, mikä johtaa siihen, että kummankaan sukupuolen edustajat eivät seurustele tai harrasta seksiä nykyisin enää koskaan. Tästä on tullut valtavirtaa ja enemmän tästä tuntuu kärsivän ainakin japanissa naiset, jotka odottavat miesten aloitteita, mutta kun miehistä enemmistö on passiivisia, eivät koskaan näitä saa. Miehet tyytyvät osaansa ja keksivät elämäänsä muuta sisältöä kuin pariutumisen.
Kaikkien on järkevintä keskittyä siihen omaan elämäänsä ja tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Kukaan täysipäinen ei halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä ja sen onnellisuudesta.
No voi herramuvvereni. 🙄
Puhutaan parisuhteesta, joka on kuin kaksikaistainen tie, jota kuljetaan yhdessä samaan suuntaan.
Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä elää sopivan kumppanin kanssa.
Ilot ovat kaksinkertaisia ja surut puolittuvat. Vähintään.Kukaan ei ryhdy parisuhteeseen sen vuoksi, että joku toinen tulisi siitä onnelliseksi. Kyllä se perusvaatimus on että itse ajattelee kyseisessä suhteessa tulevansa onneliseksi.
Kun huomaan, että toinen ihminen pelkllä läsnäolollaan tekee minut onnellisemmaksi (kuin yksin olisin), alan asiaa miettimättä automaattisesti toimimaan niin, että tämä toinen tuntisi myös olonsa hyväksi/paremmaksi minun seurassani.
Sopiiko näin?Nämä katkerat, suhteissaan pettyneet ihmiset eivät puhu samasta asiasta. Sopivan kumppanin kanssa elämä on oikeasti antoisampaa kuin yksin
Ei välttämättä ole jokaisen kohdalla noin. Jotkut ovat onnellisimmillaan kun eivät ole parisuhteessa, vaikka ihminen olisi miten sopiva itselle. Se parisuhde on aina projekti, johon pitää panostaa ja joiltakuilta se saattaa aina, väistämättä, ottaa enemmän kuin antaa.
Yritä nyt ymmärtää että ihmiset on erilaisia. Ei tarvitse olla mitenkään edes katkera tai pettynyt ettei prisuhde nyt vaan sovi omaan elämäntyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et usko deittisovelluksiin, etkä käy baareissa. Ok. Oma valinta.
Minun tapaiseni ihmiset nyt eivät vaan käy baareissa. Eli en sieltä kostuisi mitenkään.
Baareissa käyvät ihmiset tykkäävät käydä baareissa, eikö? Minä en tykkää.
Ja nettideitit on nähty ja todettu ajanhukaksi.
Tarkoitus on löytää kumppani loppuelämäksi, ei yöksi/viikoksi/vuodeksi tms. Eikä ns. toiseksi naiseksi.Mä tunnen monta jotka ovat löytäneet sopivan kumppanin somen kautta. Se on nykyaikaa. Käyttäisin itsekin jos olisin sinkku, mutta en ryntäisi heti treffeille vaan haluaisin hieman kirjoitella ja soitella ensin että näkisin onko toisessa mitään kiinnostavaa.
Itsehän siis toimin siskoni ja kavereiden tinder-neuvonantajana. Jos ei synny keskustelua tai yhteistä huumorintajua/tajuttomuutta ennen tapaamista niin ei sitä synny treffeilläkään. Yliyrittäminen ja teeskentely näkyy läpi. Olen yleensä ollut suht oikeassa.
Minäpä taas "ryntäisin" heti treffeille, ettei tarvi turhaan kirjoitella ja elätellä toivoa, lopuksi turhautua.
Ihan hassua tuommoinen, että yritetään analysoida toista viestien perusteella ja kysellään maat ja mannut. Kun kaikki selviäisi siinä silmänräpäyksessä, kun näkee sen nettideitin livenä! Näin ainakin minulla.
Kemia, kemia, kemia. = 1.,2., ja3. kriteeri sille, että mitään tutustumista kannattaa edes aloittaa. Kemia ei selviä, vaikka kirjoittelisi maailman tappiin asti.Näkee livenä = ulkonäkö ykköskriteeri, ehkä jopa ainut. Tämänkin voisi myöntää heti ihan rehellisesti.
Sinäkin voisit myöntää rehellisesti, että ulkonäkö on tärkeää. Kaikille.
En ole sitä koskaan kieltänytkään. Muiden puolesta en voi puhua.
Kyllä sinä tuossa kielsit. Ihan turhaan yrität asettua muiden yläpuolelle.
Väärä tulkinta on väärä tulkinta, koska tulkitsit nyt tässä (itsesi kautta ja itseesi käpertyen) väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Tämä on ikävä reaaliteetti, mutta omassa tuttavapiirissä on enemmän meitä odottavia miehiä (tiedostamme täysin sen, ettei tällä menolla koskaan saa naisseuraa, eikä me siten tästä valiteta) on niin paljon, että tämä on ihan normaalia. Japanissahan on jo suuri ilmiö "herbivore men" jolla tarkoitetaan juuri parisuhdemielessä täysin passiivisia miehiä, jotka ovat muutne kuitenkin osallisena yhteiskuntaan eli käyvät töissä, koulussa ja osallistuvat sosiaalisiin menoihin. Eivät vain tee aloitteita naisten suuntaan, mikä johtaa siihen, että kummankaan sukupuolen edustajat eivät seurustele tai harrasta seksiä nykyisin enää koskaan. Tästä on tullut valtavirtaa ja enemmän tästä tuntuu kärsivän ainakin japanissa naiset, jotka odottavat miesten aloitteita, mutta kun miehistä enemmistö on passiivisia, eivät koskaan näitä saa. Miehet tyytyvät osaansa ja keksivät elämäänsä muuta sisältöä kuin pariutumisen.
Kaikkien on järkevintä keskittyä siihen omaan elämäänsä ja tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Kukaan täysipäinen ei halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä ja sen onnellisuudesta.
No voi herramuvvereni. 🙄
Puhutaan parisuhteesta, joka on kuin kaksikaistainen tie, jota kuljetaan yhdessä samaan suuntaan.
Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä elää sopivan kumppanin kanssa.
Ilot ovat kaksinkertaisia ja surut puolittuvat. Vähintään.Kukaan ei ryhdy parisuhteeseen sen vuoksi, että joku toinen tulisi siitä onnelliseksi. Kyllä se perusvaatimus on että itse ajattelee kyseisessä suhteessa tulevansa onneliseksi.
Kun huomaan, että toinen ihminen pelkllä läsnäolollaan tekee minut onnellisemmaksi (kuin yksin olisin), alan asiaa miettimättä automaattisesti toimimaan niin, että tämä toinen tuntisi myös olonsa hyväksi/paremmaksi minun seurassani.
Sopiiko näin?Nämä katkerat, suhteissaan pettyneet ihmiset eivät puhu samasta asiasta. Sopivan kumppanin kanssa elämä on oikeasti antoisampaa kuin yksin
Ei välttämättä ole jokaisen kohdalla noin. Jotkut ovat onnellisimmillaan kun eivät ole parisuhteessa, vaikka ihminen olisi miten sopiva itselle. Se parisuhde on aina projekti, johon pitää panostaa ja joiltakuilta se saattaa aina, väistämättä, ottaa enemmän kuin antaa.
Yritä nyt ymmärtää että ihmiset on erilaisia. Ei tarvitse olla mitenkään edes katkera tai pettynyt ettei prisuhde nyt vaan sovi omaan elämäntyyliin.
Öö... ehkä et silloin ole tämän ketjun kohderyhmää?
Tässä puhuvat ihmiset, jotka haluaisivat parisuhteen mutta eivät saa.
Ja toiset sitten dissaavat heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Onpa sinulla kummallisia käsityksiä.
Nainen voi aivan yhtä hyvin tehdä aloitteen. Sanoisin, että näin "me-too" jälkeisinä aikoina naisen on suorastaan välttämätöntä osoittaa miehelle ensin kiinnostuksensa, tavalla tai toisella. Miehet on peloteltu pois edes flirttailemasta.Se kertoo jo henkilöstä riittävästi, jos ei osaa lähestyä muita ihmisiä ahdistelematta. Ei ihme ettei parisuhdetta löydy.
Lähestyminen tai naiselle puhuminen on ahdistelua.
Mikä siinä nyt on niin vaikea ymmärtää?!
Tonttu logiikan mukaan ostaminen on ok. Siinä ei olekaan mitään moraalitonta 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Tämä on ikävä reaaliteetti, mutta omassa tuttavapiirissä on enemmän meitä odottavia miehiä (tiedostamme täysin sen, ettei tällä menolla koskaan saa naisseuraa, eikä me siten tästä valiteta) on niin paljon, että tämä on ihan normaalia. Japanissahan on jo suuri ilmiö "herbivore men" jolla tarkoitetaan juuri parisuhdemielessä täysin passiivisia miehiä, jotka ovat muutne kuitenkin osallisena yhteiskuntaan eli käyvät töissä, koulussa ja osallistuvat sosiaalisiin menoihin. Eivät vain tee aloitteita naisten suuntaan, mikä johtaa siihen, että kummankaan sukupuolen edustajat eivät seurustele tai harrasta seksiä nykyisin enää koskaan. Tästä on tullut valtavirtaa ja enemmän tästä tuntuu kärsivän ainakin japanissa naiset, jotka odottavat miesten aloitteita, mutta kun miehistä enemmistö on passiivisia, eivät koskaan näitä saa. Miehet tyytyvät osaansa ja keksivät elämäänsä muuta sisältöä kuin pariutumisen.
Kaikkien on järkevintä keskittyä siihen omaan elämäänsä ja tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Kukaan täysipäinen ei halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä ja sen onnellisuudesta.
No voi herramuvvereni. 🙄
Puhutaan parisuhteesta, joka on kuin kaksikaistainen tie, jota kuljetaan yhdessä samaan suuntaan.
Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä elää sopivan kumppanin kanssa.
Ilot ovat kaksinkertaisia ja surut puolittuvat. Vähintään.Kukaan ei ryhdy parisuhteeseen sen vuoksi, että joku toinen tulisi siitä onnelliseksi. Kyllä se perusvaatimus on että itse ajattelee kyseisessä suhteessa tulevansa onneliseksi.
Kun huomaan, että toinen ihminen pelkllä läsnäolollaan tekee minut onnellisemmaksi (kuin yksin olisin), alan asiaa miettimättä automaattisesti toimimaan niin, että tämä toinen tuntisi myös olonsa hyväksi/paremmaksi minun seurassani.
Sopiiko näin?Nämä katkerat, suhteissaan pettyneet ihmiset eivät puhu samasta asiasta. Sopivan kumppanin kanssa elämä on oikeasti antoisampaa kuin yksin
Ei välttämättä ole jokaisen kohdalla noin. Jotkut ovat onnellisimmillaan kun eivät ole parisuhteessa, vaikka ihminen olisi miten sopiva itselle. Se parisuhde on aina projekti, johon pitää panostaa ja joiltakuilta se saattaa aina, väistämättä, ottaa enemmän kuin antaa.
Yritä nyt ymmärtää että ihmiset on erilaisia. Ei tarvitse olla mitenkään edes katkera tai pettynyt ettei prisuhde nyt vaan sovi omaan elämäntyyliin.
Öö... ehkä et silloin ole tämän ketjun kohderyhmää?
Tässä puhuvat ihmiset, jotka haluaisivat parisuhteen mutta eivät saa.
Ja toiset sitten dissaavat heitä.
Minä ymmärrän niin, että parisuhde syntyy siitä, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja haluaa olla yhdessä. Ja että parisuhde on prosessi, ei staattinen tila, johon mennään ja jossa sitten ollaan. Siksi minusta kuulostaa hassulta, että joku haluaa parisuhteen. Eikö olisi oikeampi ilmaisu, että haluaa löytää/kohdata sellaisen ihmisen, johon rakastuu ja joka rakastuu häneen? Ja sellaisen ihmisen kohtaaminen edellyttää, että ylipäänsä kohtaa ihmisiä ja nimenomaan sellaisia, jotka ovat potentiaalisia ihastumisen kohteita eli ap:n tapauksessa sinkkunaisia.
Jos itse olisin sinkkumies, joka ei halua käydä baareissa eikä harrastaa Tinder/nettitreffailua, niin panostaisin ystäväpiiriin. Sekä olemassa olevaan että ystäväpiirin laajentamiseen. Mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä todennäköisemmin heistä jonkun ystävissä on naisia, joihin kannattaa tutustua.
Toinen olisi Facebookin erilaiset harrastusryhmät tai esim. oman kaupunginosan ryhmä, jossa voisi kysyä vaikkapa ulkoiluseuraa tai ehdottaa vaikka porukalla retkelle lähtemistä. Se palvelisi myös tuota em. ystäväpiirin laajentamista.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten tehtävä ei ole kiinnostua miehistä vaan tarpeen tullen vastata miehen kiinnostukseen. Vaikutat olevan näitä miehiä, jotka kuvittelevat naisten tulevan kuin Manulle illallinen luokseen, kunhan sormia napsauttaa. Ei tule, ellet ole isomunainen miljonääri. Ja siinäkään tapauksessa se ei ole se mies, joka naisia yhtälössä kiinnostaa.
Onpa sinulla kummallisia käsityksiä.
Nainen voi aivan yhtä hyvin tehdä aloitteen. Sanoisin, että näin "me-too" jälkeisinä aikoina naisen on suorastaan välttämätöntä osoittaa miehelle ensin kiinnostuksensa, tavalla tai toisella. Miehet on peloteltu pois edes flirttailemasta.Se kertoo jo henkilöstä riittävästi, jos ei osaa lähestyä muita ihmisiä ahdistelematta. Ei ihme ettei parisuhdetta löydy.
Lähestyminen tai naiselle puhuminen on ahdistelua.
Mikä siinä nyt on niin vaikea ymmärtää?!
Tokttakai lähestyminen ja puhuminen ovat ahdistelua, mikäli ovat epätoivottavia ja ahdistelija ei lopeta.
"Olen nainen, josta varmasti monikin mies pitäisi ja voisi harkita kumppanikseen, silti kukaan ei juuri koskaan kiinnostu."
Yhtä tyhjää itsepetospaasausta ja kumppaniksi harkitseminen ei tarkoita, että harkittu päätyy kumppaniksi.
Erikoista on, että ap luullee tietävänsä (sanelevansa) erehtymättä monenkin naisen miesmaun, faktoista viis.
Sinäkin voisit myöntää rehellisesti, että ulkonäkö on tärkeää. Kaikille.