Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin mieheni ei jaksaisi olla enää isä
15.01.2021 |
Lapset 8v ja 5v. Mies on ollut aiemmin omistautuva ja hyvä isä, mutta viimeiset pari kk on vaikuttanut siltä, että on motivaatio aivan lopussa. Vähän kronaväsymystä on juu, mutta kellä ei olisi. Miehellä ei mitään muita viitteitä masennuksesta tms, esim. treenaa, harrastaa ja hoitaa kotityöt ihan normaalisti. Mutta lasten kanssa ei vaikuta jaksavan olla läsnäoleva.
Pelkästään tältä päivältä kolme esimerkkiä:
- Mies oli aamulla (-21c) pukenut kuopukselle aivan liian ohuen pipon eikä ollenkaan villasukkia tai alushanskoja rukkasten kanssa. Kun hain päiväkodista, hoitaja ystävällisesti muistutti, että kylminä päivinä on tärkeää että välikerrastot on kunnossa. Kun kysyin mieheltä, miksi ei pukenut pojalle eteisen kaapissa ihan framilla olevaa paksua myssyä ja muita, syytti mies lasta temppuilusta ja aamukiireestä.
- Tein ruokaa ja mies istui sohvalla nuorimmaisen touhutessa vieressä. Poika temppuili keittiötikkaiden kanssa 1m päässä miehestä. Sanoin itse kaksi kertaa (ensin lapselle, sitten lapselle ja miehelle) ettei keikkaa taaksepäin sillä. Lopulta poika kaatui, löi päänsä ja alkoi itkeä. Mies ei edes noussut sohvalta, vaan lakonisesti totesi että noin siinä käy kun riehuu.
- Opettajalta oli tullut Vilmaan viesti liittyen läksyyn, johon oli pitänyt kerätä tietoa kodin lähiympäristön maanmuodostumista. Tyttö oli sanonut opelle, ettei ollut voinut tehdä tehtävää ajoissa koska iskä ei ollut antanut valokuvia. Kävivät joululomalla kuvaamassa tuossa lähimetsässä, mutta mies ei ollut tytön pyynnöistä huolimatta printannut valokuvia töissään, kuten oli luvannut. Tyttö purki tästä sydäntään ennen nukkumaanmenoa minulle.
Muutenkin, jatkuvasti sellaista outoa välinpitämättömyyttä. Ei keskity kun poika kyselee syntyjä syviä tai esittelee piirustuksiaan ja on ruvennut nakittamaan minulle tytön treenikuljetuksia "koska ei jaksa seistä siellä kentän laidalla". Oli kuvannut selvästi vähemmän kuvia lapsistamme viime vuonna kuin aiemmin (harrastaa valokuvausta). Heittää välillä läppää että olishan se ihan kiva elellä vain omien aikataulujen mukaan.
Mitä tällaisessa muutoksessa voi olla taustalla? Itseäni sekä rasittaa, että surettaa miten lapset on ryhtyneet kääntymään kaikessa minun puoleeni, kun isä ei vaikuta olevan kiinnostunut.
Kommentit (42)
M_39 kirjoitti:
Tunnistan itseni tästä miehestä.
Täytän 40 v kohta ja omat lapset ovat suunnilleen samanikäisiä.
En tosin lyö laimin lasten kanssa tehtäviä asioita tai kotitöitä noin yleensä, mutta olen muuten aika kypsynyt elämääni ajoittain. Lapset eivät teetä enää niin paljon työtä, mutta nyt huomaan, kuinka poikki olen. Myös työasiat ahdistavat - viime vuonna erityisen raju muutostahti, yt:t ja työympäristön muutokset syövät.
Tämä kaikki näkyy siinä, että pinnani on tosi usein kireällä. En huuda, mutta olen usein äreä, katkera ja vihainen. Teen entistä kovemmalla raivolla töitä töissä ja kotona, kolistelen astioita, revin imuria jne. Oikeasti haluaisin vain hiukan omaa aikaa. Sitä ei ole hetkeäkään tarjolla, sen sijaan vaimo ottaa sitä sujuvasti (2 uutta harrastusta). Hän vain toteaa, että sinä voit varmaan olla kotona, kun ei sulla kuitenkaan mitään menoja ole.
Perheriita tuli siitäkin kun lähdin vapaapäivänä kävelylle ja kerroin myös viipyväni hiukan pidempään , ja teinkin 3 tunnin lenkin. Totesin, että jos en saa omaa aikaa, otan sitä avioeron kautta. Tämä sitten aiheutti itkumanipuloinnin yrityksiä ja syyllistämistä.
Kuulostaa raskaalta! Tsemppiä! Suosittelisin sinulle olemaan avoin tarpeistasi. Keksi oma harrastus (vaikka se olisi kävelylenkit) ja varaa niille aikaa. Mutta kerro myös reippaasti asiasta, vaikka se jännittää ja pelottaakin. Jos yleensä teet puolen tunnin kävelyjä ja sanot olevasi "vähän pitempään", niin kyllä 3h on jo muuta kuin ilmoitit etukäteen. Jos ei ollut puhelinta mukana, niin itsekin olisin puolisona jo ollut hädissäni (kovat pakkaset, liukasta yms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni tästä miehestä.
Täytän 40 v kohta ja omat lapset ovat suunnilleen samanikäisiä.
En tosin lyö laimin lasten kanssa tehtäviä asioita tai kotitöitä noin yleensä, mutta olen muuten aika kypsynyt elämääni ajoittain. Lapset eivät teetä enää niin paljon työtä, mutta nyt huomaan, kuinka poikki olen. Myös työasiat ahdistavat - viime vuonna erityisen raju muutostahti, yt:t ja työympäristön muutokset syövät.
Tämä kaikki näkyy siinä, että pinnani on tosi usein kireällä. En huuda, mutta olen usein äreä, katkera ja vihainen. Teen entistä kovemmalla raivolla töitä töissä ja kotona, kolistelen astioita, revin imuria jne. Oikeasti haluaisin vain hiukan omaa aikaa. Sitä ei ole hetkeäkään tarjolla, sen sijaan vaimo ottaa sitä sujuvasti (2 uutta harrastusta). Hän vain toteaa, että sinä voit varmaan olla kotona, kun ei sulla kuitenkaan mitään menoja ole.
Perheriita tuli siitäkin kun lähdin vapaapäivänä kävelylle ja kerroin myös viipyväni hiukan pidempään , ja teinkin 3 tunnin lenkin. Totesin, että jos en saa omaa aikaa, otan sitä avioeron kautta. Tämä sitten aiheutti itkumanipuloinnin yrityksiä ja syyllistämistä.