Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin mieheni ei jaksaisi olla enää isä
15.01.2021 |
Lapset 8v ja 5v. Mies on ollut aiemmin omistautuva ja hyvä isä, mutta viimeiset pari kk on vaikuttanut siltä, että on motivaatio aivan lopussa. Vähän kronaväsymystä on juu, mutta kellä ei olisi. Miehellä ei mitään muita viitteitä masennuksesta tms, esim. treenaa, harrastaa ja hoitaa kotityöt ihan normaalisti. Mutta lasten kanssa ei vaikuta jaksavan olla läsnäoleva.
Pelkästään tältä päivältä kolme esimerkkiä:
- Mies oli aamulla (-21c) pukenut kuopukselle aivan liian ohuen pipon eikä ollenkaan villasukkia tai alushanskoja rukkasten kanssa. Kun hain päiväkodista, hoitaja ystävällisesti muistutti, että kylminä päivinä on tärkeää että välikerrastot on kunnossa. Kun kysyin mieheltä, miksi ei pukenut pojalle eteisen kaapissa ihan framilla olevaa paksua myssyä ja muita, syytti mies lasta temppuilusta ja aamukiireestä.
- Tein ruokaa ja mies istui sohvalla nuorimmaisen touhutessa vieressä. Poika temppuili keittiötikkaiden kanssa 1m päässä miehestä. Sanoin itse kaksi kertaa (ensin lapselle, sitten lapselle ja miehelle) ettei keikkaa taaksepäin sillä. Lopulta poika kaatui, löi päänsä ja alkoi itkeä. Mies ei edes noussut sohvalta, vaan lakonisesti totesi että noin siinä käy kun riehuu.
- Opettajalta oli tullut Vilmaan viesti liittyen läksyyn, johon oli pitänyt kerätä tietoa kodin lähiympäristön maanmuodostumista. Tyttö oli sanonut opelle, ettei ollut voinut tehdä tehtävää ajoissa koska iskä ei ollut antanut valokuvia. Kävivät joululomalla kuvaamassa tuossa lähimetsässä, mutta mies ei ollut tytön pyynnöistä huolimatta printannut valokuvia töissään, kuten oli luvannut. Tyttö purki tästä sydäntään ennen nukkumaanmenoa minulle.
Muutenkin, jatkuvasti sellaista outoa välinpitämättömyyttä. Ei keskity kun poika kyselee syntyjä syviä tai esittelee piirustuksiaan ja on ruvennut nakittamaan minulle tytön treenikuljetuksia "koska ei jaksa seistä siellä kentän laidalla". Oli kuvannut selvästi vähemmän kuvia lapsistamme viime vuonna kuin aiemmin (harrastaa valokuvausta). Heittää välillä läppää että olishan se ihan kiva elellä vain omien aikataulujen mukaan.
Mitä tällaisessa muutoksessa voi olla taustalla? Itseäni sekä rasittaa, että surettaa miten lapset on ryhtyneet kääntymään kaikessa minun puoleeni, kun isä ei vaikuta olevan kiinnostunut.
Kommentit (42)
Tämmöstä se on monessa perheessä. Vaimo touhottaa tee sitä tee tätä, ei kun näin, tällein kuin minä teen. Isät ei saa olla isiä omalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko esikoisen koulunalku aktivoinut miehellä ikäkriisin?
Ikäkriisi on asia jota olen itsekin miettinyt. Mies täyttää ensi vuonna 40 ja etenkin tämä korona on nostanut pintaan sellaista puhetta, että elämä menee ohi kotona kökkiessä jne. Mutta jos tässä on jotain perhe-elämään kyllästymistä taustalla, niin kauanko minun on odotettava että tilanne menisi ohi? Tai siis, mistä voin erottaa onko kyseessä masennus? - Ap
Siinä voi olla monta asiaa. Ainakin itse olin täysin kypsä siinä vaiheessa kun lapsiperhe-elämää oli 10 vuotta takana. Siihen päälle vielä ikäkriisi. Varmasti siellä taustalla on mielessä joku elämäniloinen sinkkunainen jonka ei tarvitse elää pakkotahtista lapsiperhe-elämää. Muistuttaa kaikesta siitä mukavasta ja rennosta vapaasta elämästä mitä on ilman lapsia. Sitten huomaa että ne aikuisuuden merkit statuslapset on hankittu, elämä on sitä samaa puuroa päivästä toiseen. Vielä pitäisi kestää seuraavat 10-15v. Kyllä se vankilalle tuntuu. Ja se nainen näyttää vapaudelle. Mitä se ei tietysti ole koska sekin hölmö haluaa lisääntyä ja sitten olet samassa jumissa uuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä voi olla monta asiaa. Ainakin itse olin täysin kypsä siinä vaiheessa kun lapsiperhe-elämää oli 10 vuotta takana. Siihen päälle vielä ikäkriisi. Varmasti siellä taustalla on mielessä joku elämäniloinen sinkkunainen jonka ei tarvitse elää pakkotahtista lapsiperhe-elämää. Muistuttaa kaikesta siitä mukavasta ja rennosta vapaasta elämästä mitä on ilman lapsia. Sitten huomaa että ne aikuisuuden merkit statuslapset on hankittu, elämä on sitä samaa puuroa päivästä toiseen. Vielä pitäisi kestää seuraavat 10-15v. Kyllä se vankilalle tuntuu. Ja se nainen näyttää vapaudelle. Mitä se ei tietysti ole koska sekin hölmö haluaa lisääntyä ja sitten olet samassa jumissa uuden kanssa.
Juu, näin se on. Varsikin miehille. Näin jälkikäteen vanhempana ja viisaampana ajatellen minun mieheni kävi varmaan läpi juuri tuon. Erosi vaimostaan pikkulapsiaikana (yhteisiä vuosia takana 11v heillä siihen mennessä), löysi minut (8v nuoremman elämäniloisen sinkkunaisen) ja oli taas niin onnellinen joka-toinen-viikonloppu-iskä. Elämämme pyöri juhlimisen ympärillä. Nykyään minä olen aikuistunut mutta mies edelleen yrittää elää jotain kolmikymppisen biletyselämää ilman vastuita ja velvoitteita. Eikä näe toimissaan mitään väärää...minusta vain ihmeellisesti tullut samanlainen ”tylsä valittaja” kuin exästään... jännä.
On varmaankin väsynyt? Otapa sinä nyt enemmän vastuuta hetkeksi ja anna miehen palautua. Jospa se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onneksi lisääntyneet aina kertoo miten helppoa ja aivoisaa se lapsiperhe-elo on. Onneksi totuus tulee ilmi näissä ketjuissa. Miehen on aina helpompi paeta kuin naisen, vaikka se on hel vetin epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vankilalle tuntuu. Ja se nainen näyttää vapaudelle. Mitä se ei tietysti ole koska sekin hölmö haluaa lisääntyä ja sitten olet samassa jumissa uuden kanssa.
Ei se villi ja vapaa sinkkunainen välttämättä halua lisääntyä, mutta monelle velalle ne miehen lapset on no no no.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko esikoisen koulunalku aktivoinut miehellä ikäkriisin?
Ikäkriisi on asia jota olen itsekin miettinyt. Mies täyttää ensi vuonna 40 ja etenkin tämä korona on nostanut pintaan sellaista puhetta, että elämä menee ohi kotona kökkiessä jne. Mutta jos tässä on jotain perhe-elämään kyllästymistä taustalla, niin kauanko minun on odotettava että tilanne menisi ohi? Tai siis, mistä voin erottaa onko kyseessä masennus? - Ap
No jos on kestänyt vasta pari kuukautta, niin ei vielä kannata hötkyillä. Katso asiaa uudelleen parin vuoden päästä.
Ihmiselämässä tulee välillä tikkuisempia kausia niiden seesteisten aikojen väliin. Itse miehenä ehdottaisin vain väsymystä pikkulapsiajan jälkeen. Nyt hommat alkavat vähän helpottamaan pikkuhiljaa, niin huomaa kuinka tyhjä takki onkaan.
Älkää suorittako niin hemmetisti. En ihmettele yhtään, jos ei jaksa seistä kentän laidalla. En minäkään jaksaisi. Eikä vaimonikaan jaksaisi. Outo juttu, että lapsemme ei olekaan koskaan harrastanut mitään jatkuvaa kuljettelua ja kentän laidalla seisoskelua tai mokkapalojen myyntiä aiheuttavia harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosta vaivihkaa positiivisella tavalla esiin isän ja lasten yhteisiä juttuja, kerro vaikka kun olet huomannut jossain tilanteessa lapsen katsoneen ihailevasti isäänsä jne. Vahvista positiivisesti hänen isyyttään, mutta älä tee sitä räikeästi. Se mihin kiinnität huomion, lisääntyy. Kuulostaa hevonpallerolta, mutta tapaa toimia.
Tee lastensuojeluilmoitus. Mies on syyllistynyt niin moneen laiminlyöntiin, että tilanne on vaaraksi lasten terveydelle ja koulunkäynnille.
"Mies oli aamulla (-21c) pukenut kuopukselle aivan liian ohuen pipon eikä ollenkaan villasukkia tai alushanskoja rukkasten kanssa. Kun hain päiväkodista, hoitaja ystävällisesti muistutti, että kylminä päivinä on tärkeää että välikerrastot on kunnossa."
"Tein ruokaa ja mies istui sohvalla nuorimmaisen touhutessa vieressä. Poika temppuili keittiötikkaiden kanssa 1m päässä miehestä. Sanoin itse kaksi kertaa (ensin lapselle, sitten lapselle ja miehelle) ettei keikkaa taaksepäin sillä. Lopulta poika kaatui, löi päänsä ja alkoi itkeä. Mies ei edes noussut sohvalta, vaan lakonisesti totesi että noin siinä käy kun riehuu."
"Opettajalta oli tullut Vilmaan viesti liittyen läksyyn, johon oli pitänyt kerätä tietoa kodin lähiympäristön maanmuodostumista. Tyttö oli sanonut opelle, ettei ollut voinut tehdä tehtävää ajoissa koska iskä ei ollut antanut valokuvia. Kävivät joululomalla kuvaamassa tuossa lähimetsässä, mutta mies ei ollut tytön pyynnöistä huolimatta printannut valokuvia töissään, kuten oli luvannut. Tyttö purki tästä sydäntään ennen nukkumaanmenoa minulle."
Kun miehen toiminta on raportoitu lastensuojeluviranomaisille, he voivat pohtia perheen tilannetta. Tarvitaanko kotiapua (vaimolle) tai psykiatrista hoitoa (miehelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää heti tuoda se villi ja vapaa sinkkunainen sinne horisonttiin häämöttämään?
Itse jäin kuin nappi kalliolle vauvan ja taaperoitten kanssa, kun iskä lähti ja hupsista, uusi nainen olikin suurperheen äiti.
Eiköhän isät väsy arkeen ihan kuin äiditkin. Ei kannata väen väkisin etsiä merkkejä mistään uusista naisista. Väsyneille äideille annetaan neuvoja hankkia apua, omaa aikaa, keskustelua puolison kanssa. Ap on tarkkaailmäisesti ja ajatukslla huomioinut miestään eli uskon hänen osaavan toimia rakentavasti liittonsa suhteen. Sitä samaa toivoisin muidenkin osaavan tehdä. Puolet avioeroista on turhia.
Vierailija kirjoitti:
Siinä voi olla monta asiaa. Ainakin itse olin täysin kypsä siinä vaiheessa kun lapsiperhe-elämää oli 10 vuotta takana. Siihen päälle vielä ikäkriisi. Varmasti siellä taustalla on mielessä joku elämäniloinen sinkkunainen jonka ei tarvitse elää pakkotahtista lapsiperhe-elämää. Muistuttaa kaikesta siitä mukavasta ja rennosta vapaasta elämästä mitä on ilman lapsia. Sitten huomaa että ne aikuisuuden merkit statuslapset on hankittu, elämä on sitä samaa puuroa päivästä toiseen. Vielä pitäisi kestää seuraavat 10-15v. Kyllä se vankilalle tuntuu. Ja se nainen näyttää vapaudelle. Mitä se ei tietysti ole koska sekin hölmö haluaa lisääntyä ja sitten olet samassa jumissa uuden kanssa.
Niin, kun kukaan toinen ihminen ei lopulta tuo sitä onnea. Se pitää löytää itsestään. Perheenperustaminen on valinta mitä ei oikein voi perua. Sääli jos et rakasta omia lapsiasi, silloin varmaan onkin samaa puuroa koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämmöstä se on monessa perheessä. Vaimo touhottaa tee sitä tee tätä, ei kun näin, tällein kuin minä teen. Isät ei saa olla isiä omalla tavalla.
No jos isien oma tapa on laittaa lapsi liian vähissä vaatteissa päiväkotiin tai olla huolehtimatta turvallisuudesta ja koulutehtävissä niin silloin asiaan on pakko jonkun muun ottaa kantaa.
Mitäs jos ehdottaisit kompromissia joissain asioissa? Esim. menet itse välillä sinne kentän laidalle värjöttelemään? Vai eikö sua kiinnosta yhtään lasten harrastukset, ja se on se "ikävä homma, jonka mies onneksi hoitaa".
Ja sama muissakin asioissa. Missäs muuten olit itse, kun poika keikahti keittiötikkailta? Olisit menyt itse sylittämään ja lohduttamaan lasta ja lepertelemään, jos ei miehesi reaktio kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöstä se on monessa perheessä. Vaimo touhottaa tee sitä tee tätä, ei kun näin, tällein kuin minä teen. Isät ei saa olla isiä omalla tavalla.
Ex-mies touhusi omalla tavallaan. Kesällä lapsi sai auringonpistoksen ja talvella paleltui posket:/
Vaimojen touhottamiselle on syynsä.
Kysy mieheltäsi, että mitä hänelle kuuluu, painaako jokin mieltä. Tai muuta sellaista. Mainitse, että olet huomannut eron yleisessä olemuksessa ja että olet huolissasi hänestä ja haluat auttaa. Todennäköisesti saat vastauksen ja voitte yhdessä tehdä muutoksia elämään tai keskustella ongelmasta. Siten saat miehesi takaisin.
Älä siis syyllistä, nalkuta tai muuta. Kohtaa puolisosi puolisona ja jätä taakse hänen tekemättömät/huonosti tehdyt asiat, älä edes mainitse niitä. Jos miehelläsi on jotain, joka ahdistaa, masentaa tai muuta niin syyllistäminen on mainio tapa saada huulet suppuun. Sano myös että jos ei nyt halua puhua asiasta niin sinä olet kyllä valmis kuuntelemaan heti kun hänestä tuntuu siltä. Ja silloin myös kuuntelet.
Pyöritte tällä hetkellä pahassa ringissä, joka aiheuttaa kitkaa välillenne, pyrkikää heti pois sieltä niin tilanteen selvityksestä ja lopputuloksesta ei tule rumaa jälkeä.
Miehilläkin on tunteet, ahdistukset, masennukset ja muut vaikka niistä ei puhuta. Tsemppiä!
38 jatkaa.
Jos saisitte ratkaistua sen, mikä miehen mieltä painaa, se voisi automaattisesti ratkaista tämän asennoitumisen lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä voi olla monta asiaa. Ainakin itse olin täysin kypsä siinä vaiheessa kun lapsiperhe-elämää oli 10 vuotta takana. Siihen päälle vielä ikäkriisi. Varmasti siellä taustalla on mielessä joku elämäniloinen sinkkunainen jonka ei tarvitse elää pakkotahtista lapsiperhe-elämää. Muistuttaa kaikesta siitä mukavasta ja rennosta vapaasta elämästä mitä on ilman lapsia. Sitten huomaa että ne aikuisuuden merkit statuslapset on hankittu, elämä on sitä samaa puuroa päivästä toiseen. Vielä pitäisi kestää seuraavat 10-15v. Kyllä se vankilalle tuntuu. Ja se nainen näyttää vapaudelle. Mitä se ei tietysti ole koska sekin hölmö haluaa lisääntyä ja sitten olet samassa jumissa uuden kanssa.
Niin, kun kukaan toinen ihminen ei lopulta tuo sitä onnea. Se pitää löytää itsestään. Perheenperustaminen on valinta mitä ei oikein voi perua. Sääli jos et rakasta omia lapsiasi, silloin varmaan onkin samaa puuroa koko elämä.
Anteeksi, että sanoin totuuden. Olisi pitänyt laittaa äityköille jotain muuta. Semmosta kivaa. Lapsiperhe-elämää voi vihata. Lapsiani kyllä rakastan. Ovat muuten aikuisia jo. Joten turha lässyttää.
Ei sitä äitiäkään nappaa, syyttää siitä vaan iskää