Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
”Lapsuuden perhetekijöillä ja elinoloilla merkittävä rooli yhteiskuntaan kiinnittymisessä”
15.01.2021 |
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrj…
Minun ketjut poistetaan jossa mainitsen, että usein huonovointisen lapsen taustalta löytyy huonot kotiolot. No hitto, jos ette minua usko, niin uskotteko tutkimuksia?
Kommentit (51)
Varmasti aloituksessa on paljon totta, mutta kyllä tilannekin vaikuttaa, kuten ajautuminen väärään seuraan.
Mielestäni lapsi oppii ennen kaikkea vanhempien käytöstä mallintamalla. On aivan turha sanoa, että ei saa kiusata / varastaa, jos vanhempi itse on jatkuvasti alentamassa, hyväksikäyttämässä ja kiusaamassa muita. Lapsi kuulee ja näkee silloinkin, kun ei nimenomaisesti puhuta hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti aloituksessa on paljon totta, mutta kyllä tilannekin vaikuttaa, kuten ajautuminen väärään seuraan.
Mielestäni lapsi oppii ennen kaikkea vanhempien käytöstä mallintamalla. On aivan turha sanoa, että ei saa kiusata / varastaa, jos vanhempi itse on jatkuvasti alentamassa, hyväksikäyttämässä ja kiusaamassa muita. Lapsi kuulee ja näkee silloinkin, kun ei nimenomaisesti puhuta hänelle.
Toisia perheitä ei kannata koskaan mustamaalata lasten kuullen!
Sairaat vanhemmat haukkuvat toisille perheille luokkakavereiden vanhempia. Ns. ”paremmat perheet”.
Tutkitusti lähes kaikki henkirikokseen syyllistyneet ovat saaneet apua lapsesta lähtien, mutta ei se henkirikoksia ole estänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaankin kysyä, mitä on hyvä vanhemmuus. Jos lapsi esim. kasvaa akateemisesti koulutettujen, työssäkäyvien ja varakkaiden vanhempien ydinperheessä, jossa on hyvät, perinteiset arvot ja kaikki läheiset ns. "kunnon ihmisiä", niin silti lapsi/nuori voi ahdistua. Silti sen kaiken hyvän voi romahduttaa vaikkapa se, että päätyy koulukiusatuksi tai sairastuu.
Olen kuullut tapauksesta, jossa ihan supervanhempien teini-ikäinen lapsi ahdistui, oireili pahasti ja joutui suljetulle osastolle kuukausiksi. Ja vanhemmat eivät olleet liian ankaria yms. Niistä supervanhemmistakin voi toinen vaikkapa saada syövän tai menettää firmansa jne.
Periaatteessa täydellistä ei ole olemassakaan ja kaikki on hyvim häilyväistä. Vaikeuksienkin kohtaaminen ja niistä selviäminen on tärkeää ihmiselle. Täydellisessä kuplassakin kasvanut voi ahdistua, kun tajuaa muun maailman vajavaisuuden jne.
Kuvitellaan, että lapsella on mahdollisimman hyvät vanhemmat. Hänellä on kuitenkin geneettinen taipumus skitsofreniaan ja merkkejä niinsanotusta erityisherkästä persoonallisuudesta. Ei tarvita kuin yksi hieman pitempi stressaava kokemus, esim. koulukiusaaminen (joka siis pahimmillaan on hyvin stressaavaa, en vähättele) niin mielenterveysongelmat pääsee aktivoitumaan.
Ai siis pitää olla noinkin vakavat geneettiset taipumukset? Tietääkseni ei tarvitse olla välttämättä mitään geneettisiä "heikkouksia" ja siltikin kiusaaminen voi murtaa ihmisen täysin. Kiusaaminen vaikuttaa itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin jo yksinään niin voimakkaasti, että voi altistaa masennukselle.
Masennukselle ja ahdistukselle ovat alttiita käytännössä aivan kaikki ihmiset, sillä kyseiset tilat ovat psyyken puolustautumiskeino vaikeissa tilanteissa.
Geneettisellä perimällä on todella suuri merkitys masennuksessa ja ahdistuksessa. Vaikea-asteinen masennus johtuu nimenomaan geeneistä, ulkoisilla olosuhteilla EI tutkitusti ole juuri mitään merkitystä vaikea-asteisessa masennuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaankin kysyä, mitä on hyvä vanhemmuus. Jos lapsi esim. kasvaa akateemisesti koulutettujen, työssäkäyvien ja varakkaiden vanhempien ydinperheessä, jossa on hyvät, perinteiset arvot ja kaikki läheiset ns. "kunnon ihmisiä", niin silti lapsi/nuori voi ahdistua. Silti sen kaiken hyvän voi romahduttaa vaikkapa se, että päätyy koulukiusatuksi tai sairastuu.
Olen kuullut tapauksesta, jossa ihan supervanhempien teini-ikäinen lapsi ahdistui, oireili pahasti ja joutui suljetulle osastolle kuukausiksi. Ja vanhemmat eivät olleet liian ankaria yms. Niistä supervanhemmistakin voi toinen vaikkapa saada syövän tai menettää firmansa jne.
Periaatteessa täydellistä ei ole olemassakaan ja kaikki on hyvim häilyväistä. Vaikeuksienkin kohtaaminen ja niistä selviäminen on tärkeää ihmiselle. Täydellisessä kuplassakin kasvanut voi ahdistua, kun tajuaa muun maailman vajavaisuuden jne.
Kuvitellaan, että lapsella on mahdollisimman hyvät vanhemmat. Hänellä on kuitenkin geneettinen taipumus skitsofreniaan ja merkkejä niinsanotusta erityisherkästä persoonallisuudesta. Ei tarvita kuin yksi hieman pitempi stressaava kokemus, esim. koulukiusaaminen (joka siis pahimmillaan on hyvin stressaavaa, en vähättele) niin mielenterveysongelmat pääsee aktivoitumaan.
Ai siis pitää olla noinkin vakavat geneettiset taipumukset? Tietääkseni ei tarvitse olla välttämättä mitään geneettisiä "heikkouksia" ja siltikin kiusaaminen voi murtaa ihmisen täysin. Kiusaaminen vaikuttaa itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin jo yksinään niin voimakkaasti, että voi altistaa masennukselle.
Masennukselle ja ahdistukselle ovat alttiita käytännössä aivan kaikki ihmiset, sillä kyseiset tilat ovat psyyken puolustautumiskeino vaikeissa tilanteissa.
Geneettisellä perimällä on todella suuri merkitys masennuksessa ja ahdistuksessa. Vaikea-asteinen masennus johtuu nimenomaan geeneistä, ulkoisilla olosuhteilla EI tutkitusti ole juuri mitään merkitystä vaikea-asteisessa masennuksessa.
Ei pidä paikkaansa, vaikka miten mustaisit tekstiäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin isä hankkii apua itselleen. Ei se ole helppoa, ei. Mutta lapset on silti hoidettava.
-Tottakai, mutta se vaikuttaa kuitenkin ja joihinkin vaikuttaa enemmän, joihinkin vähemmän, riippumatta avusta yms.
Mutta ei apua välttämättä saa ajoissa tai siitä voi aiheutua paljon lisää stressiä. Esim. pitkä odotusaika, sitten sos. työntekijä ymmärtää ihan väärin ja huolestuu jostain asioista, missä ei ole ongelmaa, mutta ignooraa ne asiat, missä perhe tarvitsisi apua.
Pitää taistella niin pitkään että saa sitä apua. Hitto mitä nössöilyä täällä taas. En yhtään ihmettele että se nuori poika tapettiin. Aina löytyy näitä selittelijöitä
Sun ajatusmaailma on kyllä tosi mustavalkoinen. Pitää taistella niin kauan kuin apua saa..? Mistä se vanhempi voi tietää että se apu on juuri oikeanlaista, eikä esim. lasta vahingoittavaa. .?
Ei vanhemmat ole ainoita lapsen elämään vaikuttavia tekijöitä. Varmasti huono vanhemmuus vaikuttaa negatiivisesti, mutta huonoista oloista on ponnistanut myös menestyjiä. Mm. sellainen piirre ihmisessä kuin sinnikkyys varmasti auttaa.
Eikä vanhempien syyttely sitä paitsi auta yhtään mitään. Mikäli vain syyttelee muita, voi jäädä lillumaan siihen onnettomuuteensa, sensijaan että hakisi apua( tarkoitan nyt aikuista ihmistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kyllä mä sen uskon, että lapsuuden kokemuksilla on vaikutusta myöhempään elämään. Huomaanhan sen omalta kohdaltanikin. Olen taipuvainen masennukseen ja osasyy siihen on varmasti lapsuudenperheeni, jossa oli alkoholismia ja laiminlyöntiä. Mutta mitä sitten? Vanhempani eivät parempaan pystyneet. Ehkä heidän olisi pitänyt? Kenen syy?
Syy on sun vanhempien.
Ajatellaan niin. Mitä nyt sitten? Menenkö haukkumaan vanhan isäni? Lähteekö masennukseni sillä?
En pitäisi huonona ajatuksena että osoittaisi vihaa niille, jotka ovat sinulle väärin tehneet. Voisi masennuskin helpottaa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin isä hankkii apua itselleen. Ei se ole helppoa, ei. Mutta lapset on silti hoidettava.
-Tottakai, mutta se vaikuttaa kuitenkin ja joihinkin vaikuttaa enemmän, joihinkin vähemmän, riippumatta avusta yms.
Tämö "hankkii apya" on kyllä jännä ohje. Tiedättekö, että usein mitään apua ei vaan saa, ellei ole ihan pohjalla. Ja raskaassa tilanteessa pitäisi jaksaa taistella itselleen apua? Ja mitä se apu sitten on, aina neuvotaan hakemaan apua mutta ei kerrota mutä ja mistä sitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kyllä mä sen uskon, että lapsuuden kokemuksilla on vaikutusta myöhempään elämään. Huomaanhan sen omalta kohdaltanikin. Olen taipuvainen masennukseen ja osasyy siihen on varmasti lapsuudenperheeni, jossa oli alkoholismia ja laiminlyöntiä. Mutta mitä sitten? Vanhempani eivät parempaan pystyneet. Ehkä heidän olisi pitänyt? Kenen syy?
Syy on sun vanhempien.
Ajatellaan niin. Mitä nyt sitten? Menenkö haukkumaan vanhan isäni? Lähteekö masennukseni sillä?
En pitäisi huonona ajatuksena että osoittaisi vihaa niille, jotka ovat sinulle väärin tehneet. Voisi masennuskin helpottaa.
Äiti on edesmennyt, enkä usko isäni haukkumisen tuovan mitään hyvää elämääni. Menettäisin yhden harvoista ihmissuhteistani, meillä on ok välit. Isäni teki parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä silloin oli, haluan uskoa niin.
Miksi sinusta viha on synonyymi haukkumiselle? Et tainnut oikein ymmärtää mitä edellinen kirjoittaja yritti sanoa... jos menisit terapiaankin, sinun pitäisi sielläkin löytää se vihan tunne, käsitellä se ja päästä siitä yli. Sen voi tehdä itsekin. Ei sen tunteen käsittely omassa päässäsi hyvä ihminen tarkoita, että menisit haukkumaan isääsi.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kyllä mä sen uskon, että lapsuuden kokemuksilla on vaikutusta myöhempään elämään. Huomaanhan sen omalta kohdaltanikin. Olen taipuvainen masennukseen ja osasyy siihen on varmasti lapsuudenperheeni, jossa oli alkoholismia ja laiminlyöntiä. Mutta mitä sitten? Vanhempani eivät parempaan pystyneet. Ehkä heidän olisi pitänyt? Kenen syy?
Syy on sun vanhempien.
Ajatellaan niin. Mitä nyt sitten? Menenkö haukkumaan vanhan isäni? Lähteekö masennukseni sillä?
En pitäisi huonona ajatuksena että osoittaisi vihaa niille, jotka ovat sinulle väärin tehneet. Voisi masennuskin helpottaa.
Äiti on edesmennyt, enkä usko isäni haukkumisen tuovan mitään hyvää elämääni. Menettäisin yhden harvoista ihmissuhteistani, meillä on ok välit. Isäni teki parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä silloin oli, haluan uskoa niin.
No ei kai siinä sitten. Hyvää masennusta sinne...
Naurettavaa väittää, että ongelmani poistuisivat tuhoamalla nyt hyvät välini isääni. Kertoo hyvin mustavalkoisesta ajattelustasi.
Miksi sun pitäisi tuhota välit isääsi?
Alue: Aihe vapaa
Ai siis pitää olla noinkin vakavat geneettiset taipumukset? Tietääkseni ei tarvitse olla välttämättä mitään geneettisiä "heikkouksia" ja siltikin kiusaaminen voi murtaa ihmisen täysin. Kiusaaminen vaikuttaa itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin jo yksinään niin voimakkaasti, että voi altistaa masennukselle.
Masennukselle ja ahdistukselle ovat alttiita käytännössä aivan kaikki ihmiset, sillä kyseiset tilat ovat psyyken puolustautumiskeino vaikeissa tilanteissa.