Lue keskustelun säännöt.
Naiset: kysymys...seurustelu vs perheen perustaminen
15.01.2021 |
Mies: parikymppiset naiset eivät halua seurustella!
Nainen: no haluvatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä?
Tämä on outo juttu, toistuu jokaisessa palstakeskustelussa. Mies puhuu seurustelusta parikymppisenä, nainen lukee "perheen perustaminen".
Onko nykyään mahdoton ajatus naisille seurustella jo silloin kun ei ole välitöntä tavoitetta hankkia lapsia?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Itse halusin perheen 19-vuotiaana. Saman miehen kanssa olen yhä. Olen 42. Minulla on myös ystäviä joilla on pitkä parisuhde, vaikka ymmärrän, että ei ole kaikille mieleistä näin
Itse en halunnut perhettä parikymppisenä, enkä kyllä seurustellutkaan kenenkään kanssa. Sitten tapasin miehen, johon rakastuin ja perheenperustaminen hänen kanssaan tuntui luonnollisesta. Seksi ei kiinnostanut parikymppisenä eikä se kiinnosta nytkään. Lassukoiden mielessä ei pyöri muuta kuin seksi, mikä on todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu alkoi noin 20-vuotiaana, mutta lapsia tuli vasta paljon paljon myöhemmin.
Miksi seurustella jos suhteella ei ole tulevaisuutta tai yhteisiä haaveita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huomio on kyllä totta, aina kun joku kysyy miksi naiset haluavat seurustella vasta 26-28v, vastaus on että no haluavatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä...
Jotenkin tulee semmoinen fiilis että tavismies on välikappale jolla nainen saavuttaa tavoitteensa. Pelkän huvin vuoksi ei semmoisen kanssa deittailla, mitä hyötyä siitä nyt olisi.
Miksi te muuten ajattelette, että joku tylsäksi koettu tavismies olisi sellainen, jonka kanssa haluttaisiin perustaa perhe? Minä ainakin NIMENOMAAN ajattelen niin, että elämänkumppaniksi ja lasten isäksi valitaan se, joka ei omasta mielestä tunnu tylsältä tavikselta. Se on se ihminen, jonka kanssa tullaan viettämään merkittävä osa elämästä, jonka kanssa kasvatetaan lapsia ja ratkotaan lapsiperheen pulmia. Ja ainakin itse perustaisin perheen vain ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, joten miksi ihmeessä elämänkumppaniksi valittaisiin juuri se, josta ei ole kiinnostunut, joka tuntuu tylsältä ja jota kohtaan ei tunne vetoa?
Tämäpä tämä. Elämänkumppani on myös se, jonka kanssa harrastetaan kaikkein eniten JA kaikkein estottominta seksiä.
Hassua sitten että tavismiestä halutaan eniten sinä aikana elämästä kun on eniten kireitä ja vähiten aikaa harrastaa seksiä. Oikeasti se seksin harrastaminen on aika vähäistä useimmilla pareilla kun on työt, kodin kiireet ja pari pientä lasta hoidettavana.
Parikymppisenä ei haluta tavismiestä vaan semmoinen jännempi tyyppi jolla on uusi tyttöystävä muutaman kuukauden välein (siksi ne suhteet ei kestä kun samat suositut miehet kierrättää naisia). Sen tyypin kanssa pannaan kuin kanit, minkä todistaa tilastotkin joiden mukaan eniten seksiä harrastavat parikymppiset naisen.
Nelikymppisenä siitä ukosta sitten jo halutaan eroon kun on aikaa itselle taas. Mistä todisteena myös ne tilastot, naiset ottaa 70-80% avioeroista, yleisin syy kyllästyminen.
Miksi keskustelet esittämällä väitteitä etkä esimerkiksi kysymällä meiltä palstan naisilta, millaisten miesten kanssa seurustelimme parikymppisinä, millaisten kanssa kolmekymppisinä ja mitä muuta parisuhteisiimme on liittynyt? Pelottaako kuulla totuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huomio on kyllä totta, aina kun joku kysyy miksi naiset haluavat seurustella vasta 26-28v, vastaus on että no haluavatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä...
Jotenkin tulee semmoinen fiilis että tavismies on välikappale jolla nainen saavuttaa tavoitteensa. Pelkän huvin vuoksi ei semmoisen kanssa deittailla, mitä hyötyä siitä nyt olisi.
Miksi te muuten ajattelette, että joku tylsäksi koettu tavismies olisi sellainen, jonka kanssa haluttaisiin perustaa perhe? Minä ainakin NIMENOMAAN ajattelen niin, että elämänkumppaniksi ja lasten isäksi valitaan se, joka ei omasta mielestä tunnu tylsältä tavikselta. Se on se ihminen, jonka kanssa tullaan viettämään merkittävä osa elämästä, jonka kanssa kasvatetaan lapsia ja ratkotaan lapsiperheen pulmia. Ja ainakin itse perustaisin perheen vain ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, joten miksi ihmeessä elämänkumppaniksi valittaisiin juuri se, josta ei ole kiinnostunut, joka tuntuu tylsältä ja jota kohtaan ei tunne vetoa?
Tämäpä tämä. Elämänkumppani on myös se, jonka kanssa harrastetaan kaikkein eniten JA kaikkein estottominta seksiä.
Hassua sitten että tavismiestä halutaan eniten sinä aikana elämästä kun on eniten kireitä ja vähiten aikaa harrastaa seksiä. Oikeasti se seksin harrastaminen on aika vähäistä useimmilla pareilla kun on työt, kodin kiireet ja pari pientä lasta hoidettavana.
Parikymppisenä ei haluta tavismiestä vaan semmoinen jännempi tyyppi jolla on uusi tyttöystävä muutaman kuukauden välein (siksi ne suhteet ei kestä kun samat suositut miehet kierrättää naisia). Sen tyypin kanssa pannaan kuin kanit, minkä todistaa tilastotkin joiden mukaan eniten seksiä harrastavat parikymppiset naisen.
Nelikymppisenä siitä ukosta sitten jo halutaan eroon kun on aikaa itselle taas. Mistä todisteena myös ne tilastot, naiset ottaa 70-80% avioeroista, yleisin syy kyllästyminen.
Mistä sinä tiedät, että eroon on syynä kyllästyminen? Tässä on viime päivinä pyörinyt pitkä ketju, jossa moni mies on kertonut, että he eivät suostu hoitamaan lapsia tai vaihtamaan lapsen vaippoja. Myöskin kotitöiden tekeminen jätetään mieluusti vaimon harteille. Pelkästään nuo ovat hyviä syitä eroon ja tuon myönnät sinä itsekin, kun sanot syynä naisella olevan "aikaa itselle". Eroa voi haluta myös mies, mutta laiskuuttaan he jättävät eron hakemisen vaimolle.
Iso osa naisista ei harrasta mitään irtosuhteilua eikä ihan kenen tahansa kanssa kiinnosta seurustella. Siinä menettää oman vapauden ja joka asian suhteen joutuu tekemään kompromisseja. Itsekin tapasin tulevan mieheni alle parikymppisenä ja olen moneen kertaan harmitellut, miksen tavannut häntä 5-10 vuotta myöhemmin. Olin suhteen alussa ihan keskenkasvuinen.
Miksi sitten naisila ei ole haluja siinä iässä kun niitä lapsia pitää hoitaa ja vaihtaa vaippoja?
Miksi erohalut heräävät vasta 10-15 vuotta myöhemmin kun lapset alkavat tulla toimeen omillaan ja olisi yhteistä aikaa sen Ukon kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huomio on kyllä totta, aina kun joku kysyy miksi naiset haluavat seurustella vasta 26-28v, vastaus on että no haluavatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä...
Jotenkin tulee semmoinen fiilis että tavismies on välikappale jolla nainen saavuttaa tavoitteensa. Pelkän huvin vuoksi ei semmoisen kanssa deittailla, mitä hyötyä siitä nyt olisi.
Miksi te muuten ajattelette, että joku tylsäksi koettu tavismies olisi sellainen, jonka kanssa haluttaisiin perustaa perhe? Minä ainakin NIMENOMAAN ajattelen niin, että elämänkumppaniksi ja lasten isäksi valitaan se, joka ei omasta mielestä tunnu tylsältä tavikselta. Se on se ihminen, jonka kanssa tullaan viettämään merkittävä osa elämästä, jonka kanssa kasvatetaan lapsia ja ratkotaan lapsiperheen pulmia. Ja ainakin itse perustaisin perheen vain ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, joten miksi ihmeessä elämänkumppaniksi valittaisiin juuri se, josta ei ole kiinnostunut, joka tuntuu tylsältä ja jota kohtaan ei tunne vetoa?
Tämäpä tämä. Elämänkumppani on myös se, jonka kanssa harrastetaan kaikkein eniten JA kaikkein estottominta seksiä.
Hassua sitten että tavismiestä halutaan eniten sinä aikana elämästä kun on eniten kireitä ja vähiten aikaa harrastaa seksiä. Oikeasti se seksin harrastaminen on aika vähäistä useimmilla pareilla kun on työt, kodin kiireet ja pari pientä lasta hoidettavana.
Parikymppisenä ei haluta tavismiestä vaan semmoinen jännempi tyyppi jolla on uusi tyttöystävä muutaman kuukauden välein (siksi ne suhteet ei kestä kun samat suositut miehet kierrättää naisia). Sen tyypin kanssa pannaan kuin kanit, minkä todistaa tilastotkin joiden mukaan eniten seksiä harrastavat parikymppiset naisen.
Nelikymppisenä siitä ukosta sitten jo halutaan eroon kun on aikaa itselle taas. Mistä todisteena myös ne tilastot, naiset ottaa 70-80% avioeroista, yleisin syy kyllästyminen.
Miksi keskustelet esittämällä väitteitä etkä esimerkiksi kysymällä meiltä palstan naisilta, millaisten miesten kanssa seurustelimme parikymppisinä, millaisten kanssa kolmekymppisinä ja mitä muuta parisuhteisiimme on liittynyt? Pelottaako kuulla totuus?
Naiset eivät koskaan kerro totuutta.
Jos kysyn tuntemiltani naisilta jotka ovat seurustelleet pelimiesten tai suosittujen poikien kanssa nuorempina, kaikki sanovat että kyseessä oli ihan tavallinen poika tai mies josta ei voinut epäillä että olisi ollut pelimies.
Jokainen mies näki heti että onhan tuo nyt se itsevarma komistus tai naistenmies.
Miksi naisen pitäisi tuhlata paras nuoruutensa johonkin mieheen ja sen kanssa seurusteluun, jos ei mitään vakavampaa saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huomio on kyllä totta, aina kun joku kysyy miksi naiset haluavat seurustella vasta 26-28v, vastaus on että no haluavatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä...
Jotenkin tulee semmoinen fiilis että tavismies on välikappale jolla nainen saavuttaa tavoitteensa. Pelkän huvin vuoksi ei semmoisen kanssa deittailla, mitä hyötyä siitä nyt olisi.
Miksi te muuten ajattelette, että joku tylsäksi koettu tavismies olisi sellainen, jonka kanssa haluttaisiin perustaa perhe? Minä ainakin NIMENOMAAN ajattelen niin, että elämänkumppaniksi ja lasten isäksi valitaan se, joka ei omasta mielestä tunnu tylsältä tavikselta. Se on se ihminen, jonka kanssa tullaan viettämään merkittävä osa elämästä, jonka kanssa kasvatetaan lapsia ja ratkotaan lapsiperheen pulmia. Ja ainakin itse perustaisin perheen vain ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, joten miksi ihmeessä elämänkumppaniksi valittaisiin juuri se, josta ei ole kiinnostunut, joka tuntuu tylsältä ja jota kohtaan ei tunne vetoa?
Tämäpä tämä. Elämänkumppani on myös se, jonka kanssa harrastetaan kaikkein eniten JA kaikkein estottominta seksiä.
Hassua sitten että tavismiestä halutaan eniten sinä aikana elämästä kun on eniten kireitä ja vähiten aikaa harrastaa seksiä. Oikeasti se seksin harrastaminen on aika vähäistä useimmilla pareilla kun on työt, kodin kiireet ja pari pientä lasta hoidettavana.
Parikymppisenä ei haluta tavismiestä vaan semmoinen jännempi tyyppi jolla on uusi tyttöystävä muutaman kuukauden välein (siksi ne suhteet ei kestä kun samat suositut miehet kierrättää naisia). Sen tyypin kanssa pannaan kuin kanit, minkä todistaa tilastotkin joiden mukaan eniten seksiä harrastavat parikymppiset naisen.
Nelikymppisenä siitä ukosta sitten jo halutaan eroon kun on aikaa itselle taas. Mistä todisteena myös ne tilastot, naiset ottaa 70-80% avioeroista, yleisin syy kyllästyminen.
Miksi keskustelet esittämällä väitteitä etkä esimerkiksi kysymällä meiltä palstan naisilta, millaisten miesten kanssa seurustelimme parikymppisinä, millaisten kanssa kolmekymppisinä ja mitä muuta parisuhteisiimme on liittynyt? Pelottaako kuulla totuus?
Naiset eivät koskaan kerro totuutta.
Jos kysyn tuntemiltani naisilta jotka ovat seurustelleet pelimiesten tai suosittujen poikien kanssa nuorempina, kaikki sanovat että kyseessä oli ihan tavallinen poika tai mies josta ei voinut epäillä että olisi ollut pelimies.
Jokainen mies näki heti että onhan tuo nyt se itsevarma komistus tai naistenmies.
Ok. No, seuraava kysymykseni on siinä tapauksessa, että miksi koet tarpeelliseksi toistella noita väitteitäsi meille mammoille? Eikö olisi hyödyllisempää jakaa niitä miesvaltaisemmalla foorumilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huomio on kyllä totta, aina kun joku kysyy miksi naiset haluavat seurustella vasta 26-28v, vastaus on että no haluavatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä...
Jotenkin tulee semmoinen fiilis että tavismies on välikappale jolla nainen saavuttaa tavoitteensa. Pelkän huvin vuoksi ei semmoisen kanssa deittailla, mitä hyötyä siitä nyt olisi.
Miksi te muuten ajattelette, että joku tylsäksi koettu tavismies olisi sellainen, jonka kanssa haluttaisiin perustaa perhe? Minä ainakin NIMENOMAAN ajattelen niin, että elämänkumppaniksi ja lasten isäksi valitaan se, joka ei omasta mielestä tunnu tylsältä tavikselta. Se on se ihminen, jonka kanssa tullaan viettämään merkittävä osa elämästä, jonka kanssa kasvatetaan lapsia ja ratkotaan lapsiperheen pulmia. Ja ainakin itse perustaisin perheen vain ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, joten miksi ihmeessä elämänkumppaniksi valittaisiin juuri se, josta ei ole kiinnostunut, joka tuntuu tylsältä ja jota kohtaan ei tunne vetoa?
Tämäpä tämä. Elämänkumppani on myös se, jonka kanssa harrastetaan kaikkein eniten JA kaikkein estottominta seksiä.
Hassua sitten että tavismiestä halutaan eniten sinä aikana elämästä kun on eniten kireitä ja vähiten aikaa harrastaa seksiä. Oikeasti se seksin harrastaminen on aika vähäistä useimmilla pareilla kun on työt, kodin kiireet ja pari pientä lasta hoidettavana.
Parikymppisenä ei haluta tavismiestä vaan semmoinen jännempi tyyppi jolla on uusi tyttöystävä muutaman kuukauden välein (siksi ne suhteet ei kestä kun samat suositut miehet kierrättää naisia). Sen tyypin kanssa pannaan kuin kanit, minkä todistaa tilastotkin joiden mukaan eniten seksiä harrastavat parikymppiset naisen.
Nelikymppisenä siitä ukosta sitten jo halutaan eroon kun on aikaa itselle taas. Mistä todisteena myös ne tilastot, naiset ottaa 70-80% avioeroista, yleisin syy kyllästyminen.
Mistä sinä tiedät, että eroon on syynä kyllästyminen? Tässä on viime päivinä pyörinyt pitkä ketju, jossa moni mies on kertonut, että he eivät suostu hoitamaan lapsia tai vaihtamaan lapsen vaippoja. Myöskin kotitöiden tekeminen jätetään mieluusti vaimon harteille. Pelkästään nuo ovat hyviä syitä eroon ja tuon myönnät sinä itsekin, kun sanot syynä naisella olevan "aikaa itselle". Eroa voi haluta myös mies, mutta laiskuuttaan he jättävät eron hakemisen vaimolle.
Iso osa naisista ei harrasta mitään irtosuhteilua eikä ihan kenen tahansa kanssa kiinnosta seurustella. Siinä menettää oman vapauden ja joka asian suhteen joutuu tekemään kompromisseja. Itsekin tapasin tulevan mieheni alle parikymppisenä ja olen moneen kertaan harmitellut, miksen tavannut häntä 5-10 vuotta myöhemmin. Olin suhteen alussa ihan keskenkasvuinen.
Miksi sitten naisila ei ole haluja siinä iässä kun niitä lapsia pitää hoitaa ja vaihtaa vaippoja?
Miksi erohalut heräävät vasta 10-15 vuotta myöhemmin kun lapset alkavat tulla toimeen omillaan ja olisi yhteistä aikaa sen Ukon kanssa?
Naisella ei ole haluja, koska nainen on väsynyt eikä hänellä ole aikaa edes riittäviin yöuniin. Jos mies jättää naisen selviämään yksin silloin, kun nainen tarvitsee miestä eniten, nainen katkeroituu. Nainen ei voi unohtaa sitä vaikka haluaisi, sillä se vaikuttaa myös parisuhteeseen. Laiska ja itsekäs mies joutaa mennä, sellaisen seurassa naisella menee koko loppuikä miehen passaamiseen. Lapset kasvavat, oppivat omatoimisiksi ja muuttavat lopulta pois kotoa, mutta teinin tasolle taantunut mies odottaa kuin linnunpoika suu auki, että vaimo tulee ja ruokkii. Yök tuollaisille miehille. Mitä kylvää, sitä niittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huomio on kyllä totta, aina kun joku kysyy miksi naiset haluavat seurustella vasta 26-28v, vastaus on että no haluavatko miehet sitten perustaa perheen parikymppisinä...
Jotenkin tulee semmoinen fiilis että tavismies on välikappale jolla nainen saavuttaa tavoitteensa. Pelkän huvin vuoksi ei semmoisen kanssa deittailla, mitä hyötyä siitä nyt olisi.
Miksi te muuten ajattelette, että joku tylsäksi koettu tavismies olisi sellainen, jonka kanssa haluttaisiin perustaa perhe? Minä ainakin NIMENOMAAN ajattelen niin, että elämänkumppaniksi ja lasten isäksi valitaan se, joka ei omasta mielestä tunnu tylsältä tavikselta. Se on se ihminen, jonka kanssa tullaan viettämään merkittävä osa elämästä, jonka kanssa kasvatetaan lapsia ja ratkotaan lapsiperheen pulmia. Ja ainakin itse perustaisin perheen vain ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, joten miksi ihmeessä elämänkumppaniksi valittaisiin juuri se, josta ei ole kiinnostunut, joka tuntuu tylsältä ja jota kohtaan ei tunne vetoa?
Tämäpä tämä. Elämänkumppani on myös se, jonka kanssa harrastetaan kaikkein eniten JA kaikkein estottominta seksiä.
Hassua sitten että tavismiestä halutaan eniten sinä aikana elämästä kun on eniten kireitä ja vähiten aikaa harrastaa seksiä. Oikeasti se seksin harrastaminen on aika vähäistä useimmilla pareilla kun on työt, kodin kiireet ja pari pientä lasta hoidettavana.
Parikymppisenä ei haluta tavismiestä vaan semmoinen jännempi tyyppi jolla on uusi tyttöystävä muutaman kuukauden välein (siksi ne suhteet ei kestä kun samat suositut miehet kierrättää naisia). Sen tyypin kanssa pannaan kuin kanit, minkä todistaa tilastotkin joiden mukaan eniten seksiä harrastavat parikymppiset naisen.
Nelikymppisenä siitä ukosta sitten jo halutaan eroon kun on aikaa itselle taas. Mistä todisteena myös ne tilastot, naiset ottaa 70-80% avioeroista, yleisin syy kyllästyminen.
Mistä sinä tiedät, että eroon on syynä kyllästyminen? Tässä on viime päivinä pyörinyt pitkä ketju, jossa moni mies on kertonut, että he eivät suostu hoitamaan lapsia tai vaihtamaan lapsen vaippoja. Myöskin kotitöiden tekeminen jätetään mieluusti vaimon harteille. Pelkästään nuo ovat hyviä syitä eroon ja tuon myönnät sinä itsekin, kun sanot syynä naisella olevan "aikaa itselle". Eroa voi haluta myös mies, mutta laiskuuttaan he jättävät eron hakemisen vaimolle.
Iso osa naisista ei harrasta mitään irtosuhteilua eikä ihan kenen tahansa kanssa kiinnosta seurustella. Siinä menettää oman vapauden ja joka asian suhteen joutuu tekemään kompromisseja. Itsekin tapasin tulevan mieheni alle parikymppisenä ja olen moneen kertaan harmitellut, miksen tavannut häntä 5-10 vuotta myöhemmin. Olin suhteen alussa ihan keskenkasvuinen.
Miksi sitten naisila ei ole haluja siinä iässä kun niitä lapsia pitää hoitaa ja vaihtaa vaippoja?
Miksi erohalut heräävät vasta 10-15 vuotta myöhemmin kun lapset alkavat tulla toimeen omillaan ja olisi yhteistä aikaa sen Ukon kanssa?
Naisella ei ole haluja, koska nainen on väsynyt eikä hänellä ole aikaa edes riittäviin yöuniin. Jos mies jättää naisen selviämään yksin silloin, kun nainen tarvitsee miestä eniten, nainen katkeroituu. Nainen ei voi unohtaa sitä vaikka haluaisi, sillä se vaikuttaa myös parisuhteeseen. Laiska ja itsekäs mies joutaa mennä, sellaisen seurassa naisella menee koko loppuikä miehen passaamiseen. Lapset kasvavat, oppivat omatoimisiksi ja muuttavat lopulta pois kotoa, mutta teinin tasolle taantunut mies odottaa kuin linnunpoika suu auki, että vaimo tulee ja ruokkii. Yök tuollaisille miehille. Mitä kylvää, sitä niittää.
Mutta miksi se reaktio miehen laiskuuteen ja itsekkyyteen tulee 10-15v jälkijunassa?
Taitaa tuo olla lähinnä tekosyy. Miehen tuomat rahat ja työpanos kelpaavat kyllä, mutta kun mies on työnsä tehnyt niin on aika etsiä uusi mies: vielä laiskempi ja itsekkäämpi, mutta jännittävämpi ja sytyttävämpi.
Se on aika vähän tunnustettu juttu mutta täysi totuus: jos haluaa lapsia ja sen mukana perheen, tietyssä iässä pitää alkaa tyytymään siihen mitä on saatavilla. Kaikilla ei ole siinä vaiheessa sitä elämänsä rakkautta kun on viimeiset hetket aloittaa lasten teko.
Jos kukaan ei tyytyisi eikä ryhtyisi näihin ns järki liittoihin (ja myöhemmin ehkä eroaa mutta mitä sitten, molemmat ovat saaneet lisääntyä mitä ovat tavoitelleetkin) niin lapsia syntyisi vielä paljon vähemmän kuin nyt.
Syntyvyys on laskenut varmaan osittain siksikin että ihmiset eivät halua enää tyytyä, etenkin kun ilmapiiri on se, että se kenen kanssa lisäännyt niin sun on vähän sosiaalinen pakko olla. Muuten ympärillä rääytään että hajotit ja särjit ja rikoit lasten ydinperheen ja koko lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen on se tavismies, jota tässä keskustelussa on hoettu?? Millä tavalla tavallinen?
Vierailija kirjoitti:
Millainen on se tavismies, jota tässä keskustelussa on hoettu?? Millä tavalla tavallinen?
Tavismies on sellainen mies joka ei juuri erotu joukosta parikymppisenä. Joukossa on yleensä joku hauska ja karismaattinen tarinankertoja, komea mies, naistenmies, menestynyt mies, tms - ja se ei ole tämä mies.
Tavismiehelle ei olla aloitteellisia parikymppisenä vaan hänen on suoritettava soidinmenot, yleensä alkaen tyhjästä jolloin onnistumisen mahdollisuudet ovat heikot. Vain suositut miehet saavat heti positiivisia signaaleja naisilta.
Jos tavismies luo Tinder-profiilin, ei hän saa matcheja tavisnaisilta vaan korkeintaan epätoivoisilta/epäsuosituilta, johtuen siitä että Tinderissä naiset saavat yli kymmenkertaisesti enemmän matcheja kuin miehet, ja parikymppisillä ero on tätäkin suurempi.
Osalla tavismiehistä on tyttöystävä nuorena, osalla ei ole. Mahdollisuudet saada tyttöystävä ovat alle 50%, koska osa tavisnaisista kiertää suositumpien miesten sarjaseurusteltavina tai panoleluina. Lähes poikkeuksetta tavismiehet jotka saavat tyttöystävän ovat tavismiesten kärkikaartia sektoreilla pituus-komeus-itsevarmuus-soidinmenotaidot.
Kun tavismies on 28-32v, mikäli hän on hoitanut asiansa kunnialla, mahdolisuudet saada naisystävä kasvavat reilusti. Tämä korostuu tavismiehillä, suositut miehet ovat aina olleet suosittuja; jos suosio kasvaa ei ero ole kovinkaan radikaali 20+ ja 30+ välillä.
(esimerkki ei koske miehiä jotka ovat nostaneet sosioekonomisen statuksensa olennaisesti korkeammaksi omaan ikäluokkaan nähden)
Tottakai parisuhteella halutaan saavuttaa ja saavutetaan niitä omia tavoitteita. Tänä päivänä parisuhteesta naiselle ei ole oikein muuta hyötyä kuin se perheen perustaminen. Miehiä naiset löytää ja saa ilman parisuhdettakin.